Ken 12 v.

Pääsiäisenä juhlittiin Kentsun 12-vuotissynttäreitä (15.4.). Olen niin kiitollinen siitä, että herra harmaahapsi on edelleen seuranamme ja voi hyvin. Vuosi sitten olin aivan vakuuttunut siitä, että emme tule näkemään tätä synttäripäivää. Olipas ihanaa olla väärässä!

Kentsu synttäripäivän aamulla.

Asentotunnon heikkeneminen ei ole onneksi edennyt samaan tahtiin mitä se Myralla aikoinaan eteni. On se silti jonkin verran edennyt. Sen huomaa esimerkiksi asfaltilla kävellessä, kun kynnet ovat alkaneet rapista asfalttiin. Kentsu ei nosta jalkojaan kunnolla, ja kun asfaltti ei yhtään jousta, niin kynsien raahausääni on alkanut kuulua. Onneksi meidän ei tarvitse liikkua kovalla alustalla kovinkaan paljoa. Ihan vierestä löytyy metsikkö, jossa käydään niin paljon kuin mahdollista. Nyt kun polutkin ovat sulanneet, niin siellä on turvallista ja ihanaa liikkua. Käymme siellä vähintään kerran päivässä, yleensä useamminkin.

Metsässä Kentsu joutuu nostelemaan jalkojaan, kun maasto on hieman epätasaista puiden juurten ja aluskasvillisuuden takia. Alusta on pehmeä ja joustava, joten mikäs sillä on kipitellä.

Kentsu kävi pääsiäismaanantaina pitkästä aikaa akupunktiossa. Siitä on ollut nyt useamman kuukauden tauko, kun meidän vakkarilääkäri muutti Keski-Suomeen. Fyssarilla ja osteopaatilla Kentsu on toki tässä välissä koko ajan käynyt, mutta olen halunnut löytää sille myös akupunktiolääkärin, koska uskon sen auttavan sen neurologisissa jutuissa. Mielestäni askel oli heti hoidon jälkeen kevyempi, ja kun mukaan lisätään metsälenkit, niin yhtälö on tällä hetkellä toimiva.

Kentsu onkin ollut todella virkeä ja intoutunut taas juoksemaan enemmän kuin talvella. Toivottavasti sama linja jatkuu vielä pitkään, vaikka toki tiedossa on yhteisen ajan rajallisuus. Mutta nyt nautitaan yhteiselosta niin kauan kun sitä vielä riittää.

Koko lauma.

12-vuotias veljentytön kanssa eli Kepa ja Ylva.

Kentsu 12 vee.

Uutta vuotta!

Uusi vuosi on polkaistu käyntiin. Sen kunniaksi ajattelin kirjata hieman kuulumisia, kun kerrankin löytyi sopiva rako.

KEN

Kentsu on voinut hyvin. Tämän aamuisen metsälenkin perusteella se tuntuu olevan suorastaan elämänsä kunnossa. :) Ihanaa! Sillä on vähän vaihdellut sen asentotunto. Välillä jalat menevät väärinpäin useinkin, välillä ei pitkään aikaan. Ei tämä selvästikään etene samaan tahtiin kuin Myralla eteni.

Toki Kentsu nukkuu enemmän kuin aiemmin, mutta eiköhän ikäkin jo tee sen suhteen tehtävänsä. Seisoa se ei enää jaksa pitkiä aikoja, joten jos sen pitää odottaa, niin se menee yleensä aina makoilemaan.

Olen koittanut jättää sitä pois matkasta pitemmiltä treenireissuilta, jos vaan mahdollista. Autossa ja häkissä istuminen kun ei tee sille hyvää, jos kyseessä on pitempi aika. Kentsu meneekin usein mun vanhemmille hoitoon. Jonkin verran pojat ovat jääneet myös kaksistaan kotiin mm. Ylvan keskiviikkotreenien ajaksi, jos olen ollut sen päivän etänä. Silloin kun ei kummallekaan ole omaa treeniaikaa.

