Pentutreenejä

Ajattelin tehdä vähän katsausta Ylvan treeneihin. Missä mennään, kun ikää on kertynyt kuuden kuukauden verran. Kooste tulee muutamassa erässä. Ensin kuitenkin yleistä pohdintaa pennun treeneistä.

Mä en ole kouluttajana minkään koulukunnan edustaja, vaan ”iloinen sekakäyttäjä”. Jonkin verran haen asioita koiran tarjoamisen kautta, joskus jopa pienen turhautumisenkin, mutta en myöskään kaihda käyttää apuja. En koe niitä mitenkään ongelmallisina häivyttää, varsinkin kun ne on tiedostettuja apuja.

En ajattele mitenkään kovin teoreettisesti asioita, vaikka pohdinkin tosi paljon treenejämme. Enemmän siis katson koiraa ja toimin sen mukaan – miten se reagoi asioihin, mitä tekee, miten saan esille halutun toiminnon, mielentilan, käytöksen jne. Tilanteet muuttuvat, ja treenitapojen tulee muuttua niiden mukana. Mikä on toiminut nyt, ei ehkä enää tuota haluttua toimintaa hetken kuluttua, jolloin tilannetta pitää arvioida uudelleen ja muuttaa taas hieman omaa toimintaa. Sitähän koulutus lähinnä onkin, yrittämistä ja kokeilua, mikä toimii juuri tälle koiralle, juuri tässä tilanteessa ja juuri tähän asiaan. Kokeilut eivät kuitenkaan ole mitään kerran pari testailuja, vaan olen aika sinnikäs asioiden testailussa.

Tykkään antaa palautetta treeneistä jo pennullekin. Palautteella tarkoitan siis sitä, että kerron kun asiat menee hyvin (olen asenteenrakentamistreeneissä itse hyvinkin aktiivinen ja innostava), mutta kerron myös mikäli koira tekee jotain mitä en halua sen tekevän. En nimittäin halua, että koiran tarvitsee arvailla meneekö oikein vai ei ja mikä mättää, jos mättää. Totta kai ikä ja kokemus pitää ottaa huomioon. On paljon tilanteita, joissa täysin ignoraan tietyt toiminnat, enkä puutu niihin mitenkään. Mietin vaan mitä pitää tehdä toisin, jotta toiminto ei toistu. Mutta joissakin tilanteissa jo huomautan pennulle höpö-höpö-tyyliin, että tuota toimintoa en halua. Joissain tilanteissa toimii ”palkanmenetyslällättely” hyvin. Tapoja on monia, lopputulos ratkaisee. J

Kauhea puute: treenikuvia Ylvasta ei juurikaan ole. :( Näillä keleillä ei korjaustakaan taida olla vähään aikaan tiedossa. Nyt siis mennään tällaisilla kuvituskuvilla, jotka on otettu pari viikkoa sitten.

Ylva ei ole hirveen vilkas, eikä myöskään ahne. Siinä jo pari asiaa, joihin en ole tottunut. J Näistä johtuen se ei myöskään ole kovin hanakka tarjoamaan asioita. Jouduinkin alkuun ”pakottamaan” sitä aktiiviseksi, ja sen tein aluksi palkkauksen muodossa. Ylvan oli siis pakko liikkua palkan saadakseen.

Tykkään opettaa asioita namilla. Koska Ylva ei koe nameja niin suurena palkkana, olen joutunut miettimään tarkemmin mitä treenaan, missä ja milloin ja miten. Nyt tilanne on vähän helpottunut, kun Ylvalle maistuu namit paremmin kuin aiemmin. Mutta ei sitä vieläkään voi ahneeksi kuvailla. Joskus kun sillä on selvästi nälkä, on veto namppoja kohtaan paljon suurempi. Silloin siitä saa kaivettua myös sellaista aktiivisuutta esille, mitä kaipaankin. Voi vitsi, että siitä saisi kaivettua esille vaikka mitä ja paljon paljon helpommalla, jos se olisi aina sellainen. Mutta tähän on tyydyttävä. J Asiat rakentuvat nyt vaan vähän eri tavalla ja eri tahtiin kuin ahneen koiran kanssa. Ja onhan omalla tavalla tosta myös jotain hyötyä, kun yliyrittämistä ei palkan takia ainakaan tule. Tähän vaikuttaa toki myös koiran vilkkaus. Molemmissa on puolensa.

