MM-2011 Pariisi, osa 2/2

Perjantaina alkoi itse kisat – ja aikataulut lähtivät heti menemään poskelleen. Ei ihme, sillä kehät oli suunniteltu huonosti. Siellä tuli paljon siirtymiä, ja liikkeiden alutkin tehtiin jollain ihmeellisellä ranskalaisella tavalla. Samoin tehtiin paikallaolojen jätöt, joissa kului myös paljon aikaa. Paikallaoloissa tuli kuljettua pitkät matkat jonossa pitkin kehän laitoja – omille paikoille ei siis todellakaan menty miten sattuu, vaan tarkkaan ohjatussa jonossa. Koirien jättökin oli erikoinen, kun ohjaajat kiersivät puoli kehää laitoja myötäilleen paluun tapahtuessa samalla tavalla. Lähes joka maassa näyttää olevan omia ihmeellisiä tapoja.

Perjantaina kehässä oli suomalaisista Jessica & Mac (tulivat toiseksi!), Elina & Sina, Oili & Meg, Heidi & Mette ja Nina & Ässä.

Vein Kentsun joskus kahden maissa takaisin hotellille lepäämään – ja hyvin se oli nukkunutkin. Se oli ihan intopiukeena, kun tultiin takaisin hotellille.

Kentsu juna-asemalla:



Jotain järjestäjät ottivat oppia perjantaista, sillä lauantaina aikataulut pitivät vähän paremmin. Ehdin silti heittää Kentsun hotellille muutamaksi tunniksi lepäämään paikallaolojen jälkeen. Olimme nimittäin viidenneksi viimeisiä starttaajia.

Kävin hakemassa Kentsun hotellilta vähän ennen kuin lounastauko alkoi. Olimme kulkeneet junalla eestaas jo monta kertaa, nähneet lipuntarkastajia jne. Kukaan ei ollut valittanut koirista mitään, päinvastoin ihailleet niitä. Nyt sitten törmäsin virkaintoiseen tiukkapipoon, kun olin palaamassa hotellilta kisapaikalle. Eräs rautateiden henkilökuntaan kuulunut mies siis esti meidän menon junaan ja valitti siitä, kun koirilla ei ole kuonokoppaa. Selitimme miehelle, ettei sitä ole vielä kertaakaan vaadittu, ja että olimme matkustaneet junalla jo monta kertaa. Great, mikä ajoitus. Valittaja just silloin, kun olen hakemassa Kentsua kisakehään… Onneksi saimme lopulta luvan mennä koirien kanssa ”tämän kerran” ja pääsimme kisapaikalle hyvissä ajoissa.

Meidän kisavideo ja pisteet ovatkin aikaisemmassa postauksessa, joten ei niistä sen enempää. Yleisesti voin mainita, että fiilis kehässä oli hyvä. Seuraamisen ihan alussa Kentsu ei ollut ihan niin keskittynyt, mutta aloitti hommat melko pian. Sen kanssa oli ilo olla kehässä, ja teimme töitä yhdessä. Sooloiluja ei siis tapahtunut. :) Kentsun kanssa on kiva mennä kehään noissa vaikeissakin olosuhteissa, koska se ei välitä lähellä kulkevasta liikkurista, ei ihmispaljoudesta, ei liukkaasta matosta jne. Toki se osaa monet noista liikkeistä paljon paremmin, mutta jos ajatellaan kokonaisuutta (unohtaen pirun tunnarin), niin olen kyllä tyytyväinen Kentsuun. Tunnari toki mietityttää ja harmituttaa. Liikkeessä ei ole ollut nyt mitään ongelmia, mutta olin tehnyt hieman erilaisia treenejä SM:ien jälkeen ja veikkaan niiden olevan syypäänä tämänkertaiseen epäonnistumiseen. Tunnari on kuitenkin niin herkkä liike ja Kentsu ”rankaisee” välittömästi, jos minä teen siinä jotain ”tyhmää”. Jokohan olisi oppinut tarpeeksi kantapään kautta tehdä ihan vaan normitreenejä... ;)

