PiirM-2

Meillä oli vajaa kaksi viikkoa sitten Helsingin seudun kennelpiirin piirinmestaruuskoe Tuomarinkartanossa. Ylva osallistui piirinmestiksiin ensimmäisen kerran. Viime vuonna kisa käytiin uusilla säännöillä, emmekä olleet silloin vielä valmiita starttaamaan niillä säännöillä. Niinpä pääsimme mukaan vasta nyt. Kyllä on kato käynyt kisoissa. Joskus Kentsun kanssa kisatessa piirinmestiksissä oli kepeästi kolmisenkymmentä evl-koiraa. Nyt ilmoittautuneita oli 11, joista kymmenen saapui paikalle.

Meille arpa"onni" oli antanut lähtönumeroksi ykkösen. Itse tykkään katsoa liikkeiden aloituspaikat etukäteen, joten lähtöpaikka ei ollut mieluinen. Mutta sillä mentiin. Ensin tehtiin paikallaolot Pirkon kehässä, sitten siirryttiin tekemään yksilöliikkeet Carinan kehään. Liikkeet tehtiin normijärjestyksessä, kaikki putkeen.

Paikallaolot sujuivat meillä hyvin. Yksilökehässä tuli muutama kämmi. Ylva teki luoksetulossa kaksi maahanmenoa ja ruudun eteenmenoon se tarvitsi kaksi käskyä. Se oli varmasti osittain mun syy. Kävimme keskustelua ennen liikkeen alkua siitä, missä kohtaa on lähetyspaikka ja onko merkki rinkulan keskikohtaa vastapäätä vai ei. Niinpä en huomannut, ettei edellisen liikkeen pisteitä oltu vielä annettu, kun kaiken tämän keskustelun jälkeen asettauduin lähetyspaikkaan. Ylva lukitsi eteenmenon hyvin, mutta sitten tulikin pitkä viive ennen liikkeen alkamista, kun vielä oli tosiaan pisteetkin antamatta. Ja tuossa kohtaa ei ole viiveitä vielä harjoiteltu, joten veikkaan ettei Y oikein ollut kartalla liikkeen alkamisesta, kun vihdoin päästiin käskytykseen asti. Niinpä se ei reagoinut ekaan käskyyn mitenkään.

Pisteet riittivät kuitenkin ykköstulokseen ja toiseen sijaan. Piirinmetaruuden voitti Tiltu ja Deri. Ylva ja minä saimme hopeaa. Pronssi meni Mirjamille ja Kengulle. He olivat kisassa neljäntenä, mutta kolmanneksi tulleet Anna ja Tino eivät asu piirin alueella.

Olimme Ylvan kanssa HSKH:n ykkösjoukkueessa, joka voitti joukkuekultaa. HSKH:n toinenkin joukkue oli mitaleilla saavuttaen pronssia. Hyvä meidän seura!

PiirM-hopeaa Ylvalle.

Neljän sakki: minä ja Ylva, tuomari-Carina, Tiltu ja Deri, Anna ja Tino,
Mirjami ja Kengu

Ylva on tehnyt nyt kolmessa kisassa luoksetulossa kaksi maahanmenoa, joten voinemme todeta meillä olevan jonkinlainen kisaongelma. Ensimmäisen kerran Y teki niin Ojangossa karsinnoissa. Silloin se oli niin jymähtänyt kiinni tuomarina olleeseen Pirkkoon, että sen ajatukset olivat suurelta osin Pirkossa. Niinpä toi maahanmeno tuli osittain varmaan vähän vahinkona, kun keskittyminen ei ollut täysin oikeassa asiassa.

Seuraavaksi Ylva teki niin Tanskassa, ja nyt piirinmestaruuksissa. Niissä ei mielestäni ollut mitään ulkopuolista häiriötä viemässä huomiota muualle. Ainoa yhdistävä tekijä on lämmin ilma. Ja kummassakin tapauksessa ei siis ollut ollut lämmintä vähään aikaan, joten kyseessä oli ns. ensimmäinen kuuma päivä pitkästä aikaa. Ylvahan ei ole maailman parhain kuumansietokyvyssään, joten sillä kyllä heposti voi tulla vähän puuh-lääh-huh-kun-on-niin-kuuma-olo, kun tulee yhtäkkiä lämmin keli, eikä siihen ole vielä tottunut. Ja silloinhan keskittyminen ei välttämättä ole niin priimaa.

Mukana voi olla jotain kisamaisuuteen ja niihin olosuhteisiin liittyvää, mutta ei pelkästään. Ylva kuitenkin teki esimerkiksi ton Ojangon kisan jälkeen seuraavana päivänä luoksetulon normaalisti, samoin kuin esimerkiksi SM:ssä molempina peräkkäisinä päivinä. Olennaisin asia tässä on varmasti jonkinlainen keskittymättömyys.

Ylva on toki myös sen tyylinen koira, että jos se jostain on joskus päässyt helpolla, se kaivaa mieluusti sen kortin uudestaan esille. Eli kun se Ojangon kisoissa pääsi tekemään sattumalta tuon virheen, niin se on ehkä helpompi pumpsahtaa esille, kun olosuhteet ovat sille otolliset. Niinpä tämä kierre pitäisi päästä katkaisemaan. Muutenhan Ylva on kyllä varsin kuuliainen ja tekee pitkälti sen, mitä sille on opetettu. Se pitäisi saada kiinni virheestään, jotta sille pääsisi sanomaan, ettei näin saa tehdä. Se kyllä yleensä ottaa niistä hyvin onkeensa.

Yksi syy on varmasti myös siinä, etten ole treenannut luoksetuloa tarpeeksi. En juuri ollenkaan. Tämä on johtunut puhtaasti siitä syystä, että en vaan ole voinut juoksuttaa Ylvaa yhtään enempää mitä se on joutunut treeneissä juoksemaan mm. kierron ja eteenmenon sekä haastavien ruutujen takia. Ylvalla on perusluoksetulo tosi kiva, joten olen tietoisesti ratsastanut sillä ja tiennyt kyllä, että jossain vaiheessa tilanne muuttuu. Ja nyt ollaan tosiaan siinä tilanteessa, että nyt sitä luoksetuloa on vain pakko päästä treenaamaan enemmän. Jokin muu juoksutusliikkeistä saa jäädä vähemmälle. Eivät kyllä uusia sääntöjä kehittäneet ole tainneet ajatella, miten paljon koiran juoksuttamista uudet säännöt toivat mukanaan...

Koitettiin vähän kaivella luoksetulon virhettä Christan kanssa tällä viikolla. Ensin tehtiin pieni palkattomuus, tunnari ja zeta palkatta. Siihen päälle luoksetulo niin, että Christa sanoi "käsky" luoksetulon seisomiskohdassa, ja mä annoin sen jälkeen oman seiso-käskyni. Ajatuksena oli tsekata voisiko mukana olla myös jotain ennakointia, jolloin helpommin tulee tehtyä mikä vaan asento, kun ei ihan keskity tekemiseen. Ylva ei mokannut, vaan keskittyi ja teki todella hyvin.

Seuraavaksi sitten tehtiin kassin kierron yhteydessä sellaisia treenejä, että mä seisautin Ylvan ja sen jälkeen Christa sanoi maahan. Ylva mokasi heti ensimmäisellä. Kävin korjauttaa Ylvan takaisin seisomaan ja otimme uudestaan. Nyt Y ei langennut välittömästi Christan maahan-käskyyn, mutta pienen viiveen jälkeen kylläkin. Tämän jälkeen Ylva sai kiinni treenistä, eikä enää mokannut. Ei vaikka, mäkin välillä käskin sen seisomiskäskyn jälkeen maahan ja tein sitten taas seisomisen. Ylva oli sangen pätevänä!

Nyt pitäisi koittaa saada jossain kisamaisessa treenissä tehtyä samantapainen treeni. Eli kun Ylva on tehnyt luoksetulossa seisahduksen, joku huutaakin käskyn maahan, jolla tsekataan miten hyvin Y on kuulolla muhun päin ja focusoitunut tehtävään vai tippuuko se maahan ulkopuolisen käskystä. Koitamme toteuttaa sen varmaankin valmennusrenkaan leirillä, joka on viikon päästä. Lisäksi ilmoittauduin jo yksiin epävirallisiin kisoihin, joissa olisi myös tarkoitus tsekata tilannetta ja päästä puuttumaan siihen, jos Y mokaa. Ja vastaavasti palkkaamaan kunnolla, jos Y valitsee oikein.

Samaisessa treenissä keksittiin mikä on syynä sille, miksi Ylva on joskus zetan asennoissa vino. Se nimittäin seuraa hyvällä paikalla ja aivan suorana, joten se ei voi olla syynä sille, miksi sillä on välillä etupää pois linjalta. Joskus harmittaa antaa pois pisteitä vinoista asennoista, kun Y kuitenkin seuraa niin suorana. Enkä ole keksinyt, miksi se on välillä aivan luotisuora asennoissa ja välillä vähän vino. Christa sen sitten keksi. Niin kauan kun mun rytmi pysyy normaalina, Y seuraa hyvin ja tekee suorat asennot. Mutta jos vähänkään rytmissä tulee jokin rikko, Ylva alkaa peitsata, jolloin se vaappuu sivusuunnassa, ja silloin riski vinoon asentoon on paljon suurempi riippuen missä kohtaa annan asennon suhteessa Ylvan vaappumiseen.

Mulle tulee toi rytminrikko tilanteissa, joissa alan odottaa liikkeenohjaajan käskyä. Mä kun tykkään vähän asetella omat askeleet tiettyyn järjestykseen käskyä antaessa, ja jos käskyä ei ala kuulua, niin mulle tulee kiire asetella askeliani järjestykseen. Nyt mun pitää alkaa harjoitella käskyn antamista missä kohtaa hyvänsä. Ylva kyllä osaa asennot hyvin, joten se ei ole niin riippuvainen mun rytmistä kuin mitä minä itse olen. ;) Olettaen tietenkin, että se keskittyy. ;)