Etiäpäin!

Olemme jatkaneet elämää suht normaaliin tapaan. Yritän unohtaa koko kasvaimen ja toivoa, ettei se uusiudu. Kentsu voi kuitenkin hyvin, ja se on nyt pääasia. Ei sen piinaaminen silti tähän vielä päättynyt. Siltä poistettiin kaksi etuhammasta (I3) reilu viikko sitten. Toinen heilui, ja siihen oli muodostunut ientasku ja tulehduspesäke. Toinen ei ollut vielä ihan samassa kunnossa, mutta sillä olisi ollut sama kohtalo. Niinpä se poistettiin ennaltaehkäisevästi.

Kovan onnen soturi.

Nyt Kentsu on parin viikon ajan lelukiellossa. Pehmeitä leluja se saa kyllä käsitellä, joten karvapallo saa luvan kanssa joka päivä kyytiä. Mutta kovia palloja ja vastaavia ei saa käsitellä, joten kaikki treenaaminen tapahtuu namipalkkauksella. Ne ovat siinä mielessä turvallinen vaihtoehto, koska Kentsuhan nielaisee kaiken kokonaisena pureksimatta. Eri asia on, kuinka terveellistä on tuollainen nieleminen, mutta sellainen K on aina ollut. Noutoja yms. ei tietenkään myöskään tehdä, joten melko rajoittunutta meidän treenaaminen tällä hetkellä on.

Kentsu itse on sitä mieltä, että suussa ei ole mitään vikaa. Se oli leikkauspäivän illalla melko surkeana, mutta seuraavasta päivästä lähtien se on ollut mielestään aivan kunnossa. Olen saanut kieltää useammin kuin kierran yhteiset lelujen vedot Ylvan kanssa.

Alkuun K sai mössöruokaa, mutta nyt ollaan hiljalleen siirtymässä kiinteämpään ruokaan. Ensi viikolla on ienkontrolli, jonka jälkeen saadaan toivon mukaan siirtyä takaisin normielämään suun käytön suhteen. Onneksi kyseessä oli etuhampaat, eikä sivuhampaat. Poistokohdat tuntuvat paranevan nopeasti.

Kentsu on saanut treenailla pikkujuttuja. Taisin jo useampaan otteeseen sanoa, ettei sen kanssa voi enää kauaa jatkaa humppalinjalla – ja se raja on nyt ylitetty. Kentsu on nostanut kierroksiaan ja on sitä mieltä, ettei ole niin nokonuukaa kuinka tarkkaan näitä asioita tekee. Se ottaa kyllä valtuudet käsiinsä todella nopeasti, kun ei ole itse tarkkana. Niinpä lisäsin palkattomuuksia sen treeneihin, jotta hra pysyisi jossain kuosissa. Sitä ei suinkaan kuumenna se, ettei se saa palkkaa, vaan nimenomaan se, kun se saa sitä vähän liikaakin. Ja siihen liikaan palkkaamiseen tulee sorruttua silloin, kun ”tekee vain vähän jotakin”, ilman todellista määränpäätä, vaikka kyseiselle treenille olisikin suunnitelma tehtynä. Tarttis ryhdistäytyä. Katselin jo kisakalenteria loppuvuodelle, mutta ei oikein ole tarjolla mitään kisoja silloin, kun mulla olisi vapaa viikonloppu. Kisatähtäin pitäisi mutkin kurissa palkkailun suhteen. Katsellaan mitä saan aikaiseksi suunniteltua Kentsun kanssa.

...viikko sitten.

Pimenevä metsä...

                                                 

Olen pari kertaa kokeillut videoiden editoimista, ja jonkinasteinen alkeiseditointi sujuu. Joskin heti ekaa edintointia tehdessäni onnistuin kylläkin lisäämään videon loppuun viisi minuuttia tyhjää tilaa. En vieläkään ymmärrä mistä se siihen tuli. :) Eli itse video kestää noin viisi minuuttia, vaikka onkin kymmenen minuutin pituinen. Se löytyy täältä. Se on kuvattu syyskuun alkupuolella – ekat Kentsun treenit kasvaimen poiston jälkeen. K oli ollut kaksi viikkoa levossa ja hihnaliikunnalla, ja tuona viikonloppuna oli lupa palata normielämään. Teinkin sitten evl-tsekkauksen. Osa liikkeistä on tehty palkatta, osasta K sai palkkaa. Olimme tosi epätasaisella nurmikolla, jolla oli vaikea liikkua (seuraaminen oli hankalaa, mutta oli se kyllä Kentsun osalta muutenkin hieman lennokasta…). Ruudun sijoitimme tarkoituksella mäkeen niin, että koira ei merkiltä lähtiessään nähnyt ruutua. Sen piti juosta pidemmälle ennen kuin näki ruudun. Kentsunkin juoksusta näkee hyvin, milloin se bongaa ruudun. Ohjatun kapulat laitoimme ruudun taakse (se ei oikein näy videolta). Kepa-sedällä oli hauskaa, kun pääsi taas hommiin - ja hieman huoleton asenne. :)

