Hoitolasten video

Mulla oli viime viikonloppuna hoitolapsia. Mun ystävän mali oli hoidossa perjantai-illasta lauantai-iltaan, kun saman perheen saluki kävi juoksemassa Suomen mestaruuksissa saavuttaen niin käyttövalion arvon kuin SM-6. sijan. Lisäksi mun siskon 9-vuotiaat kaksostytöt olivat meillä perjantaista sunnuntaihin. Koirat olivat aivan innoissaan tyttöjen seurasta. Hylkäsivät mut yöksi ja nukkuivat tyytyväisenä tyttöjen kanssa. :)

Viime syksynä teimme videon, kun tytöt treenasivat koirien kanssa temppuja. Sitä on sitten katsottu kavereiden ja luokkakavereiden kanssa - ja näköjään muutama muukin, koska näyttökertoja videolla on yli tuhat. Nyt tytöt halusivat tehdä uuden videon. Annoin heille tehtäväksi suunnitella videon sisällön, ja he saapuivatkin käsikirjoituksen kera. :) Tilanne vaan muuttui, kun kävi ilmi, että Ketku oli myös hoidossa. Niinpä tarina piti keksiä uusiksi, jotta Ketkullekin tulisi jokin rooli.

Niinpä tarinan lähtökohdaksi muotoutui ajatus siitä, että Kentsu katoaa metsälenkillä - jää syömään mustikoita. Tämä kohtaus olikin helppo kuvata, koska Kentsu syö mustikoita koko ajan. :) Ylva koittaa etsiä Kentsua, mutta ei löydä sitä, joten paikalle kutsutaan apuvoimia: sheriffi Ketku. :) Onhan se kuitenkin mali, joita näkee paljon poliisikoirina, joten roolijako oli täysin selvä.

Tällainen videosta tuli:

Siitä tuli kyllä hauska, vaikka itse sanonkin. :) Hieno suunnittelu tytöiltä! Tämä vaan taitaa tietää sitä, että videoiden tekoa tullaan "vaatimaan" toistekin. :)

Vielä riittää mustikoita syötäväksi.

Maija ja minä mennään kolmen kerran kaksarille (jaettu yksäri) koskien nose workia. Maija hakee siitä sopivaa aktivointia Nyytille, ja mä haluan vähän lisäneuvoja jatkoon omien koirien suhteen. Niiden mielestä nose work on ihan sairaan siistiä, ja nyt pitäisi saada vähän kierroksia laskemaan ja opetettua muun muassa ilmaisu. Niinpä on kiva saada neuvoja siitä, mitä kannattaa tehdä ja miten edetä. Ensimmäinen kerta meillä on ensi viikolla. Odotan sitä innolla.

Meanwhile harjoitellaan ihan pelkän eucalyptushajun tunnistamista, joka sujuu jo molemmilta hyvin. Jätin laatikkotreenit toistaiseksi tauolle, kun tuli sellainen olo, että ensin pitää ehkä kuitenkin saada ilmaisu kuntoon. Hajun tunnistamista ja erottelua (pitäisi ottaa häiriöhajut mukaan) on nyt helppo tehdä, kun sain oman purkkiradan, jee! Onni on treenikaverin kätevä kepo. :)

Nyt pysyvät purkit paikoillaan, eivätkä saa kyytiä kelpieiltä.