Renkaan leirillä

Pääsin tällä kertaa vain yhdeksi päiväksi renkaan leirille, koska kummityttöni meni lauantaina naimisiin. Perjantaina oli kyllä vähän orpo olo, kun ei lähtenytkään leirille – koulutuksellisen annin lisäksi tämä on myös sosiaalisesti tärkeä tapahtuma. Mutta lauantaina oli kuitenkin ilo ja kunnia juhlia Katan naimisiinmenoa – ja olis kyllä ollut kieltämättä kiva vetää sekin vähän pitemmän kaavan mukaan. Mutta koska halusin ehdottomasti sekä häihin että leirille, niin piti tehdä kompromissi. Niinpä häitä juhlittiin vähän lyhyemmällä kaavalla, ja sunnuntaiaamulla klo 4 käännettiin auton nokka kohti Jämijärveä.

Ylva! Herätys! Kello on 3.55 ja pitää lähteä leirille!

Aamuyön hämärässä.

Pirkko tuli mun kyydissä, joka lisäsi pienen mutkan alkuun häntä hakiessa, mutta toisaalta oli oikein hyvä asia, että oli seuraa pitkillä automatkoilla. Olis voinut muuten tulla väsy neljän tunnin yöunien jälkeen – ainakin paluumatkalla.

Aika hiljaisilla teillä saatiin ajella Jämille, kauhean sumun keskellä. Auton mittari näytti Jämillä +1,5 astetta, enkä ollut muistanut ottaa hanskoja ja pipoa mukaan. Onneksi päivä lähti lämpenemään aika nopeasti, joten ei ehtinyt tulla kylmä missään vaiheessa.

Aamu on alkanut valjeta Jämillä.

Leirillä oli kouluttajana norjalainen Synnove Matre, jota olin kuuntelemassa viime syksynä. Nyt siis ekaa kertaa itse hänen opissa. Renkaalaiset oli jaettu kolmeen ryhmään. Yksi ryhmistä oli Synnoven opissa ja kaksi muuta treenasi omatoimiryhmänä kentällä samaan aikaan. Mun ryhmässä oli Maiju & Ihme, Tiltu & Deri, Maarit & Stjerne, Oili & Zip sekä Satsu & Piu. Me oltiin heti aamusta Synnoven koulutuksessa.

Mä otin aiheeksi eteenlähetyksen, jossa ei tullut mitään uutta tai ihmeellistä esille. Eipä toki Synnove ole varmaankaan kovin paljon näitä uusia liikkeitä ehtinyt miettimään tai treenaamaan, kun heillä ei vielä ole ne käytössä. Mutta mietin jospa hänellä olisi jotain ajatusta eteenlähetyksistä noutajapuolelta.

Kerroin ja näytin miten ollaan tehty. Eli avustaja vie pallon Ylvan nähden ja sen jälkeen pallo laitetaan samaan kohtaan ilman, että Y näkee pallon laittoa. Näitä tehtiin muutama. Tehtiin myös yksi stoppaus, joka oli ihan hyvä. Vapautin Ylvan siitä pallolle. Synnove kuulemma vapauttaa koiran aina eteenpäin pallolle tai lähettää ruutuun. Mä itse taas haluan enemmistönä palkata multa tulevalta pallolla. Mm. siksi, kun haluan vahvistaa terävää stoppia (sitä pitää tehdä toki myös ihan erikseen suorapalkaten) + en halua muutenkaan luoda koiralle mielikuvaa siitä, että se pääsee pysähdyksen jälkeen aina pallolle. Siitä voi tulla ongelmia ruutuun lähetyksen kannalta, vaikka toki koiran pitää kuunnella, sanotaanko ruutu vai ole hyvä, mutta kuitenkin.