Ylvankin treenejä kuvattiin samaan aikaan kuin Kentsun, ja ne löytyvät täältä ja täältä. Ekassa testailtiin vähän alokasluokan liikkeitä, paloina. Ja samalla kävi ilmi asia, jonka olin kyllä tiennytkin – liikkeiden alut (ja loput) ovat jääneet treenaamatta. Esimerkiksi seuraamaan lähtö: olen kyllä tehnyt lähtöjä, mutta omaan tahtiin ja usein keskellä seuraamista eli pysähdyksen jälkeen lähtenyt seurauttamaan perusasennosta. Usein nappaan Ylvan mukaan lennosta. Nyt kun teimme liikkurin kanssa ja niin, että mukana oli kaikki alkulöpinät (onko ohjaaja valmis, liikkeelle mars) pienine viiveineen, niin kas kummaa (not), tämä olikin Ylvalle aivan uusi tilanne. Niitä sitten alettiin treenailla, ja muun muassa siitä näkyy jotain videomateriaalia toisella videolla. Päädyin lopulta tekemään lähtöjä vähän eri tavalla, mitä videolla näkyy, enemmän aktiivisuutta Ylvan puolelta hakien. Mutta kun tämä otettiin mukaan treenaukseen, homma edistyi, eikä se ole enää Ylvalle outo tilanne.

Viime sunnuntaina testattiin sitten ensimmäisen kerran alokasluokan liikkeet kokonaisina liikkeinä ja se myös videoitiin. Olen tehnyt alo-liikkeitä aiemmin vain paloissa. Luoksetuloa ollaan toki otettu joitakin kertoja kokonaisena, alusta loppuun. Samoin seuraamista ollaan tehty joitakin kertoja käskytettynä. Hihnassa seuraaminen oli tehty kerran aiemmin, ja sen kyllä huomaa, että tilanne on sekä mulle että Ylvalle outo. Jääviä en ollut vielä kertaakaan tehnyt kokonaisina, mutta päätin nyt kokeilla miten ne sujuu. Jos tulisi ongelmia, niin auttaisin.

Luukissa viime lauantaina.

Mitään yllätyksiä ei tullut esille. Tiesin jo etukäteen mitkä liikkeet ovat meillä vielä eniten kesken. Liikkeestä seisominen ja hypyn jälkeinen elämä ovat sellaisia. En ole ihan tyytyväinen seisomisen edistymiseen. Tietyllä tavalla tehtynä Ylva tekee seisahduksen hyvin ja terävästi, mutta homma ei ole edistynyt ihan niin kuin toivoisin. Haluan hakea nuorelta koiralta moniin juttuihin ylityöskentelyä, ja sitä haluaisin myös seisahdukseen. Olen hakenut ylityöskentelyä myös mm. seuraamisessa vasemmalle käännöksiin, ja sen näkee hyvin seuraamisessa, kun Y työskentelee melkeinpä ylihuolellisesti käännöksissä ja saattaa sen yhteydessä hetkeksi jäädä. Nyt pitää miettiä miten jatkan liikkeestä seisomisen työstämistä eteenpäin. Tai no mietintää ja kokeiluja on meneillään koko ajan, ehkä sieltä vielä löytyy toimivin ratkaisu.

Hyvin näkee myös sen, että juttuja on tehty paloissa. Esimerkiksi hypyssä Ylva osaa kyllä irrota esteelle ja hypätä ja seisahtuakin, mutta sillä ei ole vielä minkäänlaista mielikuvaa siitä, että juttu voisi sen jälkeen jatkua mun paluun muodossa. Sen ajatus on siinä vaiheessa jo palkassa. Usein se itse asiassa seisahtuukin selkä muhun päin, josta huomaa, että se odottaa vain lentävää palloa, eikä sen mielessä käykään sellainen ajatus, että homma voisi jatkua. Eikä voikaan käydä, kun emme ole vielä yhdistäneet palasia. :)

Seisomassa pysyminen erikseen tehtynä toimii kyllä. Näitä paloja ei vielä olla vain yhdistetty. Aion vielä vahvistaa paloja jonkin verran, ennen kuin jatkan yhdistelyä. Mutta hiljalleen aletaan olla siinä vaiheessa, että Ylvalle pitäisi esitellä enemmän liikekokonaisuuksia ja päästä tekemään vähän palkattomuuttakin.

Video Ylvan alokasluokan kokonaisuustestauksesta löytyy täältä. Se kuvattiin meidän ns. tsekkauksessa. Eli olemme jo pitemmän aikaan tehneet treenikavereiden kanssa niin, että teemme kukin kerrallaan evl:n palkatta läpi ja kaikki muut kirjaavat ylös huomiota. Kaikki hyvät ja huonot asiat kirjataan. Tämä on ollut tosi avartavaa ja mielenkiintoista sekä hyvä treenitilanne muutenkin, kun ympärillä pyörii useampi ihminen tuijottamassa ja tilanne myös kestää aika kauan, kun liikkeiden väleissä kirjataan huomioita ylös. Kun kaikki ovat tehneet osuutensa, menemme jonnekin kahville ja purkamaan muistiinpanot jokaisen koirakon osalta läpi.

     

Mulla on meneillään nyt "koiranvaihdos", joten Kentsu ei enää osallistunut tähän tsekkaukseen, vaan nyt oli Ylvan vuoro. Kun kaikki muut tekivät evl:n palkatta, me tehtiin alokasluokka palkaten. Mutta siis ensimmäisen kerran kokonaisina liikkeinä. Jessica ei tällä kertaa päässyt mukaan, joten meillä on vielä toinen tsekkaus tälle syksylle sovittuna, niin että hänkin pääsee osallistumaan. Se on reilun kuukauden päästä. Onkin kiva nähdä miten olen saanut asioita vietyä tässä välissä eteenpäin.

Kaikkien liikkeiden analysoinnin lisäksi jokainen sanoo muutamalla lauseella jotain yleisvaikutelmasta. Tällaisia asioita nousi Ylvasta esille:

• Hyvä kokonaisuus. Vakaa. Siisti mutta tyytyväisen oloinen koiranalku! Napakka.
• Hyvä osaaminen ja asenne. Vain hienosäätöjuttuja.
• Hieno harmoninen yleisvaikutelma! Jotkut asiat niin hyvin opetettu, et tekee vähän yli. Kaikkia kisamaisuuksia ei vielä osaa. Ohjaaja ei oikein luota koiraan kaikessa.
• Tosi kivalla mallilla. Antaa iloisen ja pirteä vaikutelman.

Hyvä Ylvis! Töitä on vielä paljon edessä, mutta kivasti on saatu jo monia asioita hyvälle alulle. Tästä on hyvä jatkaa. Seuraavana etappina on tosiaan meidän toinen alo-tsekkaus marraskuun loppupuolella.

Sitä ennen meillä on edessä matka Ruotsiin, MH-testiin, jonne lähdemme Charloten ja Koodin kanssa viikon kuluttua. Ihan kaikki WII-pentueesta ei valitettavasti pääse paikalle, mutta testiin on tulossa useampia Ylvan ja Koodin sisaruksia. Tosi kiva päästä näkemään niitä!

Sinällänsä just nyt on vähän hölmö ajankohta lähteä MH-testiin, kun Ylvalla on ensimmäisen kerran elämässään pientä mörköiän tapaista, jota sillä ei ollut edes pentuna. Liittyy selvästi ikään ja varmaan myös pimeydellä on asian kanssa jotain tekemistä. Ei mörköily mitään pahaa ole, mutta selvästi Y reagoi joihinkin juttuihin, mihin ei ole ennen reagoinut. Saas nähdä miten se reagoi sitten MH:ssa, jossa on ihan oikeita kummituksia. :)

ps. Ulkoilutin viime viikonloppuna koirien kanssa myös kameraa, ja nämä kuvat ovat siitä tulosta. Kuvia on vielä vaikka kuinka paljon - joskin kuvausaihe on aina sama - koirat edestä ja takaa, istuu ja makaa... Mutta ehkä saan aikaiseksi kirjattua kohta toisen postauksen, kun olisi ainakin tuoreita syyskuvia kuvitukseksi. :) Pitää ainakin raportoida sitten meidän MH-testistä ja Ruotsin matkasta.

Ylva, Joku ja Kentsu viime sunnuntaina, kun kävimme tsekkauksen
ja sen analysoinnin jälkeen lenkillä.

Kamut