Eläkeläisen sirkushuveja ja uranainen

Meillä on vietetty pääasiassa hiljaiseloa, sillä Ylva kävi reilu viikko sitten sterilointileikkauksessa. Jatkossa Ylvis tulee siis keskittymään enemmän uraansa, eikä mahdollisiin vauvoihin. :) Kaikki on mennyt hyvin, mutta sairauslomaa on vielä vähän lusittavana. Kentsu on kuitenkin saanut kunnostautua näytöspuolella. Se oli viime viikonloppuna messarissa molempina päivinä tokonäytöksessä sekä houkutusten highway'ssä.

Puhelinotos: Kentsu kenraaliharkoissa.

Oli hauskaa, kun meillä oli Kentsun kanssa yhteinen oma juttu - ihan niin kuin ennen vanhaan. Vaikka eipä siitä nyt kovin kauaa ole, kun kierreltiin sen kanssa kaksistaan kisoissa sun muissa kissanristiäisissä. Mutta nyt on selvästi Ylva alkanut ottaa sitä osaa itselleen, joten oli hauska olla eläkeläispapan kanssa kaksistaan reissussa.

Näytökset menivät ihan ok. Lauantaina Kentsu oli tosin vähän yli-innokas ja teki muutaman ekstravaihdon kaukoissa. Nyt kun sen kanssa ei enää treenaa "oikeasti" ja "tosissaan", niin sekään ei enää viitsi ottaa kaikkea niin "tosissaan". Into ja riemu korvaavat tekniikan ja kuuntelemisen, on Kepa-sedän mielipide. Sunnuntaina se pikkaisen sortuikin roiskimaan asioita vasemmalla tassulla, ei niin keskittyneenä mitä olisin toivonut. Mutta eipä se näytöstä mitenkään haitannut. :)

Täällä näkee meidän seuraamiskatrillin.

Harmaakuono

Meanwhile Ylva joutui olemaan hoidossa ja ottaa iisisti. Tosin tossa vaiheessa Y alkoi olla jo sitä mieltä, että saikut olisi jo lusittu. Se sai messarista tuliaisena possun, ja possu onkin saanut siitä lähtien aikamoista kyytiä. Eli ihan hirveen rauhallisesti Y ei ole ottanut... Mutta kun sitä ei kukaan varsinaisesti leikitä (hoitaa ihan itse sen puolen) ja riehuminen tapahtuu sisällä (jossa tulee seinät äkkiä vastaan), niin en ole ihan kamalasti puuttunut sen leikkimiseen. Uskon ja toivon sen itse tietävän rajansa.

Ylvis ja possu

Leikkaus tapahtui tähystyksellä, joten vatsassa on tosi pieni haava. Pari päivää Ylva oli vähän rauhallisempi, kävi vähän kuin hitaalla. Varmaan sen aikaa mitä nukutusaineen kesti poistua elimistöstä. Sen jälkeen se on ollut oma pirteä itsensä. On se kyllä nukkunut ehkä tavallista enemmän - tiedä sitten johtuuko se toipilasolosta vai tylsistymisestä. Se saattaa nukkua jonkin aikaa, herätä leikkimään ja mennä taas nukkumaan, kunnes herää taas leikkimään.

Haavan Y on jättänyt hyvin rauhaan. Siinä oli alkuun haavalappu suojana. Lisäksi olen pitänyt Ylvalla aika paljon leikkauspotilaan haalaria, joka on suojannut hyvin leikkauskohdan. Puku on ollut päällä varsinkin silloin, kun Y on ollut muiden vastuulla vahtimisen suhteen. Mun kanssa Y on saanut olla jo pitemmän aikaa ilman haalaria - eikä se juurikaan ole ollut kiinnostunut haavastaan.

Ulkona sillä oli alkuun päällä joko sadetakki tai jokin muu nuttu, jonka vatsakappale suojasi haavakohtaa likaantumasta. Nyt haava on jo niin ummessa ja siisti, ettei sitä välttämättä tarvitse enää suojata märältä ja kuralta.

Pikkupotilas leikkauspäivänä.

Suojahaalari päällä.

Aluksi leikkauskohta oli suojattu haavalapulla.

Tältä haava näytti 2,5 vuorokautta leikkauksen jälkeen, kun poistin suojalapun.

Tältä haava näytti vajaa viikko leikkauksen jälkeen.

