Uutta kohti

Nyt kun vanhat säännöt ovat historiaa, on viimeistään aika keskittyä uusiin. Aloin jo kesällä treenata uutta kiertonoutohässäkkää, mutta se jäi hieman tauolle, kun Ruotsin kisat lähestyivät. Samoin on vähän tehty ns. merkitöntä merkkiä eli eteenmenoa. Uusia paikallaoloja alettiin harjoitella oikeastaan vasta nyt.

Ja jessus, että onkin treenattavaa. Sääntömuutokset on onnistuttu tekemään todella juoksupainotteiseksi. Treenattavia paloja on tullut todella paljon enemmän, ja lähes kaikki niistä ovat juoksutusta. Se pistää väkisinkin miettimään, mitä voi treenata milloin, kuinka paljon koiria voi juoksuttaa jne. Nyt olen hetken aikaa jättänyt vanhoja liikkeitä vähän vähemmälle ja keskittynyt enemmän näihin uusiin juoksutusta vaativiin paloihin. Mutta kauaa ei voi vanhojakaan ignorata.

Tämän ja nämä muutkin kuvat on ottanut Maija Kultamaa.

Kiertonouto alkaa olla Ylvalla jo aika kivalla mallilla. Toki viilattavaa löytyy, mutta sitä löytyy aina. Kaikenlaisia vaiheita tässä on nähty, kuten yritystä hypätä esteet matkalla ja vastaavasti esteiden ohitusta paluussa, jos ei auttanut käsimerkillä. Nyt Ylvalla taitaa olla aika hyvä käsitys siitä, missä järjestyksessä nämä asiat tehdään.

Noston jälkeen katse jo hypyssä. Nyt Ylva tietää, että tämän jälkeen hypätään.

Olen nyt vasta ottanut käyttöön liikkurointia eli aiemmin vein itse kapulat. Nyt kun lo vie kapulat, Ylva miettii niitä hieman matkalla kiertoon, mutta osaa silti luopua niistä. Aiemmin kun vein itse kapulat tai vaikka heitin ne Ylvan nähden, se ei samalla tavalla noteerannut niitä.

Liikkurointi tosin hieman vielä sekoittaa Ylvan ajatuksia siitä, miten sen odotetaan toimivan liikkeen alussa. Ensin se sekoitti tilannetta ohjattuun noutoon ja otti muhun kontaktia, mitä en siis halua tässä tapahtuvan, mutta haluan sen tapahtuvan ohjatussa. Nyt ollaan tehty sen verran alkuvirittelyinä uusissa asioissa (kiertonoudossa ja eteenmenossa) sitä, että Ylvan pitää tuijottaa eteenpäin – ja niinpä se alkoi tarjota sitä sitten myös vanhoihin asioihin, kuten esim. ruutuun. Siinä en puuttunut enää asiaan, koska liike oli muutenkin muuttumassa. Eli annoin loppuvaiheessa Ylvan tuijottaa koko ajan merkkiä, jos se niin halusi tehdä. Sama juttu oli ohjatussa ennen Ruotsin reissua.

Normitilanteessa haluan siis Ylvan katsovan kapuloiden viennin (ohjatussa) ja ottavan sitten muhun kontaktia. Kun vahvistin paljon eteenpäin tuijottamista uusien liikkeiden takia, Y alkoi tuijottaa eteenpäin ohjatussakin. Yleensä se on tajunnut viimeistään liikkeenohjaajan käsky-sanasta ottaa kontaktin, mutta koska Ruotsissa sanotaan usein ”lähetä koira” käskyn sijaan, tajusin ettei Y välttämättä tule ottamaan kontaktia kisatilanteessa. Niinpä en puuttunut asiaan, koska halusin myös tsekata, että Y tekee silti merkin hyvin, eikä jää lo:n liikkeeseen ja kapuloihin kiinni, kun se saa tuijottaa niitä.

Niinpä tilanne on nyt sellainen, että Y tarjoaa mieluiten eteenpäin tuijottamista, mitä on siis vahvistettukin kovasti uusiin liikkeisiin. En ole vielä päättänyt, alanko vaatia kontaktinottoa takaisin ohjatussa vai en. Todennäköisesti tarkkailen hetken aikaa tilannetta ja katson miten liike kehittyy ja mitä vaikutuksia sillä on, jos Ylvan ei tarvitse ottaa välissä kontaktia. Voi olla että toi on asia, jonka palautan Ylvan mieliin vasta joskus myöhemmin – nyt kun on aikas paljon muutakin treenattavaa.

