Ajankohta oli kuitenkin huono Marille, joten ajankohdaksi valikoitui juhannus. Lauantaina oli kisat Kööpenhaminan kupeessa. Sunnuntain kisapaikka sijaitsi valitettavasti kauempana, myöskin lähes kolmen tunnin ajomatkan päässä.
Mukaan matkalle lähti Mari Puuman kanssa sekä viime kesän Ruotsin reissun kaverimme Sanna, Kalle, Hilda ja Olga. Kentsu sai jäädä matkasta pois ja mennä Leenalle hoitoon. Tiedossa oli kuitenkin lähes pelkästään autossa istumista, joten se olisi ollut sille turhan rankka reissu. Sen oli kivempi jäädä hyvään hoitopaikkaan.
 |
| Matka alkamassa! |
 |
| Hilda, Olga, Ylva ja Puuma Linnanpuistossa. |
Treffasimme Sannan ja Kallen koirineen Turussa Linnanpuistossa, jossa pissatimme koirat ennen laivaan menoa. Piti taas käydä ottaa kuvia meidän vakkarikuvauspaikoilta. :)
 |
| Tämän aitan edustalla on otettu kuva jos toinenkin. |
Laivalla syömään, kauppaan ja nukkumaan. Yö alkoi normaalisti, mutta jossain vaiheessa yötä havahduin ja huomasin, että Ylva ei ollut ihan normaali. Sillä oli mitä ilmeisemmin paha olo ja maha kipeenä. Sen tapa reagoida kipuun on vetäytyminen, joten siitä näki hyvin selvästi, ettei sillä ollut kaikki kunnossa. Se ei ollut mitenkään levoton, mutta jotain sillä oli vikana. Mä jäin tietenkin sitä vähän kuuntelemaan ja miettimään, joten loppuyöstä ei juurikaan tullut nukuttua.
Ylva oli edelleen aamulla vaisu, eikä se innostunut edes kisamaskotti-Olgasta, johon se on ihan hulluna. Se myös oksensi jossain vaiheessa autoon sappinesteitä (eipä mahassa oikein muutakaan ollut). Vähän oli huoli siitä. Onneksi päivän mittaan se alkoi piristyä, ja Tanskaan päästyämme se oli taas ihan oma itsensä.
 |
| Laivassa odottamassa ulospääsyä. Kuvastakin näkee, ettei Ylva voi hyvin. |
Tukholmassa satoi vettä. Pysähdyimme piakkoin eräälle McDonald'sille pissattamaan koiria sekä ostamaan itselle aamupalaa. Siellä oli juhannuksen takia vähän henkilökuntaa, mutta jostain syystä paljon asiakkaita, joten odottelussa kului tuhottomasti aikaa. Jos olisimme tajunneet tämän aikaisemmin, emme todellakaan olisi jääneet jonottamaan. Tästä se matkan teema sitten alkoi: odottelu ja jonottaminen (sekä hyvin epämääräiset ruokailuajat).
Pääsimme vihdoin jatkamaan matkaa. Liikennettä ei ollut kauheasti, mutta hidasteita sitäkin enemmän. Jo ennen Södertäljeä jouduimme poikkeamaan motarilta, koska tie oli suljettu onnettomuuden takia. Siellä sitten seikkaltiin hirvittävissä jonoissa etsien kiertotietä onnettomuusalueen ohi.
Kun pääsimme takaisin moottoritielle, ajelimme kerralla seuraavalle pysähdyspaikalle eli Brahehusiin. Se on toinen vakkaristoppi- ja kuvauspaikka.
 |
| Taustalla näkyy Vättern, jossa Ylva pääsi paluumatkalla uimaan. |
Sade oli jäänyt Tukholmaan ja nyt vastassa oli aikamoinen helle. Aloimmekin juottaa koiria Energy-jauheen kera, jotta ne saisivat varmasti riittävästi nesteitä. Onneksi Ylva on nykyisin niin ahne, että se juo tuota Energy-juomaa todella mielellään. Se kun on muuten aika huono juomaan.
