Joulua!

Meidän joulukuu alkoi varsin onnettomuusalttiisti. Ensin Ylva liukastui hypätessään autosta alas, meni mustalla jäällä turvalleen, jonka seurauksena sen ylähuuleen tuli kunnon vekki ja yksi yläetuhampaista katkesi. Seuraavana päivänä olin koirien kanssa lenkillä, kun oli mun vuoro tutustua mustaan jäähän. Kaaduin, jonka seurauksena mun vasen ranne murtui.

Ylva on nyt yhtä hammasta köyhempi.

Ylvalta jouduttiin poistamaan hammas viime viikolla, sillä siinä oli ydin näkyvillä. Mulla on edelleen käsi kipsissä. Kipsi poistetaan loppiaisen jälkeen. Onneksi luutuminen on alkanut sujua hyvin, joten nyt voin tehdä jo paljonkin asioita auttavasti myös kipsatulla kädellä. Tosin eipä sillä saisi juur mitään kai tehdä. Alkuun oli kyllä melko hankalaa, kun käsi oli kipeä, eikä ollut vielä tottunut yksikätisyyteen. Mutta treenaamista se ei ole estänyt, vaikka onkin vähän hankaloittanut. Otan esimerkiksi yleensä noutokapulan koiralta vasemmalla kädellä, ja nyt kun olen ottanut sen oikealla kädellä, Kentsu luuli alkuun joka kerta, että olen antamassa sille namppaa, jolloin se tiputti iloisena kapulan. Nyt olen muutama päivä sitten pystynyt ottaa kapulan taas vasemmalla kädellä.

Toivottavasti namipalkkaus alkaisi myös sujua vasemmalla kädellä, koska oireita palkan suunnan muutoksesta on jo näkyvissä. Ihan käsittämättömän nopeasti molemmat koirat tajusivat, että palkka on nyt aina oikeassa taskussa ja tulee oikeasta kädestä, joten ne ovat myös alkaneet hakeutua sille suunnalle. Tämän seurauksena esimerkiksi Kentsun seuraaminen on jotain aivan kammottavaa, kun se yrittää kietoutua mun eteen palkan suuntaan, kun ei sen lyhyt kroppa vaan riitä siihen.

Olimme toissa viikonloppuna messarissa molempina päivinä. Tokonäytös sujui lauantaina hyvin, mutta sunnuntaina Ylva meni alussa hieman nihkeäksi. Jouduin ottamaan sen melko lennosta omaan osuuteensa (molemmat koirat olivat mukana näytöksessä), joten siinä ei ollut aikaa yrittää puuttua asiaan. Mutta tunsin heti, kun otin Ylvan vierelle, että nyt se on valahtanut omaan maailmaansa. Sehän yritti sitä yksissä näytöstreeneissä, mutta pääsin silloin kertomaan sille ettei se ole sallittua, eikä se ole sen jälkeen sitä yrittänyt tehdä. Tämä liittyy kierrosten nousemiseen, joka esiintyy Ylvalla omaan kuoreen vetäytymisenä. Niinpä Ylva teki liikkeestä istumisen, kun sen olisi pitänyt mennä maahan. Annoin sille kuitenkin toisen käskyn, jota se sitten noudatti.

Veikkaan että tähän saattoi vaikuttaa väsymys, sillä molempien koirien täytyi olla varmasti väsyneitä, vaikka ne eivät sitä muuten mitenkään näyttäneet. Olimme nimittäin lauantaina messarissa yhteensä 12 tuntia, ja viimeiset tunnit koirat joutuivat vieläpä hengailla koko ajan mukana, koska mun häkit menivät lukkojen taakse. Mulla oli siis niille häkit mukana, koska olimme paikalla jo aamupäivällä. Sain mahdollisuuden jättää häkit paikanpäälle yöksi ja valitsin mieluummin sen, kuin että olisin raahannut yksikätisenä kaksi koiraa, kaksi häkkiä ja muut tavarat illalla kotiin ja aamulla takaisin messariin. Niinpä jätin häkit sinne, mutta ne menivät suljettuun tilaan. Ja se tarkoitti sitä, että koirat joutuivat roikkumaan koko loppuillan mukana.

Tokonäytösten lisäksi Ylva oli molempina päivänä mukana Houkutusten Highwayssa, jossa kisattiin viiden koiran joukkueissa toista joukkuetta vastaan. Koirien tuli juosta houkutusten ohi eli lelujen, luiden ja muiden herkkujen.

