ALO1

Viime lauantaina oli The Päivä eli Ylvan ensistarttaus virallisessa tokokokeessa. Olin valinnut kisoiksi HSKH:n kokeen, koska tiesin minulla olevan hyvät mahdollisuudet saada kisapaikka, koska olen seuran jäsen (mulla ei ole mitään havaintoa siitä, miten vaikea on saada kisapaikkaa alokasluokkaan, mutta evl:ään se on välillä aika haastavaa). Lisäksi bonusta oli se, että tiesin kisapaikan lämpimäksi, jos vaikka olisikin säiden puolesta talvi (niin kuin nyt on ollutkin). Harmillista oli se, että treenikaverit olivat samaan aikaan Seinäjoella karsintakokeessa, mutta olihan meillä seurana maailman paras veikka eli Koodi, joka myös osallistui samaiseen kokeeseen. Kiitos vielä Teemulle meidän suorituksen videoimisesta.

Alokasluokkalainen. Tai siis ex-sellainen.

Treenit ennen koetta sujuivat kivasti. Tosin noin viikkoa ennen Ylva keksi ennakoimisen jäävissä. Olin just päässyt sanomasta, että onpas kummallista, miten se ei ole vielä tajunnut alkaa ennakoida jääviä. Muistan treenanneeni aika paljonkin Kentsun kanssa jäävien seuraamista niin, että liikkeenohjaaja huuteli käskyä ja K sai palkan, kun se ei reagoinut siihen mitenkään. Sellaisia treenejä ei oltu tehty Ylvan kanssa kertaakaan, kunnes ennakointi alkoi. Huvittavaa oli se, että juuri kun pääsin ihmettelemästä asiaa, niin heti seuraavassa treenissä Ylva aloitti ennakoinnin.

Hetkellisesti tuli blääh-olo, että pitikö sen alkaa just nyt. Mutta toisaalta tajusin ajankohdan olevan just passeli, koska vielä oli hyvin aikaa kertoa Ylvalle, että ennakointi ei ole toivottua, eikä sallittua. Ja se menikin äkkiä Ylvalle jakeluun. Sehän ei ollut sitä vielä vaan tiennyt.

Kepan harmaa kuono on sävy sävyyn takin kanssa.

Koe oli iltakoe, ja alokasluokan oli ilmoitettu alkavan klo 16. Olin paikalla vähän klo 15 jälkeen. Olin tehnyt etukäteen suunnitelman siitä, mitä teen missäkin järjestyksessä, koska otan koiran halliin jne. Niinpä ei tarvinnut sitä enää miettiä paikanpäällä.

Alokasluokkaan oli ilmoittautunut 20 koirakkoa, ja meidän starttinumero oli 6. Olimme toisen paikallaoloryhmän ensimmäinen koirakko, mikä olikin vallan mukava paikka startata. Aivan mahtavaa oli se, että jokainen paikallaoloryhmä oli rauhallinen. Alokasluokan paikallaolot on jotenkin todella jännittävä asia, ja nyt kaikilla meni se onneksi hyvin.

Ennen paikallamakuun alkua kehässä kesti tuhottoman kauan. Ennen kuin kaikki pääsivät kehään paikoilleen, ennen kuin tuomari sai kerrottua sanottavansa, ennen kuin kaikkien luoksepäästävyys oli tehty (Ylva suhtautui luoksepäästävyyteen häiriötreeninä, eikä vahingossakaan katsonut tuomarisetää, kun sitä lääpittiin), ennen kuin kaikki olivat saaneet koirat taas sivulle ja otettua hihnat pois (jotka otetaan näköjään todella viime tipassa pois), niin siinä oli mennyt tovi jos toinenkin. Ollaan kyllä yritetty jonkin verran harjoitella viivettä ennen paikallamakuuta, mutta ei sitä koskaan jaksa noin pitkään hengailla, eikä muutenkaan saa luotua yksin samanlaista tilannetta. Niinpä huomasin siinä odotellessa, miten Ylva alkoi valahtaa passiivisuuden puolelle. Se alkoi reagoida siihen, kun kaikki kesti ja oli sen suhteen niin outoa. Mulla ei ole vielä keinoja, joilla puuttua asiaan kisatilanteessa. Ne laitetaan nyt työn alle. Näin ollen Ylva tarvitsi maahanmenoon kaksoiskäskyn. Se oli kyllä kontaktissa, mutta mitään ei tapahtunut, kun sanoin sille maahan. Ajatukset olivat osittain jossakin muualla. Toisella käskyllä se tipahti maahan ok. Itse makuu oli rauhallinen ja asento ryhdikäs. Perusasentoon Ylva nousi hyvällä pompulla ensimmäisestä käskystä.