Vaikka namit kiinnostavat vaihtelevasti, kyllä Ylva ne aina syö. Ei se siis mikään nirso paastooja ole, todellakaan. Ruoka uppoaa aina, luut maistuvat, eikä namejakaan koskaan syljetä pois suusta. Mutta ne eivät ole Ylvan arvoasteikolla kovinkaan korkealla – ilmankin voi olla. Siksi niiden eteen ei viitsi aina niin ponnistella. Aika hyvin näkee namien sen hetkisen arvostuksen Ylvan keskittymisessä. Ylva on pääsääntöisesti tosi hyvä keskittymään – se keskittyy treeneissä ehkä jopa ikäisiään paremmin (näin on ainakin useampi kokenut ja paljon eri koiria nähnyt harrastaja mulle sanonut J). Mutta joskus, kun palkkana on namit ja ne eivät sillä hetkellä olekaan niin kiinnostavia (= kylläinen olo), niin silloin Ylvan huomio saattaa alkaa jakaantua muuallekin. Lelupalkkauksen kanssa niin ei käy.

Tässä valossa onkin ollut mielenkiintoista huomata, että joissain tilanteissa nami menee lelun ohi – mikä on sinällänsä ennenkuulumatonta, koska lelupalkkaus on oikeasti Ylvan mielestä paljon parempi kuin namipalkkaus. Ylva on siis alkanut osoittaa merkkejä siitä, että se odottaa tiettyä palkkaa tietystä asiasta. Mä en henkilökohtaisesti tykkää siitä ollenkaan. Aikoinaan tein Myran kanssa sen virheen, että totutin sen ruudussa frisbii-palkkaan. Sen jälkeen Myralle ei kelvannut ruudusta enää mikään muu palkka. Jotkuthan hyödyntävät koulutuksessa tuota koiran palkanodotusta, mutta mä en siis tykkää siitä. Mä haluan, että koira kokee palkaksi minkä vaan mitä sille annan. Eli en halua, että se alkaa valikoida palkkaansa.

Ylvalla siis näyttäisi olevan tähän taipumusta, ja siihen on alettu nyt puuttua. Olen alkanut vaihdella nami- ja lelupalkan välillä tietyissä jutuissa, jotka ovat jo mielestäni sen verran pitkällä, että palkkaa voi alkaa vaihdella.

Treenit pyrin rakentamaan niin, että alussa ja lopussa on jotain vauhdikasta, keskellä voi olla jotain rauhallisempaa. Namijuttuja ei voi olla liian montaa peräkkäin, joten väliin pitää ottaa myös jotain vauhdikasta. Pääsääntöisesti teemme tekniikkapiiperryksiä kotona ja treenikentällä on enemmän mielessä asenteen rakentaminen. Toki joitain namijuttuja on sielläkin ”pakko” pitää mukana, mutta niiden sijoittuminen treenattavien asioiden järjestyksessä mietitään tarkkaan, jotta pennun mielenkiinto, vire ja asenne pysyy sellaisena mitä haluan.

Ylva tunnistaa jo treenitilanteet tosi hyvin. Sillä on kokemusta lukuisista treenipaikoista. Treenaamme viikottain Jessican hallilla Koirakulmalla ja lisäksi mulla on vapaakortti Vuokkoset Areenalle. Näiden lisäksi hallikokemusta on kertynyt sieltä sun täältä, mm. Lahdesta, Porvoosta, Lempäälästä, Hyvinkäältä ja Varkaudesta. Mattoalustojen ja keinonurmien lisäksi kokemusta on myös hevosmaneeseista. Viime viikolla treenattiin pitkästä aikaa ulkona. Oli mielenkiintoista nähdä mieltääkö Ylva sen heti treenitilanteeksi, kun sen elämässä ulkotreeneistä on tajuttoman pitkä aika. Ei ollut epäilystäkään siitä etteikö se olisi heti ymmärtänyt mitä oli tullut tekemään. Toki tilanteen hahmottamista saattoi auttaa sekin, että Y näki autosta ensin Kentsun treenit.