Kentsu on saanut puuhailla omia pikkujuttujaan treeneissä. Hyvin kuitenkin huomaa, ettei sen kanssa enää "oikeasti" treenata, sillä Kentsusta on tullut ärsyttävän tottelematon arjessa. Välillä olen miettinyt onko sen kuulo heikentynyt, mutta kyllä se välillä tuntuu myös tekevän ihan tietoisia valintoja sen suhteen, pitääkö kuunnella vai ei.

Kentsu on löytänyt nyt Åkenkin kanssa yhteisen sävelen. Sillä kesti jonkin aikaa tajuta, miten tuollaisen pikkuisen kanssa voisi leikkiä, mutta nyt on löytynyt omat leikit pojille.

Saisinko minäkin sitä mitä sinä syöt.

Kentsu kävi Riinalla hoidettavana.

Åke sai kunnon virtapiikin Kentsun hoidon aikana
ja onnistui houkuttelemaan Ylvankin leikkiin.

YLVA

Ylva elää tällä hetkellä jonkinlaista murroskautta. Veikkaan että se on tajunnut, ettei Kentsusta enää ole niin suureksi tueksi ja turvaksi vanhenemisen takia, joten se taitaa nyt ottaa jotain vetäjän roolia. Ongelma vaan on siinä, ettei sillä itsellä oikein taida rahkeet riittää siihen pestiin. Ehkä Åke pelastaa tilanteen kasvettuaan hieman. ;)

Ylva on siis jotenkin herkempi reagoimaan erilaisiin asioihin milloin nostamalla kierroksia, milloin tuntemalla olonsa aika pieneksi tytöksi isossa maailmassa. Lisäksi se yrittää välillä uhitella Kentsulle, painaa leukaa Kentsun selän päälle yms. Silloin se saa multa aina lähdöt. Kepaa kohtaan ei saa käyttäytyä noin!

Ylvan treenit ovat sujuneet pääsääntöisesti hyvin. Åken tulon aikaan meidän treenit oli jotenkin hajanaisempia, eikä ehkä ihan niin suunnitelmallisia kuin yleensä. Mutta nyt ollaan saatu taas rytmistä paremmin kiinni. Osaamisesta ei meidän juttu ole kiinni, vaan isoin juttu on korvienväli. Ylvan pitää olla riittävän rento, jotta se voi näyttää osaamistaan parhaiten. Ja toi rennoksi saaminen on aina oma juttunsa, ei ihan niin helppoa... Katsotaan miten meidän käy. Kävimme marraskuussa yhdessä tsekkauskisassa, joka sujui kivasti. Alle viikon päästä alkaa karsinnat.

Minäkin voisin syödä sitä mitä sinä syöt.

Meillä oli uudenvuoden aatonaattona Christan koulutus
arvokisaryhmäläisille. Ylvis pääsi sinne yksin,
kun pojat jäivät siksi aikaa kotiin.

ÅKE

Åke on superhauska tyyppi. Se on pujahtanut meidän laumaan tosi hyvin, ja kaikki kolme tulevat oikein hyvin juttuun. Ylva on tyytyväisen oloinen, kun on saanut uuden leikkikaverin.

Åke on nyt reilu 16-viikkoinen. Se täyttää ensi viikolla neljä kuukautta. Odotan innolla sen hampaiden vaihtumista. Pureminen on ainakin lisääntynyt hurjasti viime aikoina, ja siitä saakin keskustella oikeastaan päivittäin, että onko soveliasta purra niin antaumuksella ihmisten käsiä vai ei. Åke on aika kova luu, ei mikään pehmo kaveri, joten asiat eivät mene ihan helpolla sillä jakeluun.

