Voihan nenä!

Ollaan otettu tosi rennosti pääsiäisen jälkeen. Ollaan treenattu oikeastaan vain kerran viikossa meidän arvokisaryhmän treeneissä. Yritystä treeneille on ollut muutaman kerran muulloinkin, muun muassa reilu viikko sitten Hollolassa, jonne matkattiin Challen ja Koodin kanssa. Meidän treenaus jäikin sitten väliin, kun Ylvaa ilmeisesti pisti jokin öttiäinen nenään - ja ilmeisesti vieläpä nenän sisälle!

Huomasin just ennen meidän vuoroa, että Ylvan kuono oli todella kosketusarka. Turvotustakin alkoi ilmaantua sen verran, että lähdinkin sitten kesken kaiken käymään Lahdessa apteekissa hakemassa kyypakkauksen Ylvalle. Treenejä ei voinut ajatellakaan, kun toinen oli selvästi sen verran kipeän oloinen - reppana. Sen nenäkin vuosi jotenkin tavallista enemmän.

Kuvan nenä liittyy juttuun, mutta esiintyy kuvassa "terveenä".

Kotiin päästyämme Ylva nukkui koko illan. Oli selvästi väsyneen ja kipeän oloinen. Jossain vaiheessa se heräsi vähäksi aikaa ja alkoi kovasti maiskutella suutaan ja lipomaan kielellään nenäänsä. Silloin huomasin sen nenän taas vuotavan, ja tällä kertaa oikeasta sieraimesta tuli myös verta. Tässä vaiheessa huolestuin, koska verenvuoto nenästä ei voi olla kovin hyvä juttu. Onneksi sain puhelimitse konsultaatiota. Tässä vaiheessa vuoto oli jo loppunut ja Ylva jatkoi nukkumistaan, ja lopulta päädyttiin katsomaan tilannetta seuraavaan päivään.

Aamulla Ylva oli taas oma itsensä, pirteä, eikä yhtään kipeä. Nenä ei enää vuotanut, mutta turvotusta oli vielä seuraavaankin päivään asti. Tämän jälkeen turvotuksen alta paljastui pieni kovempi patti, joka katosi parin päivän päästä. Veikkaan että jokin öttiäinen on lentänyt Ylvan nenään ja pistänyt siellä, koska mikään muu ei oikein selitä sieraimesta tullutta verenvuotoa. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Nyt on nenä taas kunnossa - ja autoon on hankittu kyypakkauksia vastaisuuden varalle. Toivottavasti niille ei ole enää käyttöä.

Muuten ollaan keskitytty lähinnä lenkkeilyyn. Kentsu vetää metsälenkit samalla tarmolla kuin aina ennenkin. Ravi on sillä hyvää ja vetävää, mutta kävellessä näkee jalkojen huteruuden. Silloin Kentsu myös pitää jalkojaan mieluusti vähän leveämmässä asennossa.

Molemmat koirat olivat eilen akupunktiossa. Siellä kävimme myös läpi muutamia jumppajuttuja joita Kentsun kanssa olisi hyvä tehdä. Lisäksi Karoliina sanoi, että liikkuminen vaihtelevassa maastossa on hyvä asia, jotta Kentsu joutuisi nostamaan jalkojaan ja tuntisi erilaisia materiaaleja tassujensa alla. Joten jatkamme metsälenkkejämme - nehän ovat muutenkin ihan parhaita.

Ylvalla on ilmeisesti tullut jokin liukastuminen varmaankin metsässä, koska treenitilanteessa en muista sen liukastuneen. Sillä oli nimittäin SI-nivelen takana oikealla puolella lantiota pientä turvotusta. Hyvin paikallinen pieni alue, joka ei kuitenkaan vaikuttanut yhtään kipeältä hoidettaessa eli oli varmaankin jo vähän vanhempi vamma. Muuten ranka oli suora ja kroppa kivassa kunnossa. Siitä myös näki, ettei se ole treenannut niin paljon kuin yleensä - mikä on omalla tavalla aika hurjaa, miten se treenaaminen vaan näkyy niiden kropassa.

Ai niin, Karoliina oli näyttänyt Kentsun rtg-kuvia töissä neurologille, joka sanoi rintarangan kuvan olevan sen verran vino, ettei siitä pysty sanomaan onko siellä luupiikkiä vai ei. Voi siis olla, ettei mitään luupiikkiä olekaan. Tai voi olla että on.

Vielä otetaan jonkin aikaa vähän rennommin treenien suhteen, koska tämä on nyt se aika, jolloin niin voi hyvillä mielin tehdä. Mutta eiköhän tässä hiljalleen aleta taas aktivoitua silläkin saralla. Ensi viikonloppuna onkin renkaan näyttökoe, jonka jälkeen on tarkoitus treenata kimpassa. Seuraavana päivänä on pöllöjen tapaaminen Lahdessa, joten eiköhän siitä taas ala hiljalleen päästä treenimoodiin.

Eipä tässä ole järjettömästi aikaa meidän ulkomaan reissuunkaan. Päätettiin lähteä kesällä Tanskaan kisaamaan. Mähän en sitten nimittäin laittanut hakemusta joukkueeseen Ylvan kanssa. Pyörittelin asiaa mielessä moneen otteeseen ja tulin lopulta siihen tulokseen, että en lähetä papereita. Ylva teki muutaman hyvän kisan, mutta myös muutaman huonon. Se oli mielestäni liian epätasainen. Toki aika moni muukin oli ollut tänä vuonna epätasainen, joten mahdollisuudet varakoirakoksi olisi ollut edelleen olemassa. Haluan kuitenkin keskittyä nyt treenaamiseen, tasaisuuden hakemiseen ja kokemusten kartottamiseen, niin voimme sitten lähteä ensi vuonna astetta kokeneempina kiertämään taas karsintoja.

Ja jotta sitä kokemusta kertyisi, suuntaamme kesällä Tanskaan. Hurjan jännää se tulee varmasti olemaan uusien sääntöjen myötä. Ainahan on toki jännää lähteä kauemmas kisaamaan, ja koska tahansa koirat voivat mokata ja nollata jotain. Mutta kyllä mä silti jotenkin näen näiden uusien sääntöjen tuovan ihan erilaisen jännitysmomentin mukaan sen tyhjään lähetyksen myötä. Se kun ei enää ole kiinni pelkästään taidoista ja ahkerasta, laadukkaasta treenaamisesta, vaan myös tuurista ja tulkinnoista. Miten rinkula merkataan siellä, miten se tulkitaan ja arvostellaan. Nähtäväksi jää. Aika paljon on kyllä siinä pisteitä pelissä, joten toivotaan että ei jäisi mitään tulkinnanvaraa. :)

Kentsu saa jäädä siltä reissulta pois, koska se tulee olemaan yhtä autossa istumista, mikä ei tee sille hyvää. Mutta olen suunnitellut myös kesälomareissua Cefeus-leirille, ja sinne saa Kepa-setäkin lähteä. Käymään vielä kertaalleen synnyinmaassaan. :)