Ehkä osuu, ehkä ei

Meidän syksyyn on kuulunut lähinnä ahkeraa treenausta. Viime postauksessa mainittu ruudun paikan hajoaminen on korjattu, ainakin toistaiseksi. :) Vaikka alku olikin yhtä rävellystä, niin loppujen lopuksi paikka muistui Ylvan mieleen aika nopeasti, kun se otettiin erikoiskäsittelyyn. Ollaan muutenkin palattu takaisin normitilanteeseen, jossa siis treenataan kaikkia liikkeitä/niiden osia jatkuvasti. Ruotsin kisojen jälkeen panostin reilun kuukauden ajan lähinnä uusiin liikkeisiin, mutta enää ei ole ollut ”varaa” jättää vanhoja vähemmälle. Eli tehdään taas kaikesta kaikkea mahdollista.

Ihan jokaisessa treenissä on tehty merkitöntä merkkiä, koska se tarvitsee oikeasti paljon toistoja. Alkaa melkeinpä jo kyllästyttää koko juttu. Ajatukset sen tiimoilta menee aika vuoristorataa. Jossain treenissä tulee olo, että kyllä se ehkä voikin tsägällä osua sinne rinkulaan. Kunnes tulee treenit, jossa fiilis on sellainen, että ei se kyllä edes tsägällä tule osumaan sinne.

Täytyy kuitenkin myöntää, että homma on edennyt paljon paremmin ja nopeammin mitä osasin koskaan etukäteen kuvitella. Ei Ylva sitä oikeasti vielä osaa, mutta se on hyvin vahvasti haisulla asiasta. Itseä tökkii se, että olen joutunut etenemään asiassa nopeammin mitä haluan. Mun tyyliin on kuulunut tehdä perusteita aika pitkään ja hartaasti – joskus voisi toki edetä vähän nopeamminkin. Mutta se on ollut mulle sopiva tapa. Tässä on joutunut edetä nopeammin kuin yleensä, koska kisasuunnitelmat lähestyvät.

Se onkin toinen asia, mikä tökkii. Yleensä olen mennyt kisoihin vasta sitten, kun tiedän koiran osaavan asiat niin hyvin, että sillä on kaikki mahdollisuudet onnistua ja saada ykköstulos. Totta kai mitä tahansa voi aina tapahtua, mutta siis perusosaaminen on ollut silti tietyllä tasolla kisoihin lähdettäessä. Nyt mennään mukaan arvalla; ehkä osuu, ehkä ei.

En viitsi jäädä odottamaankaan sitä hetkeä, koska Ylva mahdollisesti _osaa_ merkittömän merkin. En nimittäin osaa yhtään sanoa, kuinka kauan siihen menee aikaa ja mitä kaikkia kuvioita tulee vielä matkan varrella ratkottavaksi. Eli näillä mennään.

Mutta tosiaan, homma on paremmin hallussa mitä odotin. Vaikka töitä vielä riittääkin. Tyhjään lähetys ei myöskään todellakaan kuulu mun lemppareihin.

Olen vaihtanut Ylvalla alustan eteenmenoon, mutta se ei ole läheskään aina siellä (= noin 15 metrissä). Lähetän Ylvaa myös tyhjään. Käytän myös palloja, silloin kun treenataan eteenmenon bongauksia eli alkuvirittelyjä.

Tällä hetkellä eniten harmaita hiuksia tuottaa liikkeen alussa katseen suuntaus. Ylva on ymmärtänyt hyvin, että sana fram tarkoittaa "katso eteenpäin." Mutta aika usein Ylvan eteenpäin on muutamia senttejä oikealle. Vinouma on tosiaan niin pieni, että Ylva ei voi ymmärtää, että se katsoo väärään suuntaan. Se todennäköisesti kuvittelee katsovansa eteenpäin. Tähän pitäisi saada keksittyä jotain, millä saan korjattua suunnan.

Olen aloittanut jätä-sanan opettamisen, jonka ajatus on siis siinä, että Ylvan tulee jättää jonkun väärän suunnan/kohteen katsominen. Isommilla häiriöillä tai isommalla väärällä suunnalla se toimiikin, mutta muutaman sentin vinoudella ei. Virhe pitäisi saada isommaksi, jotta Ylvakin voisi ymmärtää mistä on kyse.

Ylva kyllä etenee suoraviivaisesti, eikä esimerkiksi mutkittele. Se menee suoraan sinne, minne katsoo. Ainut tosiaan on siinä, että sen eteen voi olla aavistuksen eri suunnassa kuin mun eteen. Eli toi alkuvirittely ja -suuntaus on nyt todella tärkeässä asemassa.

Nyt mukana on ollut liikeenohjaajan käskytyksiä ja viivettä. Alkuun tein noi alut aina omassa tahdissa, mutta nyt ollaan tosiaan otettu käskytyksiä mukaan. Alussa Ylva otti lo:n käskystä muhun kontaktia, mikä onkin lähes kaikissa muissa liikkeissä kriteerinä, mutta nyt se on alkanut ymmärtää, ettei tässä liikkeessä saa katsoa muualle kuin eteen.

Liikkeenohjaaja on tehnyt myös sivussa häiriöitä, jotta pääsen mm. käyttämään jätä-käskyä. Näissä Ylva on oppinut nopeasti sulkemaan häiriöt pois. Muitakin häiriöitä ollaan keksitty. Tein kerran muun muassa tasamaanoudon vähän etuviistoon ja sen jälkeen heitin kapulan samaan suuntaan ja teinkin eteenmenon virittelyt ja eteenmenon. Tämä oli Ylvalle helppo juttu. Tästä löytyy videokin täältä.

Seuraavaksi otettiin merkki mukaan kuvioihin, sekin vähän etuviistossa. Ensin tehtiin eteenmeno, sitten merkki ja sitten taas eteenmeno. Tämä olikin aluksi vaikeampi Ylvalle. Parissa ekassa treenissä se mokasi aina ekan eteenmenon merkillelähetyksen jälkeen, mutta sitten se sai kiinni ajatuksesta ja osasi tehdä eteenmenon merkin jälkeen. Palkkasin tarkoituksella merkin vain namilla, jotta se jäi paremmin mieleen. Jos Ylva sai riekkua siinä vaiheessa pallolla, se äkkiä unohti koko kuvion, jolloin eteenmeno oli helpompi.

Kun yllä oleva sujui useammassa treenissä hyvin, teinkin homman toisin päin. Eli ensin merkin ja sitten eteenmenon. Tämä oli huomattavasti vaikeampaa. Mutta sitten kun Ylva vihdoin päästi irti merkistä ja ymmärsi mitä siltä odotetaan, se osasi lähteä eteen. Täällä video.

Uskon tämän treenin vieneen asiaa taas vähän eteenpäin. Tosin Ylva on sen tyylinen, että kun se vaan ymmärtää mitä siltä odotetaan, niin se on aika hyvä noissa kuuntelujutuissa. Siksi noi ei yksistään riitä, vaan pitää keksiä taas jotain uutta. Mutta en usko noista olevan haittaakaan, vaan eiköhän ne jollain tasolla vahvista ajatusta siitä, mitä halutaan.

Ylvan stoppaus eteenmenossa on toinen asia, joka vaatii vahvistusta. En ihan tykkää sen tavasta pysähtyä – varsinkin kun näkee Kentsun tyylin, jossa se hyppää ilmassa ympäri. Tossa tulee tosin niiden temperamenttierot esille. Osin stopit varmasti paranevat, kun Ylvalla alkaa tulla enemmän ajatusta siitä, että se saatetaan pysäyttää. Nyt olen stopannut sitä aika vähän suhteessa eteenmenoihin, jolloin sen ajatus on enemmän eteenpäin juoksemisessa.

Jonkin verran ollaan tehty korjauksia, mutta enemmän pitäisi löytää niihinkin aikaa. Siirtyminen musta katsottuna vasemmalle (siirry) on Ylvalla vahvempi, mikä on hyvä juttu, koska vinoon juostessaan Ylva menee yleensä oikealle. Siirtyminen oikealle (tonne) on sellainen, että Ylva tulee mielellään myös eteenpäin, jos on vähänkään kauempana musta. Pitäisi enemmän päästä tekemään näitä esteiden kera, mutta ei olla tehty kuin vain muutamia kertoja niin. Tässä video yhdestä sellaisesta treenistä.