Haava on mennyt hyvin umpeen ja on tosi siisti. Se on tosin välillä vähän turvoksissa, joka kuuluu asiaan. Siinä on sulavat tikit, enkä ole ihan varma, onko ne ne jotka tuntuvat, kun haavaa kokeilee sormella. Se on nimittäin vielä vähän kova. Mutta eiköhän se pehmene, kun tikit sulavat (mikäli ne on tikit, jotka sieltä tuntuvat).

Ylva on saanut tehdä jo vähän kotitreeneissä mm. tunnaria, kun sitä pystyy tekemään rauhallisesti. Vähemmän se siinä rasittuu kuin possua tappaessaan. ;) Otin muutama päivä sitten videolle molempien tunnaritreenejä, ja niitä voi käydä katsomassa täällä.

Kentsu ja Rimma saivat eilen tehdä eläkeläishubailuja. Niiden kimppatreenejä voi käydä katsomassa täällä. On ne vaan niin kultaisia.

Tässä kultapojan toisenlaisia aikaansaannoksia:

Kentsulla iskee välillä närästyskohtaus, jolloin apua haetaan muun muassa yuccapalmusta... Myra harrasti sitä samaa, eikä mulla välillä ollut ollenkaan yuccapalmua, kun se oli aina niin raadellun ja syödyn näköinen... Nyt on näköjään Kepa-setä iskenyt tähän palmuun... :)

Ylva saa jo lenkkeillä normaalisti, mutta hihnassa. Olemme kuitenkin ottaneet vielä aika rauhassa ja tehneet vasta noin 45 minuutin kävelyjä. Rauhallinen elo jatkuu viikonlopun yli, sillä koirat menevät hoitoon mun vanhemmille, kun mä lähden huomenna aamulla Ruotsiin katsomaan PM:iä. Sieltä palattuani onkin enää pari päivää siihen, kun Ylvalla olisi lupa jatkaa normieloaan ja treenaamista. Pitää sitten katsoa miltä haava vaikuttaa, että uskaltaako vielä aloittaa rajummat treenit vai otetaanko vielä hetki rauhallisemmin. Ehkä jokin kevyt lasku treeneihin voisi olla paikallaan, ennen kuin aletaan kunnolla revitellä.

VOI1

Viime lauantaina oli vuorossa voittajan korkkaus. Koe oli illalla, joten sitä ennen sai lusia pitkän päivän aikaa kuluttaen. Siinä mielessä aamukisat on kivempia, kun ei tartte koko päivää odottaa ja jännittää.

Olin ollut aiemmin viikolla kipeenä, joten koirien lenkitykset olivat olleet aika vähissä. Lisäksi molemmilla koirilla oli Riinan hoito keskiviikkona, joten senkin takia ne olivat sen jälkeen levossa. Hoito tulikin tarpeeseen Ylvalla (Kentsulla se tulee aina tarpeeseen). Olin jo katsellut jonkin aikaa Ylvan toimintaa paikallaoloissa ja miettinyt sillä olevan varmaan jotain kroppajumeja. Istumista en viimeiseen pariin viikkoon tehnyt, koska Y oli sen näköinen, että sillä oli vaikea pitää asentoa liikkumattomana. Ja se näytti nimenomaan siltä, että sillä oli jokin jumi jossakin. Paikalla makuussa Y alkoi mennä jatkuvasti parin minuutin jälkeen lonkalle. Sehän osaa itse korjata itsensä takaisin ryhdikkääksi, jos palaan sen luo korjatakseni sen asennon. Mutta viime aikoina se oli hyvin piittaamaton sen suhteen, joka kieli myös siitä, että kroppa taitaa olla jumissa. Niinpä en ihan viimeisimmissä treeneissä puuttunut enää sen lonkallemenoon mitenkään.

Riinan taitavien näppien käsittelyssä kävikin ilmi, että ranka oli vino ja palleakin jotenkin ihan juntturassa. Joku isku on täytynyt tapahtua, ja sitten muistinkin Ylvan vetäneen lipat portaissa ja kaatuneen kyljelleen osuen portaan kulmaan. Ylva nautti käsittelystä täysin siemauksin, ja se saatiinkin taas suoraksi ja kuntoon. Se näkyi myös kokeen paikallaolossa, jossa Y makasi kuin patsas.

