 |
| Kepa ryhdikkäänä. :) Kuva otettu eilen. |
Ylvan noutotreeneissäkin on tehty vähän aikaa sitten uusi päivitys (päivitys nro ???). Tilanteet elää ja muuttuu, ja suunnitelmien pitää muuttua niiden ohessa.
Tulin siihen tulokseen, että herkkupurkkipalkkaus oli tullut tiensä päähän. Se oli antanut sen, mitä kaivattiinkin. Mutta ohessa tuli myös ei-toivottua käytöstä. Päädyin palamaan takaisin lelupalkkaukseen, ja se toimiikin tällä hetkellä erittäin hyvin. Uskon kuitenkin, että toi herkkupurkkivaihe oli käytävä läpi. Se kuului omalla osallaan tähän kehityskaareen.
Nyt teen myös niin, että Y joutuu tekemään noudon useamman kerran peräkkäin, ilman vapautusta välissä, jos en ole tyytyväinen sen ensimmäiseen suoritukseen. Tämä on toiminut sillä hyvin, ja se on poikkeuksetta lähtenyt aina parantaa joka toistolla. Toki kriteerien pitää vielä olla alhaisemmat kuin mikä mun tavoite on, mutta jostain on lähdettävä liikkeelle. Tarkoitus olisi saada parannettua koko ajan nimenomaan sitä huonointa suoritusta, miten Y suorittaa liikkeen huonoimmillaan. Sitä haluan saada hilattua koko ajan vähän ylemmäs ja ylemmäs.
Käsittämättömän sitkeässä on kyyläysongelma ollut. Kaikki noudot on tehty loppuun asti neljän kuukauden ajan, joten tässä koko kuviossa on mukana paljon jotain muutakin kuin vain palkanodotus. Ei tämä muuten olisi näin kauan kestänyt. Mutta suunta on onneksi ollut koko ajan eteenpäinvievä. Hitaampi vain mitä odotin, mutta niin kauan kun suunta tuntuu oikealle, niin tässä kestää se aika mikä kestää. Ei auta kuin treenata lisää - ajatuksella toki. ;)
Videoimme eilen Ylvan treenejä. Teimme muutaman liikkeen palkatta ja tsekkasin samalla miten Y suhtautuu palkattoman liikkeen jälkeen tasamaanoutoon. Sehän on ollut se kaikista vaikein tilanne sille. Ihan kohtuullisesti Y selviytyi - joskin joutui tekemään kolme toistoa peräjälkeen ennen kuin sai palkan. :) Kaukoissa olin jo lähes kymmenessä metrissä ja pidin vähän viiveitäkin, eikä tällä kertaa esiintynyt ennakointia. Nekin siis etenevät koko ajan. Jee! Pitää vielä kasvattaa matkaa ja viiveitä, jotta tulee ylitreenattua voittajaa varten.
Video treeneistä löytyy täältä.
Myös Kentsun ja Rimman treenejä videoitiin. Ne vaan jäivät vähän kesken, kun kentälle alkoi tulla muuta porukkaa, jotka olivat vuokranneet kentän. Mutta vähän sai eläkeläiset puuhailla. :) Ollaan kerran aiemmin tehty samanlaisia kimppatreenejä ja nyt ajateltiin videoida niitä. Osa liikkeistä jäi nyt tekemättä, mutta niitäkin voisi joku kerta videoida.
Kentsun ja Rimman pappa- ja mummotokoilua voi käydä katselemassa täällä. On ne vaan niin kultaisia, kun kumpaakaan ei liikuta se, että toinen tekee vieressä samaa juttua. Hyvin mahtuivat ruutuunkin yhdessä. Viimeksi kun tehtiin tätä, niin yhdellä toistolla Rimma oli vähän Kentsun tiellä ja K jäi ruudun etuosaan. Korjautin sen silloin syvemmälle, jolloin se kiltisti koukkasi Rimman ohi ruudun takaosaan. :) Pätevät Kepa ja Ripa! Yhdellä tunnarin toistolla Rimma kiilasi Kentsun "puolelle" ja nappasi meidän oman. Kentsulle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin etsiä sitten muiden joukosta Rimman ja Marin "oma" kapula. Kävi se niinkin. :)
Ai niin, neiti-leikin-miten-tahdon on saanut uudet leikkimissäännöt treeneissä. Ylvalla on ollut sangen ärsyttävä tapa juoksuttaa mua välillä pitkin poikin kenttää sen mukaan, miten neiti juuri sillä hetkellä haluaa toimia. Ja minä olen kiltisti tehnyt niin kuin Y on halunnut. Mutta nyt se on loppu!
Mun on pitänyt jo jonkin aikaa puuttua Ylvan leikkimiseen, mutta en ole saanut aikaiseksi. Mutta sitten tuli havahtuminen siitä, että toi on oikeastaan melko olennainen osa meidän tekemistä ja suhdetta ja edistymistä. Ylva kun todellakin tekee mielellään omia valintoja, ja jos asiat eivät sitten menekään niin kuin se haluaa, niin sillä on myös pokkaa mennä siitä autistiksi. Sulkeutua täysin omaan ylhäiseen yksinäisyyteensä.
Alkuun mun pitikin olla aktiivisempi treeneissä ja palkkauksessa, koska Y ei ole luonnostaan niin aktiivinen, eikä ole tarjonnut helposti mitään toimintaa. Tämä on mielestäni ihan ok-juttu, kunhan sitten muistaa jossakin vaiheessa vaihtaa osia, mutta meillä se on jäänyt vähän puolitiehen. Mutta nyt siis on asiaan tullut muutos, ja se on saanut kyllä neiti-haluaisin-itse-päättää-nirppanokan aivot raksuttamaan. Täytyy sanoa, että tuolla koiralla on kyllä pokkaa! No, se on ollut tiedossa, ja mä kyllä myös tykkään tollaisista koirista, vaikka ne joissain jutuissa vähän työläämpiä onkin. Mutta haasteethan on tehty ratkottavaksi. :)
Otimme eilen myös kaverikuvia koko porukasta. Tässä muutama kuva.
 |
| Roima, Rimma, Puuma, Joku, Kentsu, Ylva, Isla |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti