Välikatsaus

Tässä vähän koostetta Ylvan osaamistasosta tällä hetkellä. Takana on siis yksi alokasluokan koe tammikuussa. Avoimeen olen ajatellut mennä tämän kevään aikana, varmaankin toukokuussa, mikäli ei tule mitään odottamattomia esteitä, jotka hidastaisivat meidän etenemistä. Tällä hetkellä avoimen liikkeistä eniten kesken on luoksetulon stoppi, mutta nyt sitä pääsee kivasti treenaamaan, kun ulkokentät alkavat olla sulia. On muuten aivan mahtavaa, että on päässyt treenaamaan hiekalla jo nyt. Piristävää vaihtelua viimeisten neljän lumitalven jälkeen.

Avoimen luokan kokonaisuutta en ole vielä pahemmin lähtenyt rakentamaan. Haluan viedä palasia ihan aavistuksen pitemmälle, ennen kuin alan tehdä enemmän kokonaisuutta ja palkattomuutta. Kovin kaukana siitä ei kyllä olla.

AVO - missä mennään:

Paikallamakuu
P-makuu itsessään sujuu ihan kivasti. Y makaa rauhallisena ja ryhdikkäänä, eikä yleensä mene lonkalle. Jos joskus harvoin sattuu menemään, niin puutun asiaan. Joskus alkuaikoina se mieluusti siirsi etujalkoja eteenpäin, kun makuu kesti vähän pitempään. Enää ei sitä ole esiintynyt. Piilopaikallamakuuta ei olla vielä oikeastaan harjoiteltu. Muutaman kerran olen tehnyt sitä kotona niin, että olen nurkan takana ja katson peilistä mitä koirat tekevät. Yhden kerran olen treenitilanteessa tehnyt tämän niin, että jäin oviaukolle notkumaan. En siis ollut varsinaisesti vielä piilossa, mutta en myöskään seissyt rivissä alokasluokan tapaan. Tätä pitäisi nyt alkaa harjoitella. Voisi ryhdistäytyä ensin kotitreeneissä, joissa voi hyödyntää peiliä. En nimittäin halua tehdä tätä niin, etten oikeasti näkisi mitä Ylva mahdollisesti tekee.

Seuraaminen
Avo-kaavio on hallussa, sillä Ylva on tehnyt aika paljon pitempiäkin seuraamisia.

Liikkeestä maahanmeno
Tässä ei ole mitään ihmeitä. Olen tehnyt jo aiemmin maassa pysymistä niin, että menen Ylvan taakse, joten avoimessa tapahtuva paluu koiran taakse ei ole uusi juttu.

Luoksetulo
Hyvällä alustalla ja kunnon avuilla (päästän Ylvan ihan mun lähelle ja käytän suullisen käskyn lisäksi kroppa-apua) Ylva tekee hyvän stopin. Tätä ollaan tehty jonkin verran, mutta ei niin säännöllisesti, että tapa jarruttaa olisi vielä vakiintunut. Ja sen takia en halua tehdä tätä millä tahansa alustalla. Haluan ensin tavan vakiintuvan tietynlaisella alustalla, ennen kuin alan yleistää sitä erilaisille alustoille. Esimerkiksi Vuokkosilla en tee stoppeja ollenkaan, koska sillä alustalla en saa esille tässä osaamistasossa sellaista stoppia mitä tavoittelen. Jessican hallilla stopin saa esille. Paras vaihtoehto on treenata tätä pehmeällä hiekkakentällä, ja onneksi tänä vuonna lumet ovat sulaneet siihen tahtiin, että nyt stoppeja päästään treenaamaan ulos. Vielä on kuitenkin matkaa kisasuoritukseen. En ole vielä tehnyt stopin jälkeistä luoksetuloa (seisomasta sivulle).

Luoksetulon muissakin palasissa on puuhaa. Jätössä Ylva mieluusti siirtää etutassujaan kerran kaksi, ja siitä haluan eroon. Tassuttelu ei ole pahaa (vielä), mutta se on sen oloista, että siitä tulisi helposti tapa (ehkä osin jo tullutkin). Lisäksi se saattaisi alkaa pahentua, jos asiaan ei puuttuisi. Tein aiemmin sellaisia treenejä, että kutsuin Ylvan yllättäin mulla olevaan leluun, kun se istui mun poistuessa jalat paikoillaan. Avustaja näytti peukulla, kun Y istui hyvin. Tästä saimmekin sitten uuden ongelman, kun Ylvan odotusarvo kutsumiselle nousi. Ylva saattoi jopa hilata pyllyään maata pitkin eteenpäin, kun se odotti vapautusta leluun.