Mutta siis viimeiset päivät ennen koetta ei treenattu, eikä lenkkeilty - paitsi perjantaina illalla käväisin kentällä päästämässä Ylvalta pahimpia höyryjä pois. Tehtiin vain muutama juttu, ruudun paikkaa ja luoksetulon stoppeja sekä hinkutettiin vähän kaukoja - jossa saatiin taas vähän vääntää sen suhteen, että tehdäänkö asentoja oma-aloitteisesti vai ei.

Kun lähdin sen jälkeen kävelyttää koiria, Ylva nosteli jossain kohtaa toista etutassua. Putsasin sen hiekasta ja irtokivistä, jonka jälkeen se käveli normaalisti. Myöhemmin iltapissatuksella se taas ontui muutaman askeleen samaa jalkaa ja piti tassua ilmassa. Putsasin tassun taas hiekasta, jonka jälkeen kipittelimme kotiin puhtaalla askeleella. Kotona kävin taskulampun kanssa anturat tarkkaan läpi. Yhdessä anturassa oli pienenpieni piste. Oisikohan siihen tökännyt jokin? Silloin kyllä mietitytti seuraavan päivän koe. Vähänkö harmittaisi, jos se nyt peruuntuisi, mutta tassun pitäisi kyllä ehdottomasti olla kunnossa, jos mieli teki startata.

Seuraavana aamuna jännityksellä lenkille - enää ei tassuja nosteltu, joten selvittiin säikähdyksellä.

Iltapäivällä lähdettiin ajelemaan kisapaikalle. Sirke tuli ystävällisesti mukaan seuraksi ja bodyguardiksi. Mulla on edelleen pieni pelko paikallaolojen suhteen, joten halusin paikalle jonkun tutun, joka voisi tulla sanomaan piiloon, jos jotain tapahtuisi - onneksi sille ei ollut tarvetta!

Kisat olivatkin etuajassa, joten kauaa en ehtinyt kisapaikalla olla, kun jo aloitettiin. Eipä ehtinyt liiemmin jännittää.

Voittajassa oli viisi osallistujaa. Me startattiin neljäntenä. Kaikki liikkeet tehtiin putkeen sekoitetussa järjestyksessä.

Ensin siis paikallamakuu, jonka Sirke videoi meille. Oli kiva nähdä videolta miten helppoa Ylvalla oli maata hyvässä asennossa. Kyllä vaan noi paikallaolot paljastaa, jos jossain on jotain jumeja. Pitää toivoa että toi yksi hoitokerta riitti tällä erää. Seuraava on varattu tammikuulle. Muuten pitää tässä välissä käydä vielä ekstrakäynti. Y on kyllä yleensä pysynyt hyvässä kunnossa, ja nytkin syynä oli varmaankin se kaatuminen.

Paikallaolon jälkeen vein Ylvan hetkeksi autoon. Ennen omaa vuoroa kävin vähän lämmittelemässä sitä ja tulimme sitten halliin odottamaan vuoroamme. Ylva on niin cool, että siitä ei pysty etukäteen sanomaan, mitä tuleman pitää. Sen virehän on alkanut vähän nousta, mutta ei vielä häiritsevän paljon. Sen verran kuitenkin, että hieman pitää miettiä miten treenit toteuttaa. Mulla oli kuitenkin ihan levollinen olo mennä sen kanssa kehään, koska olemme treenanneet hyvin ja Ylva oikeasti osaa voittajan liikkeet. Sen puolesta ei siis tarvinnut jännittää. Toki kyseessä on nuori ja kokematon koira, jonka kanssa ei ole vielä muodostunut mitään yhteistä kisarutiinia, joten mitä tahansa voisi sattua.

Sitten olikin meidän vuoro mennä kehään. Ensimmäisenä liikkeenä oli tunnari, josta napattiinkin sitten nolla. Annettiin heti kättelyssä pois 40 pistettä, ou jee. No en mä kyllä jäänyt sitä sen kummemmin pohtimaan, koska tiesin Ylvan osaavan muut liikkeet niin hyvin, ettei sen puolesta ollut mitään hätää + eipä se muutenkaan olisi ollut oikea hetki alkaa miettiä asiaa sen kummemmin.