Sanoin etten kauheasti tykkää siitä, kun Ylva kuuntelee niin paljon taaksepäin – juoksee korvat taaksepäin suuntautuneena. Sehän on Ylvalle hyvin tyypillistä, ja tietty ohjaajaa kohti tapahtuva kuunteleminen on jossain määrin myös erittäin positiivista. Mutta haluaisin vielä luoda enemmän suurta imua juosta eteenpäin, kasvattaa vain suurta motivaatiota juosta eteenpäin, kun kuulee sanan eteen. Synnoven mielestä toi taaksepäin kuuntelu ei ole yhtään huono juttu, kunhan vauhti pysyy hyvänä. Ei tosin tullut puheeksi, että mitä hän sitten tekisi, jos vauhti olisi huono. Hän taisi kyllä sanoa keskeyttävänsä koiran juoksun, jos näin olisi, mutta mitä sitten sen jälkeen?!?

Aikaa jäi vielä jäljelle meidän 17 minuutin treeniajasta, joten otin seuraavaksi aiheeksi zetan ja siinä toisinaan ilmenevät vinot asennot. Eipä ne mitenkään kovin isosti vinoja ole, mutta sen verran vinoja, että kyllä niistä rokotetaan. Olen joskus kysynyt muilta, onko Ylva seuraamisessa suora, ja silloin olen saanut vastaukseksi, että on. Mutta nyt Synnove mainitsi jossain kohtaa, että se ei olisi ollut. Eli ehkä näitä vinouksia tulee joskus vinosta seuraamisesta (joskin en jaksa uskoa, että Y olisi kovin usein tai ainakaan kovin isosti vino) ja joskus taas etupään ulospäin heittämisestä asentoa ottaessa (joka taas johtuneen palkan suunnasta). Nyt Y oli istuessa suora, mutta seisomisessa ja maahanmenossa pienesti vino – kumpikin eri suuntaan.

Ratkaisuksi Synnove ehdotti pientä nykäystä vasempaan tai oikeaan käskyä annettaessa – eli pitäisi ajatella ikään kuin kääntymistä vasempaan tai oikeaan ja tehdä sen mukaan pieni liikahdus samalla kun antaa käskyn. Ja se tietty vastakkaiseen suuntaan kuin mihin suuntaan koira oli vino. Hauska idea – itse olen tehnyt muutaman kerran näitä vaan peruuttamisen yhteydessä, jossa olen päässyt tsekkaamaan koiran suoruuden. Mutta tämän voi toteuttaa seuraamisen yhteydessä. Ensin vähän isompana apuna, mutta lopulta riittänee melkeinpä vain ajatus kääntymisestä, jolloin ehkä tulee vain pienen pieni lonkan liikahdus.

Tässä pitäisi tietty tietää, että tekeekö koira vinouden aina samaan suuntaan. Mä en osaa nyt sanoa Ylvasta sitä, kun en ole niin tarkkaan ja järjestelmällisesti katsonut sitä, koska tätä ei tapahdu aina. Mutta nyt voisi vähän koittaa tsekata onko siinä jotain yhdenmukaisuutta.

Testasimme sitä käytännössä seisomiseen ja makuuseen (joissa oli siis vinoudet vastakkaisiin suuntiin). Tein avut liioiteltuna, jolloin Ylvakin vastasi niihin liioitellusti. Mutta siis toimiva juttu, kun vaan hienosäätää sitä hieman.

Ylva zetassa.

Mukaanotto zetassa.

Kun meidän ryhmä oli valmis Synnovella, oli omatoimitreenien aika. Aloitimme paikallaoloilla, johon saatiin seuraa toisesta ryhmästä. Teimme ensin yhden ”kokonaisen” ja sen jälkeen paloja.