Jaloittelun jälkeen jatkoimme matkaamme kohti Malmötä. Vähän ennen sitä tuli seuraava liikenneonnettomuuden aiheuttama jono. Nyt ei tarvinnut poiketa reitiltä, mutta aika seisoskelua ja maleskelua se oli pitkän aikaa. Vihdoin päästiin onnettomuuspaikan ohi ja sillalle, jonka ylittämismaksu oli kyllä ihan riistoa. Köpiksessä suunnattiin suoraan kisapaikalle, Lyngby Stadionille. Halusimme käydä tsekkaamassa kisapaikan ennen hotellille menoa. Matka kesti kaikkiaan 11 tuntia! Samassa ajassa olisi ajanut oikeastaan sille toiselle kisapaikalle asti, mutta nyt oli yllättävän tukkoista toi eteneminen paikoittain.
Olin mielessäni ajatellut kisanurmen olevan todella lyhyttä, kun kisapaikaksi oli ilmoitettu stadion. Kapuloiden tulisi siis näkyä hyvin. Niiden näkyvyyden kanssa on ollut aikamoisia ongelmia, kun ollaan jouduttu treenata paljon pitkällä nurmella. Kisapaikka olikin sitten stadionin viereinen nurmikko, joka ei ollut ihan niin lyhyt. Siellä oli myös aika paljon apilaa, joten kapuloiksi olisi otettava isot kapulat, jotta olisi jotain mahdollisuuksia niiden näkymiselle.
Siellä oli jo kisajärjestäjiä paikalla rakentamassa kehiä. Kävimme esittäytymässä, ja paikalla oli mm. meidän seuraavan päivän tuomari, joka oli myös avustanut meitä etukäteisyhteydenpidossa. Vastaanotto oli todella lämmin ja positiivinen. Niinpä oli oikein hyvä mieli lähteä siitä hotellille. Ylvakin oli tuossa vaiheessa jo aivan oma itsensä, suorastaan riehakkaalla tuulella koko päivän autossa istumisen jälkeen.
Hotellimme sijaitsi noin vartin ajomatkan päässä. Majoituimme siellä viimeksi neljä vuotta sitten, kun olimme porukalla kisareissulla Tanskassa.
 |
| Hotellimme Herlev Krov. Täällä on Kepa-setäkin majaillut. |
Hotellilla oli ihana päästä suihkuun helteisen päivän päätteeksi. Ehdimme juuri ja juuri ruokakauppaan ostamaan eväitä seuraavalle päivälle. Sitten kävimme syömässä kiinalaisessa ravintolassa, joka oli tuttu paikka edelliseltä käynniltä. Tämän jälkeen olikin jo aika mennä nukkumaan. Liikennejumien takia ei jäänyt yhtään luppoaikaa illalla vietettäväksi.
 |
| Koirien aamiainen hotellilla. |
Aamupalan jälkeen seurasi taas autojen pakkaus, jonka jälkeen siirryimme kisapaikalle. Koe oli bobtailkerhon järjestämä. Siellä oli rallykisat sekä tokossa kaikki luokat, joita on Tanskassa viisi. Kehiä oli siis useampia. Evl-kehä oli todella iso. Liikkeet tehtiin kuitenkin aika pienellä alueella, joten emme olleet lähelläkään kehän laitaa ja viereistä kehää eli aika rauhassa saatiin kehässä olla, vaikka koiria alueella oli paljon.
Kisapäivästäkin tuli helteinen. Jotenkin kuumuus ja ilmamassa tuntuivat erilaisemmalta kuin Suomessa, mutta oltiinhan me toki enemmän etelässäkin. :) Otin tuolin ja kamat kehän laidalle puun alle varjoon. Häkkiä en Ylvalle ottanut, koska auto saatiin lähelle ja varjoon.
Päivä alkoi ilmoittautumisella. Sitten oli tervetulosanat, joiden yhteydessä juotiin snapsit. :) Avajaispuhe pidettiin kokonaan englanniksi. Kaikki olivat ihan mielettömän ystävällisiä, ja puheessakin vielä sanottiin, että kaikkien pitää auttaa ulkomaisia vieraita missä tahansa asiassa tarvitsemmekaan apua. Usein on ollut ystävällinen vastaanotto noilla reissuilla, mutta tämä kyllä vei voiton kaikista aiemmista kokemuksista.
 |
| Ilmoittautumisteltta ja yleistä seurustelua ennen kokeen alkua. |
 |
Meidän kehässä oli samalla tuomarilla kolme luokkaa. Aloitus oli championluokalla, jonka jälkeen oli elit. Sitten pidettiin lounastauko, jonka jälkeen jatkettiin voittajaluokalla. Ihan viimeisenä teki Puuma, koska sillä oli juoksu.