Ylva siis meni kapuloille, siirsi ekaa, jatkoi haistelua ja toi oman. Sinällänsä ei mikään kummallinen virhe, kun miettii yhdistelmää noussut vire ja tunnari ekana liikkeenä. Niin siinä äkkiä käy. Tosin mielenkiintoista on se, ettei Ylva ole ikinä siirtänyt väärää kapulaa. Teki sen sitten ensimmäistä kertaa kokeessa. Jos se on jotenkin mokannut, se on vähän hämpsäissyt väärää, mutta ei koskaan siirtänyt.

Ylva osaa tunnarin mielestäni aika hyvin, ja sillä on siinä kivasti varmuutta. Senkään takia on turha alkaa pistää tolle asialle sen kummemmin ajatusta. Ainut hieman ärsyttävä asia on tosin se, että olin huomannut treeneissä, että Ylva oli ollut tunnarin suhteen vähän takki auki -asenteella. Se alkaa varmaan osata sen jo niin hyvin. Sen takia tein kolmessa vikassa treenissä vaikeita, haastavia tunnareita, jotka Y suoritti leikiten. Mutta se ei sitten näkynyt kuitenkaan vielä tässä... No, jatkamme harjoittelua, ei sen kummempaa.

Kenneli maastoutuneena.

Ylvis tulee rinnettä alas huutaen.

Seuraavaksi liikkeestä istuminen, jossa tassutkin pysyivät lähes loppuun asti. Just kun palasin Ylvan luo, tuli tassuttelu. Nää on ne Ylvan kevyet etutassut... Ruudussa ei ihmeitä, eikä seuraamisessa. Luoksetulon stoppeihin olen ihan megatyytyväinen! On niin mahtavaa huomata, että meillä on jo olemassa hyvät stopit. Nyt vaan pitää jatkaa treenausta niin, että ne vakiintuvat. Tässähän on ollut jonkin verran hajontaa. Pääsääntöisesti Y tekee hyviä stoppeja, mutta joskus homma vähän levähtää. Tän liikkeen valmistumisessa vaan kestää aika kauan, ennen kuin koira oikeasti osaa sen. Ja olen päättänyt, että Ylva tulee _osaamaan_ tän oikeasti, enkä mene eteenpäin millään huijauskeinolla. Yleensähän huijaukset eivät autakaan, varsinkin kun kisaa paljon, mutta luoksetulon stopeissa pääsee melko pitkälle huijaamallakin. :)

Luoksetulossa tosin stoppasin Ylvan vähän liian aikaisin merkkeihin nähden. Kisarutiini Kentsun kanssa sai mut antamaan käskyt vähän liian aikaisin. Samoin mulla tuli vikaan pätkään väärä käsky, Kentsun käsky. Mutta hyvin Ylva totteli sitäkin. :) Tässä huomaa sen, että vaikka olen kisannut tosi paljon, niin mun kisarutiini on nimenomaan Kentsun kanssa kisaamisesta. Ylvan kanssa ei ole vielä ehtinyt rutiinia muodostua, ja varmaan menee vielä hetki, ennen kuin sen kanssa tulee oma rutiini.

Tämän herran kanssa meillä on yhteinen rutiini. :)

Tämän neidon kanssa vasta haetaan yhteistä rutiinia.

Kaukoissa ei sitten tekniikka ihan pitänyt. Eihän se oikeasti pahasti hajonnut, mutta Ylvan kaukoiksi yllättävän paljon kuitenkin. Mutta meillä olikin tässä ajanjakso, jossa väännettiin milloin tekniikasta (joka oli hetkellisesti oudon hukassa, enemmän hukassa mitä on ollut edes opetusvaiheen alussa) ja milloin ennakoinnista. Ja ehkä mieluummin otin nyt ton virheen kuin ennakointivirheen. Y oli hyvin kuitenkin keskittynyt, eikä yrittänyt ennakoida. Ja sillä on olemassa hyvät pohjat tekniikkaan, joten homma on sen(kin) puolesta hallussa. Tilanteet vähän elää, varsinkin nuoren koiran kanssa. Joten eipä tähänkään mitään muuta kuin että lisää treeniä. :)

Kaukojen paluussa sattui muuten hassu juttu. Ylvalla on ollut vähän sijaistoimintaa mun paluussa eli se alkaa helposti pyöritellä päätään ja muka haistella. Nytkin se teki niin, ja juuri kun olin kääntymässä sen kohdalla ympäri, mun jalka osui maahan jotenkin terävämmin. Se otti jotenkin "kiinni" maahan. Siitä tulikin sellainen ääni, että Y taisi luulla mun uhkailevan sitä tuuppasulla. Se nimittäin sinkosi välittömästi ylös ja siitä sukkana sivulle. :) Turha ja tyhmä virhe, mutta ehkä ihan hyvä muistutus Ylvalle, että sitä tarkkaillaan kisoissakin - vaikka toi olikin oikeasti aivan puhdas vahinko.

Vikana oli vielä noudot - hyppynouto ja tasamaanouto. Onnistuin heittämään puukapulan niin, että laippa oli muhun päin, jolloin nostokin oli siisti. Metalli lensi puolestaan lähes kiinni seinää ja merkkiä, joten siinäkään ei tullut kapulan lennätystä. Aikamoinen matka ollaan kuljettu noiden noutojen osalta viime keväästä, kun Ylvalla alkoi tulla kyyläysongelmia. Hirvittävä määrä töitä tehty, suunnitelmia aina välillä vähän viilattu, mutta tehty työ on kantanut tulosta. Kyyläys on loppu, jes! Eihän toki noudot ole ihan sitä, mitä mieluiten haluaisin, mutta asia kerrallaan. En ole voinut tehdä vauhtinoutoja moneen kuukauteen, ja se luonnollisesti näkyy. Nyt olen alkanut satunnaisesti palkata vauhdistakin, katsotaan mihin se johtaa. Joka tapauksessa olen oikein tyytyväinen Ylvan noutoihin, ajatellen mistä lähdettiin keväällä liikkeelle.

Vaikka nollattiinkin tunnari, niin pisteitä kertyi vielä 270. Ylvan kanssa oli ihan älyttömän kiva olla kehässä. Se on jotenkin niin tomerana. Ottaa asiat hyvällä tavalla tosissaan. Se on iloinen ja rento, mutta tarkka. Fiilis kehässä yhdessä Ylvan kanssa oli kyllä tosi hyvä. Hieno Ylvis!

Video suorituksesta löytyy täältä, jos joku haluaa käydä katsomassa.

Nyt ollaan otettu merkki takaisin ohjelmistoon ja alettu rakentaa ohjattua noutoa. Siitähän on tehty paloja, mutta nyt aletaan tehdä siitä liikettä. Samoin otettiin takaisin ohjelmistoon pari tauolla ollutta jäävää. Tein siis viimeisen parin viikon ajan vain istumista. Hyvin muistui mieleen seisominen ja makuukin, eikä ainakaan vielä zeta ole vaikuttanut kovin vaikealta tai haastavalta. Ohjatusta en osaa vielä sanoa ihan tarkkaan, että mitä haasteita siinä mahdollisesti tulee - ja tuleeko. Ylva kun rakastaa noutoja, joten joudun varmaankin tekemään vähän vaikeamman kautta noudon ja merkin erottelua jossain vaiheessa. Mutta ensin haluan korostaa asennetta merkillä, ennen kuin mennään kuunteluosioon.

Kentsu on voinut hyvin. Sen kanssa on treenattu vaihtelevasti. En vielä raaski jättää sitä täysin pois treeneistä, kun se rakastaa sitä yli kaiken. Ollaan tehty niin kuuntelutreenejä kuin ihan normitokoakin. Viimeisin nostattaa Kentsua tosi paljon. Sen mielestä on ihan huippusiistiä tokoilla. Tai oikeastaan mikä vaan tekeminen on sen mielestä huippusiistiä. Kuuntelutreeneissä se on välillä ihan tajuttoman taitava ja hyvin kuulolla ja välillä taas.... jalat vie "vanhaa" miestä, eikä aivot oikein pysy perässä.

Kentsu pääsee taas edustushommiin, kun lupasin sen mukaan tokonäytökseen messariin. Tällä kertaa Ylva saa jäädä pois niistä karkeloista. Kivaa Kepa-sedälle, että meillä kahdella on joku ihan oma juttu.

Treenimatkailua

Lauantaina ajelin Janakkalaan treenaamaan Riikan ja Salli-schipperken kanssa. Ylva sai tehdä taas voittajan liikkeitä palkatta ja suoriutui osuudestaan kunnialla. Joskin mulle on alkanut tulla nyt sellainen fiilis, että Y on alkanut nousta vähän turhan paljon. Pieniä yksittäisiä viitteitä on näkynyt siellä täällä, ja mulle tuli vähän aikaa sitten aika vahva intuitio siitä, että viretila on alkanut nyt nousta. Ja yleensä intuitio on oikeassa.

Pieniä viitteitä oli näkyvissä nytkin lauantain treeneissä, vaikka Y suorittikin liikkeet hienosti. Pitää kuitenkin alkaa tehdä toimintasuunnitelmaa asian varalle.

Ylva on ulkoisesti tosi cool, oikea lehmänhermo, mikä vähän vaikeuttaa joissain tilanteissa sen lukemista. Se on nimittäin monessa tilanteessa äärimmäisen rauhallinen ja eleetön, mutta se ei suinkaan tarkoita sitä etteikö sen päässä tapahtuisi vaikka mitä. Todennäköisesti siellä kuhisee monessakin tilanteessa. Se ei vaan ulkoisesti näytä sitä. Pitää siis osata lukea pienimpiäkin merkkejä sen käytöksestä. Koska jos sitä ei tee, niin homma tulee kyllä joskus räjähtämään käsiin. Onneksi Ylvalla on myös niin hyvä itsehillintä, että siltä voi vaatia tietynlaista käytöstä. Toki asiaa pitää tukea miettimällä tarkkaan niin treenit kuin palkkaustilanteetkin. Pitää kuitenkin mainita, että voi vitsi mä oon hyvä nostattaa koiria... Tässä oli mukana pientä itseironiaa... ;)

Ylvalla on mielipide!

Lokakuun puolivälissä ilta-auringossa. Nämä kaikki
kuvat on otettu samalla lenkillä laskevassa auringossa,
joten värimaailma on välillä vähän erikoinen.

Ylva siis jatkoi lauantain treenissä palkattomuutta. Tehtiin tunnari ja seuraaminen palkatta, sitten luoksetulossa liikkuri heitti pallon samaan aikaan mun seiso-käskyn kanssa. Tämän jälkeen jatkettiin seisomisesta, josta kutsuin luokse ja käskin maahan, siitä kutsuin taas luokse ja vauhtipalkkasin. Sitten hyppynouto palkatta ja kaukoissa palkka ekasta asennosta. Tämän jälkeen tasamaanouto, liikkeestä istuminen ja ruutu palkatta.

Ylva teki kivan setin, eikä sitä mietityttänyt vieras halli pätkääkään. Ei se tosin ole koskaan reagoinut vieraisiin paikkoihin mitenkään, vaan on kaikkialla kuin kotonaan. Ainoa asia mikä sitä saattaa jännittää, on vieraat koirat. Toivotaan siis, että meidän tulevassa kokeessa on rauhallinen paikallaolo, eikä ketään häirikköä.

Treenasimme vielä muutamia paloja ja muun muassa kaukoja. Olen nyt joutunut hinkuttaa tekniikkaa, ja se on auttanutkin s-i-vaihtoon. Se on alkanut palata ennalleen. Tai sanotaanko niin, että Y tekee sen nyt takajalat liikkumatta, mutta ei ehkä ihan niin voimalla kuin mitä on tehnyt. Hinkutuksen seurauksena on ennakointi palannut takaisin. Tämä on tietty ihan loogista, joskin vähän turhauttavaa, kun sain sen jo tosi kivalle mallilla. Mutta tätähän tää treenaaminen on...

Riikalta tuli hyvä huomio, että Ylva alkaa tehdä asentoa jo mun suun avauksesta. Kun olen sanomassa muutenkin käskyä, niin en huomaa, että Y lähtikin jo suorittamaan sitä. Näin ollen tulen koko ajan vahvistaneeksi ennakointia. Great. Nyt pitää olla megatarkkana tämän suhteen + tehdä vähän suunaukaisuja hämäykseksi sekä palkata seisomassa pysymisestä. Seisominen on siis se asento, josta Y lähtee tarjoamaan uutta asentoa, koska juuri seisomiseen liittyviä liikepareja (s-i-s- ja s-m-s) ollaan hinkutettu paljon.

Kentsu sai treenata muutaman liikkeen mun kanssa ja tehdä temppuja Riikan vanhemman tytön kanssa. Kaikki taisivat olla tyytyväisiä. Kiitos Riikka seurasta ja pohdinnoista!

