Keskitytään elämään

Kentsun patti lähetettiin Englantiin tutkittavaksi. Jännittämistä kesti hieman tavallista pitempään, koska patologilta tuli ensin tieto vain siitä, että he suosittelevat patille lisätutkimuksia. Ne kestäisivät 7-10 työpäivää. Ei auttanut kuin lusia pitkät päivät, ennen kuin saatiin lisätietoa – joka ei oikeastaan kertonut yhtään mitään.

 

Poistetusta patista ei saatu siis mitään faktatietoa, mutta melko varmasti kyse on plasmasytooma-nimisestä kasvaimesta. Todennäköisesti kyse ei ole imusolmukesyövästä, mutta varmuudella sitä ei voitu poissulkea. Mä kyllä pystyin poissulkemaan sen, koska veikkaan ettei K olisi enää hengissä, jos sillä olisi se. Imusolmukesyöpä taitaa viedä aika nopeasti todella huonoon kuntoon, ja ilman hoitoa se käsittääkseni johtaa varmaan kuolemaan. Eli elämme nyt siinä uskossa, että kyse todennäköisesti oli plasmasytoomasta.

Mitä se tarkoittaa ja miten se tulee vaikuttamaan tulevaan – ei voi tietää. Se voi esiintyä ”yksinään”, niin kuin todennäköisesti nyt oli kyse. Se voi myös liittyä esim. luuydinsyöpään. Kentsusta ei kuitenkaan löydetty mitään syöpäsoluja, joten uskon ”pelkkään” kasvaimeen. Se voi uusia tai olla uusimatta. Se harvemmin lähettää etäpesäkkeitä, mutta juurikin nämä suolistossa olleet ovat lähettäneet. Mutta eivät kaikki.

 

Eli tarkemmin sanottuna, emme tiedä varmuudella mistään mitään. Eikä mitään ole myöskään tehtävissä. Jos kasvain uusii, kukaan ei pysty sanomaan, kuinka nopeasti se tulee tapahtumaan. Tapahtuuko se kahden kuukauden päästä, puolen vuoden päästä, kahden vuoden päästä vai vasta seitsemän vuoden päästä. Kentsuhan saattaa ehtiä poistua tästä maailmasta jo ennen kuin kasvain ehtisi uusiutua. Mitään ennustetta ei siis pystytä antamaan, eikä mitään oikein voida tehdä.

Päätimme ottaa Kentsusta puolen vuoden päästä verikokeet. Hemoglobiini ja punasolujen määrä voivat antaa jotain tietoa. Mikäli kasvain uusiutuu ja on taas vuotava, kuten tämä oli, niin se aiheuttaa todennäköisesti anemiaa. Muuten ei auta muu, kuin keskittyä elämään. Onneksi Kentsu on pirteä ja hyväntuulinen oma itsensä. Se tosin oli sellainen myös silloin, kun sillä oli vielä se kasvain… Jos meillä kävi hyvä tsägä, tämä oli nyt tässä. Aika näyttää.

Eläinlääkärikeikat eivät kuitenkaan olleet vielä tässä. Kentsulta poistetaan heiluva hammas parin viikon päästä. Tiedossa siis kolmas nukutus tälle vuodelle. Jospa nämä sitten riittäisivät vähäksi aikaa. Tokihan K ehti elää kahdeksan vuotta tervettä elämää ennen tätä asioiden kasaantumista.

 

Ylvakaan ei ole säästynyt eläinlääkärikäynneiltä. Se sai reilu viikko sitten jonkun allergisen reaktion, jolloin sen kuono turposi. Turvotusta kesti puoli viikkoa, kunnes aloitimme kortisonikuurin. Jokin yliherkkyystila sillä oli päällä, koska sen keho reagoi aika voimakkaasti. Samana aamuna kun sillä oli aika eläinlääkärille, sitä pisti ampiainen jalkaan. Jalka lähti heti turpoomaan, eikä Y voinut astua sille koko loppukävelyllä. Kortisoni lähti välittömästi laskemaan turvotusta, ja nyt Ylva on ollut normaali. Arvoitukseksi jäi mikä aiheutti allergisen reaktion. Turvonnut kuono ei onneksi missään vaiheessa vaivannut Ylvaa millään tavalla.

Ylvan kuono näytti tältä...

Onneksi mulla oli koirille silloin eläinlääkärille aika. Molemmat oli tarkoitus rokottaa silloin, mutta Ylvan rokotus siirtyi nyt Kentsun hampaanpoiston yhteyteen. Samalla Kentsulle tehtiin lopputarkastus, ja leikkaushaava tuntui lähteneen parantumaan hyvin.

Hyviäkin terveysuutisia on. Ylva kävi luustotutkimuksissa, ja kaikki näytti hyvältä. Tuloksena oli tällainen rivi: lonkat A/A, kyynärät 0/0, polvet 0/0. Selkä on vielä lausumatta. Siitähän ei saa virallista arviota spondyloosin osalta, koska Ylva on alle 2-vuotias. Kuvat olivat näyttäneet kuitenkin hyviltä. Kaikki Ylvan sisarukset on nyt kuvattu, ja kaikilla on A-lonkat ja 0-kyynärät.

 

Treenimotivaatio mulla on ollut melko nollassa, varsinkin Kentsun suhteen. Ylvalle on kyllä suunnitelmia tehtynä, ja niitä on ollut kiva pistää alulle. Mutta Kentsun kanssa en ole oikein jaksanut olla niin keskittynyt – ja se valitettavasti alkaa jo näkyä Kentsusta. Se huomaa kyllä tosi tarkkaan, jos en ole täysillä itse mukana, enkä tee kunnollisia suunnitelmia ja treenejä sen kanssa. Se alkaa nostaa kierroksia. Mitäpä sitä olemaan tarkkana, kun mäkään en ole, on Kentsun ajatus.

Hetken aikaa sen kanssa voi treenata vähän vasemmalla kädellä, mutta ei kauaa. Ja nyt aletaan lähestyä sitä rajaa. Mulla vaan meni vähän motivaatio, kun tällä hetkellä ei ole mitään kisatähtäintäkään. Meillä meni operaation takia parit kisat sivu suun, enkä uskaltanut ilmoittaa Kentsua myöskään SBCAK:n mestaruuksiin. Ja nythän se ei sinne pääsisikään hampaan poiston aiheuttaman dopingajan takia. Pitänee pysähtyä jossain vaiheessa miettimään jotain tavoitetta ja tähtäintä Kentsulle, jotta treenaamiseen saisi rakennettua taas jonkun punaisen langan. Vaikka onhan toki hurlumhei-koira hauskaa katsottavaa, mutta sen takaisin paketoiminen ei kuitenkaan ole kivaa työtä, jos/kun Kentsun kanssa aikoo vielä kisakentillä pyörähtää. Noh, aika näyttää. Mutta ei sen kanssa treenaamista voi kuitenkaan lopettaa, kun se rakastaa sitä yli kaiken. Mun pitää vaan pitää kiinni tietyistä kriteereistä, on tavoitteena kisaaminen tai ei. Musta tämä siis on, yllättäen, kiinni. Kentsuhan tekee mitä se saa tehdä. :)

Iloiset mallit...