Kivaa on ollut pennun kanssa treenata, kun työnsä tulokset näkee niin paljon nopeammin kuin vanhan konkarin kanssa. Vaikka on kyllä kieltämättä joskus ihanaa ottaa välillä se osaava konkarikin kehiin. J Ihan pikkupennun kanssa treenaaminen ei ole yhtään niin kivaa kuin pikkaisen isomman pennun kanssa. Sitten kun pentu jo osaa pikkaisen jotain, niin siitä eteenpäin asioiden työstäminen on tosi mielenkiintoista. Toki välillä hirvittää edessä oleva työn määrä, mutta parempi olla sitä ajattelematta ja nauttia vaan matkasta. Kyllä ne asiat omalla tahdilla kehittyvät. Niin kävi Kentsunkin kanssa, ja senkin kanssa koettu matka on ollut tosi kivaa ja mielenkiintoista. Ja jatkuu toivon mukaan vielä pitkään.

Puolivuotias

Ylva täyttää tänään tiistaina puoli vuotta. Aika on mennyt kyllä hurjaa vauhtia.

Piti ottaa tuoreet puolivuotiskuvat tänään aamulla. Valitettavasti sisällä, salamavalolla, joten otokset eivät ole kovinkaan hyviä. Mutta parempia ne ovat kuin ei mitään.

Ylva painaa nyt 13,2 kiloa ja kotimittauksen mukaan säkäkorkeutta on n. 44,5 cm. Vielä on pienet "kasvupatit" etujaloissa, joten eiköhän jonkin verran ole vielä odotettavissa kasvua. Aika näyttää kuinka paljon.

Arki sujuu Ylvan kanssa hyvin. Se on ollut hyvin sopeutuvainen ja helppo pentu. Mitään ei sallittua se ei ole vielä päässyt puuhailemaan, tosin yksinollessa sillä ei ole edes kamalasti mitään tuhottavaa tarjolla. Leluja on senkin edestä, kuten myös luita. Se saa täytetyn kongin yksin jäädessään, ja se on aina tyhjennetty, kun palaan kotiin. Kentsu saa luonnollisesti oman konginsa, ja tämä taitaakin olla Kentsun mielestä yksi ehdottomasti kivoimpia juttuja pennun tulossa. Siis kun nykyisin saa yksin jäädessä jotain herkkuja - aikuiset koirat kun eivät niitä ole enää pentuaikojen jälkeen saaneet. Toki myös koiraseuran saaminen on ollut selvästi Kentsun mielestä kivaa. Niillä synkkaa Ylvan kanssa hyvin yhteen. Molemmat ovat hyvin fyysisiä koiria, mikä aiheuttaa sen, että mä joudun jonkin verran puuttumaan välillä niiden leikkeihin, kun meno alkaa mennä turhan rajuksi.

Työpäivät taitavat tuntua Ylvasta vielä melko pitkiltä, vaikka se osaakin olla yksin kotona. Silloin tulee väkisinkin enemmän lepoa, ja illan Ylva puuhaileekin täysillä. Illan menoista riippuu tapahtuuko aikainen sammuminen ja miten sujuu seuraava yö. Ylvalla nimittäin menee unirytmi välillä vähän sekaisin, ja se saattaa valvoa yöllä. Ilmeisesti sen aktiviteetti- ja leposyklit ovat vielä melko lyhyitä.

Se on kuitenkin hyvin harmiton kaveri niinä öinä, jolloin se valvoo. Se ei herätä mua, eikä Kentsua. Se käy hakemassa itselleen milloin jonkun lelun ja milloin luun, jota se nakertelee hiljaa yksinään. Toisinaan se saattaa katsella ikkunasta ulos. On siis aivan hiljaa omissa oloissaan muita häiritsemättä. Mä vaan nukun itse niin huonosti, että välillä havahdun öisin ja huomaan pennun valvovan.

