Tyhjän äärellä

Sama aihe puhuttaa edelleen eli merkitön merkki. Alkaa jo oikeasti hieman ärsyttää, miten paljon  se vie ajatuksia. Mutta ei kai ihmekään, kun se vie myös ihan tuhottoman paljon aikaa meidän treeneistä. Ei ole treeniäkään, jossa sitä ei olisi jossain muodossa tehty. Ja vielä on niiiin paljon tekemättä, jotta siitä saisi oikeasti luotettavan ja rutinoituneen liikkeenosasen. Mutta ehkä vielä joskus?

Nyt ollaan kuitenkin oltu tyhjän äärellä ihan oikeastikin, sillä korkkasimme uudet säännöt viime viikonloppuna kokeessa. Kivasti meni.

Nämä kuvat ovat aurinkoiselta lokakuulta - sellaisesta syksystä mäkin tykkään.
Nyt jonkin aikaa jatkunut jatkuva vesisade yhdistettynä pimeyteen ei todellakaan
ole mun juttu.

Aloin lisätä meidän treeneihin kokonaisuutta ja palkattomuutta lähes kaksi kuukautta sitten. Olimme tehneet niin paljon uusien liikkeiden paloja, että vanhat liikkeet ja kokonaisuus vähän kärsivät. Ja kun tekee paljon paloja, koira tulee saaneeksi paljon palkkaa, jolloin kokonaisuus hämärtyy ja kisatilanne eroaa huomattavan paljon treenitilanteesta. Siksi aloin lisätä näitä elementtejä takaisin meidän treeneihin. Enää ei voitu keskittyä pelkästään palasiin.

Siitä huolimatta ajatukset olivat liian paljon eteenlähetyksessä. Niin paljon, että oli jotenkin todella vaikea hahmottaa, miten meidän kokonaisuus noin muuten toimii. Yleensä siitä on aika hyvä tuntuma, mutta nyt se fiilis alkoi hahmottua oikeastaan vasta vähän ennen koetta.

Ja kivastihan se toimikin. Ylva teki ehjän ja kivan suorituksen. Joskin eipä me tietenkään ilman pientä sydämentykytystä selvitty. Merkittömän merkin säde oli merkattu pienillä teipinpalasilla. Mun oli tarkoitus kysyä ennen koetta, miten toimitaan tilanteissa, joissa ei ole satavarma siitä, onko koira sisällä vai ei. Mutta erinäisistä sattumuksista johtuen se jäi kysymättä. Ja eiköhän Ylvalla sitten ollut yksi tassu kahden teipin välissä?! Mielestäni sen olisi voinut tulkita olevan sisällä (ja tuomarinkin mielestä oli ollut sisällä), mutta koska en tiennyt miten tuomari asian tulkitsee, mun piti päättää sekunnissa korjaanko Ylvan paikan vai en. Päädyin korjaamaan. En halunnut alkaa testata 40 pisteen kustannuksella, miten tämä tuomari tulkitsee tilanteen.

Edelleen kritisoin sitä, että tämä tosiaan saattaa olla tulkinnanvarainen asia. Arvostelulajissa niin ei missään nimessä saisi olla. Mitään tulkinnanvaraa ei saisi olla. Ihan oikeasti sitä ei todellakaan pysty näkemään kymmenestä metristä, onko koiran tassu kaksi senttiä sisä- vai ulkopuolella, kun ympyrää ei ole merkattu kokonaan ja tassu on teippien välissä – ja varsinkin, kun päätös mahdollisesta korjaamisesta pitää tehdä sekunnissa. Toivon todellakin, että tähän tulee jokin selkeys, koska muuten saattaa järki vielä lähteä.

Ylva siis lähti eteenlähetyksessä pikkaisen oikealle – eli joo, ei olla vieläkään saatu korjattua sitä katseen suuntaa joka tilanteessa suoremmaksi. Välillä katsoo luotisuoraan, välillä katsoo pari kolme senttiä oikealle, ja milläs kerrot koiralle, että kääntäisitkö pliis katsettasi kolme senttiä vasemmalle, kun todennäköisesti se luulee katsovansa koko ajan suoraan. Voi blaah! Työ on siis todellakin vielä kesken.

