Väliaikakatsaus

Ylvan kanssa on tehty viime aikoina paljon liikepaloja, mutta viime sunnuntaina päätin tehdä voittajan kokonaisuudet siinä muodossa missä Ylva ne tällä hetkellä hallitsee. Tämä oli ensimmäinen kokonaisuuksien tsekkaus voittajan osalta, ja tilanne näyttikin paremmalta mitä odotin. Tai en siis ole ehtinyt edes miettiä sen tarkemmin, miten kokonaisuus voisi toimia, koska pääpaino on ollut muutamassa projektissa.

Treenasimme Lahdessa Oilin, Riikan ja Marian kanssa. Videointitreenien jälkeen menimme Oilille ja Petelle katsomaan videoita ja analysoimaan suorituksia.

Tässä on samalla hyvä tehdä pieni väliaikakatsaus siitä, missä mennään. Ikää Ylvalla on nyt kaksi vuotta ja kuukausi puolitoista siihen päälle. Käyn liikkeet läpi siinä järjestyksessä kuin ne tehtiin sunnuntaina. Video löytyy täältä.

Ylva kesällä Luukissa.

Ensin muutama sana liikkeiden väleistä. Ylva on vakaa koira, jolla on pokkaa vaipua tietyissä tilanteissa passiivisuuteen. Sitä ei esiinny usein, mutta tietyt tilanteet saavat sen helposti nihkeäksi. Siksi olen panostanut siihen, että haen Ylvasta aktiivisuutta ja pystyn "pakottamaan" sen aktiiviseksi, jos tulee sellainen olo, että nihkeys/kyttäys/what ever olisi iskemässä.

Olen halunnut saada aktiivisuutta sosiaaliseen palkkaustilanteeseen, ja tykkään treenata tämän asian vähän "yli". Kyllä se siitä sitten joskus tasaantuu, mutta tällä hetkellä on tärkeää, että Ylva oikeasti aktivoituu kehuista, ennen kuin saa palkan. Se on sujunut kivasti, ja Y alkaakin ihan luonnostaan tarjota pomppimista vapautuksen jälkeen. Ja jos se jostain syystä ei joskus tarjoa, niin sitten se "käsketään pomppimaan". :) Mä treenasin aikoinaan Kentsunkin kanssa nämä tilanteet vähän överiksi, ja siitä ne sitten tasaantuivat, mutta koira oppi halutun tunnetilan noihin tilanteisiin. Eiköhän se Ylvankin kanssa toteudu. Ainakin on menossa oikeaan suuntaan.


Tunnari

Tunnari on kivalla mallilla. Siinä tarvitaan nyt vaan toistoja, rutiinia ja kokemusta (niin kuin ihan kaikissa muissakin liikkeissä :)). Liikettä voi tehdä jo ihan normisti liikkuroituna. Välillä saatan tehdä ns. nenänavaustreenin ennen normitunnaria. Eli piilotan yhden kapulan nurmikolle. Sen jälkeen tehdään tunnari normaalisti.

Huomasimme ihan sattumalta aivan hetki sitten, että Ylvalle on haasteellisempaa, jos kapulat on viety käsin. Sille on taidettu viedä kapuloita aika paljon pihdeillä, koska eroa työskentelyssä on nähtävissä. Teimmekin sunnuntaina sen takia tarkoituksella kaksi tunnaria. Ekassa kapulat vietiin käsin, ja siinä näkee aika tyypillisen Ylvan tunnarin. Lopussa tehtiin toinen tunnari, jossa liikkeenohjaaja vei kapulat käsin. Nyt tuossa ei ollut haistelussa ihan niin suurta eroa mitä on treeneissä nähty, mutta eroa kuitenkin on. Ylva tosin oli tossa vaiheessa varmaan jo vähän läkähtynytkin (ei ollut ihan niin reipas kuin yleensä). Treeneissä tuli nimittäin yhtäkkiä todella kuuma. Nyt on ollut haastavat kelit, kun sää saattaa muuttua puolessa tunnissa täysin. Kun sataa, asteita on tyyliin +13. Sitten kun paistaa, voi olla lähes +20. Eli aina tuntuu olevan väärät vaatteet päällä...