Toisinaan se nukkuu yöt kuin tukki. Tällä valvomis-nukkumisrytmillä on selvästi jotain tekemistä päivän ja illan aktiviteettien kanssa. En kuitenkaan ole ottanut asiasta sen kummempaa stressiä, kun kerran arki sujuu hyvin, eikä valvova pentu ole millään lailla vaivaksi. Eiköhän se pitempikin rytmi iän myötä löydy.

Tarkoitus olisi videoida taas Ylvan treenejä, niin saisi vähän muistoa siitä, mitä on puolivuotiaana tehty. Laitan tänne linkin, kun päästään niin pitkälle. Samoin tarkoitus olisi tehdä vähän yhteenvetoa treenien suhteen siitä, missä mennään. Teen siitä jotain koostetta tännekin.

Karvapallokoirat

Kentsun rakkain lelu on karvapallo. Se saa kyytiä Kentsulta joka päivä - joskus vähän rajumpaa, joskus hellempää. Kentsun pitää saada karvapallo suuhunsa milloin missäkin tilanteessa. Kun tulemme kotiin, Kentsu käy usein ensimmäisenä nappaamassa karvapallon suuhunsa. Kun joku tulee meille, on karvapallo taas suussa. Välillä Kentsu vain makoilee selällään karvapallo suussaan etujalkojen välissä.

Nyt on tosin yksi kiusankappale repimässä karvapalloa itselleen, kun Ylvan mielestä on kivaa vetää samasta lelusta Kentsun kanssa. Ihme ja kyllä Kentsu ei ole ollut karvapalloistaan niin tarkka, joten Ylva on saanut repiä palloa Kentsun suusta.

Onneksi löytyy myös "ihan omaa aikaa" karvapallon kanssa. :) Kentsu usein nukahtaa pallo suussaan. Luulisi olevan sangen epämiellyttävää pitää karvaista palloa pitkiä aikoja suussa, mutta ei se tunnu Kentsua haittaavan. Toki jossain vaiheessa se irrottaa otteensa pallosta, mutta pitkiä aikoja se saattaa sitä suussaan pitää.

Väsy iski ja pallo on taas suussa.

Ylvan mielestä kaikki lelut ovat kivoja, mutta kyllä silläkin on ihan omanlainen suhde karvapalloihin. Se vaan on vienyt tämän astetta pitemmälle. Ylva nimittäin käyttää karvapalloa "nisänä". Se asettelee (melko runnoen) karvapallon etujalkojen väliin/alle, ottaa pallon suuhunsa ja alkaa imuttaa sitä. Välillä se pumppaa etujaloilla vauhtia. Ihan kuin nisää imisi. Silmät ovat usein puoliummessa.

Eniten Ylva tekee tätä hieman väsyneenä illalla. Kuulin että ainakin yksi sen veljistä harrastaa samaa.

Imutus käynnissä

Yhdessä vaiheessa karvapalloja ei löytynyt mistään, ja olimme ihan pulassa sen takia. Silloin karvapallon virkaa sai toimittaa iso pehmeä majava. Onneksi nyt on taas tullut karvapalloja kauppoihin. Pitääkin mennä hamstraamaan niitä taas varastoon. Yllättävän kestäviä ne ovat, mutta on ne meillä niin kovassa käytössä, että niitä on ollut jo triljoona kappaletta. Välillä ompelen niitä kasaan, mutta jossain vaiheessa ne ovat niin vanuttuneita ja imutettuja, että on pakko heittää vanha menemään ja ottaa uusi käyttöön.

Uutta vuotta!