Se on ihan superreipas pentu, jolla ei juurikaan tunnu olevan ongelmia elämässään. Mitä nyt käy aika turhan pitkäksi yksinollessa. Uni ei vaan riitä koko päiväksi. Olen saanut järjestettyä yksinolot niin, että Åke on ollut pisimmillään vasta kuusi tuntia yksin. Siitä on vielä matkaan täyspituiseen työpäivään. Noin puolillepäiville asti Åke nukkuu hyvin, mutta sitten alkaa sellainen puuhastelu, että välillä hirvittää. Mulla on nimittäin kameravalvonta, jonka välityksellä pääsen näkemään herran temppuja. Tiedä sitten onko se hyvä vai huono juttu.

Åken kanssa on jo vähän tokoiltu. En ole ihan hirveästi tehnyt sen kanssa (vrt. kelpiet), mutta kivalla mallilla on asiat ja yllättävän paljon on jo palasia treenirepertoaarissa. Åke on yllättävän keskittymiskykyinen. Se tykkää tosi paljon tekemisestä ja on innolla mukana - kun haluaa... Nyt jo siis näkee siitä, ettei sitä ole jalostettu ihmisen kanssa tekemiseen. Åke tekee sitä, mitä Åke haluaa tehdä. Eli mun tehtävä olisi saada se haluamaan samoja asioita mun kanssa. :) Pääsääntöisesti se onkin vielä valinnut samat mielenkiinnon kohteet, mutta sitten jos sen huomio herpaantuu johonkin muuhun asiaan, minkä se kokee sillä hetkellä mielenkiintoisemmaksi, se ei ole ole millään namilla tai vastaavalla huijattavissa vaihtamaan mielenkiinnon kohdetta. Työmaata on siis hieman edessä. :) Mutta se tekeekin tästä mielenkiintoista ja opettavaista.

Ainoa huono puoli pennun kanssa on ollut sen kylmänherkkyys. Kun hiljattain oli -20 asteen pakkasia, pentu kävi vain takapihalla. Muuten se on ollut aika paljon mukana kävelyillä, joskin saa välillä vapautuksen niistä. Mä kannan sitä, kun kylmyys iskee. Se on kyllä todella innostunut ulkoilusta (vaikka ensireaktiona lähteekin aina karkuun, kun näkee mun ottavan takin ja pannan esille) ja selvästi haluaisi olla enemmänkin ulkona, mutta kylmyys pakottaa sen takapihaltakin ennemmin tai myöhemmin sisälle. Se tulee olemaan varmaan innoissaan, kun kevät ja lämpimämmät ilmat koittavat. Ja mä ehkä pulassa, jos en ole saanut teroitettua sille siihen mennessä luoksetulokäskyn ehdottomuutta... ;)

Nyt jo huomaa takapihalla, miten se välillä vaan uppoutuu hajumaailmaan. Metsälenkeillä hajut eivät ole vielä vieneet mukanaan, ja siellä Åke pitää todella hyvin yhteyttä ja huolen siitä, ettei vaan jää matkasta. Mutta katsotaan miten käy säiden lämmetessä.

Åke on kasvanut senteissä hurjaa vauhtia, mutta painossa ei niinkään. Painoa on nyt hieman päälle neljä kiloa. Siinä myös yksi syy sille, miksi se palelee niin herkästi, kun eihän sillä ole mitään massaa, mikä lämmittäisi. Lisäksi se on aika naku versio, pohjavillaton. Takit on siis kovassa käytössä.

Åke muuten bloggaa nykyisin yhtenä Kotilieden Koirakoplan jäsenenä.

Hyvää Joulua!

Jouluvideo on valmis. Sen tekeminen oli huisin hauskaa, ja Heidi on tehnyt valtavan hienon (ja työlään) työn editoinnin kanssa. Jos olet nähnyt ekan ja tokan osan, niin voit hypätä suoraan kohtaan 5:20. Ellet sitten halua fiilistellä koko videon voimin joulumielen etsimistä.