Championluokka on uusi luokka Tanskassa, ja se tuli heille uusien sääntöjen myötä. Se on kuulemma sekoitus voittajaa ja elit'iä, mutta käytännössä se näytti hyvin pitkälle evl:ltä. Arvostelu on siinä kuulemma kiltimpää, mm. vauhdin osalta. Se on nimittäin tarkoitettu valioituneille koirille ikään kuin eläkeläisluokaksi. Luokkaan osallistuikin useampi tanskalainen. Evl:ssä oli meidän lisäksi vain yksi tanskalainen.
Voittajaluokka erosi jonkin verran meidän voittajasta, ja siellä oli paljon elementtejä kohti evl:ää. Esimerkiksi kiertonouto tehtiin yhdellä esteellä ja kapulalla. Voittajassa saa vielä palkata koiran kesken kehän. Silloin siirryttiin kehän laitaan antamaan pari namia ja jatkettiin liikkeitä. Tämä hidastutti selvästi kehän kulkua. Hassua oli myös seurata, miten ihmiset kävivät palkkaamassa koiraansa rutiininomaisesti riippumatta siitä, oliko koira tehnyt hyvin vai ei. :)
 |
| Yllä isot kapulat, jotka valitsin nurmikon takia. Noi olivat kyllä aika painavat ja järeät... Toi oranssi purkki oli championluokassa ruudun eteenmenossa. |
Tanskassa on tapana tehdä ensin niin sanottu kehään tutustuminen, jossa kierretään kehä yhdessä läpi ja kerrotaan mikä liike alkaa mistäkin kohtaa. Samalla arvotaan zetan ja kaukojen asennot. Tuolla sai esittää toivomuksia kiertonoudon asennon suhteen, ja championluokkalaiset halusivat, että se on seisominen. :) Tämä kehään tutustuminen tehtiin yhdessä championluokan kanssa, koska se ei poikennut juurikaan elitistä. Niinpä aloitimme kehään tutustumisella.
 |
| Tässä on meneillään voittajaluokan kehään tutustuminen. |
Kun tuli aika tutustua ruudun lähetykseen, seurasi melko erikoinen keskustelu. Olimme kysyneet aikaisemmin tuomarilta merkataanko eteenlähetyksen rinkula spraylla vai miten, ja hän vahvisti käytössä olevan sprayn. Kehässä ei ollutkaan merkattu mitään, paitsi keskikohta sekä lähetyskohta. Ihmettelimme asiaa, ja liikkeenohjaaja sanoi, että hän laittaa keskikohtaan targetin - sellaisen pienen vihreän frisbiinläpyskän. Koitimme edelleen kysellä rinkulasta ja siitä, miten voimme tietää onko koira sisällä vai ulkona, jos sitä ei ole merkattu. Liikkuri oli selvästi vähän hämmillään meidän kysymyksistä ja sanoi, että siellähän on se target. Hänen mielestään koirat lähetettiin siinä liikkeessä alustalle, ja sillä hyvä. Meidän epäuskoisten ilmeiden takia hän kysyi, haluammeko mieluummin sinne sellaisen pienen purkin, joka oli championluokassa käytössä. :) Se oli sen verran pieni, etten tiedä olisiko Ylva tajunnut sitä miksikään merkiksi. En olisi uskaltanut käyttää merkkikäskyä + ollaan nimenomaan treenattu niin, ettei merkkejä saisi huomioida. Niinpä valitsimme mieluummin alustan. Se on kuitenkin tuttu juttu Ylvalle ja voisi ehkä olla avuksi, jos Y menisi vinoon. Itse lähetyspaikalta koira ei kyllä nähnyt sitä mitenkään, joten täysin sokkona sinne mentiin edelleen. Ainut ero oli tosiaan siinä, ettei siellä ollut mitään kiintopistettä oikein ohjaajallekaan, kun se alusta näkyi aika huonosti, eikä ympyrää oltu merkattu.
Liikkeenohjaaja ja tuomari lupasivat kyllä kertoa, jos koira ei olisi riittävän lähellä hyväksyttyä aluetta. Hyvä niin! Ja enemmänhän me tulisimme tuosta mahdollisesti hyötymään, jos koira menisi vinoon, kun aluetta ei ollut tarkkaan rajattu. :)
Sitten seurasi taas odottelua. Championluokan jälkeen oli vihdoin meidän vuoro. Ylva oli suoritusvuorossa toisena, joten pidin sen paikallaolojen jälkeen kentän laidalla odottamassa vuoroaan. Koitin pitää sitä puun alla varjossa, koska kentällä oli polttavan kuuma. Niin tyypillistä, totta kai oli taas hellekisa, ihan niin kuin viime vuonna Ruotsissa.
Kaikki liikkeet tehtiin normijärjestyksessä putkeen. Kentällä oli koko ajan ruutu, luoksetulon merkit sekä esteet. Muita merkkejä vietiin paikoilleen sitä mukaa, kun oli tarve. Liikkurilla oli avustaja tätä varten.
Liikkeet tehtiin tosiaan melko pienellä alueella ja hyödynnettiin mitattuja etäisyyksiä. Esimerkiksi ruudun eteenmenon jälkeen tehtiin ohjattu samaan suuntaan niin, että ohjatun merkki oli siinä kohtaa, missä oli ollut eteenmenon alusta. Tämän jälkeen samaan kohtaan tuli kiertonoudon merkki. Tämä voisi olla vaikea juttu, jos koira ei keskity kunnolla, kun samasta kohdasta tehdään ensin ohjatun nouto taaksepäin ja sitten kiertonoudon nouto eteenpäin.
Ohjatussa tuomari päätti, että kaikki hakevat oikean puolen, koska ruutu oli vasemmalla. Näin tilanne oli kaikille samanarvoinen. Tällaista tapaa saisi tulla Suomeenkin. Helpottaisi huomattavasti liikkurinakin kehän suunnittelua, kun ei tarvitsisi miettiä onhan molemmat puolet varmasti samanarvoiset.
 |
| Kehäsihteerin teltta, joka toimi myös paikallaolojen piilona. |
Pian olikin meidän vuoro siirtyä kehään. Seuraaminen meni ihan normisettinä, mutta sitten alkoi sattua ja tapahtua. Ylva mokasi kolmessa liikkeessä peräkkäin jotain, eikä sille ole tyypillistä mokailla ihan noin urakalla. Ensin zetassa se meni istumisessa maahan (asennot olivat seiso, istu, maahan). Tässä oli varmasti pieni vaikutus sille, etten minäkään ollut parhaiten keskittynyt tekemiseen, kun mietin liikkeenohjaajan käskytystä. Hän ei nimittäin käskenyt kääntymään merkin kohdalla, vaan se piti tajuta tehdä itsenäisesti. Koiran takana hän sanoi normaalisti täyskäännös. Jäin miettimään asiaa hetkeksi juurikin tuolla toisella sivulla, jossa sitten tapahtui se asentovirhe. Muuten Y oli zetassa ihan hyvällä asenteella. Sehän on toisinaan ollut kisoissa vähän huonommalla asenteella ja jäänyt muutaman sentin taakse. Maahanmeno on ehkä helpointa tehdä, kun ei ihan keskity ja on tosi kuuma.
Maahanmenoteema jatkui luoksetulossa, jossa Ylva heittäytyi seisomisessa maahan. Great. Tässä vaiheessa oli pakko liikkeen jälkeen tehdä pieni seisomismuistutus pikaisesti ja huomaamatta, koska kiertonoudossakin olisi asentona seisominen ja Ylvalla näytti olevan heittäydyn maahan -päivä. Outoa, se ei yleensä tällaisia harrasta.
Luoksetulon suhteen täytyy nyt kyllä myöntää, että olen treenannut sitä luvattoman vähän. Uusien liikkeiden myötä on tullut niin paljon juoksutettavaa, että en vaan raaski juoksuttaa Ylvaa yhtään enempää. Niinpä olen riskillä ratsastanut sillä tiedolla, että Y on tehnyt hyviä luoksetuloja - tiedostaen toki koko ajan, että jossain vaiheessa vähäinen treenaaminen näkyy.
