Sukulaisia siellä ja täällä

Pääsiäisenä matkattiin Myran ja Kentsun kanssa Ruotsiin kasvattajan järjestämälle tokoleirille. Olin siellä kouluttajan ominaisuudessa. Olipas kiva nähdä sukulaiskoiria, varsinkin kun ne olivat niin kivoja. :)

Kentsu pääsi näyttämään muutamia juttuja kurssilaisille, mutta muuten sillä oli täysin tokovapaa pääsiäinen (ja aika pitkään pääsiäisen jälkeenkin). Kuvia tulin ottaneeksi surkean vähän. Ainoastaan yksi koira osui kameran eteen, viisikuinen Rhea (Cefeus Rhea II), jonka velipoika-Jokinen asustelee muuten Suomessa.

Omista koirista tuli näpättyä muutama kuva kävelylenkillä viereisellä pellolla. Sille muuten laskeutui vähän väliä liitovarjoilijoita tms.

Säät suosivat ja oltiin lähes hellelukemissa. Kiva leiri, kivoja koiria. Paluumatkalla vietettiin yksi yö ja päivä Tukholmassa ystäväni luona.

Tämä taisi olla Myran viimeinen reissu synnyinmaahansa. Alakuvassa Myra laivalla. Molemmat kelpiet ovat kyllä tosi vaivattomia matkakumppaneita, jotka uskaltaa huoletta jättää hyttiin ruokailun jne. ajaksi.

Vappu vietettiin Haminassa koiramaisissa merkeissä. Treenasimme tokoa (Kentsu teki myös kuuntelutreenejä) ja kertaalleen myös esineruutua, jossa Kentsu sai päteä. Olipas kiva tehdä pitkästä aikaa esineruutua – tuli ihan ikävä maastolajeja.

Tässä muuten pieni videopätkä yhdestä kuuntelutreenistä.

Pääsiäisen lämpimät säät olivat muisto vaan. Välillä tuli lumi- ja raekuuroja kesken treenien… Alakuvassa Nomi lumimyrskyssä.

Seuraava viikonloppu kuluikin sitten valmennusrenkaan leirillä. Kentsun kanssa katsottiin siellä ruutua, jossa pitäisi saada Kentsun odotusarvoa alemmas. Se on silti onneksi hyvin kuulolla, mutta sen ”synti” lienee Jonten mukaan se, että K haluaisi suorittaa tehtävän mahdollisimman nopeasti. Sama näkyi kuuntelutreenissä, jota myös tehtiin. Olen tosin itse treenannut huollella juurikin siihen suuntaan, että ’jos et tiedä mitä tehdä, yritä vielä vähän enemmän’. Nyt pitää osata itse ottaa hieman time-outia, koska jos mä osaan tehdä niin, niin Kentsukin osaa tehdä niin. Se peilaa aika paljon mun tuntemuksia. Mä olen vaan valitettavan taitava heittämään lisää vettä kiukaalle. :) Kiva leiri!

Leirin jälkeen nähtiin taas sukulaisia, kun meillä oli treffit Eevin (Cefeus Oxalis Acetosella II) ja Roiman (Cefeus Sir Roima II) kanssa. Molemmat olivat päteviä ja taitavia kelpieitä, ja kyllä vaan kelpiepentu voi olla ihan käsittämättömän söpö. Harmi ettei tullut otettua kuvia, vaikka kamera oli kylläkin mukana.

Olemme pitäneet Kentsun kanssa treenitaukoa. Toko-tokoa on tullut treenattua pääsiäisen jälkeen kahdesti. Muuten on ollut muutamia kuuntelutreenejä ja näytöstreenejä – esiinnyimme viime viikolla eräässä tokonäytöksessä treenikamujen kanssa. Mutta nyt on aika taas ryhdistäytyä treenirintamallakin, sillä SM:t lähestyvät. Niihin valmistautuminen aloitettiin viime viikonloppuna kehätreeneillä, joita meillä on tapana järjestää aina ennen SM:iä. Saatiin hyvät treenit aikaiseksi, tykkäsin. Tästä se taas alkaa.