Anyway, tunnarissa jatketaan ihan vaan normitreenausta, mutta pidetään huoli siitä, että sitä tehdään myös klähmityillä kapuloilla.

kuva Isabella Fagerström

liikkeestä istuminen

Ylvan tyyppivika on kepeät etutassut. Jos sillä on yhtään odotusarvoa sille, että se voidaan kutsua, palkka lentää tms, niin se hyvin mielellään tramppaisi vähän etutassuillaan. Onneksi huomasin sen taipumuksen jo aika nuorena, niin olen päässyt puuttumaan siihen ajoissa. Tosin toistoja on tarvittu tajuttomasti ja tarvitaan vielä lisää, koska ominaisuus on niin sisäänrakennettua.

Paikalla istumisessa tämä ei niin tule ilmi, koska siinä Ylvalla ei ole odotusarvoa kutsumiselle tms. (jos siinä tassut liikkuvat, niin silloin on ennemmin kyse asennon parantelusta). Mutta esimerkiksi avoimen luokan luoksetulossa tätä esiintyi, ja sen eteen tehtiin vähän yhtä jos toistakin kokeilua. Vielä en tiedä kuinka suureksi ongelmaksi se saattaa tulla liikkeestä istumisessa/zetassa - aika näyttää. Videolla Y siirsi tassua mielestäni kerran, kun katsoi taaksepäin. Veikkaan että tämä on asia, johon joudumme aina välillä palaamaan muistuttelumielessä. Ainakin sitä pitää koko ajan tarkkailla.

Tarkoitus olisi nyt tehdä kaikkia kolmea jäävää, jotta kaikkia tulisi treenattua ja niiden erotteluun saisi varmuutta. Sitten joskus kun voittajan koe lähestyy, keskitymme pelkästään istumiseen. Ylva on aika hyvin erotellut asennot, mutta jokin aika sitten sillä oli vähän vaikeuksia istumisen kanssa. Istuminen oli ollut silloin pienellä tauolla, ja kun sitä alkoi taas tehdä, niin muutamassa treenissä oli vaikeuksia. Jos vähän hidastin kulkuani käskyä antaessa, Y istui. Jos en auttanut yhtään, Y seisoi. Nyt sitä ei ole enää ilmennyt noin voimakkaana, mutta paljon tarvitaan tässäkin lisää rutiinia.

Namipalkka lentää, kun istuminen on onnistunut. Kuva Charlotte Jaakola

Noudot

Ensin noudoista yleisesti, vaikka siitä on ollut täälläkin jonkin verran juttua. Meillehän tuli megaongelma noudoissa viime keväänä. Se oli päässyt kehittymään vähän varkain ja on täytynyt muhia pitemmän aikaa. Sen verran vahvasti se iski. Ylva alkoi siis palauttaa kapulaa todella hitaasti ja vaivalloisesti, ihan kuin sillä olisi kilojen painoinen punnus niskassa. Siihen mennessä oltiin jo kehitetty kaikenlaista historiaa noutoon, jotka varmasti vaikuttivat asiaan. Todennäköisesti Ylva kyyläsi mua miettien eri vaihtoehtoja kuten, tuleeko vauhtipalkka, lähdenkö karkuun, miten sivulle pitikään tulla (siinä on ollut alusta asti aika paljon sääntöjä).

Ekan kerran kyyläys tuli vahvasti esille meidän ekassa avoimen kokeessa, joka oli toukokuussa. Siitä lähtien olen tehnyt kaikki noudot loppuun asti eli vauhtipalkkaa ei ole ollut nyt yli kolmeen kuukauteen. Mutta odotusarvoa on yhä olemassa. Kyyläys tulee esille vain "norminoudoissa" eli kun Ylva on mun sivulla ja heitän kapulan. Jos teen noudon esimerkiksi kutsuna, niin silloin Y ei kyylää. Eli jotain saalisviettiäkin siinä näyttäisi olevan mukana, kun tarvitsee heiton, jotta kyyläys pääsee päälle.

Aloin siis tehdä kaikkia noutoja loppuun asti eli palkka tuli vasta sitten, kun Y oli tullut sivulle. Tämän luulisi lisäävän halua tulla nopeasti sivulle, mutta niin ei käynyt. Toki palautukset lähtivät heti vähän rentoutumaan, kun vauhtipalkkaa tai muita tapahtumia ei enää tapahtunut. Tilanne näytti vähän paremmalta, mutta totuus paljastui, kun aloin valmistautua SM:iin ja lisäsin ohjelmistoon palkattomuudet. Kyylä palasi takaisin. Palkattomuus siis vain huonontaa tilannetta.