Totta kai harmittaa, että samainen liike vei meiltä nyt finaalipaikat niin SM:ssä ja MM:ssä, eikä siinä oikeasti ole ollut edes mitään ongelmia. Elämä on… Silti en voi olla olematta tyytyväinen Kentsuun. Se fiilis kehässä ja jo ennen kehään menoa omaa vuoroa odotellessa oli todella hyvä ja mahtava. Nyt ei auta kuin jatkaa treenejä normaaliin tapaan ja toivotaan, että päästään joskus vielä näyttämään ehjääkin suoritusta niin kuin parhaimmillamme osaamme.

Muita lauantain kisaajia olivat Hanna & Kit, Katja & Zen (olivat toisina!), Tarja & Zici (voittivat!) ja Heikki & Una.

Sunnuntaina oli finaalipäivä, ja siinä oli mukana neljä suomalaista. Jessica & Mac, Katja & Zen, Tarja & Zici ja Heidi & Mette.

Päivä kului suorituksia katsellessa. Jossain vaiheessa kävimme antamassa koirille matolääkkeet eläinlääkärin valvovien silmien alla. Illalla oli ”leirin” purku. Saimme kevythäkit hotellille Tarjan ja Riitan matkailuautossa. Kiva kun niitä ei tarvinnut itse raahata.

Kentsu ei muuten ollut kisojen ainoa kelpie - kivaa. :) Ruotsin joukkueessa oli tietenkin tuttu Ylle (Valmyra Ylle), joka on working kelpie. Saksan joukkueessa oli uusi tuttavuus, australiankelpie Outback-Workaholic's Armidale.

Tässä pojat:

Saksalaispoika ei oikein halunnut pitää lippua suussaan (olisi halunnut liehitellä suomalaistunutta ruotsalaispoikaa) - suomalaispoika taas ei oikein olisi halunnut istua saksalaispojan vieressä. Ilmeet ovat sen näköiset...

Maanantaina sai vihdoin nukkua aamulla. Lähdimme yhdentoista aikoihin Pariisiin. Menimme ensin Sacre Couriin katsomaan maisemia (Pariisi levittäytyikin suurena).

Sieltä Elina, Nina ja minä lähdimme Eiffeltorniin katsomaan lisää maisemia.

Jonotimme torniin vajaa 1,5 tuntia. Kuvassa boksi, jonne piti jättää mukana olevat teräaseet - siellä olikin kaikenlaista puukoista ja saksista viinipullonavaajiin...

Ensin noustiin muistaakseni 115 metrin korkeuteen. Se oli pala kakkua. Sitten jonotimme hetken lisää ja lähdimme huipulle, joka oli muistaakseni 324 metrin korkeudessa. Hissimatka huipulle oli kieltämättä jo hieman huima.

Tässä näkymää 115 metrin korkeudesta:

Ja sama näkymä 324 metrin korkeudesta:

Riemukaari:

Tuossa suunnassa on Helsinki, 1917 kilometrin päässä:

Hotelille palattuamme lähdimme koiria lenkittää ja tapahtui tietenkin perinteiset: löysimme jopa kävelemisen arvoisen lenkin ja tietenkin viimeisenä päivänä… Olimme kyllä käyneet Elinan kanssa yhdellä yläviheriöllä, mutta aina vain iltaisin pilkkopimeässä. Nyt kun olimme siellä valoisaan aikaan, näimme että siitä pääsikin eteenpäin ja lopulta pystyi kiertämään yhden lentokenttäparkkiksen kokonaan ja pitää osan aikaa koiria irtikin.

Tiistainakin saimme nukkua vähän pitempään ja syödä rauhassa aamiaisen. Sitten olikin aika lähteä lentokentälle ja suunnata kotia kohti. Matka sujui hyvin ja kentällä oli Leena vastassa Myran kanssa. Voi jee, mummeli oli vielä hengissä. :) (Mua ahdistaa jättää sitä hoitoon mitä enemmän sille tulee ikää.) Kentsukin oli riemuissaan, kun näki Myran – Myralla kesti hetki oivaltaa, että me oltiin tultu. :)

Kiitos kaikille seurasta!

Tässä joukkueemme - harmi ettei tänä vuonna tullut yhtään mitalia. Olihan se toki odotettavissa, että jossain vaiheessa hieno mitaliputki katkeaa, mutta toivotaan että katkos jäi lyhyeen. :)

Ihana Kenneli, jonka kanssa on ilo elää ja olla, helppo matkustaa ja nautinto treenata ja kilpailla. <3 (Tulikohan kehuttua tarpeeksi?! ;))

(Kisa- ja kelpiekuvat on ottanut Maarit Karhu - kiitos jälleen! :))

MM-2011 Pariisi, osa 1/2

Lähdimme Kentsun kanssa Pariisiin tiistai-illalla 5.7. yhdessä Hannan, Saken ja Kitin kanssa. Saavuimme perille klo 21.35 paikallista aikaa ja olimme viimiset sinä päivänä paikalle saapuneet suomalaiset. Jessica, Satsu ja Mac saapuivat paikalle seuraavana iltana.

Keskiviikko oli vapaapäivä. Lähes kaikki tekivät pienet treenit hotellin edustalla olleella pienellä viheriöllä. Osa lähti Pariisiin, Elina ja minä jäimme tutkailemaan lähiseudun lenkkeilymahdollisuuksia. Ne osoittautuivat surkeaakin surkeammiksi. Asuimme lentokenttähotellissa, ja lähettyvillä oli vain lentokenttäterminaaleja, kiitoratoja, pitkäaikaisparkkipaikkoja ja moottoriteitä. Vaihtoehtoina oli kävellä tienlaitaa tai poukkoilla pikkuviheriöltä toiselle.


Tässä Kentsu & Sina isoimmalla viheriöllä, jonka löysimme. Siellä kasvoi jopa kukkiakin.

Alla kuvia kanipuistosta (jossa siis todellakin oli järjettömät määrät citykaneja).

Hotellimme eräältä yläviheriöltä kuvattuna:

Hotellin viereinen viheriö. :)

Koirien lenkityksen (moottoriteiden laitoja pitkin viheriöltä toiselle) jälkeen veimme ne hotellille lepäämään ja lähdimme etsimään kauppaa, jotta saisimme evästä kisapaikalle. Jos oli lenkkimaastot hotellin lähettyviltä vähissä, niin kaupassakäyntimahdollisuudet olivat sitäkin heikommat – ei ollut kauppaa. Kioski löytyi kyllä, mutta ei mitään toivoa ostaa esimerkiksi hedelmiä evääksi kisapäiville.

Tulevat illat osoittivat, että yhtä loistavalla kantimilla oli myös ruokailut hotellin ravintoloissa. Eipä tainnut kertaakaan mennä tilaukset niin kuin piti – aina joku jäi ilman ruokaa tai sai ruuan huomattavan paljon myöhemmin (kylmänä) kuin muut. Huippuna ruokia meni väärinpäinkin, ja niitä olisi pitänyt puoliksisyötynä antaa eteenpäin oikealle henkilölle… Onneksi ala-arvoisen palvelun korvasi loistava seura.

Torstaiaamuna oli aikainen herätys. Kisajärjestäjät olivat kertoneet, että hotellilta lähtisi kolme bussikuljetusta kisapaikalle. Ensimmäinen lähtisi klo 6, ja bussilla kestäisi noin 45 minuuttia tulla takaisin. Meillä ei ollut mitään tietoa siitä missä järjestyksessä treenit tapahtuisivat, joten ei muuta kuin ajoissa kisapaikalle

Bussimatka sujui hyvin – ja busseja jopa tuli silloin kuin piti (toisin kuin Bratislavassa). Kuljimmekin bussilla monena muunakin päivänä. Tosin myös viereinen juna oli ahkerassa käytössä. Kisapaikka oli vain yhden pysäkin päässä hotellilta.

