Mun rakkaat

Koiria tulee harvoin (= ei juuri koskaan) kuvattua ihan vaan hengailemassa, normielämässä. Päätin korjata asian ja otin viime viikolla yhtenä helteisenä päivänä videokameran mukaan meidän aamulenkille lähimetsään. Videokamera seurasi myös iltapissatukselle, niin saatiin auringonlaskukuvaa. Mä tosin hieman myöhästyin hienommasta auringonlaskusta, mutta näillä mennään. :)

Oli tosiaan hyvin lämmin päivä, joten juoksentelut olivat aika vähissä. Kentsu ei tosin enää ihan samalla tavalla harrasta juoksulenkkejä kuin vielä vähän aikaa sitten, vaan tyytyy enemmän jolkottelemaan. Sillä alkaa tosiaan näkyä jo vanhuus (tai sitten vaan ne huonot jalat ja tasapaino) liikkeissä. Ylva yleensä pyrähtelee paljon enemmän, mutta nyt eivät voimat riittäneet siihen. Uimiseen ne riittävät aina. :) Mutta en mä ollutkaan ottamassa videota niiden juoksentelusta, vaan ihan vain puuhailuista metsässä. Köpöttelystä, mustikoiden syömisestä (noi on syönyt varmaan puolet ton metsän mustikoista) ja uimisesta. Ja ihan vaan niistä itsestään. Varsinkin kun veikkaan, ettei Kepa-setä ole ensi kesänä enää ilonamme (toivottavasti olen väärässä), niin oli kiva saada siitä tällainenkin muisto.

Molemmista koirista tuli tehtyä omat videot.

Kuuntelua

Ollaan oltu SM:ien jälkeen niin lomalla ettei tosikaan. Nukuttu hyvin, käyty joka päivä lähimetsässä kävelemässä, koirat ovat syöneet mahat täyteen mustikoita ja vadelmia ja Ylva on saanut uida useaan otteeseen.

Treenattu ei olla kuin muutaman kerran, mutta nyt aletaan ottaa siitäkin taas rutiinia. Olen menossa Ylvan kanssa piirinmestaruuksiin, jotka ovat ihan kohta.

Onko pakko olla kuvassa, kun mun pitäisi
olla uimassa.

Tällä viikolla treenattiin mm. Maaritin ja Mirjamin kanssa. Ylva sai tehdä kuuntelutreeninä ruutua ja kiertonoutoa. Olen kerran aiemmin tehnyt tämän viime toukokuussa, ja nyt oli sopiva aika kokeilla tätä uudestaan. Laitoimme pari metriä ruudun taakse kiertonoudon merkin eli sen kiertääkseen koiran piti juosta ruudun läpi. Ruutuun taas juostiin hyppyjen läpi.

Sitten tehtiin vuoronperään ruutu, kiertonouto, ruutu, kiertonouto. Mielenkiintoista oli nähdä, että keskittyykö Ylva tosiaan tekemään sitä tehtävää, mitä sen piti tehdä. Eli pysähtyyhän se varmasti ruudussa oikeaan paikkaan, kun on juuri juossut siitä läpi kiertoon ja toisin päin.

Ylva oli sangen pätevä, eikä mokannut kertaakaan! Tässä video treenistä.

Koska tässä ei mennytkään koko iltaa, kun Y oli hienosti kuulolla, niin tehtiin vielä toinen treeni. Nyt yhdistettiin ohjattu nouto ja ruutu. Ohjatun merkki oli ruudun edessä eli se piti ohittaa matkalla ruutuun. Ja sille piti malttaa pysähtyä ruutuun juoksun jälkeen. Tässäkään ei ollut ongelmia, vaan Y oli joka kerta suorittamassa juuri sitä liikettä mitä oltiin tekemässäkin. Alla video siitä treenistä (teimme ekana myös yhden ruudun, mutta se ei ole videolla).

SM:t

Tänä vuonna tokon SM:t järjestettiin Laukaassa. Yövyimme hotelli Albassa Jyväskylässä, jonne suuntasimme kulkumme hyvissä ajoin iltapäivällä Marin kanssa. Kerrankin pääsimme lähtemään ajoissa liikenteeseen, kun olimme molemmat lomalla.

