TÄÄLLÄ on koostetta liikkeestä istumisesta ja seisomisesta sekä seuraamisesta ja askelista. Mähän tosiaan päätin opettaa liikkeestä seisomisen uusiksi pompun kautta, jolloin kriteerit ovat paljon selkeämmät koiralle. Ylvan seisahdukset kun olivat mun makuun liian vaihtelevia. En onnistunut saamaan tasaannutettua niiden ”laatua”. Välillä Y teki tosi hyviä seisahduksia, välillä ei. Ei ne huonotkaan oikeasti huonoja olleet, mutta mun mittapuun mukaan nuorella, aloittelevalla koiralla ne olisivat saaneet olla vähän ylitreenattuja. Ja koska asia häiritsi mua, niin siihen oli pakko puuttua. :)
Tuon pomppuseisomisen myötä Y aina välillä tarjoaa muihinkin jääviin pientä pompahdusta, kuten osassa istumisista näkee. Mutta se jää pois. Liikkeestä seisominen on edistynyt jo tuosta tilanteesta niin, että enää en anna käsiapua. Teen edelleen alkuun muutamia seisahduksia pakittaen, mutta ollaan tehty myös normaalisti seuraamisen yhteydessä.
Seuraamisessa tuli tuolloin tehtyä eri rytmejä ja lopussa askelia, jotka ovat ihan samalla tasolla kuin edellisessä videossa. Ihan loppupuolella testasimme sellaista, että Ylva olisi aavistuksen taaempana. Eli mä seisoin maton edessä, jolloin Ylva olisi voinut pitää etujalkansa matolla, mutta sillä on ajatus selvästi sivullaolossa, eikä alustassa. Ton asetelman ajatuksena on se, että Ylvan etujalat mahtuisivat siirtymään sivusuunnassa paremmin mun jalkojen takana. Pitää vähän katsoa mihin päädytään. Asiaa tulee helpottamaan jo se, että sitä treenaisi oikeasti. :) Ja saisi menoa rauhoitettua.
TÄÄLLÄ on paloja luoksetulosta ja pisteestä. Sivulletulossa en halua, että Ylva osuu muhun. Aina välillä Ylva koittaa alkaa ennakoida sivulletuloa alkamalla kääntyä vähän mun edessä, ja osaa tehdä sen osumatta. Mutta koska mua henkilökohtaisesti nyppii se tyyli äärimmäisen paljon, en voi sitä sallia. Eli haluan nyt vahvistaa Ylvalla ajatusta mennä vähän mun ohi, ennen kuin se kääntyy. Mua ei siis haittaa, vaikka Y ohittaisi mut isommastikin – mikä taas selvästi haittaisi jotain muuta. :) Nämä liioittelut kun aina tulevat pienenemään.
Videolla teen sivulletuloja aidan vieressä niin, että tila on niin pieni, ettei Y oikein pystyisi kääntyä sivulla. Mutta kuten videolta huomaa, niin kyllä se vaan pystyy… :) Mun pitäis varmaankin tehdä pitempään ihan vaan sitä, että heittäisin namin taakse, kun Y on tulossa. Eikä vielä ottaa tossa sivulletuloja. Mutta en jaksa. Niinpä olen jo palannut entiseen tyyliini, jolla olen joskus aiemminkin muistuttanut Ylvalle, että käännös pitää tehdä vähän ”syvemmällä”. Eli näytän vain kädellä suuntaa.
Ylvalla on taipumusta kevyisiin etujalkoihin, ja se on vähän sellainen asia, joka tuppaa yleistyä, jos siihen ei puutu. Luoksetulon jätössä ollaan tehty muutamia eri kokeiluja, mutta nyt olen päätynyt siihen, että Ylvan tassujen päällä on namit. Se on ollut tehokkain jähmettäjä.
Stopit videolla ovat tavallista huonompia. Y siis tekee ne yleensä vähän paremmin. Ylvalla ei tosin ole vielä vakiintunut jarrutustapa. Välillä se tekee lukkojarrutuksen, jolloin tulee vähän luisumista (pystyy tekemään sen tuolla alustallakin). Välillä se jarruttaa voimakkaammin takaosallaan, joka on hyvin tehokas tapa, mutta luo mulle haastetta nähdä miten hyvin jarrutus tapahtuu.
