22.-29.6. Tanska osa 3/3

Perjantaina kisavuorossa oli Heidi & Mette, Sirke & Tuuri, Nina & Ässä sekä Katja & Zen. Lauantaina kehään menivät Elina & Sina, minä & Kentsu, Mari & Rimma, Kati & Rho sekä Christa & Vip.

Järjestelyt ja kehän toimivuus olivat todella hyvät. Iso kehä oli jaettu kahtia, joissa ensin tehtiin aamulla paikallaolot. Aluksi oli paikallamakuu, ja kun ryhmä oli suorittanut sen, he siirtyivät jonona viereiseen kehään tekemään paikalla istumisen. Samanaikaisesti ekaan kehään tuli jo seuraava ryhmä suorittamaan makuuta. Tämä tapahtui siis suorastaan liukuhihnameiningillä.

Yksilöliikkeetkin olivat kahdessa kehässä. Ensin mentiin tekemään seuraaminen, luoksetulo, ruutu ja ohjattu. Siinä tuomareina olivat tanskalainen Palle Bergsö ja itävaltalainen Karl Weber. Kun nämä liikkeet oli tehty, siirryttiin seuraavaan kehään tekemään idari, hyppynouto, tunnari ja kaukot. Siellä tuomareina olivat suomalainen Ralf Björklund ja saksalainen Uwe Wehner.



Liikejakon ansiosta ykköskehästä pääsi suoraan kakkoskehään. Jos siinä olisi joutunut odottamaan vuoroaan, koiraa ei olisi saanut palkata siinä välissä. Mutta kaikki taisivat päästä suoraan kakkoskehään.

Tuomareiden antamista numeroista laskettiin keskiarvo. Sunnuntain finaalissa tehtiin puolestaan niin, että paras ja huonoin numero putosi pois ja kahdesta jäljellejääneestä laskettiin keskiarvo.

Kuvassa Kentsu vähän ennen kehään menoa.

Paikallaolojen onnistumiseen olin todella tyytyväinen, koska Kentsullahan on ollut jatkuvien lihasjumien takia välillä vaikeuksia olla täysin liikkumatta istumisessa. Sitä on juoksutettu hoidoissa oikein urakalla, ja nyt alkaa näyttää paremmalta.

Seuraamisesta en voinut odottaa vielä mitään, koska olen mennyt rikkomaan liikkeen atomeiksi. Sehän on ollut meillä nyt projektin kohteena, ja se on vielä täysin kesken. Kentsu kuitenkin yllätti mut täysin pystymällä pitämään etäisyyden koko pitkän seuraamisen ajan. Vielä pari viikkoa ennen kisaa se ei siihen olisi pystynyt noissa olosuhteissa, kun se alkoi silloin tiivistää jo yhdestä yksittäisestä häiriöstä tai muuttavasta tekijästä.

Sen verran kesken tämä projekti on ollut, että olen pystynyt tekemään oikeastaan vain suoraa ja sitä normaalissa rytmissä. Hidasta olen tehnyt vain pikku pätkiä, mutta niissä K on alkanut heti tiivistää, joten en ole juurikaan treenannut hidasta rytmiä. Se ei siis ole vain ollut siihen vielä mielestäni valmis. Tämän seurauksena siltä katosi täysin hitaan rytmi. K kävelikin kisoissa tosi epätasaisesti, niiaillen, etu- ja takapää eri rytmissä. Mutta eipä siltä voi muuta odottaakaan tässä vaiheessa korjaussarjaa. Samoin mun käännökset katosivat täysin, enkä osannut tehdä niitä normaalilla tavalla.

Mutta kaikista noista virheistä huolimatta olen Kentsuun tyytyväinen. Se teki mielestäni silti aikamoisen työn, kun säilytti etäisyyden koko ajan. Kun se selviää siitä, voimme alkaa hakea vanhoja kävelyrytmejä ja käännöksiä takaisin.