Ylvaa ei oikein jähmetä mikään (vrt. useimmat bc:t), joten en pysty kauheasti hyödyntämään esim. namien jättämistä maahan. Nyt olen pari kertaa testannut sellaista, että laitan namit Ylvan etutassujen päälle. Se tuntuisi olevan riittävän selkeä tapa kertoa, ettei tassut saa liikkua. Lisäksi en nyt vähään aikaan aio poistua Ylvan luota ilman, että näen koko ajan sen tassut. Uskoisin, että tämä korjaantuisi heti, kun Ylva vain saa kiinni siitä, mitä siltä odotetaan. En ole osannut sitä sille vielä tarpeeksi selkeästi kertoa, mutta ehkä toi namit tassuilla -tapa auttaa asiassa.

Lisäksi vahvistan sivulletulossa tällä hetkellä sitä, että Ylva ei alkaisi kääntyä liian aikaisin sivulle. Mulla on ollut koko ajan ykkösprioriteettina se, että Y ei saa osua muhun sivulletullessa. Kentsun kun opetin vahingossa hakemaan paikkansa sivulla fyysisen kontaktin kautta. Y ei yleensä osukaan, mutta se mieluusti alkaa aina silloin tällöin ennakoida sivulletuloa, ja mä en vaan henkilökohtaisesti kestä yhtään sitä, että se kääntyy ikään kuin mun edessä. Siksi muistutan sille nyt, että on jopa suotavaa mennä vähän mun ohi, ennen kuin kiepsahdetaan sivulle.

Paloina kaikki nämä toimivat ihan kivasti. Kokonaisena liikkeenä (suora luoksetulo) toivoisin Ylvalle enemmän voimaa, mutta vielä ei tekniikan ja vauhdin yhdistäminen ole täysin sujuvaa. Ylva siis lähtee yleensä lujaa kiihdyttäen, mutta sitten se vähän hidastaa vauhtia, kun joutuu alkaa miettiä sivulletuloa ja siihen liittyviä kriteerejä. Tämä on ihan normaali kehitysvaihe, joka muuttunee osaamistason myötä.

Ylva ei saa osua muhun sivulletullessa.

Kentsun opetin vahingossa hakemaan paikkansa sivulla fyysisen kontaktin
kautta. Siitä olen oppirahani maksanut, ja niinpä nyt Ylvalla on eri säännöt.

Liikkeestä seisominen
Tämä meni uusiksi. En ollut tyytyväinen Ylvan seisahduksiin, joten päätin jo aikoja sitten, että alokasluokan kokeen jälkeen opetan sen uusiksi. Ylva ei vaan pitänyt tärkeänä iskeä jarruja kunnolla päälle. Tähän liittynee osittain hitaampi tempo - vrt. luoksetulon stoppi, jossa jarruttaminen on kivaa. Mulla on sellainen periaate, että nuoren koiran pitäisi vähän ylityöskennellä monessa asiassa. Jos se ei ylityöskentele nyt, niin mikä tilanne on muutaman vuoden päästä? Ylityöskentely aina vähenee ajan myötä, ja siitä on varaakin antaa vähän pois. Esimerkkinä Kentsun seisahdukset nuorena poikana; K saattoi jopa lähteä vähän pakittamaan seiso-käskyn kuultuaan. Ylvan seisahdukset ovat olleet hyvin vaihtelevia. Se saattoi välillä tehdä todella teräviä seisahduksia ja muutaman kerran otti jopa peruutusaskelia. Mutta sitten yhtäkkiä terävyys saattoi jäädä pois, eikä sitä välttämättä saanut esille edes kunnon avuilla. Se oli laadultaan aivan liian vaihtelevaa, eikä kyseessä ollut todellakaan treenaamisen ja toistojen puute.

Niinpä aloin opettaa Ylvalle pomppuseisahdusta. Näin tehtynä Ylvan on ehkä helpompi saada kiinni kriteereistä + tämäkin on ns. ylitreenausta. Se pomppuhan tulee jäämään pois.

Teemme tätä vielä pakittamisen kautta. Siis minä pakitan ja Y seuraa perässä. Y tarvitsee vielä myös käsiavun multa. Mutta kivalla alulla tämä silti jo on.

Seisomassa pysyminen ei ole Ylvalle mikään ongelma, jos teen sitä erikseen ja jos teen samalla vaikkapa jotain häiriöitä (heiluttelen/heittelen palloa tms). Mutta sitten kun mitään sen kummempaa ei tapahdu, paitsi mun kävely, niin Ylvasta näkee, ettei se pidä seisomista oikein minään tehtävänä. Tämän arvoa pitäisi alkaa nostaa Ylvan mielessä. Mun siirtyminen Ylvan taakse ei ole mikään ongelma.