Kentsu meni mun vanhemmille hoitoon. Sillä oli siellä paljon kivempaa kuin istua kisapäivät häkissä.

Kirjauduimme hotelliin, käytimme koirat kävelyllä ja uimassa sekä lähdimme sitten kohti kisapaikkaa pystyttämään telttaa sekä ilmoittautumaan.

Koirat uimassa ennen kisapaikalle lähtöä.

Illalla söimme porukalla hotellin ravintolassa. Sitten nukkumaan, jotta aamulla olisi pirteänä valmiina kisoihin.

Koko viikonlopun omalla tavallaan säät suosivat, vaikka toisaalta ne eivät olleet kovin mukavat. Sääennuste oli joka kerta muuttunut, kun sitä katsoi. Useaan otteeseen luvattiin vesisadetta ja ukkosmyrskyjäkin, mutta loppujen lopuksi ei satanut kertaakaan. Aurinkokaan ei onneksi porottanut, mutta kuuma kyllä oli, suorastaan tuskaisen painostava ilma. Eli koirat olivat kyllä ihan poikki.

Alueella oli valitettavan paljon mäkäräisiä, varsinkin lauantaina aamupäivällä. Ne koituivatkin osittain meidän kohtaloksi.

Mulla ei ollut arpaonni mukana, sillä olin saanut lähtönumeron neljä. Eka oli poissa, joten käytännössä olin kolmas suorittaja. Aloitimme paikallaoloilla, jossa kohtasimme ensimmäisen epäonnen. Ylva istui ilmeisesti ihan hyvin (sai kympin), meni maahankin hyvin sekä makasi hyvin, mutta kun kutsuin sen luokse, se heittäytyi pari metriä ennen mua maahan vatsaansa tutkien. Sitä siis puri mäkäräinen just kriittisellä hetkellä. Jouduin antaa toisen käskyn, joten saimme tästä vain kutosen.

Tämän lisäksi tuli pari muutakin kuusi puolta, joten tulosrivillä ei todellakaan juhlittu. Ennen ensimmäistä yksilökehää Ylva kyttäsi hulluna mäkäräisiä, ja valitettavasti alkupään liikkeissä sen ajatukset olivat osittain noissa lentävissä paholaisissa. Ensimmäisenä liikkeenä oli kaukokäskyt, joissa Y kyttäsi mäkäräistä ja jouduin antaa ensimmäiseen vaihtoon kaksoiskäskyn. Seuraavassakin vaihdossa näkee, että Y väistää jotain lentävää öttiäistä (etupää siirtyi vähän vinoon, sen jälkeen suoristui), mutta loput vaihdot Y teki kuitenkin ekalla käskyllä ja takajalat pysyivät koko ajan paikoillaan.

Nämä lauantain kuvat (alla) on ottanut Ina Ammunét.

Teimme heti aamusta kaksi ekaa yksilökehää, mutta sitten tuli lähes parin tunnin tauko. Piti odottaa että kahden viimeisen kehän tuomarit ehtivät paikalle toisista luokista. Netissä oli ollut tieto, että vikat kehät alkavat noin klo 12, joten siihen saakka pystyi olemaan aika rennosti katsellen suorituksia. Mutta sitten piti alkaa kytätä milloin vikat kehät ovat valmiita. Vihdoin pääsimme tekemään kaksi viimeistäkin liikettä. Mäkäräiset olivat onneksi jo tässä vaiheessa pois kiusaamasta.

Sen verran kuitenkin tuli tapahtumia, että olin ensin varma siitä, että meidän kisat olivat siltä viikonlopulta kisattu. Mutta niin sitten vain kävikin, että Ylva oli jaetulla 20. sijalla toisen kelpien kanssa. Yhteispisteissä katsotaan seuraamisen, luoksetulon ja ruudun pisteet, ja tämän perusteella Ylva pääsi finaaliin.

Illalla lähdimme porukalla Amarilloon syömään. Hoidimme samalla netti-ilmoittautumisen Virkkuun seuraavan päivän finaaliin. Virkku on kyllä muuten tosi näppärä juttu, mutta hieman mietitytti, että mitä jos joku ei ottaisikaan finaalipaikkaa vastaan, niin silloin tieto siitä ei ehtisi tavoittaa seuraavaa "jonossa" olevaa. Ilmoittautuminen piti nimittäin tehdä seitsemään mennessä sunnuntaiaamuna. Harvemmin tosin varmaan käy niin, että joku ei haluaisikaan ottaa finaalipaikkaa vastaan.