Kentsulla puolestaan oli lauantaina illalla nollakoiran virka karsintakokeessa. Se ottikin siitä ilon irti, mm. puri ohjatun kapulaa, mitä ei ikinä tee... Tunnarin se nollasi, mutta se ei tullut ihan kovin suurena yllätyksenä mulle. Ilmassa on nimittäin ollut jo jonkin aikaa, että liikkeen kanssa tulee kohta vaikeuksia. Kentsu on siitä rehellinen koira, että jos sillä on jossain jotain ongelmia, se myös näyttää ne kisatilanteissakin. Se ei siis kuulu niihin koiriin, jotka tsemppaavat sellaisissa tilanteissa, vaan se näyttää kyllä ongelmansa, jos sellaisia on ilmassa. Siellä K oli kyllä hyvin tyytyväisen oloinen itseensä, vaikka mokasikin tunnarin. Mutta sen jälkeen se on selvästi tajunnut, ettei se ehkä olekaan toivottavaa, joten se on kokenut sen treeneissä nyt aika haasteellisena. Muuten K kipitti nollakoirana iloisena, eikä liukas matto vaivannut sitä paljoakaan, kun se oli päässyt tutustumaan alustaan.

Viime lauantaina me järkättiin videotsekkaus muutaman treenikaverin kanssa. Eli mentiin eka tekemään palkatta setit, jotka videoitiin. Sitten kokoonnuttiin meille tekemään avokadopastaa (syöminen on tietenkin olennaista näissä tapaamisissa) ja katsomaan videointeja. Kävimme jokaisen koiran jälkeen suorituksen läpi ja mietimme mihin juttuihin kannattaisi lähiaikoina panostaa. Tämä oli oikein hyödyllistä ja mielenkiintoista. Toteutetaan varmasti jatkossakin.

Ylva sai tehdä silloin elämänsä toisen kerran koko alokasluokan palkatta. Sehän on tehnyt muutaman liikkeen palkattomussettejä jonkin verran, mutta koko alokasluokan se on tehnyt nyt kahdesti palkatta läpi. Eka kerta oli marraskuun lopulla pöllötreeneissä Lahdessa ja toka oli nyt. Ylva ei ole ollut palkattomuudesta moksiskaan, joten en usko ettäkö ihan kamalasti teen koko ohjelmaa enää palkatta läpi, mutta palkttomuutta kyllä jatketaan sisällyttäen ohjelmaan jotain yllätyspalkkauskohtia.

Ylvan lauantainen palkattomuustreeni löytyy täältä. Ja jos jaksaa katsoa alokasluokkaa enemmänkin, niin eka palkattomuustreeni löytyy täältä.

Kentsukin kuvattiin, ja se löytyy täältä. OMG tuota sen seuraamista... :) Se siis tosiaankin yrittää rynniä mun eteen, koska on jo oppinut, että palkat löytyvät oikealta. Tohon on nyt tultava muutos. Onneksi vasen käsi toimii jo sen verran, että nyt on vaan pakko alkaa käyttää vasenta taskua, vaikka kipsikädellä onkin välillä vaikeuksia mahtua taskuun... Tunnarissa näkee hyvin, että vaikeeta on. Kaiken kaikkiaan Kentsulla on nyt muutenkin jotenkin ihan kamalan suuri tarve saada tehdä, joten se yliyrittää tosi paljon. Mä vähän luulen, että se on huomannut, ettei se enää ole ykköskoira, ja se varmasti vaikuttaa jonkin verran sen käytökseen. Kepa-setä haluaa niin hirveän paljon tokoilla, hassu pieni.

  

Ojangosta löytyy joulukuusi. :)

Nämä kuvat on otettu viime viikolla. Ei ole kovin talvista... Eiköhän silti päästä joulutunnelmaan. Otimme siihen jo varaslähtöä jokin aika sitten, kun mun siskon 6-vuotiaat kaksoset olivat mulla yökylässä. Tytöt olivat jo kirjoittaneet aikoja sitten joululahjatoivelistat joulupukille ja kysyivät, onko koirien toiveita listattu. Ei ollut, joten he saivat miettiä mitä koirat mahdollisesti toivovat joulupukilta. Niin syntyivät koirien toivelistat. Aika hyvin oli asiat mietitty ja koirat tuttuja tytöille. Kentsun viimeinen toive on aika liikkis. :) Ja niin totta. K rakastaa nyhjätä sylissä ja pussailla.

Hyvää joulua kaikille!