Tämän jälkeen aloin tehdä niin, että Y teki aina 1-2 liikettä palkatta ja sitten noudon loppuun, josta sai palkan. Seuraavaksi muutettiin kuviota vielä sen verran, että Y ei saanutkaan enää palkkaa noudosta, vaan joutui tekemään aina noudon jälkeen vielä jotakin ennen kuin sai palkan. Joskus se oli vain siirtymä ja uusi sivulletulo eli ei aina mitään isompaa. Siirsin siis palkkaa vähän kauemmas noudosta, koska palkan odotus tuntui vielä sen verran suurelta. Tämäkin vei asiaa parempaan suuntaan ja osa treenien toistoista oli oikein mallikkaita. Tiesin kuitenkin, ettei tilanne kantaisi vielä kisatilanteessa - ja SM:ssä Ylvan nouto olikin kamala.

Taas pohdittiin miten treeniä tulisi muuttaa. Päädyimme ottamaan käyttöön herkkupurkkipalkan ja alkaa sitä kautta muuttamaan Ylvan mielikuvaa liikkeestä. Eli laitan purkkiin jotain ekstraherkkua, näytän sen ennen noutoa Ylvalle ja noudon jälkeen Ylva saa syödä herkkua. Tein alkuun niin, että mulla oli yhdessä purkissa enemmän herkkua, josta Y sai syödä aina vähän. Sitten purkki laitettiin kiinni ja jatkettiin treeniä, mahdollisesti toinen nouto perään ja taas herkkupurkilta maistiaisia.

Muutosta käytökseen alkoi tulla heti, joskin ei ihan toivotunlaista. Ensinnäkin Ylva alkoi odottaa noutoon pääsyä vähän liikaa, joten mukaan tuli nykimisiä ja halua varastaa. Tähän on ollut melko helppo puuttua. Noutoon päästyään se on juossut aivan raivopäisenä kapulalle, jonka se mielellään lennättää rumasti ennen nostoa. Ylvalla on ollut ennen hyvät nostot, mutta nyt ne siis huononivat. Sokerina pohjalla Ylva alkoi myös pyöritellä ja pureskella kapulaa, kun alkoi olla lähellä mua. Ja normaalistihan Ylva ei pure kapulaa.

Yritin ensin saada esille pureskelua muualla, mm. kierroissa, koska en olisi halunnut sanoa itse noudossa mitään, kun nyt pitäisi nimenomaan välttää kaikkea multa tulevaa toimintaa, koska ongelmana on nimenomaan mun kyttäys. En oikein saanut sitä kierrossa esille, joten päädyin sanomaan noudossakin, koska pureminen ei nyt vaan ole sallittua.

Ei-toivottuja toimintoja tuli sen verran paljon, että jouduttiin taas alkaa miettiä tilannetta uusiksi. Päädyin antaa herkkupurkille vielä mahdollisuuden, koska se oli kuitenkin lähtenyt muuttamaan Ylvan käytöstä. Vaikkakaan ei ihan täysin haluttuun suuntaan. Mietimme voisiko Ylvaa nostattaa se, kun se sai syödä purkista vain vähän. Toinen vaihtoehto on toki se, ettei Ylva koekaan ruokaa niin suurena palkkana, vaikka se nykyisin onkin ahne. Päädyin nyt sellaiseen palkkaustapaan, että jaan herkut moneen purkkiin. Ylva saa jokaisen noudon jälkeen syödä purkin tyhjäksi ja usein vielä sen jälkeen lelun, jotta varmasti ei jää mitään kytemään.

En ole ehtinyt tehdä noutoja vielä kovin kauaa näin, koska heti ton suunnitelman jälkeen Ylvalle tuli yskä ja noutoihin lähes kolmen viikon tauko. Mutta nyt ollaan jonkin verran tehty noutoja tuolla menetelmällä, ja homma on taas mennyt eteenpäin. Eli näytän purkin Ylvalle ennen noutoa, puutun asiaan, jos Y koittaa nykiä/varastaa alussa (usein saatan muutenkin auttaa siinä tilanteessa sanomalla Ylvalle jo vähän ennakoivasti jotain), huudan "nätisti" ennen nostoa, jos nosto on silti ruma, niin sitten en hyväksy sitä vaan otamme uusiksi. Noudon jälkeen Y saa syödä herkkupurkin tyhjäksi ja sitten se saa lelun. Toki jos satun tekemään esimerkiksi ohjatun molemmat puolet peräkkäin, niin Y saa lelun vasta niiden jälkeen (purkin se saa silti jokaisen noudon jälkeen). Vähän sillä on vaikeuksia vaihtaa palkkaa ruuasta leluun, mutta onnistuu huijauksen kautta eli käsky kiertämään ja siitä lelun anto, ja kas kummaa, ongelmaa ei enää olekaan. ;)

Suunta on edelleen ollut oikea, joten olo alkaa olla jo vähän toiveikas tämän suhteen. Nyt pitäisi testata miten Ylva suhtautuu siihen, kun nouto tehdäänkin palkattomuuden yhteydessä. Sehän on ollut kuitenkin se suurin ongelma.

