Treenikuvia

Treenasimme Maijan ja Nyytin kanssa lauantaina Kulloossa. Treenejä aloitellessa oli vielä pakkasta, mutta aurinko paistoi ja lämmitti mukavasti. Kenttäkin oli hyvässä kunnossa, joten mikä oli treenatessa.

Oli niin ihana ilma, että päädyimme ottamaan koirista treenikuvia. Niitä tulikin otettua sellaiset määrät, että on ihan valinnanvaikeus julkaisemisen suhteen. Mutta varmaan niitä tulee ripoteltua tänne pitkin pimeää talvea. Tässä jo joitain näytille. Kuvasimme toistemme koiria eli mun koirien kuvat on ottanut Maija Kultamaa.

Jos lauantaina oli vähän viileää ja ihana auringonpaiste, niin sunnuntaina siitä ei ollut tietoakaan. Aurinko ei koko päivänä näyttäytynyt, ja koko päivän taisi sataa enemmän tai vähemmän. Kun lähdin iltapäivällä liikenteeseen, sade oli niin vähäistä, että olisi ihan hyvin voinut treenata ulkonakin. Mutta koska Vuokkosilla oli kenttiä vapaana, päädyin siisteihin sisätreeneihin. Molemmat koirat saivat tehdä kokonaisuuksia.

Ylva katsoo kun ohjatun kapuloita viedään.

Ylvan treeneistä muutamia huomioita. Olen miettinyt että voisin tehdä paikallamakuuta nyt jonkin verran palkatta. Ainakin silloin, kun teen sitä yhdessä Kentsun kanssa. Kentsun läsnäolo tuntuu jotenkin kiihdyttävän Ylvaa, ja sen näkee vapautusvaiheessa. Pitää vähän katsella miltä Y tuntuu huomisissa kimppapaikallaolotreeneissä. Meillä on ollut jo parit sellaiset, joissa Y on kyllä tuntunut aika hyvältä. Vielä on yhdet isommat p-olotreenit sovittuina, joten katsotaan mitä informaatiota saan sieltä.

Muuten jatkan palkattomuuksien tekemistä suunnilleen kerran viikossa kokeeseen asti. Ylvaan ei ole vielä ainakaan vaikuttanut palkattomuus millään tavalla, mutta sitä on silti hyvä treenata koko ajan. Ja koirat muuttuvat koko ajan iän ja kehityksen myötä, joten tilanne voi vielä hyvinkin muuttua. Niin kävi Kentsunkin kanssa aikoinaan. Ylva on muutenkin nyt siinä iässä ja vaiheessa, että sen tuleva minäkuva muotoutuu tässä koko ajan.

Voittajan liikkeistä kesän ja syksyn taitoksessa oli kaikista eniten kesken luoksetulo ja ruutu. Molemmat ovat kehittyneet tosi kivasti.

Luoksetulon stopit eivät tosin vielä ole vakiintuneet, ja liikkeen varsinaisessa omaksumisessa meneekin yleensä aika pitkä aika. Siis että koira oikeasti _osaa_ sen. Ylva saattaa tehdä ihan todella hienot stopit tai sitten se voi flopata täysin. Se mikä on kivaa, niin Y ottaa yleensä aika hyvin onkeensa mun korjauksesta ja tekee uusinnalla hyvän stopin. Pitäisi vaan saada hilattua liikettä enemmän siihen suuntaan, että se ensimmäinen stoppi olisi aina hyvä. Tässä on siis vielä eniten vaihtelua tekemisen suhteen, mutta suunta on oikea ja kehitystä on koko ajan tapahtunut. Pohjalla on hyvät rakennusmateriaalit, joten uskon kyllä liikkeestä tulevan vielä parempi mitä se on Kentsulla koskaan ollut. Luoksetulo ei ole koskaan ollut Kentsulla kauhean hyvä. Osin varmasti siksi, että en ole osannut opettaa sitä oikeasti sille kunnolla.

Ylva luoksetulon alussa.

Alkukiihdytys.

Jarruttaminen alkanut.

Jarrutus stoppiin.

Pallo lähti lentoon palkaksi.

Y katsoo minne pallo lentää.

Pallon sieppaus.

Ruudun suhteen saan aina välillä muistuttaa itselleni miten vähän aikaa Ylva on oikeasti sitä tehnyt. Siinä on meneillään vähän sama vaihe mikä on ollut kaikissa niissä liikkeissä, joissa aletaan yhdistää asennetta ja tekniikkaa. Yksinään ne sujuvat hyvin, mutta yhdistämisessä on vielä pientä tekemistä, kun Ylva joutuu miettimään aika paljon paikkaa. Tämä kuuluu kehityskaareen ja korjaantuu kokemuksen ja toistojen myötä. Lisäksi teen varmaan vähän pieniä muutoksia/lisäyksiä treeneihin, kun ollaan voittaja suoritettu.