Pisteen treenaaminen on ollut meillä välillä vähän tauolla, joten edistyminen siinä on ollut hidasta. Videolla näkyy ensin tekniikkatreeniä, jossa Y saa tarjota haluttua paikkaa pisteen takana. Y osaa olla tässäkin vähän pätevämpi (vähäinen treenaus tosiaan näkyy useammassa kohdassa). Nyt sen ajatus oli vähän liikaa mussa ja mun kuittaamisessa, kun haluaisin sen ajattelevan enemmän itse paikkaa. Mutta sujuihan se noinkin. :)
Sitten vaan asennetreeniä eli lelun hakua pisteen takaa. Tein myös yhden tyhjään lähetyksenkin, ja siinä näkyy hyvin, miten homma on kesken. Tosin nyt asia on mennyt tuon suhteen askeleen eteenpäin. Ei se vielä ole lähelläkään sitä, mitä haluan sen olevan, mutta suunta on oikea. Videolla palkkasin Ylvan korjauksesta, kun se siis itse osasi korjata tilanteen. Mutta nyt aletaan olla siinä tilanteessa, että korjauksista tulee vain kehu, ja sen jälkeen uusi yritys ansaita pallo. Kriteerejä on siis voitu vähän nostaa.
TÄÄLLÄ on sitten erilaisia noutotreenejä. Ylva pitää kapulaa hyvin oikeastaan kaikessa muussa paitsi sivulletulossa. Siinä se saattaa jossain vaiheessa löysätä otettaan, jolloin kapula pääsee pyörähtämään suussa. Ylva ei siis pure kapulaa, mutta haluan napakan otteen. Heti kun asiasta muistuttaa esim. vetämällä kapulasta, ote pysyy.
Olen tullut nyt siihen tulokseen, että Ylva odottaa tuossa tilanteessa palkkaa, kapulan luovutusta tms. Varmaan kaikkea tuota. Olen palkannut tosi paljon pidosta eli en yleensä ota kapulaa pois, vaan Y saa tiputtaa sen luvalla. Mutta siihenkin on saattanut nousta jotain odotusarvoa. Lisäksi asiaan saattaa liittyä myös Ylvan pieni fanaattisuus kapuloihin. Sen mielestä ne on jotenkin äärimmäisen siistejä ja makeita juttuja pienen koiran elämässä.
Tilanne on parantunut sillä, kun sivulletulon jälkeen homma jatkuukin jossain muodossa. Usein lähden seurauttamaan Ylvaa kapula suussa ja teen uuden pysähdyksen. Välillä Y saa tiputtaa kapulan sivulla istuessa, välillä kävellessä. Tämä on tuntunut nyt todella toimivalta tavalta, ja sillä jatketaan. Mutta siis tuossa videossa testailtiin vielä muitakin juttuja. Ei oltu siis vielä päädytty tuohon ratkaisuun.
Testasin videolla ekaa kertaa sellaistakin, että tiputin nameja maahan, kun Y istui sivulla. Kun se piti kapulaa hyvin, vapautin Y:n nameille. Sekin toimi ihan hyvin, mutta jatkan enemmistönä tolla aiemmin mainitulla tyylillä. Silloin saan myös pään asennon sivulla ”oikeaksi”, koska kaikki namimuistutukset sun muut saavat Ylvan kääntämään päätään erinäisiin suuntiin. Mutta kun kaikkea ei vaan voi kerralla treenata…
Ai niin, videon alussa on vauhtinouto ja sitä ennen palkkaus heitosta, kun Y istuu liikauttamatta tassujaan. Siirryn askeleen sivusuunnassa Ylvan vierestä kapulaa heittämään, koska siinä pystyn samalla koko ajan tarkkailemaan tassuja ja huomauttamaan (ja uusimaan), jos jalka liikahtaa.
Olen tullut siihen tulokseen, että ongelmien määrä on vakio. Monessa asiassa olen päässyt Ylvan kanssa helpolla verrattuna Kentsuun. Mutta vastavuoroisesti treeniohjelmaan on tullut asioita, joita ei ole tarvinnut koskaan Kentsun kanssa miettiä sen kummemmin. Kuten noi kevyet etutassut. Teputtelua saisi aikaiseksi vaikka ja missä, jos sen sallisi. Nyt pitää vaan jaksaa tehdä huolella tätä pohjatyötä, ettei löydä itseään jostain teputtelusuosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti