Mehän ollaan treenattu tuolla hallissa tosi paljon, mutta tein viime talvi sellaisen päätöksen, etten vielä silloin opeta Ylvalle ruutua. Oli niin paljon muutakin harjoiteltavaa, joten siirsin ruudun harjoittelun suosiolla ulkokauden alkamiseen. Merkkiä Ylva on kyllä tuolla tehnyt paljonkin, ja se taisi vähän muistua mieleen, kun tein tsekkauksen jälkeen ruudun erillisenä liikkeenä. Mutta siitä kohta lisää, ensin muihin liikkeisiin.
 |
| Koirat viime viikonloppuna kuvattuna, oli vähän hämärä tuhnusää. |
Aloitimme paikallamakuulla. Saimme seuraksi Jokun. Menin ensimmäistä kertaa ever ulos piiloon. Viime talvi emme nimittäin vielä harjoitelleet piilopaikallaoloja, joten tätäkään ei olla ehditty aiemmin harjoitella. Ylvaan se ei tuntunut vaikuttavan mitenkään.
Kirjaan aina ensin Jessican kommentit ja sen päätteeksi omia huomioita.
Paikallamakuu
- hieno, nopea maa
- siirsi oikea etutassu eteen
- 1,35 kääntyi vähän
- 2,19 kääntyi lonkalle
- korjasi kun kävelit kohti
- sinulla pieni apu istumisessa
Ylva meni maahan nopeasti, mutta sillä tavalla ei-tyypillisesti, että jätti heti etutassut vähän eri tasolle. Vasen oli pidemmällä kuin oikea, kun Y halusi jostain syystä pitää kontaktia maassa ollessaan muhun. Sen takia se oli siirtänyt oikean etutassun eteen, jolloin tassut olivat samalla tasolla. Y ei ole yleensä tehnyt tuota, mutta pitää vähän tarkkailla asiaa.
Ylva on hyvin tietoinen siitä, ettei saisi mennä lonkalle. Yleensä käynkin sen korjaamassa, jos se yrittää sitä. Välillä se yrittää sitä, välillä ei. Nyt se oli ollut pari minuuttia tosi skarppina, ja sitten sen ilme oli muuttunut - ihan kuin olisi vedetty verhot eteen. Ilmeisesti se ajatteli makuun kestävän niin kauan, että voisi ottaa pienet torkut. Oli siis pää pystyssä, mutta ilmeestä oli näkynyt, että skarppi se ei enää ollut, vaan jossain omassa maailmassaan. Siksi varmaan myös otti mukavamman asennon ja meni lonkalle. Toi aikaisempi kääntyminen on sellainen, jossa Y jo alkaa pohtia lonkalle menoa ja siirtää vähän itseään sellaiseen asentoon, että siitä voi sitten mennä lonkalle, jos en puutu asiaan.
Kun palasin halliin ja kohti koiraa, Y vaihtoi asentonsa ryhdikkääksi. Pikkupossu tietää siis tasan tarkkaan, miten siellä pitäisi maata. Olen vaan tyytyväinen tosta korjauksesta, vaikka en tietenkään muuten haluaisin Ylvan vaihtelevan asentoaan. Mutta toi kertoo siitä, että Y tietää mitä siltä halutaan. Nyt pitää vaan treenata niin, että se myös tekee niin kuin halutaan. :)
Tosta pienestä avusta mulla ei ole tietoakaan, mutta veikkaan tietäväni mistä se johtuu. Normaalisti Y nousee istumaan kunnon pompulla, mutta noissa pitkissä makuissa se ei ole sitä tehnyt. Nousee kyllä kerralla, mutta vähän hivuttautuen. Mä haluaisin sen pomppaavan, ja siksi mulla varmaan tulee joku tsemppiapu, josta en tiedä mitään. Tämäkin korjaantuu harjoittelun ja kokemuksen myötä. :)
Menin makuun jälkeen ikään kuin pois kehästä ja palkkasin Ylvan vasta siellä. Sitten aloitettiin yksilöliikkeet, jotka tehtiin tosiaan palkatta. Liikkeiden väleissä kesti aika pitkään, kun Jessica kirjoitti aina silloin kommenttinsa. Tuli samalla testattua paria eri tapaa miten olla odotellessa. Odottelut eivät vaikuttaneet mitenkään Ylvan tekemiseen. Kun aloitimme liikkeen, se oli heti samanlainen kuin ennenkin.
Seuraaminen
- todella kiva asenne
- todella kiva paikka
- hyvä kontakti
- suorat pa:t KAIKKI
- vähän ylityöskentelyä käännöksessä vasemmalle
- ykskaks jätätti???? Oli sen näköinen että sai jonkun hajun nenään.
- HIENO KOKONAISUUS
Seuraaminen oli aika perus-Ylvaa. Ehkä se ei ollut ihan niin ponteva kuin usein on, mutta silloin se saattaa vähän yrittää keulia. Nyt se oli siis hyvin siisti, mutta iloinen - häntä heilui koko ajan. Mahtavaa, että perusasennot olivat kaikki suoria! Tuota ylityöskentelyä on vielä vähän vasemmalle käännöksessä, mutta ainakin Y työskentelee. :) Toi riippuu ihan hirveesti siitäkin, miten mä teen käännöksen. Kokemusta vaan lisää, ei sen kummempaa.
Ylva tosiaan jäi yhdessä kohtaa haistelemaan ilmaa ja kipitti sitten mut kiinni. Todella outoa, eikä Y yleensä koskaan tee mitään tollaista, joten en aio siitä kauheasti stressata. Voin tietty joskus tehdä jonkun seuraamisen namien yli, mutta en usko, että se on oikeasti mikään ongelma. Joku toinenkin koira reagoi samassa kohtaa, kun treenasimme vielä muita koiriamme tämän tsekkauksen jälkeen.
Liikkeestä istuminen
- nätti seuraaminen
- vähän hidas istu, olen nähnyt nopeampia
- odotti hyvin
Tässä ei ihmeitä. Ylvan perussyntiä eli tassun siirtoa ei tapahtunut. Hyvä niin. Istuminen oli ihan hyvä, mutta pystyy tosiaan nopeampaankin. Tärkeintä on tällä hetkellä asentojen varmuus.
Luoksetulo
- hyvä maa alussa
- odotti hyvin --> haukotteli
- tasainen, hyvä vauhti kaikki kolme
- hieno seis, hyvä maa
- aavistuksen vino pa ulos
- hyvä kokonaisuus
Tästä olen überiloinen! Tämä liike on ollut kuitenkin aivan levällään vielä kesän lopussa/syksyn alussa. Vielä tässä on paljon vaihtelua. Välillä Ylva tekee todella hyviä stoppeja, välillä huonompia, mutta korjauksella yleensä aina parantaa. Mutta tietty pitäis jo sen ekan olla hyvä... Mutta nyt oli! Teki oikeasti tosi kivat stopit ja vauhti oli hyvä. Tässä on lopun pa ollut ennenkin vähän ulos vino, joten sitä voisi vähän muistuttaa Ylvalle kokonaisuutta tehdessä. Erikseen tehdessä ei tietenkään sitä mokaa. :) Tuota jättöä pitää miettiä kisan jälkeen ja hakea jotain yllätyksellisyyttä siihen. Ylva on nyt jo sen verran kokenut, että se tietää miten liikkeet menevät ja missä kohtaa sillä on niin sanotusti omaa aikaa, jos sitä ei kontrolli. Tämä on ollut sellainen kohta, jossa se on saattanut vähän tipahtaa jätön aikana omiin juttuihin.
Hyppynouto (puu)
- odotti hyvin
- hyvä vauhti ulos
- ei kääntynyt heti takaisin
- hyvä vauhti takaisin
- hyvä pa
Noutojen kanssahan meillä on ollut todellisia ongelmia, kun Ylva on kyylännyt. Tässä on ollut vaikka ja mitä vaiheita, mutta koko ajan ollaan edistytty. Pienin askelin tosin, varsinkin jos peilaa edistystä meidän treenipanostukseen, mutta edistytty kuitenkin. Tästähän on ollut enemmänkin juttua täällä blogissa, jos jotakuta kiinnostaa.