Kiertonoudossa vaihdoin jossain vaiheessa toisen noutokäskyn uuteen. Ylva kiertää merkin myötäpäivään, ja jos sillä tulee yhtään kaarratusta, se on paluussa oikeastaan oikean kapulan kanssa samalla linjalla. Toki jos se on kuullolla ja keskittyy – niin kuin pitäisi olla – niin senhän pitäisi katsoa minun käsimerkistä, kumpi kapula haetaan. Päätin kuitenkin vaihtaa toisen puolen noutokäskyn uudeksi. Eli jos haettavana on oikea kapula, on käskynä tuttu hakee, joka on käytössä kaikissa muissakin noudoissa. Jos haettavana on vasen, on uusi käsky ”nouda”. En usko Ylvan ymmärtävän vielä käskyä, vaikka se onkin joka kerta valinnut virheettömästi oikean kapulan. Mutta eiköhän se ajan myötä iskostu sen mieleen, että toinen kapula on nouda ja toinen hakee.

Ylvan kaarratus ei ole mikään mahdoton, mutta päätin nyt kuitenkin koittaa panostaa myös sen pieneksisaamiseen – ainakin nyt alkuvaiheessa, kun sitä on vielä helppo tehdä nurmikolla apuvälineillä.

Ihan alkuun kuittasin jes-sanalla, kun Y kiersi merkin. Sillä sain kierrosta pienemmäksi, mutta sillä sain myös uusia ongelmia. Ylva alkoi odottaa kuittausta, ja jos sitä ei tullut, niin se alkoi tarjota merkkiä merkkinä. Tämä on yllättävän vahvana sen mielessä. Pikkaisen ärsyttävää, kun käsky on kuitenkin selkeästi kierrä, eikä piste. Tämä pitää ehkä käsitellä sen kanssa ihan kunnolla, kun ei tunnu treenitavan muuttamisella täysin poistuvan.

Seuraavaksi otin käyttöön agilityn irtokepit, kun sellaiset löytyivät toimettomina ajalta, kun joskus vielä harrastin agilityä. Ne toimivat ikään kuin ohjureina eli Ylvan pitää sekä meno- että paluumatkalla merkille mennä niiden välistä. Tässä huomaa hyvin, että jos etäisyys kasvaa, niin silloin kasvaa kaarroskin, jolloin tulee helposti ohjureiden ohituskin. Eli vielä tarttee tehdä paljon toistoja läheltä.

Tässä näkyy käytössä olevat ohjurit, joiden välistä pitää juosta.

Jonkin verran olen kokeillut myös sitä, että vasemmalla maassa on pallo, jolle vapautan Ylvan kierron jälkeen. Sekin tuntuu toimivalta tavalta – olettaen että Ylvan liike on jatkunut merkin kierron jälkeen, eikä se yritä tarjota merkkiä. Tätä voisi käyttää välillä, ainakin sitten, kun noita ohjureita ei ole käytössä.

Vähän kyllä hirvittää koiran juoksuttaminen ja toispuoleisuus. Mulla ei vaan nyt riitä aika opettaa kiertoa myös vastakkaiseen suuntaan, koska näissä muissakin on ihan tarpeeksi opettelua. Se olis kyllä koiran kropan kannalta hyvä juttu. Pitää muistaa tehdä myös vastakkaiseen suuntaan taivutuksia.

Tää kiertonouto vaikuttaa nyt oikeastaan ihan hauskaltakin liikkeeltä, vaikka tässä onkin vielä paljon treenattavaa. Tähän tietty vaikuttaa myös se, kun on saanut liikettä jo vähän eteenpäin ja tässä on jotenkin niin selkeitä paloja, joita vahvistaa – ainoa huono puoli on tosiaan se, että niitä paloja on triljoona ja kaikki on aika koiraa rasittavia. Ihan yhtä positiiviset ajatukset mulla ei ole ruudun muutoksista, mutta siitä lisää erikseen.