Yksi syksyn hauskimmista oivalluksista oli eteenmenon korjauskäsky, jossa Ylva siis seisoo mua vastapäätä ja annan sille käsimerkin ja sanon eteen, jolloin se kääntyy  ympäri ja lähtee eteen. Lisäksi saan sen kääntymään vasemman tai oikean kautta ympäri sen mukaan, kummalla kädellä näytän käsimerkin. Tämä korjaus osoitti, että Ylva tosiaan on ymmärtänyt, että eteen tarkoittaa musta poispäin lähtemistä. Mahtavaa. Nyt kun vielä päästään yhteisymmärrykseen siitä, että missä suunnassa tismalleen se eteen on. :) Tässä video kyseisestä korjauksesta. Jotain muitakin videoita on otettu, mutta en ole saanut niitä vielä koneelle/nettiin asti.

Kavereiden kanssa. Vasemmalta Kentsu, Ylva, Rimma, Puuma, Joku, Isla, Roima.

Hyvin siis näkee, mikä liikkeen osa on ollut eniten mielessä ja missä on ollut treeneissä pääpaino. Muutakin ollaan tosiaan treenattu, ja nyt olen lisännyt treeneihin myös palkattomuutta ja kokonaisuuksia. Tuli jossain vaiheessa tehtyä niin paljon noiden uusien liikkeiden paloja, että palkkaa tuli myös ihan jatkuvalla syötöllä. Siksi pitää saada nyt vastapainona kokonaisuutta kasaan.

Kentsun treenaaminen on aina vähän niin ja näin. Mulla on selvästi motivaatio-ongelma sen kanssa, koska mitään tavoitteita ei tietenkään enää ole – paitsi koiran hyvinvointi. En kuitenkaan ole pystynyt vielä täysin hyväksymään sitä, että Kentsu tosiaan on eläkeläinen – johtuen osittain taas siitä henkisestä hyvinvoinnista. Kentsu kun rakastaa tekemistä yli kaiken. Jonkinlainen kompromissi ollaan löydetty. K pääsee välillä jotain humputtelemaan, joskus jopa ihan ”oikeita liikkeitäkin” tekemään. Lisäksi olen vähän aktivoitunut kotitreeneissä, kun Ylvalle pitäisi oikeasti saada opetettua peruuttaminen (hankalaa!). Silloin Kepa on saanut tehdä jotain omia aivotoimintajuttuja. Se selvästi kaipaa niitä. Se ei siis ole omasta mielestään vielä täysin eläkeläiskamaa, vaikka onkin hyvin sopeutunut siihen, ettei se enää ole treeneissä ykköskoira, vaan tekee nykyisin vähän vähemmän. Se on myös ottanut ihan omat säännötkin käyttöön ja tekee tokoa vähän soveltaen. ;)

Molemmat koirat ovat voineet hyvin – tosin yksi pieni varvasepisodi koettiin Ylvan kanssa muutama viikko sitten. Ilmeisesti se siis väänsi jotenkin varpaansa, kun treenasimme pitävällä matolla kiertonnoudon tiivistä kiertämistä. Ylva kevensi hetken aikaa toista takajalkaansa, eikä siitä löydetty mitään muuta reaktiota kuin varpaasta. Treeni päättyi siihen, vaikka Ylva käyttikin hetken päästä jalkaa taas normaalisti. Halusin kuitenkin varmistua siitä, että se on ihan varmasti kunnossa, ennen kuin se pääsi seuraavan kerran treenaamaan.

Ensi viikolla Ylvalla on aika akupunktioon, ja samalla katsotaan koko kroppa läpi. Muutama viikko myöhemmin on Kentsulle varattu aika Riinalle, joten molemmat kelpiet pääsevät taas säännölliseen kroppahuoltoonsa. Sen jälkeen otetaan aina muutama päivä kevyemmin.