Treenimatkailua

Lauantaina ajelin Janakkalaan treenaamaan Riikan ja Salli-schipperken kanssa. Ylva sai tehdä taas voittajan liikkeitä palkatta ja suoriutui osuudestaan kunnialla. Joskin mulle on alkanut tulla nyt sellainen fiilis, että Y on alkanut nousta vähän turhan paljon. Pieniä yksittäisiä viitteitä on näkynyt siellä täällä, ja mulle tuli vähän aikaa sitten aika vahva intuitio siitä, että viretila on alkanut nyt nousta. Ja yleensä intuitio on oikeassa.

Pieniä viitteitä oli näkyvissä nytkin lauantain treeneissä, vaikka Y suorittikin liikkeet hienosti. Pitää kuitenkin alkaa tehdä toimintasuunnitelmaa asian varalle.

Ylva on ulkoisesti tosi cool, oikea lehmänhermo, mikä vähän vaikeuttaa joissain tilanteissa sen lukemista. Se on nimittäin monessa tilanteessa äärimmäisen rauhallinen ja eleetön, mutta se ei suinkaan tarkoita sitä etteikö sen päässä tapahtuisi vaikka mitä. Todennäköisesti siellä kuhisee monessakin tilanteessa. Se ei vaan ulkoisesti näytä sitä. Pitää siis osata lukea pienimpiäkin merkkejä sen käytöksestä. Koska jos sitä ei tee, niin homma tulee kyllä joskus räjähtämään käsiin. Onneksi Ylvalla on myös niin hyvä itsehillintä, että siltä voi vaatia tietynlaista käytöstä. Toki asiaa pitää tukea miettimällä tarkkaan niin treenit kuin palkkaustilanteetkin. Pitää kuitenkin mainita, että voi vitsi mä oon hyvä nostattaa koiria... Tässä oli mukana pientä itseironiaa... ;)

Ylvalla on mielipide!

Lokakuun puolivälissä ilta-auringossa. Nämä kaikki
kuvat on otettu samalla lenkillä laskevassa auringossa,
joten värimaailma on välillä vähän erikoinen.

Ylva siis jatkoi lauantain treenissä palkattomuutta. Tehtiin tunnari ja seuraaminen palkatta, sitten luoksetulossa liikkuri heitti pallon samaan aikaan mun seiso-käskyn kanssa. Tämän jälkeen jatkettiin seisomisesta, josta kutsuin luokse ja käskin maahan, siitä kutsuin taas luokse ja vauhtipalkkasin. Sitten hyppynouto palkatta ja kaukoissa palkka ekasta asennosta. Tämän jälkeen tasamaanouto, liikkeestä istuminen ja ruutu palkatta.

Ylva teki kivan setin, eikä sitä mietityttänyt vieras halli pätkääkään. Ei se tosin ole koskaan reagoinut vieraisiin paikkoihin mitenkään, vaan on kaikkialla kuin kotonaan. Ainoa asia mikä sitä saattaa jännittää, on vieraat koirat. Toivotaan siis, että meidän tulevassa kokeessa on rauhallinen paikallaolo, eikä ketään häirikköä.

Treenasimme vielä muutamia paloja ja muun muassa kaukoja. Olen nyt joutunut hinkuttaa tekniikkaa, ja se on auttanutkin s-i-vaihtoon. Se on alkanut palata ennalleen. Tai sanotaanko niin, että Y tekee sen nyt takajalat liikkumatta, mutta ei ehkä ihan niin voimalla kuin mitä on tehnyt. Hinkutuksen seurauksena on ennakointi palannut takaisin. Tämä on tietty ihan loogista, joskin vähän turhauttavaa, kun sain sen jo tosi kivalle mallilla. Mutta tätähän tää treenaaminen on...

Riikalta tuli hyvä huomio, että Ylva alkaa tehdä asentoa jo mun suun avauksesta. Kun olen sanomassa muutenkin käskyä, niin en huomaa, että Y lähtikin jo suorittamaan sitä. Näin ollen tulen koko ajan vahvistaneeksi ennakointia. Great. Nyt pitää olla megatarkkana tämän suhteen + tehdä vähän suunaukaisuja hämäykseksi sekä palkata seisomassa pysymisestä. Seisominen on siis se asento, josta Y lähtee tarjoamaan uutta asentoa, koska juuri seisomiseen liittyviä liikepareja (s-i-s- ja s-m-s) ollaan hinkutettu paljon.