Olin tosi tyytyväinen Ylvan noutoon. Sen tassut pysyivät heitossa ja kapulan luovutuksessa (tämäkin yksi potentiaalinen "tassuongelmaisen" jalkojensiirtopaikka). Kapulan nostot ovat huonontuneet, eikä Ylvalla ole enää kiire kääntyä heti takaisin - tämän saa korjattua, kun joskus päästään takaisin vauhtinoutoihin. Ylvahan on tehnyt toukokuun loppupuolelta lähtien kaikki noudot loppuun asti. Mutta sitten kun Y kääntyi, niin sen paluu oli kiva. Sen kroppa oli rento, ja sitä on tässä haettu. Kyyläystä ei ollut. Jes! Jes!
Tasamaanouto (metalli)
- odotti hyvin
- kiva vauhti ulos
- hyvä nosto
- ok vauhti sisään
- sinä huojut kun tulee sivulle
Tässä sama juttu tassujen suhteen heitossa ja luovutuksessa. Luovutuksessa mä varmaankin alan jännittää vasemman jalan lihaksia, kun Y on vaarassa osua kapulan kanssa muhun. En keksi muuta syytä huojumiselle. :) Nosto on siisti, mutta siitä huomaa, ettei metalli ole nyt niin mieluisa - kun yleensä nostot ovat nyt olleet vähän raivopäisiä... Joku välivaihe olis kiva. :) Paluu ei ollut ihan niin rento kuin hyppynoudossa, mutta elän ton kanssa oikein hyvin.
Tunnari
- odotti hyvin, mutta siirsi 1 tassua
- hyvin kepeille, vähän hätäinen kun ei löytänyt heti
- 1 omtag, aika voimakas
- rullasi kapulaa pa:ssa
- siirtää tassuja oton jälkeen
Mulla on sellainen olo, että Ylva siirsi enemmänkin kuin yhtä tassua. Ainakin se jotain huojui siinä, kun olin kääntyneenä. Sillä on ollut nyt nimittäin kova veto kapuloille, joten on muutaman kerran aiemminkin ollut sen oloinen, että tekis jo mieli lähteä. Kapuloilla ei tosiaan osunut ensin omalle, mutta sitten kun osui, niin otti sen samantien. Otti vaan jotenkin vähän huolimattomasti (oli jostain syystä vähän kiireen tuntu), jolloin paransi otetta ihan kunnolla. Itse pito on ton tunnarikapulan kanssa nyt sellainen, että Y ei pure kapulaa, mutta ei myöskään pidä napakasti kiinni, jolloin se pyörähtää helposti suussa sivulla, kun Y odottaa sen ottamista. Jos teen erikseen pitotreenejä, niin ote on kyllä niin napakka, että sen usein kuulee ja lopputuloksen näkee... Siinäkään Y ei varsinaisesti pure kapulaa, mutta puristaa hampaat yhteen lujaa. Tätä treenataan joskus erikseen, mutta se ei ole nyt priorisointilistan kärjessä.
Tässä oli se tassuongelmaisen tyyppivika eli kun otin kapulan suusta, Y siirsi etujalat vasemmalle. Tää on jotain palkanodotusta.
 |
| Kenneli syö luuta. |
Kaukot
- hyvä istu-seiso-maahan
- hyvä seiso - tuplakäsky istumiseen + tuli vähän eteen --> korjasi taakse
- hyvä istuminen lopussa
Istumisella alkava normisarja, jossa Ylva tosiaan lähti mokaamaan seisomisen jälkeistä asentoa. Se oli heittäytymässä maahan, jolloin jouduin korjaamaan sen takaisin istumaan. Siinä kohtaa tapahtui jotain myös tekniikassa, joka muuten piti. Toi oli joku väärinkäsityksen ja ennakoinnin yhdistelmä. Normaalisti Y tekee s-i-vaihdon todella hyvin. Lisää vaan treeniä.
Kaukot on edistyneet tosi kivasti ja olen hakenut niissä paljon malttia pitkillä viiveillä. Välillä malttia löytyy todella hyvin, välillä Y alkaa tarjota asentoja aikansa kuluksi. Se tapahtuu lähes aina seisomisesta johtuen varmaan siitä, kun olen tehnyt järjettömät määrät tekniikkatreeninä esim. s-i-s-i tai s-m-s-m liikeratojen harjoittelua.
Tämän jälkeen siirryin taas ikään kuin kehän laitaan ja palkkasin Ylvan. Se sai humputella hetken aikaa pallon kanssa, ja sitten teimme vielä ruudun. Päätin tehdä sen kylmiltään, ilman mitään auttamista. Sittenhän saisi informaatiota siitä, missä mennään. Ylvalla on vielä kovin vähän kokemusta koko liikkeestä, se on ollut ihan yhtä atomeina kuin luoksetulokin vielä kesän ja syksyn taitteessa. Se on edistynyt huimasti, mutta nyt päästiin testaamaan sitä haastavammassa tilanteessa.
Ylva bongasi mielestäni ruudun ihan normaalisti lähetyspisteessä ja lähti juoksemaan hyvällä vauhdilla sinne, mutta matkalla sen piti selvästi vähän alkaa miettiä asiaa. Niinpä se sitten päätyikin oikean etumerkin taakse. Veikkaan että sillä tuli jotenkin flashbackinä mieleen, kun ollaan tehty tosi paljon merkkitreeniä tossa hallissa. Annoin sille uuden ruutu-käskyn, jolla Y korjasi ruudun takaosaan, mutta niin taakse, että olikin jo ulkona. Siitä uusi ruutu-käsky, jolla Y korjasi oikeaan kohtaan. Loppuosa normisti.
Tää oli varmasti todella hyvä treeni Ylvalle. Oon vähän tehnyt noita korjauksia, mutta en mitenkään hirveän paljon. Nyt tuli testattua niitä ihan oikeassa tilanteessa, ja kyllä Ylvalla jonkinlainen ajatus siitä on olemassa, vaikkei se vielä olekaan kristallinkirkas.
Liikkeiden väleissä tein alkuun niin, että laitoin Ylvan maahan makaamaan käy siihen -käskyllä. Ylva on tosin sellainen, että se osaa todella hyvin nollata kaiken, kun mitään ei tapahdu. Sillä ei siis toi käsky toimi niin, että se lataisi enemmän ja odottaisi pääsevänsä jatkamaan. Kentsuhan kerää siinä vähän kierroksia, kun haluaisi vaan jatkaa. Ylva taas nollaa kaiken, kun kerran ei mitään tapahdu. Kiva nähdä muuttuuko toi vielä kokemuksen myötä, mutta nyt se selvästi toimii rauhoittavana toimintona.
Niinpä jouduin aina vähän hakea aktiivisuutta Ylvasta, kun vapautin sen käskyn alta ennen seuraavaa liikettä. Siihen on kyllä omat keinot, jotka toimii, mutta en välttämättä haluaisi tehdä niin. Siksi vaihdoin suunnilleen puolivälissä tapaa ja Y saikin oleskella seisten liikkeiden väleissä. Olin usein itse kyykyssä sitä vastapäätä, ja siinä me katseltiin toinen toisiamme. :) Tämä tuntui sopivan sille paljon paremmin, koska siinä se ei lähde nollaamaan tilannetta samalla tavalla.
Ylva tuntui tosi kivalle kautta koko tsekkauksen, eikä siihen tosiaankaan vaikuttanut yhtään se, että teimme kaiken palkatta ja liikkeiden väleissä kesti. Oikein hyvä harjoitus ja tsekkaus! Nyt sitten vaan kisoihin. :)
Mähän olen sen tyyppinen, että haluan treenata aika paljon ennen kisastarttia. Haluan siis, että koira osaa asiat ja tietää miten liikkeet menee. En halua mennä testaamaan, onnistuisiko se tsägällä tällä kertaa. Sen pitää pystyä tekemään luokan palkatta heittämällä läpi ainakin kuukautta ennen kisaa. Toki kisassa saattaa sitten sattua mitä vaan, eläimiähän noi vaan ovat, ja Ylvan ollessa kyseessä, se on kuitenkin vielä tosi nuori ja kokematon. Mutta jotenkin on kivempi mennä kokeeseen, kun tietää treenanneensa hyvin, eikä ole viemässä koiraansa sille liian haastavaan paikkaan. Vaikka ollaan treenattu paljon ja Y osaa nämä jutut tosi kivasti, niin ei se silti poista jännitystä. Edessä on siis vielä jännät paikat. :)
Alkusyksystä oli paljon kisoja vajaina, mutta nyt ei näytä olevan niin. Tässä on siis vielä jonkin aikaa meidän voittajan starttiin, koska en ole saanut kisapaikkaa tähän väliin. Mutta toisaalta, eihän meillä ole kiire. Ehditään vielä vähän hinkuttaa muutamia asioita. :) Tällä hetkellä epävarmin liike taitaa olla luoksetulo. Ylva saattaa tehdä sen todella hienosti tai sitten huonosti. Ja kun korjausta ei siellä voi tehdä, niin pitää treenata lisää, että se ensimmäinen toisto olisi aina onnistunut toisto. Ruudussa riskinä saattaa olla se, että Y menee takaa yli, mutta korjauksia harjoitellaan koko ajan. Ja kuten sanottua: mitä tahansa voi toki sattua, kun eläinten kanssa ollaan tekemisissä. Ei muuta kuin lisää vaan treeniä ja kokemusta - onneksi treenaus Ylviksen kanssa on huippukivaa. :)
Kepa-setäkin on saanut treenata, ihan tokoliikkeitä. Sillä menee aika lujaa... Varsinkin jos saadaan liikkuri mukaan, jolloin hommahan alkaa tuntua ihan "oikealta". Silloin voi Kepan mielestä ihan hyvin singota liikkurin käskystä merkiltä ruutuun, kolme kertaa peräkkäin ja ihan täysillä. Tai vaikkapa vapauttaa itse itsensä kaukojen lopussa, kun lähden kävelemään koiraa kohti. Silloin on oikeastaan ihan ok leikkiä tykinkuulaa ja syöksyä mua kohti. Voi Kepa-setää, vaikka oletkin jo "eläkkeellä", niin voitais silti yrittää pitää vielä joistain säännöistä kiinni. :)
 |
| Karvapallon kuritusta. Jokapäiväistä puuhaa. |
En enää muista oonko maininnut täällä, mutta Kentsu satutti mystisesti häntänsä yhdellä lenkillä. Tai kyllä siinä tiedetään syypäät, mutta itse tilanne näytti tosi viattomalta - varsinkin suhteutettuna siihen, miten suuri harmi siitä koitui. Eli Kepa kipitteli rauhallisesti eteenpäin pari koirakaveria vierellään. K oli niiden keskellä, kun ne kaksi päättivät lähteä juoksemaan eteenpäin. Siinä kiihdytyksessä tapahtui jotain, ehkä toinen nappasi Kentsua hännästä? Joka tapauksessa Kentsua sattui tosissaan, ja se roikotti häntää vuorokauden alaspäin. Kipulääkekuurilla siitä onneksi selvittiin. Sitä kyllä tsekkailtiin myös kroppahuollossa Riinalla + yksi pieneläinhoitajakin väänsi ja käänsi hännän läpi, kun koitimme selvittää olisiko se kuvattava. Murtunut se ei voinut olla, ellei sitten kyseessä ollut jokin hiusmurtuma - jolle ei kuitenkaan voitaisi tehdä mitään. Yllättävän pitkään häntä oli kipeä. Nyt se on onneksi taas kunnossa ja Kepa mielestään elämänsä iskussa.
 |
| Karvapallon imutusta. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti