Tiedossa kierrosten purkua

Vuoden tylsin kuukausi on kohta lusittu. Kuukauden katkaisi kivasti reissu Norjaan, tokon PM:iin. Koko reissu meinasi tosin peruuntua Finnairin lentoemäntien lakkouhan takia. Olikin aikamoiset kuviot selvitettävänä, kun juurikin meidän lento perjantaina puolenpäivän aikaan oli peruttu varmuuden vuoksi. Selvitimme, että Finski lentää Osloon aikaisin aamulla, mutta lennon vaihto ei tapahtunut ihan ongelmitta. Jouduimme välissä peruuttamaan hotellimmekin ekstrakuluja välttääksemme, ja kun saimme kuin saimmekin järjestettyä paikat aamulennolle, piti alkaa metsästää meidän hotellihuonetta takaisin. Onneksi kaikki lopulta järjestyi ja pääsimme reissuun. Mä onnistuin valitettavasti ajoittamaan kipeeksitulon juuri samaan ajankohtaan, ja niinpä lähdin reissuun lähes äänettömänä. Mutta eipä se estänyt kannustamasta suomalaisia, vaikka ääni olikin melkoisen raakkuva ja olematon.

Oli hienoa olla mukana kannustamassa ystäviä upeisiin tuloksiin! Kaikki suomalaiset tekivät ykköstuloksen, joukkue voitti kultaa ja yksilömitalejakin tuli Suomeen: kultaa Jessicalle & Macille ja hopeaa Oilille & Zipulle. Mahtavaa! Lämpimät onnittelut vielä kerran!

Treenihimo vain kasvoi, jos mahdollista, kuten aina tällaisten tapahtumien jälkeen. Ylvan kanssa ollaan aloitettu palkattomuuksien treenaus. Olen ottanut useammassa treenissä aina muutaman liikkeen palkatta, ja vielä ainakaan ei Ylvan toiminnassa ole mitään eroa. Veikkaan ettei se ole vielä ihan ymmärtänytkään, että palkkaa ei aina tule. Olen kuitenkin halunnut alkaa esitellä sille sitä vaihtoehtoa useammassa treenissä, jotta voisin nähdä mahdolliset ongelmakohdat. Vielä ei olla koko alokasluokkaa tehty palkatta, mutta alustavan suunnitelman mukaan testaan sitä ensi lauantaina, kun meillä on pöllöryhmän kokoontumisajot Lahdessa. Tosin voi olla, että haluankin käyttää meidän treeniajan muutaman liikkeen esittelyyn treenikavereille, jotta voitaisiin yhdessä miettiä miten viedä niitä eteenpäin. Katsotaan mihin päädyn.

  

Kokonaisuus on alkanut kuitenkin toimia aika kivasti. Toki kaikkien yksityiskohtien ylläpitäminen kokonaisuudessa on oma lukunsa, mutta sitähän se kokonaisuuden rakentaminen ja ylläpitäminen on – nyt ja jatkossa. Pidimme viime sunnuntaina taas tsekkauksen, ja Ylvan suorituksen löytää täältä. Tein alokasluokan kokonaisuudet ja bonuksena tasamaanoudon.

Voi argh, kun mä en saa seisomisia opetettua sellaisiksi mitä haluan ja mitä niiden pitäisi mielestäni ton ikäisellä aloittelijalla olla. Yhdellä treenitavalla tehtynä seisahdukset olivat hetken aikaa teräviä ja Y vähän jopa pakitti taaksepäin käskyn kuultuaan (mikä on siis toivottavaa tässä vaiheessa), mutta se ei enää toimi. Ainakaan aina. Siis kyllähän Y seisahtuu, mutta ei niin, miten haluan. No, ei auta kuin jatkaa kokeiluja ja treenailuja. On kyllä ollut käsittämättömän vaikeaa tämä.

Olen lupautunut mukaan tottelevaisuusnäytökseen messariin Voittaja-näyttelyyn molempien koirien kanssa. Ei tainnutkaan olla ihan niin fiksu veto luvata mennä molemmilla… sillä Ylva ottaa siitä aikamoiset kierrokset. Kyllähän Kentsukin kuumuu (näytökset on aina nostattanut sitä), mutta sillä kierrokset ilmenevät puhtaasti vireen nousulla. Ylva taas yrittää passivoitua ja sulkeutua, kun sen kierrokset nousevat liikaa. Se siis yrittää kadota omaan kuplaansa, kyyhöttäisi vain tuijottaen tyhjyyteen, kun kaikkien muiden tekemiset on jotenkin niin siistiä. Ärsyttävää! Ja asia, johon on ihan p-a-k-k-o puuttua.

Samaa koomaa on esiintynyt muutaman kerran mm. noutojen aluissa. Ylvan mielestä noudot on todella kivoja. Kentsu siis nostaa vireen kattoon, kun se kuumuu. Ylva taas yrittää passivoitua, kun se kuumuu.

Onneksi meillä on vielä parit näytöstreenit tiedossa, ja mun osalta ne menevätkin varmaan lähinnä siihen, että saan kertoa pikkuneidille, että koomailu ei tosiaankaan käy. Työmaata on "hieman" edessä.

Messarissa tuleekin molemmille koirille täydet päivät, kun ne ovat lauantaina ja sunnuntaina näytöksessä. Lisäksi toinen niistä osallistuu myös toiseen ohjelmanumeroon (houkutusten highway) molempina päivinä. En ole vielä päättänyt kumpi saa mennä sinne juoksemaan. Olin ajatellut että Kentsu voisi osallistua lauantaina ja Ylva sunnuntaina, mutta pitää nyt katsoa, kun Kentsulle lankesi myös nollakoiran pesti lauantai-illalla maajoukkuekarsinnassa. Jospa saisin siitä vähän lisäbuustausta Kepa-sedän treeneihin. Se on ollut vähän hunningolla tämän syksyn ajan, ja se valitettavasti myös näkyy… Näytöstreenit nostattavat sitäkin iloisesti, joten nyt on pakko tehdä muut treenit todella ajatuksella, ettei K ole aivan hurlum hei -fiiliksissä.