Sunnuntaina matkattiin Tesun kyydillä Lahteen pöllötreeneihin. Kentsu sai jäädä tällä kertaa pois matkasta, koska sille ei oltu laskettu treeniaikaa - se sai mennä mun isän seuraksi. Treenasimme Peten uudessa hallissa, siis A-Qilityn hallissa, jossa olikin oikein hyvä matto ja kivat puitteet. Mikäs siinä oli treenatessa, kun seurakin oli loistavaa. :)

Halusin keskustella pöllötreenaajien kanssa Ylvan vireennoususta. Näytin muutamia liikkeitä, joissa Y olikin sitten tietenkin alkuun hyvin cool. Mutta pitemmässä seuraamisessa alettiin loppuvaiheella nähdä, miten sen odotusarvo alkoi nousta. Se näyttää kuulemma hyvin itsevarmalta, häntä on pystyssä ja kroppa hyvin pontevana. Juttelimme siitä, että nyt ei saa ruokkia sen odotusarvoa eli jos sen vire alkaa nousta, niin seuraamista vaan jatketaan niin pitkään, että odotus laskee. Eli tiedossa on pitkiä seuraamisia. ;)

Noudot on parantuneet tosi paljon. Tosin edelleen Ylva pitää kapulaa saaliina, mikä aiheuttaa rumia nostoja. Alun perinhän Ylvan nostot ovat olleet siistejä, ja sillä on ollut ajatuksena palata mahdollisimman pian takaisin. Mutta nyt kun kapula on saalis, niin kiirettä kääntymiselle ei ole. Itse paluu on kuitenkin rentoutunut, eikä kyyläystä enää ole. Ja eipä tässä voi treenata kuin asiaa kerrallaan, ja nyt on ollut koko ajan ensiarvoisen tärkeää saada rentous takaisin paluuseen. Kohta voidaan alkaa katsoa enemmän nostoja.

Mietimme niitä kuitenkin jo nyt ja teimme sen verran toimintasuunnitelmaa, että hallissa treenatessa hyödynnän seiniä - yritän siis heittää kapulan lähelle seinää, jolloin nosto on automaattisesti siistimpi.

Vauhtinoudot tietenkin auttaisivat asiaa, ja niitä tarvittaisiin mielestäni nyt muutenkin metallin suhteen. Ylva ei niin paljoa tykkää metallista, vaikka siis ottaakin sen heti suuhun ja tuo kolisuttamatta. Aiemmin ei ole niin näkynyt se, ettei metalli ole sen lemppari, koska pystyin aiemmin tekemään vauhtinoutoja. Motivaation kohotus vauhtinoudon muodossa olisikin nyt aika hyvä juttu, mutta en uskalla vielä ottaa vauhtinoutoja. Siinä on liian suuri riski sille, että kyyläys palaisi takaisin.

Teimme kuitenkin erikseen nostotreenejä niin, että Ylva sai tulla kapulalle kauempaa ja mä olin lähempänä kapulaa vahtimassa tilannetta. Kapulan laippa oli Ylvaa päin (se auttaa siistissä nostossa). Juuri ennen kuin Y oli nostamassa kapulaa, kiritin ja kannustin Ylvaa. Y vastasi treeniin tosi kivasti, ja nyt sillä oli ajatus tulla äkkiä takaisin. Otin nämä noudot loppuun asti.

Lisäksi mietimme tunnarin alkua, koska Y on siinä vähän levottoman oloinen. Se haluaisi kovasti mennä jo kapuloille (tunnari on sen mielestä tosi siistii ja sillä on hieman fanaattinen suhtautuminen tunnarikapuloihin). Kun muistutan sitä suullisesti siitä, että voisi istua rauhallisesti siirtämättä etujalkojaan, niin Y alkaa katsoa mua. Haluaisin sen katsovan kapuloiden vientiä. Y ei tunnu muutenkaan ihan ymmärtävän, että mikä mua asiassa riepoo. Yritin namittelua siinä, mutta se ei toiminut halutulla tavalla. Niinpä selkeintä olisi palata alleviivaamaan istumisen tärkeyttä Ylvalle, jolloin sitä voisi muistuttaa vain istumisesta = pidä tassut paikoillasi.