Hyvää uutta vuotta kaikille! Me vietettiin viime vuoden vikaa päivää treeneissä Vuokkoset areenalla. Meillä oli valmennusrenkaan treenit siellä päivällä. Ylvakin pääsi mukaan kuokkimaan, kun jaoin Kentsun treeniajan molempien koirien kesken. Koirat saivat harjoitella samalla häkissä oloa hallissa. Pidän yleensä koirat autossa muiden treenien ajan, mutta nyt oli oiva tilaisuus harjoitella häkissäoloa. Se sujuikin Ylvalta hyvin.

Kävimme treenien jälkeen lenkillä Marin ja Tesun kanssa, ja koirat saivat painella vapaana koko matkan. Ylvalla on selvästi tosi paljon juoksuhaluja, ja sen kyllä huomaa, jos se ei vähään aikaan pääse irrottelemaan vapaana. Se juoksee jo yhtä lujaa kuin muut aikuiset koirat.

Illalla menimme mun siskon luo ottamaan uutta vuotta vastaan. Koirat olivat mukana. Tämä olikin Ylvan ensimmäinen uusi vuosi, ja kaikki sujui paremmin kuin loistavasti. Se ei välittänyt raketeista ollenkaan. Toki olin varovainen, ettei mitään vahinkoa pääsisi sattumaan ja käytin molemmat koirat ulkona hyvissä ajoin. Ylva tosin kävi takapihalla vielä puoli yhdeksän aikaan illalla, jolloin jo ammuttiin raketteja. Se ei sitä yhtään haitannut. Kentsukaan ei reagoi raketteihin ollenkaan, joten mulla on onni omistaa kaksi sen suhteen samanlaista koiraa.

Uusi vuosi aloitettiin myös treeneillä Vuokkosilla. :) Mulla on sinne vapaakortti, joten pitää hyödyntää kaikki mahdolliset vapaapäivät treenien muodossa. Nyt on niin jäistä, ettei ole mitään mahdollisuuksia treenata ulkona. Olemme siis taas hallitreenien varassa. Toki monia asioita pystyy työstämään Ylvalla eteenpäin kotitreeneissäkin, mutta haluan sille myös treenejä, joissa on tilaa juosta kunnolla. Onneksi on hallimahdollisuuksia.

Ylva vaihtoi loput hampaistaan joulun aikaan, joten nyt voi huoletta taas lelupalkata sitä. Helpottaa huomattavasti elämää, kun ei ole enää heiluvia hampaita. Kulmahampaiden heiluessa Ylvan suu oli selvästi herkkä ja kipeä. Jätin silloin tauolle muutamat noutojutut täysin. Nyt ollaan voitu palata taas "normiohjelmaan".

Koirat saivat joululahjaksi älypelin, jota ollaan jonkin verran pelailtu. Molemmat tajusivat heti miten yhdet namit saadaan esille. Siinä pitää työntää kuonolla puisia levyjä pois tieltä, jolloin niiden alta paljastuu nampat. Toinen pulma olikin haasteellisempi. Siinä pitää nostaa hampailla puupalikat pois paikoiltaan namit saadakseen. Ne ovat sen verran napakasti paikoillaan, ettei niitä oikein meinaa saada raapimalla pois, mitä kummatkin kovasti yrittivät. Erehdyin kerran näyttämään Kentsulle sormella puupalikkaa ja sanomaan "ota", jonka jälkeen Kentsu on osannut nostaa palikat paikoiltaan hampaillaan. Ylvallahan ei ole mitään käsitystä moisesta sanasta, joten se on joutunut/saanut ratkaista ongelman itse. Nyt sekin on tajunnut, että hampailla nostamalla namit paljastuvat.

Mulla ei ole ollut aiemmin mitään älypelejä koirille, ja tämä osoittautui ihan hauskaksi tapaukseksi. Tosin nyt kun molemmat ovat oivaltaneet miten namit saadaan esille, peli ei enää anna mitään haastetta. Pitänee katsoa onko tilanne uusi pienen tauon jälkeen.

