SM:t

(Ihan pikkasen vaan laahaa nää päivitykset, mutta yritetään ottaa kiinni.)

SM:t järjestettiin tänä vuonna Porissa heinäkuun ekana viikonloppuna. Pidin perjantaina vapaapäivän töistä, koska lähdimme Charloten ja Koodin kanssa matkaan jo yhden maissa. Ajoimme suoraan kisapaikalle pystyttämään teltat. Sen jälkeen heitin Challen ja Koodin Scandiciin ja lähdin itse Sokos-hotelliin. Majoituin Maijan ja Nyytin kanssa samassa huoneessa, ja koirat tulivat toimeen oikein mainiosti.

Kävimme vielä syömässä hotellin ravintolassa Amarillossa, jossa oli todella hyvät ja jäätävän kokoiset annokset. Ei kyllä nähty nälkää sinä viikonloppuna. Nukkumaan päästiin puolenyön aikoihin.

Aamulla lähdimme aamiaisen jälkeen kisapaikalle. Ylvan starttinumero oli 206 eli se oli avoimen luokan kuudes koirakko. Paikallaolot tehtiin kuuden koiran ryhmissä, joten meidän piti olla ekan ryhmän viimeinen koira. Olin tehnyt sen mukaan suunnitelman siitä, miten toimin ennen kehää ja kehien välissä. Niitä ei sitten tarvittukaan, koska ryhmään siirrettiin joku toinen koira, jonka ohjaajalla oli kisoissa kaksi koiraa. Niinpä me siirryimme toisen ryhmän ekaksi koirakoksi, joka tarkoitti myös sitä, että juoksin kehästä toiseen.

telttarivistöä

Lähdin kehän laidalle hyvissä ajoin, ja siellä kuulinkin sitten, että olimme siirtyneet toiseen ryhmään. Vein Ylvan takaisin häkkiin, koska en halunnut seisottaa sitä kuumassa auringonpaisteessa. Kävin hakemassa sen, kun eka ryhmä oli suorittanut hetken aikaa paikallamakuuta.

Kehään päästyämme tulikin sitten pitkä odotus paahtavassa auringonpaisteessa. Nimittäin yksi ryhmämme koirista ei antanut tuomarin koskea itseensä. Mahdollisuuksia sille kyllä annettiin, ja koko episoidissa meni varmaan viitisen minuuttia. Tällaista odotteluahan ei tule koskaan treenattua, joten tunsin miten Ylva alkoi vajota hiljalleen omaan kuplaansa. Onnistuin kuitenkin pitämään sitä aktiivisena teetättämällä sille muun muassa peruutusta ja käskemällä sen välillä sivulle ja vapauttamalla. Kaikesta huolimatta aloitus ei ollut ihan sellainen, mihin ollaan totuttu, joten Y ei ollut ihan niin skarppina (vaikka näennäisesti näyttää siltä) mitä pitäisi. Lisäksi onnistuin yrityksistäni huolimatta ottamaan Ylvan sivulle aivan liian aikaisin. Videolta huomaan, että viereisellä koiralla oli vielä hihna kiinni, kun Y on jo sivulla odottamassa käskyä. Mähän menen kehään ilman hihnaa, kun se on vaan hidaste ja tiellä. :) Kattelin liikkuria ja tuomaria ja koitin päätellä heistä milloin aloitellaan, enkä tajunnut katsoa naapuria. Näin ollen Ylvalla tuli vähän liian pitkä odotus kontaktissa, jolloin vajoaminen ehti tapahtua. Siksi tarvittiin kaksoiskäsky alun maahanmenoon, jota tuomari ei tosin huomannut. Itse makuu sujui hyvin. Y makasi helteestä huolimatta ryhdikkäänä. Olin muutamia treenejä aiemmin joutunut nillittää sille lonkallemenosta, ja asia oli selvästi mennyt jakeluun. Viimeisimmässä mokassa en päässyt edes Ylvan luokse asti korjatakseni sen asennon, kun se itse siirtyi takaisin ryhdikkääseen asentoon. On siis ainakin ymmärtänyt, mitä siltä halutaan. :)

kuva N. Anttila - Tässä Y on jo valmiina aloittaa, kun muut ovat vielä hihnassa.

Paikallaolon jälkeen ehdin vain käväistä kehän ulkopuolella antamassa Ylvalle pari namppaa ja hakemassa noutokapulan. Sitten takaisin kehään tekemään nouto. Osasin jo odottaa, että tämä ei menisi kovin hyvin, sillä homma on vielä aivan kesken. Treeneissä Y oli välillä tehnyt jo aika rentoja tasamaanoutoja, mutta arvasin ettei sitä olisi kisatilanteessa nähtävissä. Ylvasta näki jo menomatkalla, että nouto tulisi olemaan huono. Se ei mennyt sinne sillä määrätietoisuudella kuin yleensä, vaan vähän korkeata laukkaa. Ja ei ollut todellakaan kiire takaisin. No, piti ainakin kapulaa siististi ja tuli hyvään perusasentoon, ja ne tuntuivat riittävän tuomarille.

kuva N. Anttila

Olin jo varustautunut tähän etukäteen ja päättänyt, että en saa jäädä kiinni noutoon. Sitä ei saa jäädä miettimään kesken kisan, koska homma on nyt kesken ja se on sitä mitä se nyt on, eikä asialle voi tällä hetkellä mitään. Mutta kas kummaa, jäin kuin jäinkin kiinni siihen. Nouto oli huonompi mitä odotin (vaikka odotinkin huonoa), ja jotenkin se jäi näköjään mun takaraivoon kummittelemaan. Huomaa ettei olla vähään aikaan oltu Vapulla. Jahka Ylva alkaa enemmän kisata, on ehkä syytä alkaa taas käydä Vapun luona.