Tasamaanouto
Palaset ovat hyvällä mallilla ja kokonaisia noutojakin ollaan jonkin verran tehty. Mutta palasten vahvistamista tarvitaan vielä paljon. Ylva pitää pääsääntöisesti kapulaa tosi hyvin ja varsinkin, jos asiasta sille muistuttaa vetämällä kapulasta. Ote on silloin napakka. Liikkuminen kapula suussa sujuu myös hyvin, esim. mun perässä kulkemiset (jos pakitan), vierellä kulkemiset, istumiset, maahanmenot, kiepin teko itsensä ympäri, hyppääminen jne. Kaikki nämä sujuvat hyvin ja ote on hyvä. Mutta sivulletulo kapula suussa on edelleen pikkaisen haastava. Ylva haluaisi tässäkin alkaa ennakoida sivulletuloa eli kääntyä mun edessä (ja se ei mulle käy) ja äkkiä saattaa tulla myös yksi kapulan pyöräytys (otteen löystäminen), kun Y tulee sivulle. En ole täysin saannut kiinni siitä, että liittyykö tämä vain siihen, että sivulletulo kapula suussa on vielä vähän haastavaa, kun mukana on niin monta ylläpidettävää kriteeriä, vai odottaako Ylva jo palkkaa siinä vaiheessa. En yleensä ota kapulaa Ylvalta pois, vaan se saa luvan kanssa tiputtaa sen, kun pitää siitä hyvin kiinni. Eli ainakaan kapulan poisottoa Ylva tuskin odottaa. Tässä mun pitää osata olla tosi tosi selkeä. Muuten Ylva alkaa kuumua.

Lisäksi olemme jonkin verran harjoitelleet heittoa ja siinä sitä, että Ylva ei saa liikuttaa jalkoja. Haluaisin, että Y katsoo minne kapula lentää, mutta se tarjoaa hyvin mielellään tässä kontaktia. Tässä on vielä erilaisia palasia työstettävänä.

Muuten sitten tehdään ihan normivauhtinoutoja ja kapulan nostoja. Ylvalla on ajatus palauttaa heti kapula, joten se ei tee mitään lenkkiä kapulan noston jälkeen. Mutta se kyllä nostaa kapulan edestäpäin, ellei kapula ole laippa siihen päin. Se pikkaisen häiritsee mua, kun olen tottunut Kentsun nostoihin. Kentsun on "pakko" nostaa kapula takakautta, koska se ei purentavikansa takia saa sorvattuja kapuloita muulla tavalla suuhun. Pitää vähän miettiä opetanko Ylvalle joskus takakautta noston vai pystynkö elämään ton noston kanssa. :) Siisti se siis on, ei lennätä kapulaa, ei kaarrata noston jälkeen tms. Eli sinällänsä siinä ei ole mitään vikaa. Kyse on vaan makuasiasta.

Nouto on Ylvan lemppareita, joten tämän suhteen saattaa tulla vielä jotain kuplaantumisongelmia = Ylva vajoaa omaan kuplaansa jättäen mut sen ulkopuolelle. Sitä on välillä esiintynyt joissakin treenitilanteissa, ja olen saanut aina rikottua kuplan. Mutta treeniä tarvitaan lisää, jotta pääsen puuttumaan tilanteeseen myös kisatilanteessa, jos sellaista joskus tapahtuu.

Kentsu rakastaa noutoa ja varsinkin juoksua kapulalle ja sen nostoa.
Takaisin K ei niin mielellään tulisi, jos saisi valita. Ei vaan ole saanut. :)

Ylvakin on noutohullu, ja sille on ominaista kiihdyttää myös takaisin
kapulan kanssa. Samanlaista kapulan omimista ei siis esiinny kuin sedällään.

Kaukot
Avo-vaihdot sujuvat kivasti. Olen tehnyt niitä jo viidestä metristä, mutta en ole tehnyt vielä viiden sekunnin väleillä - saati palkattomuuksissa vikana liikkeenä. Joten siinä mielessä hommaa vielä on. Mutta hyvällä mallilla silti ollaan. Kokonaisena liikkeenä tehtynä Ylva mieluusti siirtäisi etupäätään vähän vasemmalle, joten nyt mun pitää muistaa laittaa vähäksi aikaa siihen joku este, esim. treenikassi. Sillä on ennenkin "korjattu" noita vinoon suuntautuvia vaihtoja.