Ylvalla on siis aika kivasti mielessä paikka, minne ruudussa pitää mennä. Se ei tosin ole vielä niin vahvana mielessä mitä haluan sen olevan, mutta ei se oikein vielä voisikaan olla, kun suhteuttaa asiaa treenimäärään. Pääasia kuitenkin on, että ajatus asiasta on hyvällä mallilla. Ja jos Ylva joskus tarjoaakin ruudussa ns. väärää paikkaa, niin se on silti aina selvästi ruudussa (paitsi silloin kun valahtaa joskus vähän yli ruudun takalaidasta). Kyse on siis lähinnä hienosäädöstä. Olemme treenanneet myös korjauksia, jotta olisi jotain mahdollisuuksia paikata tilannetta, jos sellaista joskus tarvitaan.

Sunnuntain treeni oli oikein valaiseva sen suhteen, että Ylva on aika hyvin kartalla liikkeen suhteen. Se nimittäin lähti ensin juoksemaan sivussa olevaa palloa kohti (mulla tuppaa jäämään aina lelut ja noutokapulat kentälle siihen kohtaan, missä niitä on satuttu joskus tarvitsemaan), mutta tajusi korjata itse kurssinsa. Niinpä se kaarratti kesken juoksun takaisin ruutua päin, meni etulinjasta sisälle ja päätyi aivan keskelle ja taakse. Mahtavaa ajattelua! :) Hyvällä mallilla siis ollaan, vaikka työmaata vielä riittääkin - mutta koskapa se loppuisi.

Kenneli lentää. :)

Tunnarissa pitää nyt hakea malttia liikkeen alussa. Ylvalla olisi hirveä hinku päästä kapuloille, ja se on vähän levottoman oloinen sivulla ollessa. Ajattelin syötellä sille vähän namppoja + pitää viivettä ennen lähetystä. Se saa lähteä kapuloille vasta, kun sen fokus on enemmän käskyn odottamisessa multa kuin itse lähdössä. Itse tunnarin suorittaminen (haistelu ja oman erottelu ja tuonti) on sujunut kivasti.

Mutta sitä vastoin kaukoissa on tullut vähän takapakkia. Höh ja pöh! Seiso-istu-vaihto on ollut Ylvalla todella hyvä. Se on pystynyt työntämään itsensä voimalla taaksepäin, vaikka olisi pitemmässäkin asennossa. Ja nyt se on alkanut mokailla siinä - vieläpä niin kunnolla, ettei ole koskaan edes opetusvaiheessa mokaillut niin paljon tekniikan suhteen. Vähän erikoista.

Nyt on siis hinkutettava enemmän tekniikkaa. Se puolestaan tarkoittaa pientä kierrettä sen suhteen, että Ylva alkaa todennäköisesti tarjota oma-aloitteisesti istumista tai maahanmenoa seisomisesta eli ennakoida. Tämä johtuu siitä, kun joudun tekee taas paljon tekniikkatreeniä liikepareina. Pitää sitten vaan löytää tasapaino sen suhteen, että paljonko hinkuttaa tekniikkaa ja paljonko tekee viivettä. Olen kuitenkin tykännyt treenata ylipitkiä viiveitä, jotta kisatilanne olisi helppo. Kun ei yhtään tiedä liikkureista, pitävätkö he oikeasti säännönmukaiset viiden sekunnin viiveet vai ei. Mitä nyt olen voittajan suorituksia katsonut, niin suurin osa ei pidä. Mutta sen varaanhan on turha laskea mitään. Mieluummin treenaa ylivaikeasti kuin menee siitä, mistä aita on matalin.

Eli ei muuta kuin kaukoja (jälleen kerran) tehotreeniin. Vähän ärsyttävää, mutta toisaalta ihan normaalia. Ei 2-vuotiaalla voi olla vielä "täydelliset" kaukot. Mä ehdin jo tottua hetken aikaa ihan liian hyvään, kun Ylvan kaukot olivat niin kivalla mallilla. Nyt ei auta muu kuin jatkaa perusteiden vahvistamista. Onneksi pohjatyöt on tehty hyvin, niin on jotain mihin palata.

Siinähän on taas treenattavaa kerrakseen - varsinkin kun kaikkia muitakin liikkeitä pitää treenata niin paloina kuin kokonaisuuksinakin.

Kentsu on saanut treenata myös koko ajan enemmän tai vähemmän. Sunnuntaina se oli vähän enemmän, kun ensin K teki evl:n liikekokonaisuudet ja sen jälkeen vielä kuuntelutreeniä. Vähän meinasivat jalat taas lähteä viemään ennen aivojen käyttöönottoa, mutta aikansa kun hinkutettiin, niin ajatus ehti mukaan liikkeeseen. Kylläpäs Kentsulle tulikin hiki. Se teki sille kyllä tosi hyvää. Sillä on ollut ehkä vähän liikaa "liian nopeita ja helppoja" treenejä. Sen pitää päästä välillä treenaa niin paljon ja kunnolla, että se tosiaan tuntee treenanneensa ja antaneensa kaikkensa. Siis että sen jälkeen se on niin fyysisesti kuin vähän henkisestikin väsynyt, mutta onnellinen. Siltä Kenneli eilen näytti treenirupeamansa jälkeen. :)

Unna, Nyyti, Kentsu ja Ylva lauantaina treenien jälkeen.

Ylva, Nyyti, Unna, Kentsu