Puuma ja Ylva hotellihuoneessa hengailemassa. Molemmat pääsivät finaaliin.

Aamulenkillä sunnuntaina.

Olin ottanut edellisiltana sadevaatteet esille, mutta aamulla säätiedotus näytti taas aivan toiselta. Hikisissä tunnelmissa mentiin tämäkin päivä, mutta tällä kertaa ei ollut niin paljon mäkäräisiä. Huh, hyvä!

Nyt sain arvonnassa numeron 19. Käytännössä olin viimeinen, koska Maggiellä oli juoksu, joten se teki kaiken ihan viimeisenä. Olin tyytyväinen lähtöpaikkaan. Nyt ehdin rauhassa katsoa vähän aikaa suorituksia ennen kun piti lähteä hakemaan Ylvaa. Joskaan eipä niitä kovin ajatuksella tule katsottua. :)

Ensin tehtiin yksilöliikkeet kahdessa osassa ja viimeisenä paikallaolot.

Tuomareina finaalissa oli Pirkko Bellaoui (Ylvan idoli) ja Tiina Heino. Tällä kertaa Ylva ei onneksi haikaillut Pirkon perään niin kuin Ojangon karsinnoissa (silmienpyörityshymiö tähän). :) Ylva on jostain syystä aivan älyttömän ihastunut Pirkkoon.

Ennen meidän suoritusta Ylva bongasi nurtsilla taas lentävät paholaiset ja meinasi mennä omaan kuplaansa niiden takia. Voi argh! Jouduin tekemään kovasti töitä sen suhteen, että se päästi niistä irti ja oli aktiivinen ja avoin mua kohtaan. Mutta onnistuin! Huh, sitä ongelmaa ei onneksi ollut enää kehässä. Mutta oli koe tavallista raskaampi viedä läpi. Yleensä kaikki vaan soljuu menemään omalla painollaan Ylvan kanssa ja on tosi helpon tuntuista, mutta nyt jouduin tekemään enemmän töitä sen suhteen, että Y ei valahda omaan kuplaansa.

Seuraamisessa Y kyllä hieman jätätti alkuun. Yleensä se on tosi ponteva ja seuraaminen on hirmuhelppo liike sille, mutta nyt varmasti väsymys ja painostava ilma verottivat osuutensa. Inhoan itsessäni sitä, että kun tunnen Ylvan siirtyvän pari senttiä tavallista taaemmas (mitä ei välttämättä kukaan huomaa, mutta mä tunnen sen), niin musta tulee ärsyttävä varmistelija ja kyttääjä. Tässä on kyllä vielä työtä itseni kanssa. Yleensä Ylva tosiaan seuraa niin hyvällä draivilla vieressä, ettei tollaisia tilanteita juurikaan tule vastaan - vaikka niitä on kyllä koitettu kaivaa esille.

Nämä sunnuntain kuvat (alla) on ottanut Maarit Karhu-Teiskonen.

Ylva paransi sijoitustaan hienosti ollen sunnuntaina seitsemäs. Niinpä se oli kokonaissijoituksessa SM-12. Hieno Pyy!

Voitto meni Maaritille & Stjernelle, hopea niukasti Oilille & Zipulle ja pronssi Mikalle & Kaitsulle! Lämpimät onnittelut kaikille!

Aivan mahtavaa oli se, että koko meidän treeniporukka (HSKH:n arvokisaryhmä) pääsi finaaliin. Ihan uskomattoman hienoa! Hyvä me! :)

Mirjami & Kengu, Carita & Hurja, Maarit & Stjerne, Mari & Puuma,
Heidi & Fani sekä minä & Ylva

Nämä ryhmäkuvat on ottanut Ina Ammunét.

Meidän mahtavat treenikaverit.

Kuvausta :)

Palkintojenjaon jälkeen kamat kasaan ja kotimatkalle. Pysähdyimme Hartolassa syömään ja koirat pääsivät samalla uimaan.

Ylva nauttii pysähdyspaikan uintimahdollisuudesta.

Kiva viikonloppu ja taas ollaan yhtä kokemusta rikkaampia. Kiitos kaikille kivasta seurasta!

Täällä muuten videot meidän suorituksista, jos jotakuta kiinnostaa. Lauantai ja sunnuntai.

Hyvässä seurassa

Ruotsin reissun jälkeen ei olla jääty paikoillemme. Olen treenannut Tanskan reissun jälkeen vain muutaman kerran, joten tässä kohtaa oli aika ryhdistäytyä tämän osalta. Varsinkin kun loppuviikosta oli koirilla aika akupunktioon, jonka jälkeen pidän ne aina muutaman päivän levossa. Eikä vikan viikon treenejä oikein enää lasketa. Eli aikaa oli vajaa viikko treenata vähän tiiviimmin.

Osa treeneistä on tehty erinäisillä porukoilla, sisältäen myös mukavaa seurustelua ja kuulumisten vaihtoa. Sitä oli vuorossa jo heti Ruotsista palattuani. Ajelin silloin aamulla Turusta kotiin, purin auton, koirat haettiin hoitoon ja lähdinkin sitten käymään Orivedellä meidän ensimmäisen airiksen kasvattajan synttäreillä. Olipa kiva nähdä pitkästä aikaa sen ajan ystäviä.

Myöhään illalla kotiin, koirien haku ja aamulla taas liikenteeseen. Nyt Turenkiin treenaamaan Riikan, Charloten ja Oilin kanssa. Ensin tosin istuttiin lähes kolme tuntia kahvipöydässä kuunnellen MM-kuulumisia. :) Tässä treenissä tein Ylvalle ruudun siirtoja sekä sellaista ruutua, että matkan varrella oli ihmisiä kävelemässä ja Zip juoksemassa, ja Ylvan piti ohittaa ne matkalla ruutuun. Y suoriutui treeneistä todella hyvin. Siitä kyllä näki, että se joutui kovasti miettimään tekemistään, mutta jonkinlaista määrätietoisuutta kuitenkin oli näkyvissä pohtimisesta huolimatta. Tämän jälkeen en enää kaivellut vaikeita tilanteita, vaan olen tehnyt mahdollisimman selkeitä treenejä, jotta Ylvan itseluottamus säilyisi hyvänä.

Välillä piti käydä pari päivää töissä, ennen kuin pystyin jatkamaan lomaa. Sitten jatkettiin vielä parilla kehätreenillä. Yhdet oli Lahdessa, toiset Vantaalla.

Lahdessa kehätreeneissä.

Vantaalla kehätreeneissä.

Ylva paikallaolossa. Taustalla toinen ryhmä.

Meillä on ollut kesän mittaan useammat kehätreenit, ja ne ovat olleet kyllä todella hyödyllisiä! Alussa sorruin vähän testailemaan haastavia ruutuja Ylvan kanssa, mutta sitten osasin malttaa mieleni ja keskittyä noissa treeneissä ihan eri juttuihin. Haasteet tehtiin muualla. Usein noissa treeneissä oli jo itsessään tosi paljon haasteita, jo pelkästään ison koiramäärän takia, mutta myös todella usein pitkän ruohikon takia. Ennen Tanskan reissua tein noutoja sorvatuilla kapuloilla, ja ne upposivat aina ihan totaalisesti nurmikolle. Joskus ei liikkeenohjaajakaan meinannut enää löytää kapuloita ne sinne laitettuaan...

Yhtenä iltana pidimme Caritalle yllätyspicnikin meidän arvokisaryhmän treeneissä. Kilistelimme samalla MM3:lle.

Ylvan synttäripäivänä satoi kaatamalla vettä. Pidimme silloin muuten lepopäivän siksikin, kun koirat olivat olleet edellisenä päivänä hoidettavana. Mutta sen verran piti synttäreitä juhlia, että Ylva sai lahjaksi nose work -treenit. Kepa osallistui niihin luonnollisesti myös, ja molemmat olivat ratketa liitoksistaan, kun se oli niiden mielestä niin mahtavaa.

Nose work -treenit voivat alkaa.
Rekvisiitta otettu esille. :)

Viime viikonloppuna sää suosi, kun juhlistimme meidän Pohjoismaiden valioita. Pidimme valiojuhlat Puumalle, Nyytille ja Ylvalle Kulloossa. Mukaan oli kutsuttu myös nelijalkaiset vieraat. Ensin herkuteltiin ja sitten treenattiin. Oli tosi kiva ilta hyvässä seurassa!

Pohjoismaiden valiomme (Puuma ja Nyyti ovat valioituneet jo aiemmin, mutta eivät ole pitäneet juhlia, ja Ylvahan valioitui nyt kesäkuussa):

Puuma

Nyyti

Ylva

Juhlien nuorin osallistaja oli Sirken Kuri.

Kuri

Ylva juhlissaan, ikää 4 v 1 päivä :)

Kepa-setä oli tietenkin myös mukana.

Lisää kuvia voi käydä katsomassa täällä.

Tällä viikolla oli parit muutkin kimppatreenit, yhdet Lahdessa. Ja taas pidettiin ensin picniciä. Ihanan rentoa. Sen jälkeen jakaannuttiin kahteen porukkaan ja treenattiin. Treenaajina olivat:

Lahja

Tosca

Trixi

Wii

Pamela

Zip

Ylva

Laitoimme pari kehänauhaa. Eteenmenon rinkula merkattiin kalkilla, joka upposi sen verran nurmikkoon, että laitoimme lisäksi purua. Toinen rinkula (meillä oli kaksi ruutua) merkattiin pyykkinarulla. Kukaan koirista ei kyllä kiinnitä mitään huomiota noihin merkintöihin - jos sattuvat osumaan rinkulaan. ;)

Kalkkia nurmelle.

Nettiin tuli tieto, että SM:ssä kaukokäskyjen vaihdot näytetään tabletin kautta ja mukana on myös äänimerkki. Sitä piti tietenkin testata. No eipä kukaan koira välittänyt siitä äänimerkistäkään mitään, mutta voi jessus että se kolme sekuntia oli lyhyt aika! Tossa jos tulee joku moka, niin saas nähdä ehtiikö enää mukaan rytmiin. Pitää toivoa ettei tule mokia. :)

Kaukonäyttö äänimerkin kera, kaukoja
tekemässä Tosca.

Tänään ollaan tehty Ylvan kanssa vielä pienet fiilistelytreenit. Nyt olisi tarkoitus mennä vielä pienelle metsäkävelylle, ja sitten pitäisi pakata. Kentsu on voinut oikein hyvin - kiitos kesän lämpimien ilmojen sekä noiden meidän metsälenkkien. Ollaan käyty lähes päivittäin metsässä. Se on tehnyt Kentsulle hyvää, kun se joutuu nostelemaan jalkojaan puunjuurien yli jne. Meidän metsälenkit kestävät nykyisin vaan tavallista kauemmin, kun molemmat koirat syövät niin paljon marjoja. Varsinkin Ylva on ihan mustikkafriikki. Kentsukin syö niitä jonkin verran - sillä reppanalla tulee vaan mukana kaikki roskatkin, kun se ei pysty yläpurentansa takia poimia niin näppärästi pelkkää marjaa suuhunsa. Mutta eipä se tunnu sitä yhtään haittaavan. :)

Mustikassa

Huomenna sitten lähdetään kohti uutta seikkailua eli SM:iin. Kentsu saa mennä hoitoon, koska sille reissu olisi tylsää häkissä istumista. Sillä on paljon kivempi olla hoidossa. Ylvis lähtee reissuun taas ystäviensä kanssa. Toivottavasti on kohtuulliset kelit (luvattu lämmintä ilmaa, mutta myös sadetta ja ukkosta) ja toivottavasti saadaan taas yksi hyvä kokemus lisää.

Ylva 4 v.

Perjantaina, 15.7. Ylva täytti neljä vuotta. Aika on kulunut todella nopeasti. Olen ottanut aina synttäripäiväkuvat koirista, ja juuri tuolloin satoi koko päivän ihan järjettömästi vettä. Onnistuin käväisemään ulkona pienenä hetkenä, kun sateessa oli tauko. Sitten alkoi tihuttaa, ja hetken kuluttua satoi taas kuin saavista kaataen. Mutta synttärikuvat tuli otettua synkästä säästä huolimatta.

Onnea Ylva!