Videolla on hyppynouto ja metallinouto. Pidin metallia hetken aikaa tauolla, kun jouduin ottaa noudon erityisprojektiksi. Mutta nyt on otettu metalli mukaan treeneihin, koska olen huomannut, ettei pitkät tauot sen suhteen tee hyvää. Vaikka Ylvalla ei ole ollut suoranaisesti ongelmia ottaa metallia suuhunsa, niin kyllä sekin oli tauon jälkeen hetken sitä mieltä, että noudot voisi tehdä muullakin kuin metallilla. Mä lykkäsin sille kapulan suuhun ja kerroin että ei voi, ja sen jälkeen ei ole ollut ongelmia. :) Hyppynoudossa ei olla päästy tekemään vielä mitään vinoja heittoja tms, koska haluaisin vauhtipalkata ne, eikä vauhtipalkkaus ole vielä pitkään aikaan meidän ohjelmistossa...

Alkukesästä jouduin tekee paljon töitä sen suhteen, että tassut pysyvät liikkumatta, kun kapula heitetään ja otetaan pois suusta. Se sama etutassuongelma... Ylva kyllä sai siitä aika hyvin kiinni, vaikka se alkuun tuntui olevan yhtä vääntöä saada se ymmärtämään mitä siltä haluttiin tai oikeammin ei haluttu. Tämä on varmaankin myös asia, jota pitää tarkkailla ja säännöllisesti muistuttaa asiasta.

kuva Isabella Fagerström

seuraaminen

Seuraaminen on Ylvalla aika vahvalla pohjalla, mutta siinäkin riittää treenattavaa. Pitäisi muistaa ottaa täsmätreeniin käännökset, rytminmuutokset, rytmit jne. Mä alan helposti kävellä vähän liian nopeasti. Veikkaan että pikkaisen rauhallisempi kävelytahti olisi parempi. Askelia ja peruutusta ollaan tehty vain erikseen. Parissa treenissä olen tehnyt niin, että seurautan pienen pätkän suoraa, pysähdyn ja teen askeleet johonkin suuntaan. Eli olen alkanut esitellä niitä seuraamisen yhteydessä. Sunnuntaina tein ne ekaa kertaa keskellä koko kaaviota - ja ne meni ihan plörinäksi. :) Mäkään en ehkä keskittynyt niissä tarpeeksi hyvin, enkä liikkunut tarpeeksi hitaasti. Seuraamisen jälkeen tein ne vielä erikseen vähän rauhallisemmalla temmolla.

Vaikka videolla ne esiintyvätkin nyt vähän epäonnistuneina, niin kaiken kaikkiaan ne ovat kuitenkin menneet eteenpäin. En vielä hetki sitten voinut tehdä niitä perusasennosta, enkä päättää niitä perusasentoon. Eli tein ne aina niin, että alku ja loppu tapahtui seisten.

kuva Isabella Fagerström

ruutu

Aloin opettaa ruudun paikkaa kesällä. Tarkoitus oli tehdä se samaan tapaan näyttöruutuna kuin Kentsunkin kanssa, mutta siitä ei vaan tullut kerta kaikkiaan yhtään mitään. Se tapa ei vaan sopinut Ylvalle, vaikka sitä pyöritteli miten päin vaan. Niinpä oli otettava käyttöön muut keinot, ja päädyin kosketusalustaan. Tuleepa opittua itsekin jotain uutta. :)

Tämä tuntuisi sopivan Ylvalle hyvin. Eli nyt Y saa opiskella paikkaa alustan kanssa, mutta jossain vaiheessa aion palata näyttöruutujen pariin. Silloin tilanne voi olla aivan eri, kun Y on saanut jo kokemusta oikeasta paikasta alustan kera.