Luoksetulossa Kentsu ennakoi mahaanmenoa. Olisin voinut todennäköisesti estää sen antamalla tietyn käskyn, mutta kun se oli kiellettyä, niin en sitten ”uskaltanutkaan” käyttää sitä. Ruudussa Kentsu oli tuhma ja heittäytyi maahan omin luvin. Jos olisin ollut antamatta maahan-käskyä, eivät tuomarit olisi huomanneet mitään (hehän eivät ymmärrä suomea, joten he olisivat voineet luulla, että seiso tarkoittaa maahan :)). Mutta käsky tuli selkärangasta, ja Kentsuhan makoili silloin jo maassa. Siitä meni varmaankin aika hyvin pisteitä. Tunnarin Kentsu teki ihan normaaliin tapaan, joten treeneissä esiintyneestä hetken epävarmuudesta ei ollut tietoakaan.

Noi yllä kuvatut jutut eivät mua niin häiritse, varsinkin kun niihin on melko helppo puuttua. Mutta kaukoissa tapahtunut hetkellinen herpaantuminen kyllä harmittaa. Kentsulla oli siis hetken ajatuskatko ja se teki ensimmäisen asennon väärin. Sain korjattua sen (= säästyttiin nollalta), mutta siinähän jäi yksi asento tekemättä (= pisteet ropisee).

Tämä on vähän ikävämpi treenattava, koska tämä liittyy selvästi kisatilanteeseen ja henkiseen väsymykseen, kun kaukot suoritetaan viimeisenä liikkeenä. Olen treenannut kaukoja paljon fyysisesti väsyneessä mielentilassa, kun Kentsu on juossut ensin tosi paljon. Mutta se ei ole sama asia. Ei auta muu kuin koittaa treenata kaukoja erilaisissa tilanteissa ja miettiä muutenkin keinoja siihen, miten saada keskittyminen pysymään kasassa koko ajan. Nytkin se oli vain ihan hetken herpaantuminen, jonka jälkeen K teki ihan normaalisti. Mutta kun se herpaantuminen sattui vaan tulemaan väärässä paikassa väärään aikaan. Jos sitä ei olisi tullut (tai jotain muuta pikkuvirhettä ei olisi tapahtunut), olisimme saaneet juhlia taas yhtä valiotitteliä. Mutta nyt jäimme kolmen pisteen päähän siitä. Se kieltämättä harmittaa vähän, vaikka muuten en voi olla muuta kuin tyytyväinen, sillä Kentsun kanssa oli ilo kisata. Se oli tosi hyvässä mielentilassa, iloinen ja rento kautta koko kisan.

Suomella meni kisoissa hienosti. Joukkue voitti hopeaa! Kulta meni Tanskalle ja pronssi Norjalle. Finaaliin pääsi neljä suomalaista, jotka sitten ottivatkin vaatimattomasti neloisvoiton! Kultaa Elinalle ja Sinalle, hopeaa Christalle ja Vipille, pronssia Ninalle ja Ässälle ja neloissija Heidille & Metelle. Aivan mahtavaa! Moni kyselikin siellä – aivan oikeutetusti – että miten suomalaiset ovatkaan niin hyviä! :)

Kovin rajuja mitalijuhlia ei kukaan jaksanut juhlia. Istuimme hetken iltaa Katjan huoneessa pizzaa syöden ja videoita katsellen. Sitten autonpakkauspuuhiin, sillä maanantaiaamuna oli startti seitsemältä.

Alakuvassa mahtavan työn tehnyt joukkueenjohtajamme Maarit, joka ei paljon ehtinyt reissun aikana nukkua päivittäessään blogiin kuvia ja videoita.

Palkinnon kuskausta isoon kehään.

Hopeajoukkue.

Murskavoiton tehnyt nelikko ja jojo.

Meidän jengi.

Tärkeät tukijoukot: jojo-Maarit ja psyykkari-Satsu yhdessä maailman tottelevaisimman Sinan kanssa. :)

Joukkueen maskotti oli jälleen päässyt reissuun.

Ajoimme taas Ninan kanssa muutaman pysähdyksen taktiikalla Tukholmaan asti. Siellä ulkoilutimme porukalla koiria ennen satamaan menoa. Osalla meistä oli liput maanantain lauttaan, osalla tiistain. Jälkimmäiset kuitenkin soittelivat sinnikkäästi Viikkarille pitkin päivää ja saivat kuin saivatkin liput maanantain lautalle, kun oli tullut autopaikkaperuutuksia. Hytistä ei ollut tietoakaan laivaan mennessä, mutta onneksi sellainenkin vapautui, ja niin kaikki pääsivät kotimatkalle jo maanantai-illalla, eikä kenenkään tarvinnut nukkua laivan käytävillä.

Kävimme taas illalla porukalla syömässä. Väsymys alkoi olla tuossa vaiheessa jo aikamoinen, ja se purkaantui melkoisen levottomina juttuina ja kikatuksena. Meillä oli ainakin todella hauskaa, naapuripöydistä en menisi niin takuuseen.

Tiistaiaamuna hyvästelimme matkakaverit Turun satamassa ja rykäisimme Ninan kanssa viimeiset 170 km kotiin. Se matka tuntui ihan naurettavan lyhyeltä vajaan tuhannen kilometrin ajon jälkeen. Lentämällä matkustaneet ystävämme olivat selviytyneet kotiin edellisyönä, ja kaikkien kotimatka sujui onneksi hyvin.

Kiitos kaikille hauskasta seurasta! Megaonnittelut upeita tuloksia tahkoneille suomalaisille!

ps. Osa kuvista on joko Maaritin ottamia tai jonkun meistä ottamia Maaritin kameralla.

22.-29.6. Tanska osa 2/3

Kisapaikka oli todella hyvä. Se oli tilava ja rauhallinen. Kyllä olosuhteissa voi olla hurjasti eroa jos vertaa vaikka edellisiin mm:iin Bratislavassa ja tähän Tanskan kehään. Paikkaa rauhoittaa todella paljon jo se, ettei samassa hallissa ollut näyttelykehiä. Tanskassa koko halli oli pyhitetty vain tokolle, joten kehä oli suuri, sen ympärillä oli hyvin tilaa ja lämmittely/harjoittelukehäkin löytyi. Aivan luksusta siis.

Kuvassa kisakehä treenipäivänä. Kahtia jaetussa kehässä treenasi kaksi maata kerrallaan.



Jokaisella maalla oli treeneissä aikaa kuusi minuuttia per koira. Suomellahan oli tullut joukkueessa viime hetken muutoksia, kun Welmu ei päässytkään matkaan. Welmun kuusiminuuttinen saatiin siis jaettua muiden kesken. Niinpä käytännössä jokaisella oli kuusi minuuttia aikaa ja vielä jäi aikaa vaihtoihin.

Suomalaisillahan on ollut tapana treenata koira kerrallaan, mikä on mielestäni hyvä tapa. Saa rauhassa keskittyä omaan tekemiseen, vaikka aikaa onkin vähän. Nyt sitä oli kuitenkin enemmän kuin yleensä. Usein treeniaikaa on ollut 3,5-4 minuuttia per koira.

Jotkut maat treenaavat kaikki samanaikaisesti, mutta silloin treenikehässä on aikamoinen hulina. Yllättävän hyvin sitä ehtii kuitenkin treenata muutamassakin minuutissa, kun on selvät suunnitelmat.

Mä tein Kentsun treenisuunnitelman vasta paikanpäällä, koska halusin nähdä ensin mm. kapulat. Niissä olikin pientä maavaraa ja paksua keskiosaa, jotka ovat vaikeita Kentsulle sen purentavian (ja lähinnä äärimmäisen lyhyen alaleuan) takia. Siksipä testasin treenissä paria kapulakokoa miten K saa ne nostettua maasta ja tein sen perusteella samalla päätöksen siitä, mitkä kapulat valitsen kisaan. Hyvin K sai erikokoiset kapulat nostettua, mutta onhan sitä hieman siihen treenattukin mm. viime syksynä…

Kentsu teki oman kuusiminuuttisen aikana kapulan nostoja, ohjatun molemmat suunnat vauhtinoutoina, hyppynoudon, ruudun paikan, seuraamista sekä luoksetulosta pari palaa, kuten alun maahanmenon, jossa K ennakoi ensin lo:n käskystä. Tein sitä vielä pariin otteeseen, eikä K enää yrittänyt heittäytyä omin luvin maahan. Tämä oli ainoa ”moka”, muuten treenit sujuivat kivasti ja K oli iloisella tuulella.

Kaikkien treenattua oli vielä hieman aikaa jäljellä, jolloin halukkaat saivat käydä tekemässä vielä jotain. Kävin tekemässä merkin, joka oli hieman erikoisen näköinen, mutta mitä K ei kyllä millään tavalla oudoksunut (eikä sitä merkkiä sitten ollutkaan kisoissa, kun se päätettiin viime hetkellä vaihtaa), luoksetulosta paria palasta ja seuraamista. Loppuajan annoin Kentsun humputella pallon kanssa.

Eli kuten listauksesta näkee, hyvin siinä ehtii tehdä kaikenlaista. Tein tarkoituksella paljon juoksutusjuttuja, sillä halusin Kentsun saavan tuntumaa alustaan. Matto olikin yllättävän hyvä. Se vaikutti alkuun liukkaammalta, mutta Kentsu ei sillä onneksi juurikaan liukastellut.

Kävin myös lämmittelykehässä tekemässä luoksetulon stoppeja lentävillä nameilla. Se kuului alun perin mun treenisuunnitelmaan kisakehässäkin, mutta järjestäjät kielsivät siellä namien käytön. Joka vuosi on jotain kieltoja ja omia sääntöjä, myös kisoissa (nytkin oli joitain juttuja, kuten että luoksetulossa ei saa käyttää toista käskyä koiran nimen yhteydessä). Olisipa ollut ”kiva” tilanne, jos omaa koiraa voisi palkata vain makupaloilla. Onneksi mulla on sekakäyttäjä koira. :)

Tein myös vähän kaukoja sekä tunnarin, jossa Kentsu oli hieman epävarman oloinen. Se jäi vähän vaivaamaan mieltä, mutta yritin unohtaa koko asian, koska K ei ole ollut siinä muuten epävarma ja nytkin se selvitti tilanteen kunnialla.

Treenien päätteeksi veimme koirat kävellen takaisin hotellille lepäämään ja tulimme autolla takaisin katsomaan nollakoiran suoritusta. Aamun sumu oli kadonnut ja tilalla oli aurinkoa ja todellista kuumuutta.

Polun oikealla puolella on muuten valtavan kokoinen koirapuisto.

Kentsu hotellihuoneessa pikkupallon kanssa. Tällä kertaa ei mukana ollut karvapalloa. :)

Meidän piti ensin jakaa huone Christan ja Vipin kanssa, mutta kun Welmu jäikin kotiin, Kentsu ja Vip saivat omat huoneet. Saimme huonekaveriksemme Maaritin. Oli kyllä iso plussa, kun Kentsu sai olla ainoana koirana huoneessa. Se lepää hotellissa hyvin, ja se onkin noilla reissuilla ainoita paikkoja, joissa se voi ihan oikeasti kunnolla levätä. Nyt sillä oli siihen oivat mahdollisuudet, ja hyvin siitä aina näki aamuisin, että unta oli kyllä saatu tarpeeksi. :)

22.-29.6. Tanska, osa 1/3

Lähdimme Ninan kanssa tiistai-illalla viimeisinä kohti Tanskaa. Osa oli lähtenyt edellisiltana, osa lentänyt tiistaiaamuna.

Ken Turun linnan puistikossa ennen laivaan menoa.



Saavuimme Tukholmaan aikaisin keskiviikkoaamuna. Edessä oli 960 kilometrin ajo Herningiin, Tanskaan. Suoritimme sen neljällä pikapysähdyksellä, joten aika urakalla vedimme koko matkan. Yllättävän nopeasti se sujui, kun oli etukäteen asennoitunut autossaistumiseen.

Perille päästyämme ulkoilutimme koirat vähän paremmin ennen kuin lähdimme porukalla syömään. Torstaina oli taas aikainen nousu. Edessä oli kilpailujen avajaiset, treenit sekä nollakoiran suorituksen katsominen.

Hotellimme sijaitsi sopivalla etäisyydellä kisapaikasta. Autolla sinne ajoi noin kymmenessä minuutissa, mutta me kävelimme joka päivä kisapaikalle ja takaisin. Kävelyreitti meni metsikön ja puistikon läpi, ja siinä kesti 40 minuuttia. Oikein passeli jaloitteluaika ennen kisapaikalle menoa sekä sieltä lähdettäessä, kun koirathan joutuivat olemaan lähes koko ajan siellä häkeissä.

Jengin kokoontumista hotellin edustalla torstaiaamuna.

Tavaroita annettiin autollisille, niin kävelijöiden ei tarvinnut kantaa mitään.

Aamuisin oli usein hieman sumuista ja viileää. Päivän mittaan lämpötila kohoni varmaan hellelukemiin.

Kentsu Suomi-huivin kanssa ennen avajaisia.

Lähtölaskenta

Pikainen postaus vailla sen kummempaa asiaa, koska aikaa enemmälle kirjoittelulle ei tällä hetkellä ole. Aika on kulunut siivillä, ja nyt eletään jo lähdön hetkiä. Osa porukasta lähtee reissuun tänään laivalla. Huomenna aamulla muutama lentää Tanskaan, ja illalla lähdemme Ninan kanssa viimeisinä porukasta kohti kisapaikkaa. Hyppäämme laivaan Turussa, ja keskiviikko kuluukin sitten ajellessa Ruotsin kautta Tanskaan, Herlingiin.

Torstaina on treenipäivä, ja perjantaina alkaa kisat. Kentsun ja mun vuoro on lauantaina. Olemme toisessa paikallaoloryhmässä. Perjantain ja lauantain aikana karsitaan 20 parasta finaaliin, joka käydään sunnuntaina. Tiedossa siis tokontäyteinen loppuviikko. :)

Joukkueella on oma blogi, ja sinne varmaan päivitetään tuloksia pitkin kisaa. Pitäkäähän peukkuja kaikille suomalaisille!

Tässä kuvia Myrasta & Kentsusta eiliseltä aamulenkiltä.

Emilia on Kentsun oma fanittaja ja ystävä.

Käänteitä

Myran kuulo on heikentynyt lähes olemattomiin. Tällä kertaa se ei ole ihan umpikuuro, mutta ei se kyllä myöskään enää normaalisti kuule. Testasimme jälleen akupunktiota, ja ihan lähipäivinä pitäisi varmaankin selvitä, auttoiko se vai ei. Viimeksikin kesti pari viikkoa ennen kuin kuulo palautui.

Kuulin eräältä taholta, että kuulon palautumiseen liittyy korvien solut. Jos ne ovat tuhoutuneet, ei kuulo voi enää palautua. Jos soluja on vielä tallella, voi kuulo palautua. Aika näyttää miten Myran kuulon käy. Viimeksi sille saatiin akupunktiolla kuuloa lähes neljäksi kuukaudeksi, mikä oli huippujuttu.

Myra on silti tosi pirteä ja jaksaa samaan tapaan kuin ennenkin. Toki se kotona nukkuu enemmän kuin nuorempana, mutta väsymys ei muuten paina tippaakaan. Se käy samoilla lenkeillä kuin Kentsu ja jaksaa iloitella frisbiin kanssa.

Kentsun kaavailtu kisatauko lyheni yllättäen kuukaudella, sillä saimme jokin aika sitten tiedon, että pääsemmekin tokon maailmanmestaruuksiin kisaamaan. Niinpä Kentsu ja minä vietämme juhannuksen Tanskassa, Myra puolestaan pääsee Leenalle hoitoon. Siellä Myran kavereina on Kipi-mali sekä pari kissaa. Mysti-perhoskoiraa ei valitettavasti enää ole. :( Mystillä ja Myralla oli ikäeroa vain puoli vuotta, ja huhtikuun lopulla tuli Mystin aika lähteä.

Tässä kuva parin kolmen vuoden takaa Kipistä, Mystistä, Kentsusta ja Myrasta.

Muuten kuvituksena saa toimia treenikuvia toukokuulta.

Olin jo ennen kisatietoa tehnyt Kentsun kanssa palkattomuuskuurikokeilun, sillä olin päättänyt tehdä sellaisen jossain sopivassa välissä, joka oli nyt. Yleensä olen tehnyt muutaman palkattomuustreenin ennen kisoja, ja yleensä nekin on suunniteltu pariksi palaksi. Nyt päätin testata miten homma sujuu, kun teen kaikki liikkeet useamman kerran peräkkäin palkatta. Seuraamisen jätin pois tästä setistä, koska siinä meillä on ollut meneillään korjausprojekti (Kentsun siirtäminen vähän taaemmas, mikä on alkuperäinen opetettu paikka). Muuten tein aina kaikki muut evl:n liikkeet palkatta putkeen. Välillä normijärkässä, välillä sekoitetussa järjestyksessä.

Näitä tuli tehtyä yhteensä seitsemän treeniä peräkkäin. Viidessä ensimmäisessä treenissä en tehnyt mitään muuta kuin palkattomuudet. Kahdessa viimeisessä tein niin, että ensimmäisellä treenikierroksella teimme palkattomuudet ja toisella treenikierroksella tein normipalasia palkkaillen, kun alkoi olla sellainen olo, että haluan päästä vahvistamaan liikepalasia.

Kentsu suoriutui palkattomuusputkesta kivasti. Pääsääntöisesti sillä oli aika passeli mielentila (mitä tässä lähinnä vähän testattiinkin). Se teki liikkeitä rennolla ja kivalla asenteella. Muutama epätyypillinen virhe tuli varsinkin loppupäässä putkea, mikä on ihan ymmärrettävää, kun emme vahvistaneet palasia. Mitään kovin kummallista tai hälyyttävää ei kuitenkaan ilmennyt, ja tämä oli kaiken kaikkiaan hyvä ja mielenkiintoinen kokemus.

Itsellekin tekee tosi hyvää treenata tuota palkattomuutta, kun mieli tekisi koko ajan laittaa kädet taskuun ja vetäistä pallon esille. Nyt en ottanut taskuun yhtään mitään, ettei houkutus kävisi liian suureksi. :)

Meidän lähtöön on nyt vajaa pari viikkoa. Treenit tulevat muodostumaan pääsääntöisesti palasten vahvistamisesta ja fiilistelystä, mutta ainakin yhdet palkattomuudet aion vielä tehdä ennen lähtöä. Sitten hurauttelemmekin Ruotsin poikki Tanskaan ja mm-kehään.

Kiva päästä reissuun. Valitettavasti tosin joudun tämän reissun takia perumaan osallistumiseni Cefeus-leirille. Toivottavasti saadaan jokin viikonloppuleiri aikaiseksi syksyllä, niin pääsisi näkemään sukulaisia.

Mm-koitoksen jälkeen seuraava etappi on SM:t, joissa Kentsu on tänä vuonna SBCAK:n kelpieistä koostuvassa joukkueessa.

ps. Suuret suunnitelmat treenien kuvaamisesta ovat jääneet suunnitelmien tasolle, mutta tässä pari videota, jotka on kuvattu aiemmin keväällä. En vaan ole saanut aikaiseksi siirrettyä niitä tänne.

ohjattu1

ohjattu2

Yllä olevissa linkeissä treenataan ohjattua noutoa niin, että keskikapulaa siirretään aina lähemmäs ja lähemmäs haettavaa kapulaa, ja koiran pitää silti osata hakea reunimmainen. Tein näitä treenejä muutamaan otteeseen joskus keväällä, ja Kentsu selviytyi niistä joka kerta hienosti. Sille onkin yleensä haasteellista vasta olosuhteet, joissa kaikki kapulat eivät näy. Tässä ne näkyvät hyvin. (Mä jouduin hieman juoksentelemaan tuossa treenissä, kun en pysty editoimaan videoita ja kaikki piti kuvata kerralla. :))