Ei tässä kuitenkaan vielä kaikki, sillä Ylva järjesti vielä ruutuun muutaman sydämentykytyksen lisää. Eteenmeno sujui hyvin, vaikka siellä oli taustalla luoksetulon merkit (jotka eivät tietenkään olleet ihan kohdalla eteenmenoa ajatellen). Ylva ei kyllä nähnyt alustaa ollenkaan, mutta päätyi sen viereen seisomaan. Ruutuunkin se lähti muutaman metrin oikeaan suuntaan, mutta käänsikin sitten kurssinsa takaoikealle kohti luoksetulomerkkejä.
Se on kyllä niin onneton hahmottamaan tuota liikettä! Tai sitten se ajatteli, että ruutu on taas kuitenkin siirretty, kun ollaan tehty paljon ruudunsiirtotreenejä. :) Niin tai näin, sinne kulmaan se juoksi. Päästin sen aika pitkälle ennen kuin pysäytin sen. Nyt pitää antaa pisteet Ylvalle, että se osasi korjata siitä ruutuun. Tai eipä se enää niinkään olen osaamisesta kiinni vaan siitä, että iskeekö mielensäpahoittaja-fiilis päälle vai ei. Tässä on varmasti auttanut se, että rauhoitin pari vikaa viikkoa selkeille ja helpoille ruututreeneille, joilla saatiin Ylvan itsetunto liikkeen osalta kasvuun. Mutta apua on ehdottomasti ollut myös siitä, että ennen sitä ollaan haastettu Ylvaa ruudun siirroilla ja muilla pikkujekuilla, joista selviää kyllä, kun keskittyy asiaan. Ylva selvästi tarvitsee paljon kokemusta myös haastavista ruuduista, jotta sillä on työkaluja selvittää vaikeat paikat. Mutta ennen kisoja tarvitaan helppoja onnistumisia, jotta itseluottamus säilyy hyvänä. Ilmeisesti olin onnistunut rytmittämään treenit hyvin.
Piti kuitenkin vielä järjestää yksi loppuhuipennus, koska ruudusta seuraamaan tullessa Ylva päättikin juosta mun ohi ja jatkaa matkaansa varjoon meidän kamoille. Kiitti ja heippa. No eipä se ehtinyt kuin metrin verran mun ohi, kun sanoin tiukasti sille uudetaan seuraa. Siitä se sitten tuli hyvillä mielin häntä heiluen seuraamaan - ai, eikö täältä saakaan lähteä. :)
Ihan pikkaisen siis tuli tapahtumia, joten vähän oli pää pyörällä kaikesta tapahtuneesta jonkin aikaa kisan jälkeenkin. Hienoa kuitenkin on, että tuosta lähti uusi nousu ja Y tsemppasi hienosti loput liikkeet ilman mokailuja. Pari vinoa lopun perusasentoa se teki, kun ei jaksanut enää helteessä viimeistellä liikkeitä loppuun. Yleensä se on niissä aika tarkka. Aivan erityishienoa on se, että kaukot Ylva teki normaalisti. Sillähän on hyvät kaukot, mutta se on järjestäen mokannut ne kisoissa, jos ensimmäisenä asentona on seisominen. Ja tuolla tietenkin oli - oli itse asiassa sama sarja kahdesti eli s-i-m-s-i-m. Olen panostanut nyt treeneissä paljon siihen, että häiriötilanteissakin on tehtävä seisominen ekana asentona, ja ilmeisesti treenit ovat tuottaneet jotain tulosta. Hyvä Pyy!
Kuumuus oli kyllä Ylvalle taas aika haastava juttu, mutta kyllä tämäkin asia on selvästi mennyt eteenpäin. Vaikka välillä tuntuukin siltä, että etenemme monessa meille haastavissa asioissa aika babysteps'eillä, mutta niin kauan kuin suunta on oikea, niin hyvä niin. Siinä menee se aika mikä siinä menee. Ylva veti kuitenkin koko kisan häntä heiluen ja palkkaantui liikkeiden väleissä kivasti.