Tässä odottelemme bussia.

Kisapaikalla oli heti alkuun mikrosirun ja rokotusten tarkastus. Tämä taisi samalla olla paljon puhuttu CSAU-testi. Nyt on Kentsu sitten suorittanut senkin. :)

Tokoalue oli vitoshallin perällä. Se oli todella iso ja tilava alue, ja mikä parasta: eristetty aidoilla näyttelykehistä. Niinpä siellä ei ollut mitään ylimääräistä läpikulkua. Jokaiselle maalle oli järjestetty oma pöytä tuoleineen. Saimme koirien häkit siihen viereen.

Kisakehät olivat tilavat ja vieressä oli myös riittävän kokoinen lämppärikehäkin, jossa oli samaa mattoa kuin kisakehässä. Olosuhteet olivat siis mitä parhaimmat! Toki alueella oli aikamoinen meteli – näyttelykoirat ovat kovia haukkumaan… Kuulutuksia, haukkumista jne. Sille ei voinut mitään, mutta muuten olosuhteissa ei ollut mitään valittamista. Kisaamisen suhteen. Oma valituksen aihe voisi toki olla esimerkiksi se, ettei (näyttely)alueella ollut mitään roskiksia, joten kehien väliset käytävät olivat aika mielenkiintoisen näköiset iltaisin… Tokoalueelta pääsi suoraan ulos, mikä oli ehdoton plussa. Tosin siellä oli lähinnä asfalttia ja hyvin pieni kaistale nurmikkoa, joka oli melkoisen täynnä sitä itseään… roskiksiahan ei ulkonakaan ollut.

Kentsu ulkoilualueella:

Torstaina saimme ensikosketuksen ranskalaiseen järjestelmällisyyteen… Aikataulut olivat mitä olivat – ja ne pettivät pahemman kerran varsinkin ensimmäisenä kisapäivänä. Treenit alkoivat kuitenkin pyöriä aikataulujen mukaisesti. Treeniaikaa oli kuusi minuuttia per koira. Sovimme tekevämme viisi minuuttia per koira ja loppuajan pyhittäisimme kaikille yhteiseksi ajaksi, jolloin teimme muun muassa paikallamakuun käskytykset.

Kentsun treenit menivät hyvin ja niistä jäi hyvä mieli. Tein tarkoituksella idioottivarmat treenit, jotka eivät voi epäonnistua. Tuolla onkin lähinnä tarkoitus vain tutustuttaa koira alustaan (siksi teen aina juttuja, joissa tulee juoksentelua ja jarruttelua) sekä halusin Kentsun saavan tutustua myös noutokapuloihin. Sillä kun on omat haasteensa erilaisten kapuloiden nostossa purentavikansa takia – hyvin nousi ranskalaiset kapulat.

Kentsu liikkui matolla hyvin. Olihan se liukas ja liukasteluakin tapahtui, mutta olen jo (vihdoinkin) oppinut olla kamalasti stressaamatta asiasta. K on aika järkevä liikkuja ja sopeuttaa vauhtinsa aika nopeasti alustaan.

Treenien jälkeen oli avajaiset ja nollakoiran suoritus.

Kentsu kantoi avajaisissa Suomen lippua - reppana kompasteli välillä lippuun, kun astui sen päälle...

Illalla oli hotellilla gaalaillallinen – jonka aloitusaikakin näytti muuttuneen pariin otteeseen, sillä saapuessamme paikalle oli ruoat syöty. Onneksi sitä tuli sitten hetken odottelun jälkeen lisää. Sitten nukkumaan, jotta olisimme kaikki valmiita itse kisaan.

(Treeni- ja avajaiskuvat on ottanut Maarit Karhu - kiitos!)

MM 2011 Pariisi

paikallamakuu 8,5 ja 10 eli 9,25
(oli ihan alussa heilauttanut vähän pyllyään, jonka toinen tuomari näki ja toinen ei)
paikallaistuminen 9 ja 9 eli 9

seuraaminen 8,5 ja 7,5 eli 8
ohjattu nouto 7,5 ja 8 eli 7,75
luoksetulo 8 ja 8 eli 8
ruutu 8,5 ja 9,5 eli 9

kaukokäskyt 9 ja 8 eli 8,5
tunnari 0
zeta 9 ja 9 eli 9
hyppynouto 9 ja 8 eli 8,5

Jaa-a, toinen kerta tänä vuonna, kun finaalipaikka meni tunnarin takia. Treenit sujuneet hyvin. Taidan kyllä tietää mistä tämänkertainen johtui, mikä on siinä mielessä positiivista, kun tietääpä taas miten edetä. Eli toimintasuunnitelmat on tehty, nyt niitä pitää alkaa vaan toteuttaa. Tosin vielä vedetään pari päivää henkeä ja vaan lenkkeillään.

Muuten fiilis kehässä oli mahtava. Kentsun kanssa oli nautinto ja ilo kisata. <3

Matkaraporttia seuraa jossain vaiheessa.

Aika hupenee…

Koko alkukesä on ollut tiukkaa treenaamista. Laiskoiksi ei meitä voi ainakaan kuvailla, sillä olemme järjestäneet ja vierailleet useissa kehätreeneissä – eikä vaan kotikulmilla, vaan myös Sipoossa, Porvoossa, Lahdessa ja Tampereella. Olemme siis rakentaneet useamman kehän ja treenanneet kisamaisissa olosuhteissa.

Treeneistä en ole saanut aikaiseksi ottaa kuvia, mutta tässä muutama posekuva toukokuulta.

Ennen SM:iä Kentsu oli hetken aikaa sitä mieltä, että selviää kyllä hommista ilman minuakin. On kyllä ihan erilaiset haasteet treenata koiran kanssa, jolla alkaa olla aikamoinen historia takanaan. Silloin tällöin ne sortuvat tuollaiseen omahyväisyyteen ja kuvittelevat voivansa toimia ihan yksikseenkin. Siitä kyllä selvittiin, kun käytiin läpi hieman kriteerejä ja sääntöjä siitä, miten näitä hommia tehdään. :) Nyt Kentsu onkin ollut tosi kivasti kuulolla ja ihanan intensiivisen ja määrätietoisen oloinen treeneissä.

Alakuvassa meidän jengi SM:ssä. Vasemmalta Tuuri, Riski, Puuma, Rimma, Joku, Myra ja Kentsu.

Kentsun treenit sujuivat kivasti ennen SM:iä, mutta siellä sitten tuli muistutus siitä, että eläin sekin vain on. Kentsu nollasi tunnarin – otti kyllä heti omansa sen löydettyään, mutta kesken paluun sille tulikin tarve mennä takaisin tarkistamaan tilanne uusiksi. Harvinainen virhe Kentsulle, mutta tekevälle sattuu. Tilannetta on purettu mielessä ja videoita katsoessa sen verran, että luulen olevani selvillä siitä, mitä tapahtui ja olen ottanut kaiken hyödynnettävissä olevan informaation treeneissä käyttööni. Ei muuta kuin uutta matoa koukkuun – sitä pujotetaankin jo ensi viikolla Ranskassa.

Seuraavat ohjatun noudon kuvat on ottanut Jonna Löytynoja (Kielapihkan). Kiitos!

Ranskan reissuun liittyen onkin saanut selvitellä kaikenlaista lähtien rokotusten voimassaoloajoista, jotka olivatkin kisajärjestäjillä hieman eri kuin Suomessa. Onneksi Kentsu oli rokotettu viime syksynä, joten ei tullut kiire uusia mitään. Jossain vaiheessa vaatimuslistalla oli myös ranskankielinen eläinlääkäritodistus sekä tietty pyöreä leima koiran passissa. Mikä tahansa leima ei siis kävisi. Samoin ollaan saatu googlettaa mikä on CSAU-testi, johon koiramme joutuvat osallistumaan. Netistä löytyi tietoa, että se on jokin sosiaalisuustesti, joka Ranskassa pitää suorittaa ennen kisoihin osallistumista. Meidän kohdalla käytännössä se on todennäköisesti vain jokin pieni käsiteltävyystesti –se selvinnee sitten paikanpäällä.

Selvittelyjä on siis tehty suuntaan jos toiseen, ja nyt pitäisi olla kaikki selvänä lähtöä varten. Enää tarvitaan Bayvanticit ja Strongholdit niskaan, echinococcoosipillerit mukaan ja eläinlääkärin tarkastus ja leima passiin – ja se ei-pyöreäkin siis nyt käykin. On tää aina yhtä säätämistä. :)

Lähdemme reissuun ensi viikon tiistaina. Me lennämme yhdessä Hannan ja Kitin kanssa. Keskiviikko on aikaa ladata akkuja, ja torstaina on treenipäivä. Kentsu ja minä ollaan tulikasteessa aivan viimeisten joukossa, viidenneksi viimeisenä kilpailijana lauantaina. Pitäkäähän peukkuja Suomelle! Jotain päivityksiä on ehkä tulossa joukkueen blogiin.

Joukkueenjohtajamme Maarit hommasi meille sponssina Hurtan cooling coatit, joihin brodeerattiin koirien nimet ja Suomen lippu (kuva alla). Hieno! Ja tarpeellinen… Pariisissa on ollut +35 asteen lämpötiloja… Toivottavasti kisahalli on ilmastoitu.

Myra menee Leenalle hoitoon. Inhottaa jättää mummelia viikoksi, mutta onneksi sillä on hyvä hoitopaikka. Myra on voinut hyvin. Talvi kyllä selvästi vanhensi sitä, mutta onneksi vanhuus ei ole sairaus. Myra on ollut tosi pirteä ja jaksaa hyvin parin tunnin lenkit, kun mennään osin sen ehdoilla. Ts. kävelyn ohessa pitää olla sopivassa määrin haistelu- ja piehtarointitaukoja. Vähän kyllä joudutaan tekemään kompromisseja liikunnan suhteen Kentsun ja Myran välillä. Kentsu saa nyt luvan hetken aikaa joustaa, sillä en halua jättää Myraa pois lenkeiltäkään, koska sitten sen kunto ainakin huononisi.

Ranskan reissun jälkeen mulla on vielä hetki töitä, mutta sitten päästään ”oikealle” lomalle. Onhan toi edustusreissukin hauskaa vaihtelua, mutta ei sitä ehkä voi maailman rennoimmaksi lomaviikoksi laskea. ;) Hauskaa kesänjatkoa kaikille!

Sukulaisia siellä ja täällä

Pääsiäisenä matkattiin Myran ja Kentsun kanssa Ruotsiin kasvattajan järjestämälle tokoleirille. Olin siellä kouluttajan ominaisuudessa. Olipas kiva nähdä sukulaiskoiria, varsinkin kun ne olivat niin kivoja. :)

Kentsu pääsi näyttämään muutamia juttuja kurssilaisille, mutta muuten sillä oli täysin tokovapaa pääsiäinen (ja aika pitkään pääsiäisen jälkeenkin). Kuvia tulin ottaneeksi surkean vähän. Ainoastaan yksi koira osui kameran eteen, viisikuinen Rhea (Cefeus Rhea II), jonka velipoika-Jokinen asustelee muuten Suomessa.

Omista koirista tuli näpättyä muutama kuva kävelylenkillä viereisellä pellolla. Sille muuten laskeutui vähän väliä liitovarjoilijoita tms.

Säät suosivat ja oltiin lähes hellelukemissa. Kiva leiri, kivoja koiria. Paluumatkalla vietettiin yksi yö ja päivä Tukholmassa ystäväni luona.