Kaiken muun oppimisen lisäksi on tapahtunut myös mallioppimista. Ylvakin on nimittäin nyt ymmärtänyt, että lintujen bongailu on aika siistiä puuhaa - koirien mielestä, ei välttämättä niinkään mun mielestä. Kaikki alkoi aikoinaan Myrasta. Kun talvella aktiviteetit vähenivät, Myra keksi itselleen uuden harrastuksen: lintujen bongauksen. Se tiesi meidän vakilenkkien varrella paikat, joissa pikkulintuja lymyilee. Sitten tuli Kentsu, joka oppi bongauksen Myralta. Se vaan vei sen astetta pitemmälle. Kun Myra kyttäili tiettyjä tuttuja orapihlaja-aitoja, Kentsu oppi yleistämään sen kaikkiin orapihlaja-aitoihin. Sellaisen nähdessään sen on pakko kytätä olisiko siellä pikkulintuja. Nyt tämän lintubongauksen on oppinut myös Ylva. Aika näyttää kehittääkö sekin siitä jonkin oman versionsa.

Hyvää joulua!

Sukulaisia ja hierontaa

Ylva täytti viime lauantaina viisi kuukautta. Se painaa 11,4 kiloa, ja kotimittauksen mukaan säkäkorkeus on 42 senttiä. Nopein kasvupyrähdys on mielestäni hidastunut, joten saas nähdä minkäkokoiseksi Ylva kasvaa. Aiemmin mulla oli sellainen tunne, että se menee heittämättä Kentsusta ohi, mutta enää en ole niin varma. Aika näyttää…

Meillä oli sunnuntaina Cefeus-tapaaminen Sipoossa tokoilun ja tottistelun merkeissä. Oli kiva nähdä sukulaiskoiria omistajineen. Otimme treenien jälkeen kimppakuvan tuulessa ja tuiskussa, ja tulos näkyy tässä. Kuvat: Marko Osala

Mukana menossa olivat (vasemmalta oikealle): Sari & Kitty (Maiskis Nugaroo, Jillan tytär), allekirjoittanut & Kentsu (C. Genius Ken) & Ylva (C. Wonderful Ylva II), Charlotte & Koodi (C. Wild Koodi II), Kirsi & Marko (kameran takana) & Eevi (C. Oxalis Acetosella II), Alessa & Tex (C. Tre Kronor II), Nanna & Puma (C. Thunderbird II), Linda & Nemi (Maiskis Nemiroo, Jillan tytär) & Jilla (C. Jillaroo), Sanna & Roima (C. Sir Roima II).

Ylva, Kitty, Ken, Eevi, Tex, Puma, Nemi, Jilla

Tapaamisen jälkeen molemmat koirat pääsivät hierontaan. Kentsulla onkin ollut pitkä väli hieronnasta – osteopatia- ja fyssarikäyntejä on kyllä ollut säännöllisesti. Hieronnalle oli tarvetta, ja uusinta-aikakin on jo varattu. Samalla käsiteltiin kevyesti Ylvakin läpi. Osin vain siksi, että se tottuisi tulevaan. Osin siksi, kun halusin tsekkauksen että kaikki on ok, sillä Y oli aiemmin vähän liukastellut ja saanut tälliä toiseen takajalkaan. Ylva on ensimmäinen mun koirista, joka nautti heti hieronnasta. Sillä oli ikäisekseen jo melko isot lihakset ja on kuulemma kasvattamassa takajalkoihin lihaskimppuja.

Mulla on joulun välipäivät lomaa, joten ajattelin panostaa loppuvuoden kotitreeneihin. En oikein ole ehtinyt tekemään niitä ajanpuutteen vuoksi. Kotona kuitenkin saisi kivasti työstettyä moniakin asioita pennulla eteenpäin. Eihän toki viisikuisen pennelin tartte vielä juur mitään osatakaan, mutta eipä sen treenien tarvitse myöskään junnata paikoillaan. Niinpä tein vähän suunnitelmaa siitä, mitä asioita alan nyt ”tehotyöstämään” joululoman aikana. Parissa viikossa saa jo kivasti asioita eteenpäin, kun niihin vähän panostaa. Toki mukana pitää olla myös sopivassa suhteessa ulkoilua, leikkiä ja ihan vaan olemista. Mutta joululomalla on onneksi kaikelle sille aikaa. Toivottavasti lomaan osuisi myös jokin valoisampi päivä, jotta saisi vihdoin otettua paremmat kuvat koirista. Nyt mennään näillä surkeilla versioilla.

