Uutta vuotta!

Hyvää uutta vuotta kaikille! Itse toivon sen olevan meidän osalta parempi kuin edellinen. Vuoden 2013 syksy ei lukeudu meidän parhaimpiimme. Oli paljon vastoinkäymisiä, huolta ja harmia. Päällimmäisenä mielessä Kentsun kasvain, joka onneksi osoittautui hyvälaatuiseksi. Tiedossa ei tosin ole, uusiiko se vai ei. Mutta yritän olla murehtimatta asiaa etukäteen. Lisäksi oli monenlaista muutakin huolta ja harmia - autokin antoi osansa, jopa niin useaan kertaan, että päädyin lopulta vaihtamaan sen. Nyt olisi toiveissa onnen kääntyminen, niin mielenrauhan kuin taloudenkin takia...

Ylva on parantunut hampaan poistosta erittäin hyvin. Oli jo oikeastaan samana päivänä sitä mieltä, ettei mitään ole tapahtunutkaan. Itse pääsin tänään eroon kipsistä. Käsi tuntuu oudolta ja heikolta, eikä se taivu yhtään mihinkään. Eli edessä on vielä jumppaamista, ennen kuin käsi palautuu ennalleen - tai edes lähelle sitä.

Ihan huoletta emme ole kuitenkaan uutta vuotta aloittaneet, sillä Kentsulla on ollut epämääräistä ontumista. Se alkoi vähän ennen joulua, ja se on mennyt ja tullut hyvin epämääräisesti. Välillä on selkeitä muutaman askeleen ontumisia, suurimman osan ajasta ei ole näkyvissä mitään oireita. Kentsu oli välillä levossakin, mutta nyt olen päätynyt liikuttamaan ja treenaamaan sitä ihan normaalisti ja katsoa tulevatko oireet esille. K on saattanut mennä tunnin lenkin vapaana viipottaen ilman mitään oireita, sitten se on näyttänyt siltä kuin tassuun olisi mennyt jotain. Tassun "putsaamisen" jälkeen se on jatkanut lenkkiä normaalisti ilman oireiluja. Eli usein se on ollut sen oloinen kuin se olisi astunut jonkun piikin tms. päälle. Ontuu silloin rajusti, pysähtyy ja nostaa tassun ilmaan. Olen yrittänyt tutkailla varpaita ja varpaiden välejä, mutta mun käsi ei taivu yhtään mihinkään, joten tutkailu on ollut ulkona enemmän anturoiden läpikäymistä sormin lääppimällä. Kerran mun sormeen osuikin muutama veripisara, mutta en valitettavasti pystynyt ihan täysin paikallistamaan, mistä kohtaa anturaa se tuli. Kotona olen käynyt varpaiden välit läpi taskulampun kanssa sekä leikannut vähäiset tassukarvat lyhyiksi - eikä mitään löydy mistään. Melko epämääräistä, joten ei auta kuin katsoa, mihin tilanne kehittyy.

c Maarit Karhu-Teiskonen - kuten myös kaikki
muutkin alla olevat kuvat.

Molemmat koirat kävivät vuoden alussa hieronnassa. Kentsu oli tavallista kamalammassa kunnossa ja saa uusintakäsittelyn tällä viikolla. Hieronnan yhteydessäkään ei oikein löydetty selitystä epämääräiselle epäpuhtaudelle, mutta jokin pieni reagointi saatiin kahdesta varpaasta. Mutta ei mitään niin selkeetä, jonka perusteella voisi ryhtyä toimenpiteisiin.

Ylvallakin oli jumeja, mutta ne aukesivat käsittelyssä hyvin. Y oli sen jälkeen aivan reporankana. En ole koskaan nähnyt sen reagoivan käsittelyyn noin. Se nukkui todella sikeästi heti hoidon jälkeen. Mietimme voisiko juoksu (eli hormonitoiminta) vaikuttaa tilanteeseen, koska aiemmin Y ei ole reagoinnut hoitoon tuolla tavalla.