Paikallaolon jälkeen palkkasin Ylvan, vein sen autoon ja tulin katsomaan loput ryhmät + ensimmäisen koirakon suorituksen, jotta näin liikkeiden lähtöpaikat ja pääsin kellottamaan kauan suunnilleen menee aikaa per suoritus.

Olin miettinyt etukäteen mahdollisia tapahtumia ja toimintamalleja, mitä kehässä saattaisi tapahtua, eikä mielessä ollut kovinkaan monia vaihtoehtoja peilaten siihen, miten Ylva on toiminut treeneissä, myös palkattomuuksissa. Mulla ei ollut käynyt mielessäkään se vaihtoehto, että se saattaisi tarjota passiivisuutta, ja ennen paikallamakuuta tullut nihkeys vaati siis pikasuunnitelman jatkoon. Ylvassa on kyllä toi ominaisuus olemassa, mutta se tulee esille äärimmäisen harvoin. Muun muassa noudoista kuumuminen saa sen helposti valahtamaan passiivisuuteen, jos sen antaa käyttäytyä niin. Muutaman kerran se on yrittänyt tarjota nihkeilyä muussakin tilanteessa, mutta olen päässyt katkaisemaan tilanteen välittömästi, jonka jälkeen se on taas oma aktiivinen itsensä.

Ennen omaa suoritusta teetätin Ylvalla kaukoja ja temppuina pakitusta ja kieppejä, joilla se aktivoitui kivasti. Kehässä se sitten olikin oma iloinen, aktiivinen ja tarmokas itsensä. Tosin liikkeestä maahanmenon lopun perusasentoon se tarvitsi taas kaksoiskäskyn. Se oli hyvin kontaktissa, mutta ajatukset olivat valahtaneet ilmeisesti hieman väärälle suunnalle. Veikkaan tämän olevan samaa oiretta mitä oli paikallamakuun alussakin.

Kaksoiskäskyt eivät ole (vielä) lukeutuneet meidän virheiksi. Mun teorian mukaan me ei olla vielä niin pitkällä koulutuksessa, että niiden kanssa olisi pitänyt painiskella. :) Eli olen pystynyt pitämään huolen siitä, että Ylvan vireystaso ja osaamistaso vaadittuihin tehtäviin suhteutettuna on sellainen, ettei kaksoiskäskyjä ole tarvittu. En myöskään aio ottaa tuosta sen kummempaa stressiä, mutta sain kyllä hyvää informaatiota, josta voi tehdä lisäsuunnitelmia jatkoon.

Kisakokemus oli oikein hyvä. Ylva oli pätevä pieni, ja suoritus mentiin läpi hyvällä fiiliksellä puolin ja toisin. Tavoite siis täyttyi täydellisesti. Tuomari kehui Ylvan seuraamista (se on munkin mielestä hieno :)) ja sanoi Ylvan olevan robootti. :) Mä päätin ottaa sen kohteliaisuutena - ja ehkä se oli sellaiseksi tarkoitettukin. :)

Yksi parhaimmista asioista tässä on se, että alokasluokka on nyt suoritettu. :) Aloinkin jo olla hieman kyllästynyt niihin liikkeisiin. Toki ollaan treenattu koko ajan evl:ää silmällä pitäen, mutta ihan viime ajan panostin enemmän alo-liikkeisiin. Ja kun tykkään mennä kokeeseen vasta sitten, kun koiran osaamistaso on vankalla pohjalla, niin onhan niitä liikkeitä ehtinyt treenata kyllästymiseen asti. Nyt saakin suunnata energiaansa muihin liikkeisiin, kivaa.

Täältä näkee meidän kisasuorituksen. Pisteitä kertyi kiltiltä tuomarisedältä 198 p.

Hurjan paljon onnea myös Koodille ja Charlotelle, jotka myöskin saivat sanoa heipat alokasluokalle tämän kisasuorituksen jälkeen! :)

Huuuuja Pylvis!

Räyh! Sanoo Kenneli.