Pawprints: Cefeus-leirillä, osa 1

Ajelimme SM-kisojen jälkeen Porista Turkuun, jonne saavuimmekin hyvissä ajoin. Ehdimme käydä ottamassa perinteiset poseerauskuvat Turun linnan puistosta löytyvän vanhan aitan luota. Lisäksi jäi vielä hyvin aikaa tehdä pitempikin kävely koirien kanssa ennen laivaan ajamista.

Ylva ja Kentsu aitan edustalla. Kuva Charlotte Jaakola (= C.J.)

Koodi, Ylva ja Ken, c C.J.

Linna taustalla, c C.J.

Kepa-setä lähti veljenlasten kanssa reissuun. c C.J.

Laivassa tehtiin sellaiset järjestelyt, että illan Kentsu sai olla häkissä (kun kävimme syömässä) ja yön Koodi oli häkissä. Kentsu kun ei välttämättä ole ahtaissa tiloissa niin suopea kuin ulkona, joten päätin suoraan ettei poikien tartte sisällä olla tekemisissä.

Ylva sai nautiskella molempien poikien huomiosta, ja vähän ne saivatkin Koodin kanssa hyttibileitä aikaan.

Ylva yritti päästä sängyn alle, mutta tilaa ei liiemmin ollut.

Aamulla laivasta päästyämme ajoimme ensin tutuille kulmille Årstaan käyttämään koirat aamupissalla ja aamupalalla. Sitten auton nokka kohti Söderhamnia ja Mohedin leirintäaluetta, jolla leiri järjestettäisiin. Viime vuonna mulla jäi leiri väliin, joten olen ollut siellä viimeksi toissa kesänä, jolloin Ylva oli vielä syntymättä. Se itse asiassa syntyi samana iltana, kun lähdin Ruotsista takaisin Suomeen.

Majoitimme Mohdeissa konferenssitalossa, jossa oli tilavia neljän hengen huoneita. Jaoimme huoneen Charloten kanssa, ja laitoimme sen kompostiaidoilla kahdeksi osastoksi. Yhteiselo koirien kanssa sujui hyvin.

Majapaikkamme. Meidän huone taitaa olla kolmas oikealta, yläkerrassa.
Talon oikealta puolelta lähtee ulkoportaat ylös.

Avoportaat oli aika hurjan näköiset, mutta hyvin koirat
niistä selviytyi - Ylvakin, joka pentuna jännitti tällaisia
avoportaita. Niistähän voi pienet pennut tippua.

Porukka oli vielä maastossa, kun tulimme, joten ehdimme rauhassa majoittua ja käyttää koirat lenkillä. Sitten maastoporukkaa alkoi palata majoituspaikkaan lounaalle. Tänä vuonna leirillä oli enemmänkin suomalaisia, yleensä olen ollut siellä ainoana maamme edustajana. Ellei sitten mukaan lueta Mariaa, joka on suomalainen. Mutta hän on asunut Ruotsissa jo parikymmentä vuotta. Marialla on Ylvan vanhemmat.

Näimme siis koirien sukulaisia viikon aikana. Piti tietenkin ottaa perhekuvia.

Koodi, Ylva, Quinci ja Fang eli lapset äidin ja isin kanssa.

Paikalla kävi Ylvan ja Koodin veli Watt, mutta se oli vain pikakäväisy ilman treenausta. Olisi ollut todella kiva päästä treenaamaan heidän kanssa. Wattista tulee isona pelastuskoira. Muita sisaruksia ei valitettavasti tullut, vaikka olimme alun perin siinä uskossa, että ainakin yksi toinen veli olisi tulossa.

Sisarukset Koodi, Ylva ja Watt.

Cefeus Watt II

Kentsun sisaruksista oli paikalla Gorm-veli ja Gimla-sisko. Olipas kiva nähdä niitä pitkästä aikaa. Gormin näinkin viimeksi pari vuotta sitten, mutta Gimlan tapaamisesta on vähän pitempi aika. Gimlan omistajalla oli aikoinaan myös Kentsun äiti Xtra. Kyllä vaan on Kepa-sedällä ollut rankka elämä, sillä se on porukan ainoa harmaantunut.

Gorm, Gimla, Ken. Kentsu on aina inhonnut kimppakuvissa olemista,
sukulaiset eivät tehneet sen suhteen poikkeusta.

Gorm, Gimla ja Ken

Gorm

Kentsun veli Gorm.

Kentsun sisko Gimla.

Gimla

Lähdimme vielä saapumisiltana läheiselle brukshundklubille treenaamaan tokoa. Osa teki aksaa. Niin siellä päivät lähinnä kuluivatkin eli aamut maastossa joko jäljellä tai haussa, illat tokoillessa tai aksatessa. Me ehdittiin parina päivänä jälkimetsään ja parina iltana tokoilemaan. Yksi päivä jäi maastot väliin, kun käytimme Kentsun eläinlääkärissä. Se nimittäin alkoi tiputtaa ensin verensekaista pissaa, mutta sen jälkeen enää vain pissatippoja. Ja kun yhtenä yönäkin oli tullut sen makuupaikalle oudot läikät (iso märkä alue, jonka keskellä hyvin keltainen pienempi alue), niin päädyimme soittamaan varmuuden vuoksi lääkärille. Kotiin pääsyyn oli silloin sen verran vielä aikaa, että en viitsinyt jäädä odottamaan, jos vaikka Kentsulla olisikin jokin tulehdus.

Emme saaneet aikaa paikalliselle eläinlääkäriasemalle (jolla kävimme antamassa koirille matolääkityksen), joten joudimme ajamaan ketjun toiselle asemalle seuraavaan kaupunkiin, Hudiksvalliin, joka on meidän koirien synnyinkaupunki. Todennäköisesti ne ovat olleet samaisella asemalla lääkärintarkastuksessa ja sirutuksessa. :) Kentsua tutkittiin lääkärissä ja siltä otettiin pissanäyte, mutta mitään ei löytynyt. Toisaalta tietty hyvä juttu, mutta vähän arvoitukseksi koko homma jäi. Kentsu nimittäin vuosi vielä kertaalleen heti kotiin päästyämme, mutta siinä välissä ja sen jälkeen ei ole ollut mitään. Vähän erikoista noin epämääräinen tiputtelu.

Ylva ja Koodi odottivat autossa, kun Kentsu kävi lääkärissä.

Lämmintä piisasi koko leiriviikon ajan. Päivät tuntuivat olevan aina vähän edellistä kuumempia. Onneksi lähellä oli uimapaikka, jolle oli lyhyt matka kävellä.

Ylva ui taustalla.

Koodi

Oli kiva jäljestää pitkästä aikaa. Teimme koirille aika helpot aloittelijan jäljet, mutta niitä ei siis mitenkään merkattu, eikä käytetty nameja tms. Koira sai tulla katsomaan, kun lähdimme tekemään jälkeä lelun kanssa. Alkuun se sai odotella sen aikaa jonkun kiinnipitämänä, mutta sitten teimme niinkin, että koira vietiin hetkeksi autoon ja annettiin jäljen vanheta hieman. Jäljen päässä oli lelu. Ajatuksena oli vain herättää koiran mielenkiinto ja kasvattaa motivaatiota. Toki jokainen koira osaa jäljestää, eri asia on, ymmärtääkö se että haluamme siltä juuri sitä toimintaa. Näin tehtynä kaikki ymmärsivät.

Aika korkealla nenällähän ne menivät, kun jäljet olivat niin tuoreet, mutta sillä ei ollut niin väliä. Ylva on pentuna tehnyt vastaavanlaisia, mutta viime vuosi jäi kokonaan väliin. Kentsu on tehnyt enemmän peltojälkiä namien kanssa, joten sille noi toimi-nyt-ihan-vaan-yksin-ilman-että-ohjaaja-sanoo-mitä-pitää-tehdä on välillä vähän haastavia, kun sillä on niin pitkä historia takana tokosta. Mutta kyllä sekin jäljet lopulta hienosti selvitti. Kiva tehdä välillä jotain ihan muuta.