Eka yksäri

Aika kuluu hurjaa vauhtia. Lauantaina Ylva täyttää jo viisi kuukautta. Pitää tehdä silloin punnitus ja kotimittaus. Viimeksi ne tehtiin 4,5 kk iässä, ja silloin painoa oli 10,8 kiloa ja kotimittauksen mukaan korkeutta olisi 41 senttiä. Koodi-veli on jo hujauttanut siskostaan ohi niin painossa kuin korkeudessakin. Toivottavasti viikonloppuna saisi otettua tuoreita kuvia. Nyt mennään näillä vanhoilla.

Ylva hieman vajaa nelikuisena.

Frendit

Ylva on kartuttanut kokemustaan mm. mökki- ja hotelliyöpymisillä, ja molemmat sujuivat oikein mallikkaasti. Teimme marraskuun vikana viikonloppuna treeni- ja kisareissun Varkauteen ja Pieksämäelle, ja yövyimme jo menomatkalla Mikkelissä. Hotellihuoneemme Pieksämäellä sijaitsi kaukana ulko-ovesta, mutta Ylvan kanssa on nykyisin niin helppoa, kun sillä ei ole enää kiire päästä heti herättyään ulos.

Kentsu on ehtinyt kisata kahdesti, marraskuussa Pieksämäellä ja itsenäisyyspäivänä Lappeenrannassa. K teki molemmissa kisoissa ehjän ja kivan kokonaisuuden ja oli oikein hyväntuulinen kisakumppani. Viimeisimmässä kokeessa melkeinpä "liiankin" hyväntuulinen. Meidän piti osallistua myös tulevana viikonloppuna karsintakokeeseen Pieksämäellä, mutta päätinkin jättää sen väliin.

Koirat joulukuun alussa.

Ylva on vaihtanut kaikki etuhampaansa sekä alakulmahampaat. Vielä on vaihtumatta yläkulmahampaat (uusia jo pukkaa esille) sekä osa poskihampaista. Jossain välissä suu oli selvästi herkkä ja kipeä, kun kulmurit heiluivat. Niinpä ollaan keskitytty nyt ihan viime aikoina enemmän namijuttuihin ja tekniikkapiiperryksiin. Odotan suosiolla hampaiden vaihtumista, ennen kuin jatketaan treenejä mm. metallikapulalla jne. Onneksi Ylvasta on tullut vihdoin ja viimein ahne. Namit maistuvat erittäin hyvin, jolloin jaksamista riittää myös namipiiperryksiin ihan eri tavalla kuin ennen.

Tässä linkki Ylvan treeneihin viime perjantailta.

4,5 kk

Viime viikonloppu kului tiiviisti PM-tokokehän laidalla messarissa. Suomalaiset erottuivat kyllä edukseen ja korjasivatkin potin kotiin murskavoitolla. On meillä hienoja koirakoita Suomessa! Mulla oli messarin jälkeinen maanantai vapaata, koska meillä oli Ylvan kanssa yksäri Maria Brandelilta. Maria jäi muutaman muun ruotsalaisen kanssa maanantaiksi Suomeen Jessican oppiin, ja mä pääsin "kiilaamaan" siihen samaan syssyyn ja sopimaan Marian kanssa yksärin ennen heidän treenejä. Niinpä Ylva pääsi elämänsä ensimmäiselle yksärille. Hienosti pentu jaksoi koko tunnin. Se odotteli rauhallisena meidän jutteluiden ajan ja oli heti valmis hommiin, kun oli sen vuoro. Hieno Ylvis!

Kysyin vinkkejä lähinnä tekniikkajuttuihin, koska Maria on niissä niin taitava. Sainkin paljon treeni-ideoita jatkoon. Tässä muutama poiminta.