Itiksessä kuvatessa saatiin aika paljon huomiota, mutta koirat suorittivat tehtävänsä siitä huolimatta hienosti. Ylvan mielestä tää oli jotenkin ihan mahtavan hauskaa, ja se selvästi nautti kuvauksesta täysillä.

Osa itiskohtauksista on purkissa, kohta siirrytään alakertaan junan luo.

Pennut olivat todella reippaita. Ainoastaan metsäkuvausta kuvatessa (jossa pennut painivat ja päättävät lähteä etsimään joulumieltä) Åkella tuli lopussa kylmä, kun joutui olemaan ilman takkia. Mukana oli onneksi monta syliä ja fleecepeitto, johon Åke välillä käärittiin. :)

Muuten kaikki kohtaukset, joissa pennut kipittivät menemään olivat helppoja kuvattavia - kiitos yhden pienen labradorinnoutajan. :) Ei tarvinnut kuin vähän näyttää nameja Kajalle, niin se kyllä muisti minne ne oli jätetty. Åken tehtävä oli enää vain seurata Kajaa ja yrittää ehtiä syödä myös muutama nami. Ylva kyllä taisi ottaa meidän perheen namivajauksen takaisin rohmuamalla osin Faninkin nameja. :)

Aina ei jaksa pienet pennut poseerata.

Åkella ei ihan yltänyt jalat junan laidalle. :) Ikää tuolloin oli 10 viikkoa.

Olimme jo kuvanneet yhden loppukohtauksen ensimmäisten kuvausten joukossa, mutta pennut ehtivät kasvaa niin huimaa vauhtia kuvausten aikana, että päätimme kuvata nukkumiskohtauksen uudestaan. Se oli ylivoimaisesti vaikein kuvattava. Pennut olivat riehuneet jo lähes neljä tuntia ja olivat selvästi yliväsyneitä, mutta eivät vaan meinanneet malttaa nukkua. Piti aika pitkään sylitellä ja silitellä, ennen kuin uni voitti.

Yliväsyneet pennut.

Ai nukkumaanko?

Tonttulakki oli milloin mitenkin päin.

Kohta ne nukkuu!

Vihdoinkin! :) Ihanuudet!

Oikein hyvää joulua ja joulumieltä kaikille! Tähän loppuun pitää laittaa vielä liikkiskuva pojista, kun Åke nojasi Kentsuun. Kepa onkin meidän kallio, johon voi aina luottaa ja nojata.

Jatko-osa

Jouluvideon seuraava osa on tässä.

Joulumieltä etsimässä

Taas on tullut tämä aika vuodesta.

Eli meidän treeniryhmän jouluvideon aika. :) Kentsu pääsi taas vierailevaksi tähdeksi joulupukin rooliin. Ylva kuului vakkaritontturyhmään, mutta myös Åkella on videolla osa. Åke & Kaja (Åkea pari viikkoa vanhempi labbis) ovat oikeastaan pääosassa videolla.

Tällä kertaa video julkaistaan osissa. Täällä ensimmäinen osa.

Tonttu väsähti

Voi kun Åke on niin pieni noissa kuvissa. Noi otettiin, kun Åke oli 8,5-viikkoinen. Suunnittelimme silloin videon juonta ja otimme muutaman kuvan videoa varten (tonttujen katoamisilmoitukseen). Åke on kasvanut hurjaa vauhtia. Ei niinkään kiloissa, mutta pituutta ja korkeutta on tullut huimaa vauhtia lisää. Esimerkki kasvuvauhdista: yhtenä lauantaina sovitin lainatakkia, joka oli aivan liian pitkä. Seuraavana torstaina se oli sopiva.

Tässä tuoreempi kuva pennusta:

Huomenna täytän 13 viikkoa.