Pienryhmässä mä tein ruutua. Alun perin oli ajatus tehdä Oilin kanssa kimpassa ruudun siirtoja, mutta sitten juolahti mieleen, että pitääkin tsekata mikä on ruudun paikan tila. Mulla kun oli tullut sellainen fiilis, että paikka saattaa olla nyt vähän hakusessa. Ja oikeassa olin. Eli turha sitä oli ruutua siirrellä, kun siirreltiin Ylvaa ruudussa oikeaan paikkaan…

Mähän opetin ruudun paikan Ylvalle vasta SM:ien jälkeen, mutta se loksahti tosi kivasti paikoilleen, ja Y on tehnyt tosi kivoja ruutuja. Mutta sen treenaaminen on nyt jäänyt sitten Ruotsin kisojen, koska viimeisen kuukauden ajan ollaan keskitytty enemmän uusiin liikkeisiin. Toki ollaan vähän tehty vanhojakin, mutta ei samalla intensiivisyydellä kuin normaalisti. Uusissa on nyt niin paljon juoksuttamista, niin ei vaan ole pystynyt juoksuttaa koiraa enempää, vaikka niissä vanhoissakin juoksutusliikkeissä olisi treenattavaa. Ja näin ollen nuori, kokematon koira oli unohtanut, miten se ruutu tehtiinkään – syypäänä osittain minä, kun olen tainnut hyväksyä liikaa sii-o-soo-paikkoja niinä kertoina, kun olen lähettänyt Ylvan ruutuun.

Ylvahan siis on selkeästi ruudussa, mutta ei siellä, missä haluaisin sen olevan. Niinpä alettiin hinkuttaa sitä, eikä Y meinannut millään lähteä korjaamaan toimintaansa, vaikka se on ollut siinä aiemmin aika hyvä (silloin kun treenattiin enemmän tuota paikkaa). Lopulta saatiin pallohäiriöillä onnistumisia, mutta tämä ei tosiaankaan ole tässä. Pitää jatkaa vielä aiheen parissa. Vähän kyllä masentavaa, miten noi jutut taantuu vanhalle päivitykselle, kun ei ole pystynyt treenaa kaikkea niin miten yleensä treenaa. Nyt on kyllä pakko päästä jo tilanteeseen, jossa voi treenata kaikkia juttuja niin kuin yleensä tekee.

 

Jatkoimme vielä hetken lounaan jälkeen pienryhmän kanssa. Saimme oikein hyviä keskusteluja ja pohdintoja eteenlähetyksestä Tiltun ja Derin treeneistä – niitä pitää ottaa kyllä käyttöön omissakin treeneissä. En enää treenannut Ylvan kanssa, kun halusin mennä kuuntelemaan loppuajaksi Synnovea, varsinkin kun multa oli jäänyt edellispäivä väliin. Aika samoja juttuja tosin tuli esille kuin vuosi sitten, mutta kiva oli seurata treenejä.

Koulutuksen päätyttyä paikalle asteli paikallislehden toimittaja, joka halusi tehdä jutun leiristä. Tiltua ja mua haastateltiin sinne. Saas nähdä millainen jutusta tulee, kun bordercollie kuultiin eka dobercolliena ja kelpietä luultiin Ylvan nimeksi, eikä roduksi. Mutta kiva kuitenkin, että koiraharrastus saa näkyvyyttä, ja kovasti he toivoivat, että ottaisimme aina yhteyttä paikallislehteen, kun tulemme sinne leireilemään.

Kävimme vielä pienellä kävelyllä Jämin ihanissa maastoissa ja sitten lähdimme kotia kohti. Mun auto alkoi valittaa öljyn puutteesta, joten tulipa siinä sitten luettua samalla auton ohjekirjaa ja otettua pari puhelua vakkarihuoltajallekin sekä pohdittua ABC:llä mikä pirun öljy voisi siihen olla sopiva vaihtoehto. Mutta hyvin selvittiin siitäkin. Mari ja Maija pysähtyivät samaiselle ABC:lle, joten söimme porukalla vielä iltapalat ennen kuin jatkoimme matkaa. Heitin Pirkon Indyn kasvattajalle Korsoon ja siitä sitten kotiin. Niin oli reilu 16-tuntinen reissu tehty. Joskus sitä miettii tämän harrastuksen järkevyyttä, esimerkiksi juurikin silloin neljän aikaan yöllä Jämille lähtiessä, mutta näin jälkikäteen voin sanoa, että kannatti lähteä.

Kentsu "häiriökoirana" pk-treeneissä.

Juoksusta seisominen sujuu hyvin tokokoiraltakin.

Mulla oli leirin jälkeen seuraava päivä vapaata, ja treenasimme Oilin kanssa pienessä tihkusateessa. Zipu teki lähinnä kiertonoutoa aikas monen kapulahäiriön kera, ja Ylva sai sitä mitä oli tilannutkin: eli ruututreenit. Oijoi, kun joututtiin taas neuvottelemaan Ylviksen kanssa, että mikäs se paikka ruudussa olikaan. Alkuun tosin treeni meni aika kivasti. Tein sen jälkeen eteenlähetyksiä, joiden jälkeen ajattelin tehdä vielä vähän ruutua tsekkauksena, että onhan asia Ylvalla muistissa. Ja siitähän se ”ilo” repesi. Ylvan mielestä se homma oli jo hoidettu, eikä kivojen pallollejuoksujen jälkeen ollut yhtään niin kiva jatkaa typerää ruututreeniä. Niinpä sitä sitten vähän treenattiin. Päädyttiin taas aika hyvään tilanteeseen ja Y sai mennä autoon tauolle.

Zipun treenien jälkeen Ylva sai tulla jatkamaan ruudun parissa – ja hommahan tosiaan jatkui. Huonosti. No, sitä saa mitä tilaa, joten jatkettiin sitten Ylvan valitsemalla aiheella. Y kyllä tietää mielestäni paikan oikein hyvin ja osaa korjata itsensä oikeaan paikkaan, kun pyydän sitä korjaamaan. Mutta kun sinne pitäisi mennä kerralla, eikä korjauksen kautta. Saatiin taas homma kääntymään haluttuun suuntaan, mutta ei tämä ole varmasti vieläkään loppuunkäsitelty. Nyt on kuitenkin suunnitelmat selvillä sen suhteen, miten jatketaan. Uskon homman kääntyvän mun eduksi, kun tätä nyt vaan alkaa tehdä. Ylvalla kun on kuitenkin olemassa paikka ruudussa, joten se varmasti muistuu mieleen, kun asiaa vaan alkaa nyt treenata.

 

Tein loppuun vielä eteenmenon virittelyjä ylitreenaten. Mähän olen opettanut Ylvalle fram-käskyn, joka tarkoittaa eteenpäin katsomista. En lähetä sitä eteen, ellei se katso suoraan eteenpäin. Ajattelin lisäksi alkaa tekee virittelyjä rautalankaversiolla, ja samalla kentällä saa jo olla kaikenlaisia häiriötekijöitä. Aiemminhan olen pitänyt eteenlähettämisalueen hyvin steriilinä, kun ollaan oltu niin alkutekijöissä.

Mähän olen alkuun tehnyt virittelyt ylisuurina myös pisteellä ja ruudussa, joten miksipä ei myös tässä. Eli ajattelin nyt jatkossa sisäänajaa tätä silloin kun treenaan yksinäni. Silloin kun mulla on avustaja, jatkan samalla tyylillä mitä olen nytkin tehnyt. Jotenkin tuntuu siltä, että tämä olisi oikein hyvä asia käydä läpi Ylvan kanssa.

Illalla koirilla oli aika Karoliinalle. Ylva käsiteltiin vain manuaalisesti, Kentsu sai lisäksi aikamoisen määrän neuloja itseensä. Kaivoin esille BOT-takit, joita koirat saivat pitää päällään koko loppuillan ajan. Nyt on taas kropat huollettu ja pidetään muutamien päivien treenitauko, jotta saadaan hoidosta suurin mahdollinen hyöty.

Nyt pari päivää hihnalenkkeilyä ja sitten vasta takaisin treenien ja juoksemisen pariin.

Kesäiset treenikuvat Ylvasta on ottanut Riitta Kivimäki yksistä heinäkuisista treeneistä. Kentsun kuvat on taas Oili Huotarin ottamia - samaiset treenit.