Syksy on ollut säiden puolesta harvinaisen mukava. Ihania aurinkoisia päiviä on riittänyt – tosin niistä ei ihan kamalasti pääse nauttimaan, kun on valoisan ajan töissä. Iltojen pimentyminen on ainoa negatiivinen puoli. On taas saanut etsiä valaistuja paikkoja, jotta pääsee treenaamaan.
Tässä uusimpia posekuvia Myrasta & Kentsusta lokakuulta.
Me ollaan otettu todella rennosti muutaman kuukauden ajan. Olemme treenanneet paljon palasia ja hyvin vähän kokonaisuutta, kun olemme olleet kisatauolla. Ruudun otin erikoisprojektiksi ja aloin tarkentaa paikkaa ruudussa. Kentsu siis on kyllä aina ruudussa, mutta aloin tarkentaa minne siellä haluan sen menevän. Sille on alun perinkin opetettu tietty paikka, mutta tilanne on hieman elänyt (paikkaa on muun muassa muutettu) ja paikka huononi alkukesästä, kun tein paljon kokonaisuuksia ja pysäyttelin Kentsua ruudussa vähän minne sattuu – jos näin voi asian ilmaista. :) Nyt siis treenimme ovat muodostuneet siitä, että Kentsu saa itse tarjota paikkaa ja vain oikeat tarjoamiset johtavat palkkaukseen.
Kentsullahan on tapana toistaa itseään kuin rikkinäinen levy, joten jos se ensimmäisellä kerralla tarjoaa ei-hyväksyttyä paikkaa, niin sen ajatusta on vaikea saada muutettua seuraavalla toistolla. Olen saanut kuitenkin pakkaa hieman sekaisin ja Kentsun kaavoja rikottua. Mutta sitkeessä toi on ja varmasti aina jollain tapaa mukana Kentsun tavassa toimia.
Syyskuun loppupuolella oli valmennusrenkaan leiri. Päätin repäistä ja tehdä siellä kisamaisen suorituksen eli evl palkatta läpi ja Jonten arvostelu päälle :). En ollut tehnyt yhtään kokonaisuuksia saati palkattomuuksia, mutta tämä olikin vähän sellainen tsekkaustilanne missä mennään - vaikka olenkin siitä melkoisen perillä muutenkin.
Kentsu teki ihan kivan kokonaisuuden, mutta siitä kyllä huomasi, että kokonaisuutta ja siinä nimenomaan vauhdin palkkaamista ei olla tehty viime aikoina. Kentsuhan on koira, jolla pitää todella paljon vahvistaa halua juosta mua kohti. Varsinkin, jos sillä on jotain suussaan. Sen minä-minä-minä & mun-mun-mun -luonne paistaa voimakkaasti läpi kaikessa sen tekemisessä. Se juoksee kyllä lujaa poispäin ja rakastaa noudoissa kapulan hakuvaihetta, mutta sillä ei ole mikään kiire tulla takaisin päin, kun se ei haluaisi jakaa mitään mun kanssa.
Jonte sanoikin loppuyhteenvedossaan, että Kentsu on hyvin motivoitunut koira, mutta siitä näkee, ettei se haluaisi tulla kohti. Sen tekemisessä näkee paljon mun tekemää työtä (eli olen ts. rakentanut sille noi paluut, omaehtoisestihan K ei olisi koskaan varmaan tullut kapulan kanssa mun luo, jos sitä olisin odottanut). Tämä on Kentsun luonne, ja jotkut asiat on pakko hyväksyä. Mielenkiintoista on myös se, että Kentsu on myös hyväksynyt. Eli se on hyväksynyt sen, että siltä odotetaan paluuta mua kohti, laukassa. Mutta sehän on siis täysin rakennettu juttu.
Nyt lokakuussa aloin hiljalleen laittaa pakettia taas kasaan. Olen lisännyt kokonaisuuksien tekemistä. Tein myös neljät palkattomuudet peräkkäin tsekaten hieman Kentsun mielentilaa. Se nimittäin yritti lähes vuoden tauon jälkeen tarjota taas piipahdusta noudoissa. On ollut ihan selvää, että jossain vaiheessa Kentsu yrittää sitä uudelleen, mutta silti tilanne hieman yllätti. Mutta nyt olen osannut olla tarkkana ja kuulolla, ja näyttäisi siltä, että yritys jäi siihen. Kentsu kyllä huomasi joutuneensa erityistarkkailuun. Jotain hyötyä viime syksyn kamalasta noutohulluustappelusta oli, sillä mulla on nykyisin paljon enemmän otetta ja vaikutusvaltaa noihin tilanteisiin.
Sain koepaikan marraskuun alkuun, joten käymme tsekkaamassa kisatilannettamme ennen Pieksämäen karsintakoetta. Pieksämäen jälkeen on taas pieni hetki aikaa hengähtää ennen ensi vuoden koitoksia. Nyt on kuitenkin keskityttävä kokonaisuuteen, joten pikkuviilailut ja projektit jäävät väkisinkin tauolle.
Myra on voinut hyvin. Se on mielestäni vanhentunut tämän syksyn aikana. Sille on tullut harmaata lisää, ja sen rytmi on hieman sekaisin – kuten vanhoilla yleensä. :) Se nimittäin valvoo aika usein jossain vaiheessa yötä. Työaamuina se kyllä nukkuisi, mutta viikonloppuisin se saattaa herätä aikaisin. Silloin se menee herättää Kentsun läimimällä sitä etutassullaan. Myrahan on ennen nukkunut niin kauan kuin minäkin, mutta nyt kun rytmi on vähän sekaisin, niin se elää ihan oman rytminsä mukaan.
Lenkkeilyt sujuvat edelleen hyvin. Parin tunnin kävelyt eivät tunnu missään. Mun mielestä se kävelee hyvin ja nostaa jalkojaan ihan normaalilla tavalla, mutta ilmeisesti se silti jonkin verran laahaa niitä, koska sen keskimmäiset kynnet ovat nykyisin niin kuluneet, ettei niitä tarvitse enää leikata. Ehkä kesän kuumuudet kuitenkin vaikuttivat jollain tavalla Myraan, koska nyt syksyllä se on alkanut taas leikkiä Kentsun kanssa. Kesällä leikit olivat selvästi vähissä.
Molemmat koirat kävivät hiljattain rokotuksilla. Myrakin sai neloisrokotteen, joka todennäköisesti on sen elämänsä viimeinen. Eläinlääkärimme lupasi tarjota seuraavan rokotuksen ilmaiseksi, jos Myra on vielä kolmen vuoden päästä rokotusta vailla. Olisihan se toki muuten ihan mahdollista, jos keuhkoissa ei olisi mitä on…
Viikonloppuna lähden Kentsun kanssa käymään Ruotsissa katsomassa mm. sukulaiskoirien MH:ta. Myra menee Leenalle hoitoon nauttimaan rennosta viikonlopusta ystävien kanssa. Sitten alkaakin olla ensimmäinen tokokoe käsillä.