Kelpiet ovat päässeet alkujärkytyksestään. Ne olivat noin viikon verran naamat nurinpäin, mutta sitten muuttivat asennettaan. Ylvan mielestä Åke on aivan ihana. Ne leikkivät joka päivä. Ylva osaa leikittää pentua hienosti menemällä kyljelleen maahan makaamaan, niin pentu voi kiipeillä sen päällä. Kentsu ei oikein tiedä miten pennun kanssa pitäisi leikkiä, mutta yrittää välillä kömpelösti olla leikissä mukana. Hyvin ovat laumautuneet samaksi porukaksi.

Muisto syksyltä.

Åke

Nyt en ehdi kirjoittaa sen tarkemmin uudesta laumanjäsenestä, joten video kertokoon tällä kertaa olennaisen.

Ihana tättähäärä, todella reipas ja suloinen pakkaus. Hyvin siis menee. :)

Nimen muutos

Talvi tuli etelään, jes! Helppo sanoa jes, kun asun nykyisin taloyhtiössä, jossa ei tarvitse tehdä itse lumitöitä. :) En muistele kovinkaan lämmöllä niitä neljää peräkkäistä lumitalvea, jotka muutama vuosi sitten täällä koettiin.

Lumi tuo mukavasti valoisuutta ankeaan marraskuuhun. Toki treeniolosuhteet heikkenevät, mutta se kuuluu muutenkin asiaan tähän aikaan vuodesta. Valitettavasti.

Tämä kuva on parin talven takaa.

Ostin Kentsulle Hurtan uuden lämpöhaalarin. Lisäksi hankin auton takakonttiin irrallisen penkinlämmittimen, joka saa virran tupakansytyttimen kautta. Mun auton takakontissa on nimittäin tupakansytytin, joka toimii myös silloin, kun auto ei ole käynnissä. Alusta tuntuu lämmittävän mukavasti, koska Kentsun vatsa tuntuu aina ihanan lämpimältä, kun nostan sen autosta. Käytän siis tuota lisälämpöä silloin, kun K joutuu odottamaan autossa esimerkiksi Ylvan treenien ajan.

Kohta saadaan miettiä lisää, miten jokainen lauman jäsen pysyy riittävän lämpimänä. Tähän liittyy myös blogin nimenvaihdos. Tämä blogihan on muuttanut useammankin kerran nimeä, koska alun perin blogissa esiintyi Myra ja Kentsu. Myran lähdettyä Kentsu esiintyi blogissa hetken aikaa yksinään, kunnes seuraan liittyi Ylva. Ja taas tulee muutoksia. Teen nimittäin syrjähypyn, joten enää tämä blogi ei kerro pelkästään kelpieistä.

Ensi viikosta lähtien aletaan torjuta kaamosmasennusta tällaisen söpöläisen voimin:

Åke 4-viikkoisena

Olen aina ollut sitä mieltä, että kaksi koiraa on hyvä lukumäärä - onhan mulla vain kaksi kättä. Ja kuinkas sitten kävikään, kolmas on tulossa. Mutta ihan pikkuinen, joten lasketaanko sitä?! :) Meille muuttaa siis ensi viikolla tanskalais-ruotsalainen pihakoira, ja koska se on tanskalais-ruotsalainen, niin mikä muukaan se voi olla kuin Åke? :) Tässä rikkoutuu muutkin rajat kuin roturajat, nimittäin nimeämissäännöt. Meidän kaikki koirat koti-kotona ja mulla itsellä ovat saaneet kutsumanimet suoraan virallisista nimistä. Mutta nyt Åke tekee poikkeuksen.

Miten kukaan voi vastustaa tällaista?! :)

Tästä tulee mielenkiintoinen ja jännä matka, kun pääsee avartamaan omaa näkemystään itselle ihan uuden rodun parissa. Mutta nyt vielä nautiskellaan kahden aikuisen koiran kanssa rauhallisesta yhteiselosta ja kerätään voimia tulevaan pentuarkeen.

Voi taivas, mikä sieltä tulee. Pikkuvelikö?