Tämä taisi olla Myran viimeinen reissu synnyinmaahansa. Alakuvassa Myra laivalla. Molemmat kelpiet ovat kyllä tosi vaivattomia matkakumppaneita, jotka uskaltaa huoletta jättää hyttiin ruokailun jne. ajaksi.

Vappu vietettiin Haminassa koiramaisissa merkeissä. Treenasimme tokoa (Kentsu teki myös kuuntelutreenejä) ja kertaalleen myös esineruutua, jossa Kentsu sai päteä. Olipas kiva tehdä pitkästä aikaa esineruutua – tuli ihan ikävä maastolajeja.

Tässä muuten pieni videopätkä yhdestä kuuntelutreenistä.

Pääsiäisen lämpimät säät olivat muisto vaan. Välillä tuli lumi- ja raekuuroja kesken treenien… Alakuvassa Nomi lumimyrskyssä.

Seuraava viikonloppu kuluikin sitten valmennusrenkaan leirillä. Kentsun kanssa katsottiin siellä ruutua, jossa pitäisi saada Kentsun odotusarvoa alemmas. Se on silti onneksi hyvin kuulolla, mutta sen ”synti” lienee Jonten mukaan se, että K haluaisi suorittaa tehtävän mahdollisimman nopeasti. Sama näkyi kuuntelutreenissä, jota myös tehtiin. Olen tosin itse treenannut huollella juurikin siihen suuntaan, että ’jos et tiedä mitä tehdä, yritä vielä vähän enemmän’. Nyt pitää osata itse ottaa hieman time-outia, koska jos mä osaan tehdä niin, niin Kentsukin osaa tehdä niin. Se peilaa aika paljon mun tuntemuksia. Mä olen vaan valitettavan taitava heittämään lisää vettä kiukaalle. :) Kiva leiri!

Leirin jälkeen nähtiin taas sukulaisia, kun meillä oli treffit Eevin (Cefeus Oxalis Acetosella II) ja Roiman (Cefeus Sir Roima II) kanssa. Molemmat olivat päteviä ja taitavia kelpieitä, ja kyllä vaan kelpiepentu voi olla ihan käsittämättömän söpö. Harmi ettei tullut otettua kuvia, vaikka kamera oli kylläkin mukana.

Olemme pitäneet Kentsun kanssa treenitaukoa. Toko-tokoa on tullut treenattua pääsiäisen jälkeen kahdesti. Muuten on ollut muutamia kuuntelutreenejä ja näytöstreenejä – esiinnyimme viime viikolla eräässä tokonäytöksessä treenikamujen kanssa. Mutta nyt on aika taas ryhdistäytyä treenirintamallakin, sillä SM:t lähestyvät. Niihin valmistautuminen aloitettiin viime viikonloppuna kehätreeneillä, joita meillä on tapana järjestää aina ennen SM:iä. Saatiin hyvät treenit aikaiseksi, tykkäsin. Tästä se taas alkaa.

Laitetaanpa loppuun vielä linkki karhutemppuun. Myrahan on tempputaituri. Kentsulle olen opettanut temppuja vasta vähän myöhemmällä iällä. K suhtautuu yleensä temppuihin suurella vakavuudella, joskin se kyllä rakastaa niiden tekemistä yli kaiken. Mutta se on jotenkin kovin tosissaan ja kiireinen niitä tehdessään. Ensimmäinen temppu, jonka K oppi, oli pään laittaminen maahan. Kun sitten joskus opetin Kentsulle murinatempun ("Mitä karhu sanoo? -kysymykseen tulisi vastata murinalla), niin K yhdisti pienessä päässään nämä kaksi temppua yhteen. Eli Kentsun karhu murisee aina pää maassa. Yhteistä molemmille kelpieille on se, että molemmilla heiluu aina häntä, kun karhu murisee (Ken-karhu makaa maassa, Myra-karhu teputtelee seisten paikoillaan).

Tässä huonolaatuinen videopätkä, kun huvitimme itseämme talven pakkasilla.