VOI1

Viime lauantaina oli vuorossa voittajan korkkaus. Koe oli illalla, joten sitä ennen sai lusia pitkän päivän aikaa kuluttaen. Siinä mielessä aamukisat on kivempia, kun ei tartte koko päivää odottaa ja jännittää.

Olin ollut aiemmin viikolla kipeenä, joten koirien lenkitykset olivat olleet aika vähissä. Lisäksi molemmilla koirilla oli Riinan hoito keskiviikkona, joten senkin takia ne olivat sen jälkeen levossa. Hoito tulikin tarpeeseen Ylvalla (Kentsulla se tulee aina tarpeeseen). Olin jo katsellut jonkin aikaa Ylvan toimintaa paikallaoloissa ja miettinyt sillä olevan varmaan jotain kroppajumeja. Istumista en viimeiseen pariin viikkoon tehnyt, koska Y oli sen näköinen, että sillä oli vaikea pitää asentoa liikkumattomana. Ja se näytti nimenomaan siltä, että sillä oli jokin jumi jossakin. Paikalla makuussa Y alkoi mennä jatkuvasti parin minuutin jälkeen lonkalle. Sehän osaa itse korjata itsensä takaisin ryhdikkääksi, jos palaan sen luo korjatakseni sen asennon. Mutta viime aikoina se oli hyvin piittaamaton sen suhteen, joka kieli myös siitä, että kroppa taitaa olla jumissa. Niinpä en ihan viimeisimmissä treeneissä puuttunut enää sen lonkallemenoon mitenkään.

Riinan taitavien näppien käsittelyssä kävikin ilmi, että ranka oli vino ja palleakin jotenkin ihan juntturassa. Joku isku on täytynyt tapahtua, ja sitten muistinkin Ylvan vetäneen lipat portaissa ja kaatuneen kyljelleen osuen portaan kulmaan. Ylva nautti käsittelystä täysin siemauksin, ja se saatiinkin taas suoraksi ja kuntoon. Se näkyi myös kokeen paikallaolossa, jossa Y makasi kuin patsas.

Mutta siis viimeiset päivät ennen koetta ei treenattu, eikä lenkkeilty - paitsi perjantaina illalla käväisin kentällä päästämässä Ylvalta pahimpia höyryjä pois. Tehtiin vain muutama juttu, ruudun paikkaa ja luoksetulon stoppeja sekä hinkutettiin vähän kaukoja - jossa saatiin taas vähän vääntää sen suhteen, että tehdäänkö asentoja oma-aloitteisesti vai ei.

Kun lähdin sen jälkeen kävelyttää koiria, Ylva nosteli jossain kohtaa toista etutassua. Putsasin sen hiekasta ja irtokivistä, jonka jälkeen se käveli normaalisti. Myöhemmin iltapissatuksella se taas ontui muutaman askeleen samaa jalkaa ja piti tassua ilmassa. Putsasin tassun taas hiekasta, jonka jälkeen kipittelimme kotiin puhtaalla askeleella. Kotona kävin taskulampun kanssa anturat tarkkaan läpi. Yhdessä anturassa oli pienenpieni piste. Oisikohan siihen tökännyt jokin? Silloin kyllä mietitytti seuraavan päivän koe. Vähänkö harmittaisi, jos se nyt peruuntuisi, mutta tassun pitäisi kyllä ehdottomasti olla kunnossa, jos mieli teki startata.

Seuraavana aamuna jännityksellä lenkille - enää ei tassuja nosteltu, joten selvittiin säikähdyksellä.

Iltapäivällä lähdettiin ajelemaan kisapaikalle. Sirke tuli ystävällisesti mukaan seuraksi ja bodyguardiksi. Mulla on edelleen pieni pelko paikallaolojen suhteen, joten halusin paikalle jonkun tutun, joka voisi tulla sanomaan piiloon, jos jotain tapahtuisi - onneksi sille ei ollut tarvetta!

Kisat olivatkin etuajassa, joten kauaa en ehtinyt kisapaikalla olla, kun jo aloitettiin. Eipä ehtinyt liiemmin jännittää.

Voittajassa oli viisi osallistujaa. Me startattiin neljäntenä. Kaikki liikkeet tehtiin putkeen sekoitetussa järjestyksessä.

Ensin siis paikallamakuu, jonka Sirke videoi meille. Oli kiva nähdä videolta miten helppoa Ylvalla oli maata hyvässä asennossa. Kyllä vaan noi paikallaolot paljastaa, jos jossain on jotain jumeja. Pitää toivoa että toi yksi hoitokerta riitti tällä erää. Seuraava on varattu tammikuulle. Muuten pitää tässä välissä käydä vielä ekstrakäynti. Y on kyllä yleensä pysynyt hyvässä kunnossa, ja nytkin syynä oli varmaankin se kaatuminen.

Paikallaolon jälkeen vein Ylvan hetkeksi autoon. Ennen omaa vuoroa kävin vähän lämmittelemässä sitä ja tulimme sitten halliin odottamaan vuoroamme. Ylva on niin cool, että siitä ei pysty etukäteen sanomaan, mitä tuleman pitää. Sen virehän on alkanut vähän nousta, mutta ei vielä häiritsevän paljon. Sen verran kuitenkin, että hieman pitää miettiä miten treenit toteuttaa. Mulla oli kuitenkin ihan levollinen olo mennä sen kanssa kehään, koska olemme treenanneet hyvin ja Ylva oikeasti osaa voittajan liikkeet. Sen puolesta ei siis tarvinnut jännittää. Toki kyseessä on nuori ja kokematon koira, jonka kanssa ei ole vielä muodostunut mitään yhteistä kisarutiinia, joten mitä tahansa voisi sattua.

Sitten olikin meidän vuoro mennä kehään. Ensimmäisenä liikkeenä oli tunnari, josta napattiinkin sitten nolla. Annettiin heti kättelyssä pois 40 pistettä, ou jee. No en mä kyllä jäänyt sitä sen kummemmin pohtimaan, koska tiesin Ylvan osaavan muut liikkeet niin hyvin, ettei sen puolesta ollut mitään hätää + eipä se muutenkaan olisi ollut oikea hetki alkaa miettiä asiaa sen kummemmin.

Ylva siis meni kapuloille, siirsi ekaa, jatkoi haistelua ja toi oman. Sinällänsä ei mikään kummallinen virhe, kun miettii yhdistelmää noussut vire ja tunnari ekana liikkeenä. Niin siinä äkkiä käy. Tosin mielenkiintoista on se, ettei Ylva ole ikinä siirtänyt väärää kapulaa. Teki sen sitten ensimmäistä kertaa kokeessa. Jos se on jotenkin mokannut, se on vähän hämpsäissyt väärää, mutta ei koskaan siirtänyt.

Ylva osaa tunnarin mielestäni aika hyvin, ja sillä on siinä kivasti varmuutta. Senkään takia on turha alkaa pistää tolle asialle sen kummemmin ajatusta. Ainut hieman ärsyttävä asia on tosin se, että olin huomannut treeneissä, että Ylva oli ollut tunnarin suhteen vähän takki auki -asenteella. Se alkaa varmaan osata sen jo niin hyvin. Sen takia tein kolmessa vikassa treenissä vaikeita, haastavia tunnareita, jotka Y suoritti leikiten. Mutta se ei sitten näkynyt kuitenkaan vielä tässä... No, jatkamme harjoittelua, ei sen kummempaa.

Kenneli maastoutuneena.

Ylvis tulee rinnettä alas huutaen.

Seuraavaksi liikkeestä istuminen, jossa tassutkin pysyivät lähes loppuun asti. Just kun palasin Ylvan luo, tuli tassuttelu. Nää on ne Ylvan kevyet etutassut... Ruudussa ei ihmeitä, eikä seuraamisessa. Luoksetulon stoppeihin olen ihan megatyytyväinen! On niin mahtavaa huomata, että meillä on jo olemassa hyvät stopit. Nyt vaan pitää jatkaa treenausta niin, että ne vakiintuvat. Tässähän on ollut jonkin verran hajontaa. Pääsääntöisesti Y tekee hyviä stoppeja, mutta joskus homma vähän levähtää. Tän liikkeen valmistumisessa vaan kestää aika kauan, ennen kuin koira oikeasti osaa sen. Ja olen päättänyt, että Ylva tulee _osaamaan_ tän oikeasti, enkä mene eteenpäin millään huijauskeinolla. Yleensähän huijaukset eivät autakaan, varsinkin kun kisaa paljon, mutta luoksetulon stopeissa pääsee melko pitkälle huijaamallakin. :)

Luoksetulossa tosin stoppasin Ylvan vähän liian aikaisin merkkeihin nähden. Kisarutiini Kentsun kanssa sai mut antamaan käskyt vähän liian aikaisin. Samoin mulla tuli vikaan pätkään väärä käsky, Kentsun käsky. Mutta hyvin Ylva totteli sitäkin. :) Tässä huomaa sen, että vaikka olen kisannut tosi paljon, niin mun kisarutiini on nimenomaan Kentsun kanssa kisaamisesta. Ylvan kanssa ei ole vielä ehtinyt rutiinia muodostua, ja varmaan menee vielä hetki, ennen kuin sen kanssa tulee oma rutiini.

Tämän herran kanssa meillä on yhteinen rutiini. :)

Tämän neidon kanssa vasta haetaan yhteistä rutiinia.