Kun Y siis lähti pikkaisen oikealle, mun oli pakko pysäyttää se pikkaisen aikaisemmin mitä olisin muuten tehnyt, jolloin se oli siinä ympyrän etu”kulmassa” ja yksi tassu sii-o-soo kohdassa. Onneksi korjaus sujui hyvin, koska sitten vasta olisikin harmittanut, jos se olisi mennyt pilalle ja liike olisi nollautunut sen takia.

Ylva teki kivan kokonaisuuden ja oli iloinen oma itsensä, yhdessä mun kanssa, joka on niin tärkeä asia. Sen kanssa oli ilo olla kehässä. Pisteitä kertyi kiltiltä tuomarilta 302,5, ja sijoitus oli 1./6. Meidän reissukaverina oli Mari ja Puuma, jotka olivat hienosti toisena. Kolmas ykkönen meni Maijulle ja Ihmeelle. Hyvä meidän tytöt! Tampereella oli täys talvi, ja kävimme kokeen jälkeen metsälenkillä Maijun ja Marin kanssa. Koirat ottivat kaiken ilon irti metsästä, koirakavereistaan, vapaanaolosta sekä lumesta.

Video ekasta kehästä löytyy täältä ja tokasta täältä, jos joku haluaa käydä katsomassa. En päässyt yhdistämään niitä, joten ne on nyt editoimatta - ts. liikkeiden välitkin ovat mukana, joten videoilla on nyt vähän enemmän pituutta.

Kännykkäotos kokeen jälkeen.
Tampereella oli talvi. :)

Ystävykset Puuma ja Ylva - hyvä meidän tytöt! :)

Oli kiva käydä kokeessa uusilla säännöillä ennen seuraavaa koitosta. Nyt on vähän tuntumaa siitä, miltä ne tuntuvat käytännössä koetilanteessa. Varsinkin se tyhjän äärellä seisominen on aika huimaa. Ei voi kuin toivoa, että saa heti viriteltyä koiran katsomaan oikeaan suuntaan. Siinä kun ei ole sitten aikaa alkaa vääntää katseen suunnasta, varsinkin jos se on taas se surullisenkuuluisa kolmen sentin vinouma.

Nyt teen aika helppoja ja selkeitä eteenlähetyksiä ennen seuraavaa koitosta. Messarin jälkeen tuleekin vähän pitempi kisatauko, jonka aikana voi taas lisätä vähän vaikeampia treenejä eteenlähetykseenkin. Tosin ennen sitä otetaan muutama viikko todella rennosti. Alkaa olla jo hieman treeniväsymystä ilmassa, kun ollaan treenattu niin tiiviisti koko syksy. Loppuvuoden voi ottaa vähän rennommin ja joululoman aikana voi taas ryhdistäytyä.

Kentsu on voinut hyvin ja saanut myös ihan oman eläkeläislajin. Olin miettinyt jo jonkin aikaa, että sen kanssa voisi mennä jollekin hajuntunnistuskurssille. En ole vielä valmis jättämään sitä täysin tekemättömäksi, mutta en myöskään oikein jaksa enää treenata tokoa sen kanssa, kun ei ole enää mitään tavoitteita. Se on saanut jo toimia koe-eläimenä eteenlähetyksissä sekä suorittanut osuutensa uusien tuomareiden kurssilla esimerkkikoirana. Mutta jotain sen kanssa olisi kiva tehdä – ja nimenomaan jotain sellaista, jossa mä olen itse täysvaltaisesti mukana, enkä vaan puuhastelemassa jotain sinne päin. Jotain, jossa mäkin joutuisin vähän keskittymään. Siksipä joku uusi laji olisi hauska juttu.

Kuin tilauksesta näin FB:ssä mainoksen hajukurssin nettiversiosta, joten ilmoittauduin sille. Kerran viikossa tulee sähköpostiin uudet harjoitukset, ja niitä sitten voi tehdä omaan tahtiin. Se sopii mulle hyvin, kun nyt just ei olisi aikaakaan lähteä minnekään kurssille, jossa pitäisi olla fyysisesti läsnä. Ollaan siis harjoiteltu nyt haistelujuttuja. Myös Ylva on saanut osallistua harjoituksiin. Molempien koirien mielestä se on huippusiistiä. Pitääkin kirjoittaa siitä jossain vaiheessa oma postaus.