Kentsu sai treenata muutaman liikkeen mun kanssa ja tehdä temppuja Riikan vanhemman tytön kanssa. Kaikki taisivat olla tyytyväisiä. Kiitos Riikka seurasta ja pohdinnoista!

Sunnuntaina matkattiin Tesun kyydillä Lahteen pöllötreeneihin. Kentsu sai jäädä tällä kertaa pois matkasta, koska sille ei oltu laskettu treeniaikaa - se sai mennä mun isän seuraksi. Treenasimme Peten uudessa hallissa, siis A-Qilityn hallissa, jossa olikin oikein hyvä matto ja kivat puitteet. Mikäs siinä oli treenatessa, kun seurakin oli loistavaa. :)

Halusin keskustella pöllötreenaajien kanssa Ylvan vireennoususta. Näytin muutamia liikkeitä, joissa Y olikin sitten tietenkin alkuun hyvin cool. Mutta pitemmässä seuraamisessa alettiin loppuvaiheella nähdä, miten sen odotusarvo alkoi nousta. Se näyttää kuulemma hyvin itsevarmalta, häntä on pystyssä ja kroppa hyvin pontevana. Juttelimme siitä, että nyt ei saa ruokkia sen odotusarvoa eli jos sen vire alkaa nousta, niin seuraamista vaan jatketaan niin pitkään, että odotus laskee. Eli tiedossa on pitkiä seuraamisia. ;)

Noudot on parantuneet tosi paljon. Tosin edelleen Ylva pitää kapulaa saaliina, mikä aiheuttaa rumia nostoja. Alun perinhän Ylvan nostot ovat olleet siistejä, ja sillä on ollut ajatuksena palata mahdollisimman pian takaisin. Mutta nyt kun kapula on saalis, niin kiirettä kääntymiselle ei ole. Itse paluu on kuitenkin rentoutunut, eikä kyyläystä enää ole. Ja eipä tässä voi treenata kuin asiaa kerrallaan, ja nyt on ollut koko ajan ensiarvoisen tärkeää saada rentous takaisin paluuseen. Kohta voidaan alkaa katsoa enemmän nostoja.

Mietimme niitä kuitenkin jo nyt ja teimme sen verran toimintasuunnitelmaa, että hallissa treenatessa hyödynnän seiniä - yritän siis heittää kapulan lähelle seinää, jolloin nosto on automaattisesti siistimpi.

Vauhtinoudot tietenkin auttaisivat asiaa, ja niitä tarvittaisiin mielestäni nyt muutenkin metallin suhteen. Ylva ei niin paljoa tykkää metallista, vaikka siis ottaakin sen heti suuhun ja tuo kolisuttamatta. Aiemmin ei ole niin näkynyt se, ettei metalli ole sen lemppari, koska pystyin aiemmin tekemään vauhtinoutoja. Motivaation kohotus vauhtinoudon muodossa olisikin nyt aika hyvä juttu, mutta en uskalla vielä ottaa vauhtinoutoja. Siinä on liian suuri riski sille, että kyyläys palaisi takaisin.

Teimme kuitenkin erikseen nostotreenejä niin, että Ylva sai tulla kapulalle kauempaa ja mä olin lähempänä kapulaa vahtimassa tilannetta. Kapulan laippa oli Ylvaa päin (se auttaa siistissä nostossa). Juuri ennen kuin Y oli nostamassa kapulaa, kiritin ja kannustin Ylvaa. Y vastasi treeniin tosi kivasti, ja nyt sillä oli ajatus tulla äkkiä takaisin. Otin nämä noudot loppuun asti.

Lisäksi mietimme tunnarin alkua, koska Y on siinä vähän levottoman oloinen. Se haluaisi kovasti mennä jo kapuloille (tunnari on sen mielestä tosi siistii ja sillä on hieman fanaattinen suhtautuminen tunnarikapuloihin). Kun muistutan sitä suullisesti siitä, että voisi istua rauhallisesti siirtämättä etujalkojaan, niin Y alkaa katsoa mua. Haluaisin sen katsovan kapuloiden vientiä. Y ei tunnu muutenkaan ihan ymmärtävän, että mikä mua asiassa riepoo. Yritin namittelua siinä, mutta se ei toiminut halutulla tavalla. Niinpä selkeintä olisi palata alleviivaamaan istumisen tärkeyttä Ylvalle, jolloin sitä voisi muistuttaa vain istumisesta = pidä tassut paikoillasi.