Laitetaanpa loppuun vielä linkki karhutemppuun. Myrahan on tempputaituri. Kentsulle olen opettanut temppuja vasta vähän myöhemmällä iällä. K suhtautuu yleensä temppuihin suurella vakavuudella, joskin se kyllä rakastaa niiden tekemistä yli kaiken. Mutta se on jotenkin kovin tosissaan ja kiireinen niitä tehdessään. Ensimmäinen temppu, jonka K oppi, oli pään laittaminen maahan. Kun sitten joskus opetin Kentsulle murinatempun ("Mitä karhu sanoo? -kysymykseen tulisi vastata murinalla), niin K yhdisti pienessä päässään nämä kaksi temppua yhteen. Eli Kentsun karhu murisee aina pää maassa. Yhteistä molemmille kelpieille on se, että molemmilla heiluu aina häntä, kun karhu murisee (Ken-karhu makaa maassa, Myra-karhu teputtelee seisten paikoillaan).

Tässä huonolaatuinen videopätkä, kun huvitimme itseämme talven pakkasilla.

Ken 6 v.

Kentsu täytti viime perjantaina kuusi vuotta! Onnittelut Kennetille! <3

Olen joka vuosi ottanut Kentsun synttärikuvat meidän lähikentällä, ja aina oikeana synttäripäivänä eli 15.4. Niin nytkin - ainoa ero edellisvuosiin oli siinä, että kenttä oli vielä täysin lumen peitossa. Kentän sivusta ja auratulta tieltä löytyi kyllä suliakin kohtia.

Viikonlopun aikana kenttä suli lähes kokonaan, mutta perjantaina siellä oli tosiaan vielä nilkkoihin asti lunta...

Myrastakin piti tietenkin ottaa kuvia. Tämän postauksen kuvat ovat siis kaikki perjantailta, jolloin Kentsulla oli ikää tasan kuusi vuotta, Myralla pyöreästi 12 vuotta ja vajaa kolme kuukautta. :)

Kevät on saanut Myran piristymään. Se on leikkinyt taas enemmän Kentsun kanssa, ja Tuuriakin se liehitteli yksi päivä tosi paljon mukaan leikkeihin.

Heh, kumpikaan mun koirista ei diggaa kimppakuvien ottamista... Tässä edes siedettävän näköisiä kuvia, yleensä kuvat päätyvät deletoitaviksi.

Kesän ohjelmakin alkaa hiljalleen hahmottua. Elokuussa olemme menossa treenikavereiden kanssa Ruotsiin pohjoismaiselle tokoleirille kuunteluoppilaiksi. Ennen sitä meillä on heinäkuussa iso koitos Pariisissa. Kentsu valittiin nimittäin Suomen maajoukkueeseen. Nyt saadaan taas treenata kieli keskellä suuta. :)

Ilon ja surun hetkiä

Eilen oli viimeiset maneesitreenit tälle talvelle. Tai niin haluan vielä ainakin uskoa – katsotaan kuinka käy kevään edistymisen kanssa. Nyt ulkotreenit ovat entistä vaikeampia jäätilanteen takia, mutta onneksi on muutama paikka, joissa on pystynyt treenata. Aktiiviselle treenaukselle ei tosin ole enää niin suurta tarvetta, sillä meidän kisaturnee on nyt vähäksi aikaa ohi. Olen tyytyväinen Kentsun kisoihin. Ainoastaan yhdessä sen keskittyminen ei ollut niin hyvää kuin yleensä, ja siinä kokeessa tapahtuikin kaikenlaista pientä. Muihin kokeisiin olen tyytyväinen, Kentsu teki tasaista ja hyvää työtä. Nyt voidaan hetki vetää henkeä ennen uusia koitoksia, joten otamme treeneissäkin nyt vähän aikaa rennommin.

Kentsu muuten palkittiin Helsingin seudun kennelpiirin vuoden tokokoirana 2010. Kävimme jo piirin kevätkokouksessa palkintojenjakotilaisuudessa ja edessä on vielä kakkukahvit tokojaoksen kokouksessa.

Kentsu on käynyt koko talven säännöllisesti uimassa. Uintikaverina on Joku, ja Myrakin on mukana, mutta vain seuraneitinä. Mulla on ollut mukana myös avustajia uittamassa Kentsua. Tässä Vilppu suihkuttaa Kentsun ennen altaaseen menoa.

Vielä on yksi kerta sarjakortissa jäljellä, sen jälkeen pidetään allasuinnista taukoa ensi talveen.

Ihanaa kun kellot siirrettiin kesäaikaan ja saatiin iltaan enemmän valoisaa aikaa. Nyt kun vielä lumet sulaisivat… Olen ottanut Kentsusta synttärikuvat joka vuosi eräällä lähikentällämme. Kiva nähdä ehtiikö lumet sulaa tänä vuonna kentältä siihen mennessä. Viime vuonna ehtivät, vaikka alkuun näytti hieman epätodennäköiseltä. Nytkin kyllä epäilyttää. Kohta sen näkee.

Kentsu on nauttinut lumesta. Se rakastaa lumessa piehtarointia ja möyrimistä, ja se tuntuu kulkevan suurimman osan ajasta lumikasojen päällä, jos siihen on vaan tilaisuus. Myra on opettanut Kentsun lintubongariksi, ja tähän aikaan vuodesta riittääkin bongattavaa, kun pikkulinnut parveilevat orapihlaja-aidoissa. Kentsu on kehittänyt tästä astetta suuremman harrastuksen kuin mitä Myra aikoinaan harrasti. Kun Myra tunnisti lenkin aikana muutamat tietyt lintubongauspaikat, niin Kentsu on oppinut yleistämään potentiaaliset lintupaikat kaikkiin orapihlaja-aitoihin. Kun se näkee orapihlaja-aidan, sen on pakko käydä katsomassa onko siellä lintuja. Ja jos se saisi toteuttaa itseään miten haluaa, niin haukku raikaisi varmaan ikuisuuden. Tässä vaiheessa minä tylsänä puutun peliin.

Jos Kentsun kanssa kulkee huolettomana, niin ei käy hetkikään, kun se on hypännyt lumikasan päälle kuikuilemaan lintuja tai kiipeilemään muuten vaan kasoilla. Tässäkin alakuvassa taustalla pilkottava aidan yläreuna on lähes parin metrin korkeudella.

Kevääseen on valitettavasti mahtunut suruakin, sillä vanhempieni airis jouduttiin lopettamaan maaliskuun alussa vasta neljävuotiaana. Monzalla oli pannus, joka on autoimmuuni silmäsairaus. Yleensä sairauden saa lääkityksellä kuriin, mutta Monzalla se oli tavallista pahempana. Sillä ei valitettavasti lääkkeet auttaneet – silmät olivat kivuliaat ja lopulta lähti näkö. Pakko oli päästää airispoika pois kärsimästä. Tuntuu vaan niin epäreilulta, että neljävuotiaasta ei ollut enää eläjäksi. :(

Alakuvassa Monza on noin 8-viikkoinen ja Kentsu alle 2-vuotias.

Pojat tulivat hyvin toimeen keskenään. Monza palvoi Kentsua - ja Kentsulla oli pakkomielle päästä välillä nuolemaan Monzan korvat.

Tein pikakäväisyn Ruotsissa viime viikonloppuna, kun lähdin erään airisaikojen tuttavan mukaan hakemaan hänelle Myran ja Kentsun kasvattajalta kelpiepentua. Kyllä vaan kelpiepennut ovat ihan mielettömän söpöjä!

Frisbii on pop

Frisbii on molempien koirien mielestä huippulelu. Myra on paljon valikoivampi lelujen suhteen kuin Kentsu, ja Myrkyn mielestä frisbii on ehkä parasta mitä se tietää. Frisbiin kopittelu on huippukivaa, mutta vielä kivempaa on koittaa purra maata frisbiin läpi. Kesällä Myra innostuu myös niittämään ruohoa frisbiin vierestä - oudolla koiralla oudot huvit. :) Frisbiin kanssa iloittelu onnistuu myös talvella.

Alakuvassa Myra yrittää purra maata frisbiin läpi - talvella ei vaan oikein saa kunnon otetta. :) Usein nurmella lopputuloksena on se, että frisbiin mukana maasta nousee kunnon ruohotuppo. Kovin kauaa ei frisbiit Myran käsittelyä sattuneista syistä kestä...

Suurta huvia on myös juosta frisbiin perässä ja heittäytyä etujaloilla maahan laskeutuneen frisbiin päälle ja luisua metritolkulla sen kanssa eteenpäin. Sen jälkeen sitä tietenkin lennätetään etujaloilla - tällä tyylillä on joskus kadonnut frisbii mm. lumihankeen lopullisesti. Tämä tyyli näyttää olevan vahvana myös Kentsulla, joka myös kuopii etujaloillaan kaikkia mahdollisia lelujaan. Sekin on onnistunut kadottamaan punotun narulelun maneesin pohjaan piiloon. En oikeasti ymmärrä miten hyvin se sai sen sinne sullottua, mutta lelua ei ikinä tosiaankaan löytynyt...