Hoitoja

Kentsu kävi viime viikolla Piiralla hoidettavana ja saatiin lisäselvyyttä satunnaisontumisiin. Kentsu oli niskasta hännäntyveen aivan jumissa ja ranka oli vino. :( Sen on täytynyt saada joku iso tälli edestäpäin, joka selittäisi tilanteen. Olen miettinyt pääni puhki mitä on tapahtunut ja koska, enkä keksi mitään muuta kuin kesäkuisen törmäyksen. Siinä Kentsu seisoi paikoillaan risteyksessä, kun kulman takaa juoksi kaksi koiraa kovalla vauhdilla ja toinen osui suoraan Kentsuun, nimenomaan edestäpäin.

Tiesin kyllä heti, että se tulee aiheuttamaan ongelmia – sen verran suuri tälli oli. Mutta ajattelin tilanteen olevan hallinnassa, koska Kentsulla oli melko pian sen jälkeen aika Piiralle ja senkin jälkeen K on käynyt Riinan hoidettavana. Jälkikäteen voin todeta, että mun olisi pitänyt tajuta, että Kentsu tarvitsisi ihan ehdottomasti hoitoja tiheämmässä tahdissa tuollaisen onnettomuuden jälkeen, eikä siis normivälein, niin kuin se nyt on hoidettu. Tyhmä tyhmä minä ja Kentsu-raasu. :( 

Kentsustahan ei yleensä näe millään tavalla liikkeistä tms., jos sillä on jumeja. Ainoa asia jossa näen tilanteen, on paikallaolot. Siksi kurkinkin treeneissä usein piilosta miten K istuu, koska siitä pystyn päättelemään onko jokin paikka jumissa vai ei. Siitä tulikin joitain merkkejä vähän ennen meidän Tanskan reissua, jolloin hieroin Kentsua itse muutaman kerran, koska silloin ei ollut sovittuja fyssarikäyntejä.

Muistoja elokuisista treeneistä Lahdessa.

Muutamassa treenissä ennen reissua K kaatui ohjatun kapulaa nostaessa. Nostotilanteessa sillä lähti jalat alta. Se pomppasi kyllä aina salamannopeasti ylös ja jatkoi kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kiinnitin kyllä asiaan huomiota, koska se oli todella erikoista. Mutta tyhmä minä en tajunnut, että jotain olisi enemmänkin vialla. Se oli jo oireilua.

Juuri ennen lähtöä K ontui ensimmäisen kerran oikeaa etujalkaa. Sitten ontuminen katosi, kunnes se palasi Tanskassa. Ja siellä sitten tapahtui mitä tapahtui – ei kai ihme, jos on rintaranka ihan jumissa ja ongelma siirtynyt jo koko rangan alueelle. :(

Treenikaverit Lahdessa, vasemmalta Ässä, Zip, Meg ja Kentsu.

K oli hoidettaessa todella kipeä, ei ole aikoihin ollut sellainen. Muutenhan se on sitä mieltä, että ei tunnu missään eli sen halussa liikkua tms. ei näy yhtään mitään. Lepoon se kuitenkin joutui. Kentsu on ollut nyt hihnalenkeillä ja vasta eilen sai olla vapaana, kun se ei huidellut pitkin metsiä, vaan pysyi järkevässä köpöttelyravissa. Ontumista ei ole enää esiintynyt.

Piira sai rangan suoraksi, ja nyt on tärkeää, että se pysyy suorana. Tällä viikolla mennään taas akupunktioon hakemaan rentoutusta ja ensi viikolla päästään Riinan käsittelyyn. Peruin yhdet kisat tämän takia, sillä en ole halunnut treenata Kentsun kanssa. Se itsehän on sitä mieltä, että olisi jo aika päästä tekemään muutakin kuin hihnakävelyjä, mutta otan nyt varman päälle. Ensi viikonloppuna on valmennusrenkaan leiri, ja siellä K pääsee vihdoin hommiin. Sitten katsotaan miten tulevat hoidot vaikuttavat ja miltä K vaikuttaa, ja sen mukaan päätän osallistummeko piirinmestaruuksiin vai emme.

Kyllä harmittaa Kentsun puolesta. Olen todella tarkka siitä, kenen kanssa K saa juosta ja missä ja milloin, mutta niin vaan voi silti vahinkoja sattua. Mun on nyt vaan muistettava, että jos joskus jotain vastaavaa tapahtuu, niin Kentsun kohdalla hoitoja on heti tihennettävä. Normiväli ei silloin vaan riitä, vaikka se säännöllisesti käykin hoidettavana. Sehän käy Piiralla neljä kertaa vuodessa ja väliajat Riinalla eli käytännössä hoitoja on 1,5-2 kuukauden välein. Mutta nuoruuden onnettomuudet ovat jättäneet sen verran muistijälkiä kroppaan, että hoitoja on vain lisättävä, jos jotain tapahtuu.

Ens viikonloppuna on tosiaan valmennusrenkaan leiri. Kiva päästä leireilemään! Leirin jälkeen heitän Kentsun mun siskon luo hoitoon ja lähden sitten sunnuntai-illan lautalla naapurimaahan… Ylvaa hakemaan. Jännää!

Viisiviikkoinen Ylva nukkuu kuvassa vasemmassa yläkulmassa.

Ylva vasemmassa yläkulmassa keräilemässä voimia. Sehän on tottunut aikamoiseen liikuntaan Pian luona, joten hulinaa tulee riittämään, kun pentu kotiutuu.

Ps. Mulla on ollut ihan viime aikoina tajuttoman ikävä Myraa. :( Tämä liittyy varmasti jotenkin Ylvan tuloon. Ihanaa, kun Ylva on tulossa, mutta silloin myös alkaa taas eräänlainen uusi ajanjakso mun elämässä - aika, johon Myra ei enää kuulu. Elämä menee eteenpäin ja niin sen pitääkin mennä. Ja onneksi on aina muistot jäljellä - ja Myra mun sydämessä. Mutta ikävä on kyllä kova.

Rakas Myykky-pyy