Palaamme siis jälleen kerran etutassutreeneihin. Huoh. Kevyet etutassut on Ylvan tyyppivika. Huomaa niin selvästi, että osalla koirista sitä esiintyy ja toisilla ei esiinny ollenkaan. Olen joutunut treenata tassujen liikkumattomuutta tosi paljon, mm. alaluokkien luoksetulon jätössä. Ylvaahan ei jähmetä mitkään namit tai lelut niin kuin bortsuja, joten niitä ei ole voinut hyödyntää millään muulla tavalla kuin laittamalla namit sen tassujen päälle. Olen töninyt lavoista, vetänyt pannasta jne. Alussa Y mokaa aina, sen jalat on vaan niin kevyet. Mutta sitten se yleensä muistaa mistä on kyse ja alkaa vastustaa. Homman siirtäminen liikkeeseen on aina oma prosessiinsa, vaikka se yksittäin tehtynä toimiikin.

Noudon heitossa ja kapulan luovutuksessakin ollaan väännetty siitä, että tassuja ei saa siirrellä, ja homma on mennyt siinä aimoharppauksen eteenpäin - vaikka muistuteltavaa välillä vielä riittääkin. Eli töitä on tosiaan tehty, mutta vielä en ole saanut Ylvaa täysin sisäistämään, että sääntö pätee aina ja kaikkialla. Asiaa pitää siis lisää alleviivata ja muistuttaa.

Treenasimme häiriöistumista eli Y istumaan käskyn alle ja Christa häiriköimään. Namin tyrkytyksessä Y yritti ensin väistää niin, että siirsi toista etujalkaansa. Kun huomautin asiasta, Y piti jalat paikoillaan, mutta käänsi vaan päätä pois. Ton se kyllä osaakin aika hyvin.

Sitten Christa alkoi käskeä Ylvaa maahan, ja sinnehän se tippui monta kertaa, ennen kuin ymmärsi, että se ei todellakaan käy. Sen jälkeen Y oli siinä tosi hyvä, kunnes Christa vaihtoikin käskyä "käy siihen" -käskyyn, ja taas Y lakosi maahan. Jouduin taas hetken aikaa muistuttaa Ylvaa siitä, että edelleenkään ei saa kuunnella muiden käskyjä. Sitten kun Y sai kiinni siitä, se oli taas tosi hyvä ja piti vahvasti kontaktia muhun. Hyvä Pylvis! Näitä pitää nyt tehdä kuurimuotoisesti paljon, jotta saadaan taas muistutettua Ylvan mieleen, että istuminen on tärkeää.

Treenattavien määrä ei lopu koskaan, ne muuttaa joskus vaan vähän muotoaan. Mutta sitähän tämä on. Ylva on kuitenkin nyt jotenkin tosi kivassa vaiheessa, joten sen työstäminen on tosi kivaa ja palkitsevaa. Se on kuitenkin vielä sen verran kokematon ja asioita vielä opetteleva, että tehdyn työn näkee aika nopeasti. Pitää nauttia tästä vielä kun voi. :)

Ylvalla on muuten valeraskaus ilmeisesti huipussaan. Se nimittäin plösähti yks-kaks-yllättäin ihan punkeroksi. Se on syönyt koko ajan saman määrän, mutta ehkä olisi pitänyt vähentää ruokaa. Varmaankin kyse on enemmän nesteiden kertymisestä. Aika tasapaksulta Y nyt näyttää, kun lantio on levinnyt. Siirsin sen light-ruualle.

Muuten siitä ei näe valeraskautta mitenkään. Aiemmin se on ollut valeraskauden aikaan huomattavasti rauhallisempi kotona, mutta olen huomannut sen aina jälkikäteen, kun tilanne on taas normalisoitunut. Eli voi toki olla, että nykin on taas niin, ja huomaan sen vasta sitten, kun valeraskaus on ohi. Aiemmin Y on myös ollut treeneissä sellainen valeraskauden aikaan, että se on suosinut suuria linjoja. Tehnyt mielellään vauhtiliikkeitä, mutta tekniikkapiiperrys ei ole ollut sen mieleen. Asiaan on varmaan vaikuttanut se, kun sehän ei ollut nuorempana yhtään namien perään - ja tekniikkapiiperryksessä käytetään nameja. Nyt siitä on tullut tosi ahne (normaali kelpie :)), joten mitään eroa ei ole treeneissä nähnyt. Ellei siksi lasketa sitä, että se on vaikuttanut ehkä tavallistakin ahneemmalta.