Teemme siis lähetyksiä sekä alustalle että tyhjään ruutuun. Samassa treenissä. Olen vielä toistaiseksi aloittanut ja lopettanut toistot alustaan, mutta välillä tehdään lähetyksiä tyhjään ruutuun. Homma etenee koko ajan, ei mitenkään harppauksin - vielä - mutta tasaisen varmasti. Työtä on vielä edessä, mutta niin kauan kun näkee asian edistyvän, niin mikäs siinä on töitä tehdessä.

Ruudun loppuosaa ei olla tehty varsinaisena palana vielä. Oon kyllä laittanut Ylvaa kiertämään ja ottanut siitä seuraamaan + muutaman kerran jättänyt sen maahan makaamaan ja kutsunut siitä seuraamaan. Nyt aletaan treenata myös niin, että jätän Ylvan ruutuun makamaan ja teen kävelykuviot ja lo käskyttää. Tätä ei siis olla näin vielä tehty, ja Ylva lähtikin sunnuntaina ekalla toistolla iloisesti mun perään, kun olin kääntynyt poispäin siitä. Nappasin sen kohdan pois videosta, kun siitä tuli muutenkin niin pitkä. Palautin Ylvan takaisin ruutuun ja tehtiin uusiksi, ja nyt Y tajusi odotella lupaa lähteä ruudusta. Tämä vaatii vain toistoja, ei sen kummempaa. Itse seuraamaantulo ei ole ollut Ylvalle mitenkään vaikeaa, vaikka se tuleekin mun takaa.

Lavastuskuva. :) kuva Isabella Fagerström

kaukot

Testasin sunnuntaina ekaa kertaa kaukoa a) viiveillä ja b) pitemmältä matkalta. Ja siis normisarjana. Yksittäisiä vaihtojahan olen tehnyt vähän eri pituuksilta, mutta pääsääntöisesti niitä tehdään edelleen läheltä + olen hakenut vain oikeaa liikerataa, jolloin toistot tapahtuvat melko nopeassa tahdissa + yleensä asentopareina (s-i-s-i, s-m-s-m, m-i-m-i). Olin oikeasti yllättynyt siitä, miten hyvin tämä meni. Ylva tosin teki sinne lukuisia omia toistoja :), mutta se ei ole mikään ihme, koska emme ole vielä harjoitelleet yhtään viivettä. Se tarjosi lisävaihtoja nimenomaan seisomisen jälkeen, ja varsinkin seisomiseen liittyviä vaihtoja ollaan tehty paljon ns. sarjatulella. Mutta hei, tekniikka piti silti. :) Toi malttihan on täysin treenattavissa oleva asia. :) Sarjan jälkeen tein vielä läheltä tekniikkamuistutuksia, tosin vähän turhan nopeassa tahdissa. En yleensä tee niitä ihan noin nopeasti.

Vielä vähän aikaa sitten en voinut antaa Ylvalle s-m-vaihtoa tarkoittavaa käskyä "ner". Jos annoin käskyn, Ylva heittäytyi vaan alas. Se siis mietti lopputulosta (maassa oloa), eikä tekniikkaa (miten mennään maahan). Sain tilannetta eteenpäin sillä, että annoin Ylvan tarjota maahanmenoja. Silloin se nimittäin teki aina hyvällä tekniikalla - mitä nyt vähän joskus liioittelee... Liitin siinä mukaan ner-käskyä eli sanoin käskyn silloin, kun Y jo suoritti maahanmenoa halutulla tekniikalla. Olin myös tarkka siitä, milloin Y sai tarjota ja milloin ei. Siihen oli omat valmistelut/kuviot. Toki Y aina välillä yrittää tarjota muulloinkin, mutta keskeytän sen toiminnan silloin.

Aina jos Y vaan oikeasti _miettii_ tekniikkaa, se kykenee tekemään vaikka kuinka hienosti, esim. todellakin työntää voimalla kroppansa seisomasta istumaan. Välillä se alkaa miettiä liikaa palkkaa tai lopputulosta, jolloin tekniikka hajoaa. Mutta silloin aina huomautan asiasta ja muistuttelen taas oikeasta tekniikasta.

Fiilis kaukojen suhteen on aika kiva, vaikka työmaata on edelleen paljon edessä. Ollaan kuitenkin jo jollakin tavalla voiton puolella sen ihan teknisen pelkän tekniikkatreenin osalta. Eiköhän nämä tästä, kun niitä vaan treenaa...