Tähän varmasti vaikutti myös se, että jouduin juoksemaan jo seuraavaan kehään, joten en ehtinyt yhtään yrittää ravistella ajatusta pois päästäni - vaikkei se tiedostetusti siellä ollutkaan. Mulle nimittäin jäi kisasta vähän höh-mitä-tapahtui-olo. Siihen vaikutti se, että jäin kuitenkin jumiin noutoon + varmasti paikallaolokehän odottelussa tullut nihkeily jäi vähän mieleen. Todellisuudessa olen saanut vietyä Ylvan aktiivisuutta kivasti eteenpäin, ja se vastasi mun juttuihin todella hyvin. Totta kai siitä puuttuu viimeisin terä, kun oli pitkästä aikaa kuuma päivä. Mutta oikeasti se selviytyi oikein mallikkaasti kokemattomaksi koiraksi. Se oli iloisen ja rennon oloinen ja vastasi kehuihin hyvin. Tietyt työstetyt asiat ovat lisäksi oikeasti menneet eteenpäin, joka oli kiva todeta videota katsoessa.

Mutta ei me ilman virhettä selvitty, sillä luoksetulossa Ylva päätti ensimmäisen kerran elämässään olla noudattamatta seiso-käskyä. Sillähän on hyvin vähän kokemusta luoksetulon stopista, mutta on tehnyt niitä varsin mallikkaasti. En pystynyt tehotreenata stoppia ennen kisaa niin miten olisin halunnut, koska kyyläys alkoi hiljalleen siirtyä myös siihen. Ja se varmasti vaikutti asiaan.

Lopputulos oli 175,67 pistettä, sijoitus 10./87. Velipoika-Koodi hoiti homman kotiin ja voitti avoimen luokan! Onnea! :) HSKH:n toinen joukkue sai pronssia, kaikki joukkuelaiset molemmissa joukkueissa tekivät ykköstuloksen.

Täällä on meidän kisasuoritus. Paitsi nouto löytyy täältä. Tein mielenkiinnosta noutokoosteen, jotta näkisin miltä Ylva näyttää sivusta katsottuna. Sehän siis tekee kaikki muut noudot rennosti, paitsi tasamaanoudon. Eli siihen liittyy se, että Y on sivulla, heitän kapulan ja päästän sivulta noutamaan. Se laukaisee kyyläyksen. Jos rikon vähän kaavaa tekemällä jotain ennen noutoon päästämistä, on Y vähän parempi, mutta ei vielä sitä mitä pitäisi. Ero on kyllä todella suuri!

Tällä hetkellä tilanne on se, että olen ottanut noutoihin herkkupurkkipalkan ja koitan sitä kautta saada vaihdettua Ylvan odotusarvoa. Y on reagoinut siihen niin, että se juoksee kapulalle melkeinpä raivopäänä, lähtee palauttamaan rennompana, mutta viitisen metriä ennen mua se saattaa alkaa purra kapulaa, mitä se ei siis normaalisti tee. Eikä sitä tietenkään nytkään hyväksytä. Kapulan pyörittely liittyy selvästi palkkaan. Koitan saada pureskelun esille kierrosta, mutta vielä en ole onnistunut. Mieluiten nimittäin sanoisin asiasta ei-noutomaisessa-tilanteessa, mutta pakkohan se on toki siinäkin sanoa, jos pureskelua tulee. Joka tapauksessa Y on alkanut muuttaa käytöstään, mikä on positiivista. Johtaako se siihen, mitä halutaan - aika näyttää. Voi olla, että joudun jossain vaiheessa vaan puuttumaan asiaan, mutta annan nyt kuitenkin ensin herkkupurkille mahdollisuuden. Pitääkin kohta taas videoida muutamia noutoja, niin näkee missä vaiheessa ne nyt ovat.

Meidän teltta oli kiinni Katjan teltassa.

Loppupäivä sujuikin muiden suorituksia katsellessa. Lähellä oli myös lampi, jolla käytimme koirat uimassa. Ylva oli ihan taivaassa asiasta. :) Illalla oli ihana päästä hotellilla suihkuun. Koirat sammuivat täysin hotellille päästyämme. Ne olivat ihan loppu pitkästä, kuumasta päivästä. Hyvin ne kuitenkin lataavat akkunsa, kun saavat siihen tilaisuuden. Meitä vastassa oli nimittäin taas pirteät kaverit, kun palasimme täytettyämme vatsamme Amarillossa.

Aamulla otimme aamiaisen pitemmän kaavan kautta, kun itsellä ei ollut kisaa edessä. Päivä kuluikin sitten finaalia katsellessa ja ystäviä kannustaessa. Treenikavereita oli päässyt kisaamaan, Marilta jopa molemmat koirat. :) Pöllöryhmäläiset nappasivat myös kultaa ja pronssia - onnea Christa ja Satsu!

Kun mitalit oli jaettu, oli aika pakata taas auto niin, että kaikki mahtuivat mukaan kyytiin. Jatkoimmekin Porista suoraan Turkuun, sillä lähdimme Challen ja koirien kanssa Ruotsiin Cefeus-leirille. Siitä seuraa oma postaus.

Kamat on vielä vähän levällään.