Ylva on näppärä takapuolen käyttäjä ja tarjoaa mielellään sivulletuloa, mutta aina välillä se yrittää kääntyä mun makuun liian aikaisin, vaikka kyllä sitten pakittaa perille asti. Siihen meillä on ollut jo vauhtipalkkaussuunnitelmia, joita jatketaan, mutta lisäksi alan kohta sisäänajaa palkkausta mun selän takaa. Seuraamista jatketaan samaan malliin kuin on tehty, mutta lisäksi alan tehdä pientä ympyrää vasemmalle ja oikealle. Niissä pitää olla tarkkana, että liikkeet ovat rauhalliset, paikka pysyy hyvänä ja pää tasaisena. Eikä istumista sallita. Pitää muutenkin opettaa Ylva erottelemaan milloin tehdään asioita seisten ja milloin istumisen kautta. Jälkimmäinenhän ei vielä ole ollut meillä juurikaan ohjelmistossa, joskin Ylva on alkanut välillä tarjota istumista perusasentoon. Sen voisi siihen jo ottaakin mukaan, koska liike on niin sujuva. Tämä istumisen tarjoaminen tuli mukaan kuvioihin heti, kun aloin harjoitella kontaktia sivulla. Sitä tehdään kotona niin, että laitan Ylvan istumaan ja menen seisomaan sen viereen. Olemme peilin edessä, niin näen pennun ilman kurkkimista.

Sivuaskelia alustan kanssa olen tehnyt tosi vähän, mutta niiden harjoittelua jatketaan vielä naamat vastakkain. Tähänkin pienet ja rauhalliset liikkeet, ei rynnimistä.

Kaukoissa ollaan tehty vain i-s-i-vaihtoja, mutta mukaan voisi ottaa myös m-s-m-vaihdot. Joka tapauksessa siinä marssijärjestys on nyt se, että ihan ensimmäisenä vahvistan namista luopumista entisestään. Se oli paljon helpompaa silloin, kun Y ei nameja niin halunnut. :) Luopumisen jälkeen aletaan panostaa painonsiirtoihin. Muutenkin koiran pitäisi saada ajattelemaan enemmän liikettä kuin asentoa.

Nämä kaikki pienet tekniikkapiiperrykset ovat sellaisia, joita voi hyvin tehdä kotona. Sitten kun mennään treenikentälle, panostan enemmän vauhtiliikkeisiin ja asenteen luomiseen. Maria halusikin nähdä yksärin päätteeksi Ylvalta joitain vauhtijuttuja, kun teimme koko tunnin rauhallisia juttuja. Usein noissa piiperryksissä hyvin jaksavat koirat vaativat paljon panostusta vauhtijuttuihin, mutta niin ei ole onneksi Ylvan kanssa. Sehän tykkää lelupalkkauksesta ja vauhtijutuista paljon enemmän kuin namipiiperryksistä. Maria sanoikin tekniikan ja vauhdin hallitsemisen olevan Ylvalla tosi kivasti tasapainossa. Ja pakko myöntää, että about kuukausi sitten Ylva ei tosiaankaan olisi jaksanut keskittyä niin hyvin kuin nyt, koska silloin namit eivät olleet vielä niin hyvä palkka sille. Mutta nyt tilanne on toinen.

Ylvan lainatakki (kuvassa) on jäänyt jo pieneksi, mutta se on saanut pitää Kentsun vanhoja takkeja. Vähän ne ovat pitkiä sille, mutta eivät kuitenkaan niin pahoja viittoja, etteikö niiden kanssa pärjäisi.

Ensi sunnuntaina meillä on tapaaminen tokoilun merkeissä Suomessa majailevien Cefeus-kelpieiden kanssa. Kiva päästä näkemään sukulaiskoiria. Päivän päätteeksi koirat pääsevät hierottaviksi. Ylvan kohdalla kyse on lähinnä totuttelusta sekä tsekkauksesta, että kaikki on pennulla kohdallaan. Mutta hyvä sen on alkaa jo nyt tottua siihenkin käsittelyyn.