Hyppy
Muutamassa viimeisessä treenissä Ylva on käskyn saatuaan lähtenyt liikkeelle ja iskenytkin sitten yhtäkkiä jarrut pohjaan ja palannut sivulle. Mietimme voisiko agilityllä olla tähän jonkin osuus. Niin tai näin, tällaista ongelmaa ei ole alun perin ollut, enkä usko tämän olevan mikään ongelma, kun vaan alamme taas treenata säännöllisemmin. Sen verran ollaan ehditty hyppyä alokkaan jälkeen tehdä, että nyt Ylva jo tietää, että käsky esteen takana voikin olla istu. Alkuun tein niin, että annoin Ylvan ensin selvästi seisahtua, ennen kuin sanoin istu-käskyn, jotta sillä oli mahdollisuus saada kiinni siitä, mitä haettiin.

Kepalla on kaukoissa sekatekniikka. Sen opettaminen oli lasten leikkiä
verrattuna takapää paikallaan -tekniikkaan. Vai kultaako aika muistot?

Ylvan tekniikka kaukoissa on takapää paikallaan. Tarvitaan vielä paljon paljon
paljon toistoja toistoja toistoja, mutta eiköhän ne siitä joskus valmistu. :)

Ylvaahan on koko ajan rakennettu evl:ää varten. Noi alaluokkien liikkeet rakentuvat siinä sivussa. En siis etene luokka kerrallaan, ja osin siksi valmistuminen on vähän hitaampaa. Mutta meillä ei olekaan kiire yhtään minnekään, joten eteneminen saa tapahtua sitä mukaa miten se luonnollisesti tapahtuu. Tässä voisi samalla tsekata mikä on loppujen liikkeiden tila eli voittajan ja evl:n.

Paikalla istuminen
Tätä ollaan tehty siitä lähtien, kun aloitimme harjoitella paikalla makaamista. Olen vielä näkyvillä ja aika lähellä Ylvaa. Ylva istuu pääsääntöisesti tosi levollisesti. Joskus saattaa tulla joku tassun asennon korjaus (jos istuminen kestää pitempään), mutta se on luonteeltaan erilaista kuin luoksetulossa. Eli tässä Ylvalla ei ole odotusarvoa kutsumiseen, vaan se tietää kyllä, että tämä on "vain" paikalla istumista.

Seuraaminen
Ollaan tehty jo melko pitkiäkin seuraamisia, mutta pääasiassa tässäkin työstetään eri paloja. Ollaan tehty myös juoksussa käännöksiä ja juoksusta seis + hitaassa käännöksiä. Hitaassa on näistä eniten työstettävää, mutta hyvällä mallilla sekin on. Sivuaskeleita ollaan vähän aloiteltu, mutta niitä on tehty niin vähän, ettei niiden voida sanoa olevan vielä millään mallilla. Niistä on olemassa videomateriaalia, jonka koitan sysätä jossain vaiheessa nettiin.

Liikkeestä istuminen
Tätä ollaan tehty alusta asti muiden jäävien kanssa. Ihan ok-mallilla on. Pitää muistaa kiinnittää huomiota siihen, että tassut eivät saa tässäkään liikkua.

Zeta
Olen tehnyt muutaman mukaanoton, mutta siinäpä kaikki tämän liikkeen "treenaus". Kaikkia kolmea jäävää ollaan kylläkin treenattu koko ajan, mutta vielä en ole päässyt varsinaiseen erottelu/kuunteluvaiheeseen. Tai no ollaan me joitakin kertoja tehty sellaista treeniä, että heitän nampan kauemmas, jonka Y käy syömässä ja juoksee sitten mua kohti ja mä sanon jonkun kolmesta jääväkäskystä. Palkaksi heitän taas nampan kauemmas. Tämä on ollut Ylvan mielestä jotenkin huippuhauskaa, joten tässä tulee äkkiä lieveilmiönä teputtelua paikoillaan. Ja sitähän ei haluta kauheasti vahvistaa.

Luoksetulo
Ylvaa on välillä jätetty maahan ja kutsuttu siitä asennosta. Ei ongelmia. Maahanmenoja on tehty jonkin verran. Niissä sama tilanne kuin seisomisissakin eli päästän lähelle ja annan kunnon avut.

Piste
Ensimmäisiä asioita, joita Ylva alkoi pentuna harjoitella. Vähän vaihtelua suorituksissa. Lähinnä kesken on tekniikan ja asenteen yhdistäminen. Erikseen treenattuina toimivat hyvin. Treenaan niitä vielä paljon omina juttuina eli erikseen asennetta, jolloin Ylva yleensä juoksee vain hakemaan pallon pisteen takaa. Erikseen tekniikkaa, jolloin Ylva saa tarjota pisteen takaa oikeaa paikkaa. Näissä olen usein lähempänä pistettä. Ylva osaa paikan tosi kivasti, mutta vielä on vähän matkaa siihen, että se voisi juosta täysillä pisteelle ja tarjota paikkaa ilman, että joutuu sitä kovasti miettimään.