Juoksupökät jalassa treenausta.

Pojat pääsivät p-oloihin herkkupepun viereen.

Ylvalla alkoi siis juoksu ennen joulua. Hyvä ajoitus, koska nyt se ehtii loppua hyvissä ajoin ennen meidän ekaa tokokoetta. Ylva on siis ilmoitettu kokeeseen. Olin ajatellut kisata Kentsunkin kanssa, mutta kun sillä alkoi ne epämääräiset ontuu - ei onnu -säädöt, niin päätin jättää kisat sen kanssa väliin. Saapa keskittyä pelkästään Ylvaan.

Ylvan osaamistaso on aika kivalla ja vankalla pohjalla, joten sen puolesta on kiva mennä kokeeseen. Toki eläinhän se vain on, joten mitä vaan voi sattua ja tapahtua. Mutta voin kuitenkin luottaa siihen, että Ylva osaa liikkeet. Tosin mun usko on saanut nyt pienen horjahduksen, kun Ylva on kahdessa treenissä tehnyt liikkeestä maahanmenossa istumisen. Kuulostaa toki hassulta alkaa tuosta vielä huolestua, mutta tunnen itseni ja saan kehitettyä tuosta vielä aikamoisen ongelman, jos en pidä itseäni nyt kurissa. Yksi kerta menisi vielä vahinkona, mutta toinen kerta pisti kyllä miettimään. Odotan kolmatta kertaa, ennen kuin alan "panikoitua". :) Ylva on ollut tosi hyvä erottelemaan jääviä, eikä yleensä koskaan mokaa niitä. Joten tarkkaillaan tilannetta ja yritetään olla tekemättä tästä ongelmaa.

Ylvan lempparipallo.

Ollaan päästy kivasti treenaamaan mun saikun aikana - niin halleissa kuin ulkonakin. Hiekkakentät ovat olleet aivan luksuskunnossa. Välipäivinä juhlittiin myös meidän taitavia treenikavereita. Ensin juhlistettiin Jessican ja Macin SM- ja PM-mitaleita. Herkuttelun jälkeen treenasimme Jessican hallilla kunnon kimppatreeneissä. Ihmisiä taisi olla 19, koiria reilu 20. Jakaannuimme kolmeen ryhmään, joten kentällä oli koko ajan kolme koiraa tekemässä jotain. Olipas hauskat häiriötreenit ja kiva treeniporukka. Nämä kuvat ovat niistä treeneistä, ja kaikki kuvat on ottanut Maarit Karhu-Teiskonen.

Seuraavaksi juhlistimme Oilin ja Zipun SM- ja PM-mitaleita. On meillä taitavia ystäviä! Normitreenien lisäksi pöllöryhmä on päässyt taas vauhtiin. Treenasimme välipäivinä Vuokkosilla ja ensi viikonloppuna suuntaamme Heinolaan. Pöllöryhmä kokoontuu siis milloin missäkin päin Suomea, koska pöllötkin ovat sijoittuneet vähän eri puolille Suomea.

Juhlijat juhlatreeneissä.

Piilosta kuikuilijat.

Nyt totutellaan taas arkeen. Ylvalla onkin vähän taas tottumista, kun on saanut yli kuukauden ajan nauttia treenailuista ja lenkkeilyistä keskellä päivää - ja nyt on edessä tylsät yksinolot mun työpäivän aikana. Sääliksi ihan käy pientä. Vahinkoja välttääkseni Ylva saa luvan totuttautua takaisin arjen rytmiin omalla päiväselliosastolla eli laitan sen portin taakse huoneeseen, jossa ei juurikaan ole tuhottavaa. Jossain vaiheessa (kun juoksukin on selvästi ohi) Y vapautuu taas koko asuntoon Kentsun seuraksi. Jos luottoa löytyy... :)