Lelun kanssa humputtelua Ruotsissa. Kuva Charlotte Jaakola

luoksetulo

Tämä liike on meillä entiten levällään, ja mulla on ollut vähän asennevammaa tätä kohtaan. Se on niin ärsyttävä liike, vaikea opettaa ja ylläpitää. Pitäis nyt vaan korjata oma asenne ja kääriä hihat ylös ja alkaa vaan raaka työ sen eteen. Ei se sen kummempaa ole, eikä Ylvalla ole nyt ainakaan nähtävissä mitään isompia ongelmia liikkeen suhteen. Ne ongelmat on vaan mun päässä.

Jälkikäteen mietin, että olisin voinut tehdä huvikseni eläinkokeen luoksetulossakin viime sunnuntaina eli testata mitä Y tekee kokonaisessa liikkeessä. Mutta tämä tehtiin paloissa (kuten myös ruutu). Normaalisti en olis pysäyttänyt Ylvaa siinä kohtaa, missä tehtiin maahanmeno (koska Ylva tuli liian odottavasti tai maassa olevia leluja kyttäillen), mutta viimeisen liikkeen ollessa meneillään en jaksanut enää alkaa jankuttaa useammilla toistoilla. Tarkoitus kun oli vaan tehdä liikkeet jossain muodossa läpi (eikä jäädä niitä treenaamaan) ja mennä sitten katsomaan videolta miten meni. Eli nyt se tehtiin noin. :) Mutta jatkossa ei siis ole tarkoitus pysäyttää, jos ennakointia ilmenee. Sitä on ollut välillä ilmassa. Pahimmillaan se oli ennen SM:iä, jolloin en voinut treenata juur ollenkaan stoppia, koska Ylvaa ei vaan voinut pysäyttää sen kyyläyksen takia. Uskon kyttäilyn olleen silloin tavallista pahempaa senkin takia, kun juuri silloin oli noudonkin kyttäilyt pahimmillaan. Nyt luoksetuloa on voinut treenata normisti, mutta jatkossakin Ylva on toki se, joka määrittelee kuinka paljon sitä voi stopata.

Olen nyt päätynyt siihen, että en ala kaivaa esille lukkojarrutusta. Hyvällä hiekka-alustalla sen saa kaivettua esille, mutta se ei tuntuisi olevan Ylvalle niin luontaista. Luisustoppi olisi siinä mielessä hyvä, kun silloin on paljon helpompi pitää kiinni kriteereistä, mikä on tässä olennaista (niin kuin toki kaikessa). Nyt on vaikeampaa nähdä, täyttääkö stoppi kriteerit vai ei. Ylva on kuitenkin ollut tehokas jarruttaja, vaikkei teekään lukkojarrutusta. Se pysähtyy kyllä nopeasti, kun sille sanoo käskyn. Pitää nyt vaan koittaa osata tarkkailla tilannetta jatkossakin, jotta pystyn pitää kriteereistä kiinni. Veikkaan että toi Ylvan tapa jarruttaa on aika paljon parempi mattoalustalla.

kuva Isabella Fagerström

Lempparipallo - yksi niistä monista. Kuva Charlotte Jaakola

Kepa-sedästäkin pitää sanoa pari sanaa. Se jää nyt blogissa helposti niin paljon sivuun, vaikka onkin niin tärkeä meidän perheessämme. :) Vaikka tässä onkin tapahtunut koiranvaihto, niin Kepaa ei olla silti unohdettu. Pääpaino treeneissä on tietenkin Ylvalla, koska se on nyt ns. ykköskoira treenauksen suhteen + se tarttee nyt tosi paljon toistoja, jotta saamme kasvatettua haluttua rutiinia. Kentsu ei siis enää kisaa, mutta on kuitenkin vireä eläkeläinen. :) Sen kanssa on tehty paljon kuuntelujuttuja, ja sunnuntaina K sai ahkeroida ruudun ja tunnarin kanssa. Täällä on Kepan treenivideo. Kenneli on kyllä niin ihana, sen sydän on täyttä kultaa.

kuva Isabella Fagerström

Mä oon aina tykännyt Kentsun ilmeestä pisteellä. Toivottavasti saan
Ylvaankin samanlaista intensiivisyyttä ja määrätietoisuutta.
Kuva Isabella Fagerström

kuva Isabella Fagerström

Kentsu kesällä Luukissa.

PS. Elokuun alussa kuvattiin Ylvan kaukoja ja sivuaskelia, enkä ole tainnut laittaa niitä tänne näytille. Tuolta löytyy nyt kuitenkin linkit niihinkin, jos jotakuta kiinnostaa käydä katsomassa.