Palaamme siis jälleen kerran etutassutreeneihin. Huoh. Kevyet etutassut on Ylvan tyyppivika. Huomaa niin selvästi, että osalla koirista sitä esiintyy ja toisilla ei esiinny ollenkaan. Olen joutunut treenata tassujen liikkumattomuutta tosi paljon, mm. alaluokkien luoksetulon jätössä. Ylvaahan ei jähmetä mitkään namit tai lelut niin kuin bortsuja, joten niitä ei ole voinut hyödyntää millään muulla tavalla kuin laittamalla namit sen tassujen päälle. Olen töninyt lavoista, vetänyt pannasta jne. Alussa Y mokaa aina, sen jalat on vaan niin kevyet. Mutta sitten se yleensä muistaa mistä on kyse ja alkaa vastustaa. Homman siirtäminen liikkeeseen on aina oma prosessiinsa, vaikka se yksittäin tehtynä toimiikin.

Noudon heitossa ja kapulan luovutuksessakin ollaan väännetty siitä, että tassuja ei saa siirrellä, ja homma on mennyt siinä aimoharppauksen eteenpäin - vaikka muistuteltavaa välillä vielä riittääkin. Eli töitä on tosiaan tehty, mutta vielä en ole saanut Ylvaa täysin sisäistämään, että sääntö pätee aina ja kaikkialla. Asiaa pitää siis lisää alleviivata ja muistuttaa.

Treenasimme häiriöistumista eli Y istumaan käskyn alle ja Christa häiriköimään. Namin tyrkytyksessä Y yritti ensin väistää niin, että siirsi toista etujalkaansa. Kun huomautin asiasta, Y piti jalat paikoillaan, mutta käänsi vaan päätä pois. Ton se kyllä osaakin aika hyvin.

Sitten Christa alkoi käskeä Ylvaa maahan, ja sinnehän se tippui monta kertaa, ennen kuin ymmärsi, että se ei todellakaan käy. Sen jälkeen Y oli siinä tosi hyvä, kunnes Christa vaihtoikin käskyä "käy siihen" -käskyyn, ja taas Y lakosi maahan. Jouduin taas hetken aikaa muistuttaa Ylvaa siitä, että edelleenkään ei saa kuunnella muiden käskyjä. Sitten kun Y sai kiinni siitä, se oli taas tosi hyvä ja piti vahvasti kontaktia muhun. Hyvä Pylvis! Näitä pitää nyt tehdä kuurimuotoisesti paljon, jotta saadaan taas muistutettua Ylvan mieleen, että istuminen on tärkeää.

Treenattavien määrä ei lopu koskaan, ne muuttaa joskus vaan vähän muotoaan. Mutta sitähän tämä on. Ylva on kuitenkin nyt jotenkin tosi kivassa vaiheessa, joten sen työstäminen on tosi kivaa ja palkitsevaa. Se on kuitenkin vielä sen verran kokematon ja asioita vielä opetteleva, että tehdyn työn näkee aika nopeasti. Pitää nauttia tästä vielä kun voi. :)

Ylvalla on muuten valeraskaus ilmeisesti huipussaan. Se nimittäin plösähti yks-kaks-yllättäin ihan punkeroksi. Se on syönyt koko ajan saman määrän, mutta ehkä olisi pitänyt vähentää ruokaa. Varmaankin kyse on enemmän nesteiden kertymisestä. Aika tasapaksulta Y nyt näyttää, kun lantio on levinnyt. Siirsin sen light-ruualle.

Muuten siitä ei näe valeraskautta mitenkään. Aiemmin se on ollut valeraskauden aikaan huomattavasti rauhallisempi kotona, mutta olen huomannut sen aina jälkikäteen, kun tilanne on taas normalisoitunut. Eli voi toki olla, että nykin on taas niin, ja huomaan sen vasta sitten, kun valeraskaus on ohi. Aiemmin Y on myös ollut treeneissä sellainen valeraskauden aikaan, että se on suosinut suuria linjoja. Tehnyt mielellään vauhtiliikkeitä, mutta tekniikkapiiperrys ei ole ollut sen mieleen. Asiaan on varmaan vaikuttanut se, kun sehän ei ollut nuorempana yhtään namien perään - ja tekniikkapiiperryksessä käytetään nameja. Nyt siitä on tullut tosi ahne (normaali kelpie :)), joten mitään eroa ei ole treeneissä nähnyt. Ellei siksi lasketa sitä, että se on vaikuttanut ehkä tavallistakin ahneemmalta.