Kaukoissa ei sitten tekniikka ihan pitänyt. Eihän se oikeasti pahasti hajonnut, mutta Ylvan kaukoiksi yllättävän paljon kuitenkin. Mutta meillä olikin tässä ajanjakso, jossa väännettiin milloin tekniikasta (joka oli hetkellisesti oudon hukassa, enemmän hukassa mitä on ollut edes opetusvaiheen alussa) ja milloin ennakoinnista. Ja ehkä mieluummin otin nyt ton virheen kuin ennakointivirheen. Y oli hyvin kuitenkin keskittynyt, eikä yrittänyt ennakoida. Ja sillä on olemassa hyvät pohjat tekniikkaan, joten homma on sen(kin) puolesta hallussa. Tilanteet vähän elää, varsinkin nuoren koiran kanssa. Joten eipä tähänkään mitään muuta kuin että lisää treeniä. :)

Kaukojen paluussa sattui muuten hassu juttu. Ylvalla on ollut vähän sijaistoimintaa mun paluussa eli se alkaa helposti pyöritellä päätään ja muka haistella. Nytkin se teki niin, ja juuri kun olin kääntymässä sen kohdalla ympäri, mun jalka osui maahan jotenkin terävämmin. Se otti jotenkin "kiinni" maahan. Siitä tulikin sellainen ääni, että Y taisi luulla mun uhkailevan sitä tuuppasulla. Se nimittäin sinkosi välittömästi ylös ja siitä sukkana sivulle. :) Turha ja tyhmä virhe, mutta ehkä ihan hyvä muistutus Ylvalle, että sitä tarkkaillaan kisoissakin - vaikka toi olikin oikeasti aivan puhdas vahinko.

Vikana oli vielä noudot - hyppynouto ja tasamaanouto. Onnistuin heittämään puukapulan niin, että laippa oli muhun päin, jolloin nostokin oli siisti. Metalli lensi puolestaan lähes kiinni seinää ja merkkiä, joten siinäkään ei tullut kapulan lennätystä. Aikamoinen matka ollaan kuljettu noiden noutojen osalta viime keväästä, kun Ylvalla alkoi tulla kyyläysongelmia. Hirvittävä määrä töitä tehty, suunnitelmia aina välillä vähän viilattu, mutta tehty työ on kantanut tulosta. Kyyläys on loppu, jes! Eihän toki noudot ole ihan sitä, mitä mieluiten haluaisin, mutta asia kerrallaan. En ole voinut tehdä vauhtinoutoja moneen kuukauteen, ja se luonnollisesti näkyy. Nyt olen alkanut satunnaisesti palkata vauhdistakin, katsotaan mihin se johtaa. Joka tapauksessa olen oikein tyytyväinen Ylvan noutoihin, ajatellen mistä lähdettiin keväällä liikkeelle.

Vaikka nollattiinkin tunnari, niin pisteitä kertyi vielä 270. Ylvan kanssa oli ihan älyttömän kiva olla kehässä. Se on jotenkin niin tomerana. Ottaa asiat hyvällä tavalla tosissaan. Se on iloinen ja rento, mutta tarkka. Fiilis kehässä yhdessä Ylvan kanssa oli kyllä tosi hyvä. Hieno Ylvis!

Video suorituksesta löytyy täältä, jos joku haluaa käydä katsomassa.

Nyt ollaan otettu merkki takaisin ohjelmistoon ja alettu rakentaa ohjattua noutoa. Siitähän on tehty paloja, mutta nyt aletaan tehdä siitä liikettä. Samoin otettiin takaisin ohjelmistoon pari tauolla ollutta jäävää. Tein siis viimeisen parin viikon ajan vain istumista. Hyvin muistui mieleen seisominen ja makuukin, eikä ainakaan vielä zeta ole vaikuttanut kovin vaikealta tai haastavalta. Ohjatusta en osaa vielä sanoa ihan tarkkaan, että mitä haasteita siinä mahdollisesti tulee - ja tuleeko. Ylva kun rakastaa noutoja, joten joudun varmaankin tekemään vähän vaikeamman kautta noudon ja merkin erottelua jossain vaiheessa. Mutta ensin haluan korostaa asennetta merkillä, ennen kuin mennään kuunteluosioon.

Kentsu on voinut hyvin. Sen kanssa on treenattu vaihtelevasti. En vielä raaski jättää sitä täysin pois treeneistä, kun se rakastaa sitä yli kaiken. Ollaan tehty niin kuuntelutreenejä kuin ihan normitokoakin. Viimeisin nostattaa Kentsua tosi paljon. Sen mielestä on ihan huippusiistiä tokoilla. Tai oikeastaan mikä vaan tekeminen on sen mielestä huippusiistiä. Kuuntelutreeneissä se on välillä ihan tajuttoman taitava ja hyvin kuulolla ja välillä taas.... jalat vie "vanhaa" miestä, eikä aivot oikein pysy perässä.

Kentsu pääsee taas edustushommiin, kun lupasin sen mukaan tokonäytökseen messariin. Tällä kertaa Ylva saa jäädä pois niistä karkeloista. Kivaa Kepa-sedälle, että meillä kahdella on joku ihan oma juttu.