Ruutu
Tehty todella vähän ja satunnaisesti, ja sen huomaa. Tehty vain sellaisia treenejä, joissa Ylva hakee ruudusta pallon. Välillä ollaan viety pallo yhdessä, välillä se on valmiina. Ollaan samalla harjoiteltu ruudun bongausta. Y osaa bongata ruudun usein aika hyvin, mutta joskus sillä on loppuvaiheessa vähän hakemista. Eli tietää kyllä, että pallo on ruudussa, mutta ei ole aina ihan kartalla siitä, että missä siellä (takana ja keskellä), jos se ei jostain syystä näy. Tämä on vain treenin puutetta. Otan ruudun jossain vaiheessa keväällä tehotreenaukseen, mutta vielä ei ole sen aika.

Kentsu on pistefriikki. Saas nähdä onnistunko
tekemään Ylvastakin sellaisen...

Ylva on noutofriikki.

Ohjattu nouto
Ollaan tehty vähän sellaista palaa, että seistään Ylvan kanssa pisteen edessä, heitän reunimmaiset kapulat suunnilleen paikoilleen, kiepsautan Ylvan pisteen taakse, pakitan lähetyspaikkaan ja lähetän Ylvan noutoon. Eli lähinnä vain esitelty Ylvalle, että noudon voi tehdä tästäkin suunnasta.

Metallinouto/hyppynouto
Metallin kanssa ei ole (onneksi) ollut mitään ongelmia. Olen tosin tehnyt metallinoutoja lähinnä vain vauhtinoutoina eli pitäisi muistaa alkaa tehdä niitä myös loppuun/omaa tekniikkatreeniä metallikapula suussa. Hyppynoudossa pitänee vahvistaa vielä vinoja hyppyjä. Ylva osaa hakea esteen todella hyvin eri suunnista, kun mukana ei ole kapulaa, vaan lähetän Ylvan vain hyppäämään tai kutsun takaisin hypyn kautta. Y voi olla hyvinkin sivussa hypyn linjasta, ja se hakee hypyn hyvin. Mutta kun mukaan liittää noutokapulan, niin silloin saattaa kapula voittaa hyppäämisen.

Tunnistusnouto
Tätä on tehty nyt vähemmän, mutta alku on hyvällä mallilla. Olen tehnyt enemmistönä vain haistelutreeniä eli olen itse lähellä kapuloita, usein istun kapuloiden vieressä. Ylva on ymmärtänyt hyvin idean, mutta sillä on nyt vähän turhan kiire löytää oma ja palauttaa se. Ajattelin ottaa hetkeksi käyttöön oman kapulan piilotuksen, nyt kun päästään ulos treenaamaan.

Kaukot
S-I- ja S-M-vaihdot ovat alullaan, mutta toistoja tarvitaan vielä paaaaaaljoooon. Samoin pitäisi opettaa Ylva siirtämään etujalat käskystä "alleen" maahan-seiso-vaihdossa. Nyt kun olen ihan Ylvan lähellä, se nousee ylös hyvään asentoon. Asiaa auttaa mun läheisyys, kun Ylva ottaa muhun samalla katsekontaktia, jolloin se myös nousee väkisinkin lyhyempään asentoon. Mutta jos menen vähänkin kauemmas, Y haluaa nousta pitempänä.

Hitsi kun täältä lumihangesta ei meinaa päästä pois.

Muistinkohan nyt kaikki liikkeet? Ylvalla on siis kaikki liikkeet (liikepalaset) jollakin mallilla. Se osaa paljonkin paloja sieltä täältä. Mutta vielä on pitkä matka siihen, että saadaan liikkeet kokonaisiksi sekä päästään treenaamaan kokonaisuutta ja palkattomuutta ylemmissä luokissa. Onneksi vielä sitä ei tarvitsekaan osata, joten voimme rauhassa vahvistaa jo alulla olevia palasia ja harjoitella puuttuvia palasia. Avoimen luokan liikkeet ovat sen verran pitkällä, että sen kokonaisuutta päästään kohtapuolin jo rakentamaan.

Kenneli oli niin onnellinen, kun sai eilen
treenata vähän rauhallisia juttuja. Vitsi että
voi koira olla tyytyväisen oloinen!