Mokailuista huolimatta pisteet riittivät ykköstulokseen. Saimme 274,5 p. ja sen myötä Ylvasta tuli Tanskan ja Pohjoismaiden tottelevaisuusvalio!
 |
| Tuore Tanskan valio. |
 |
| POHJ & FI & SE & DK TVA Cefeus Wonderful Ylva II |
Vielä piti odottaa melko pitkään, jotta Puumakin pääsi tekemään oman osuutensa päivän päätteeksi. Niin siinä sitten kävi, että meidän kaikki koirat valioituivat. Mahtavaa! Hyvä meidän jengi! Puuma oli jo entuudestaan Pohjoismaiden valio, mutta tämä titteli tuli Ylvan lisäksi Hildalle. Tytöt ovat valioituneet samoissa ulkomaankisoissa. :)
 |
| Meidän valiotytöt. |
Otimme muutamia kuvia kisojen päätteeksi ja annoimme koirien vähän jaloitella. Juoksuhaluja näytti riittävän kuumuudesta huolimatta - olihan reissu ollut yhtä autossa istumista. Ylvasta ja Olgasta piti ottaa oma kaverikuva. Olga on toiminut Ylvan kisamaskottina Ruotsissa ja nyt Tanskassa. Ylvan mielestä Olga on aivan ihana!
 |
| Ylva ja Olga |
Sitten taas kamoja kasaan. Meille tulikin suunnanmuutos Marin kanssa. Sanna ja Kalle lähtivät jatkamaan matkaa seuraavalle kisapaikalle, mutta me lähdettiin takaisin Ruotsiin. Saimme ikäviä uutisia Roimasta ja vierasesine-epäilystä. Niinpä hyppäsimme autoon ja Mari aloitti puhelinrumban Suomen suuntaan. Ensin koitimme soittaa Viikkarille kysyäksemme laivalippujen vaihdon mahdollisuutta, mutta se oli mennyt kiinni.
Ajoimme yhdellä istumalla Jönköpingiin ja aloimme metsästää hotellia. Parissa paikassa vastaukseksi saatiin ei-oota koirien takia. Yhdessäkin hotellissa oli kuulemma vain kaksi koirahuonetta. Vihdoin tärppäsi ja pääsimme Scandic Elmiaan. Kaikki ruokapaikat olivat taas kiinni (osin juhannuksen, osin myöhäisen ajankohdan takia), joten lähdimme etsimään McDonald'sia. Ne ovat yleensä aina auki. :) Tällä reissulla ei kyllä ollut tietoakaan säännöllisistä ja järkevistä ruokailurytmeistä.
 |
| Koiratkin söivät McDonald'silla yöpalaa, ei sentään autokaistalla. :) |
 |
| Yökävelyllä, taustalla meidän hotelli. |
Osa yöstä meni taas valvoessa, kun odotimme lisätietoa Suomesta. Onneksi kaikki meni niin hyvin kuin tässä tilanteessa voi mennä (kaiken mennessä sitä ennen niin huonosti kuin voi mennä). Niinpä pääsimme jossain vaiheessa unten maille. Aamulla saimme yhteyden Viikkarille ja vaihdettua laivaliput illan lauttaan. Söimme rauhassa aamupalan hotellilla (kerrankin oli siihen aikaa) ja lähdimme kohti Tukholmaa. Päätimme pysähtyä lähes heti Grännassa ja liikuttaa koiria vähän enemmän. Ne kun eivät olleet päässeet kertaakaan kunnolla liikkumaan. Kävelimme satamaan ja päästimme koirat uimaan Vätterniin. Tämä oli Ylvan mielestä varmaan paras taukopaikka koko matkalla! :)
Kiitos Ylva! Helppo ja vaivaton matkakaveri. :) Kiitos myös Marille ja Sannalle seurasta!
Pitääpä vielä mainita, että aamulla Y oli taas vähän sen oloinen, että sillä olisi maha kipeä. Se ei missään nimessä ollut yhtä pahan oloinen kuin edelliskerralla, mutta jotain pientä outoutta siinä oli. Nukkui yön hyvin, mutta sitten juuri ennen lähtöä näytti siltä, että vähän olisi epämiellyttävä olo + Linnanpuistossa aamukävelyllä Y venytteli pariin otteeseen etupäätään. Voiko se olla merisairas?!? Se on matkustanut laivalla joka vuosi, eikä koskaan aiemmin ole ollut mitään. Se ei myöskään voi pahoin autossa, eikä laiva mielestäni mitenkään heilunut. Mutta jotenkin outoa, että noi sen mahajutut tulivat nimenomaan laivalla. No ehkä asiaan saadaan jotain selvyyttä, kun lähden kohta taas laivalle sen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti