Rivitanssia

Olen kokeillut Ylvan kanssa erilaisia opetustapoja muutaman liikepalasen suhteen. Siis erilaisia verrattuna siihen, miten olen asiat opettanut Kentsulle. Seuraamisen sivuaskeleet lukeutuvat näiden kokeilujen piiriin. Tosin katsotaan jaksanko viedä kokeilun kuinka pitkälle, siis tällä tyylillä.

Ajatus tässä tavassa on siinä, että koira oppii kulkemaan sivusuunnassa niin, että senkin rintamasuunta säilyy. Lisäksi tavoitteena on se, että koira todellakin pysyy jaloillaan/kävelee, eikä tarjoa perusasentoa jokaisen askeleen väliin. Niinhän sivuaskeleet tulee usein opetettua, perusasentojen kautta. Mä ajattelin testata tällaista tyyliä, ja osin tähän liittyi myös se, etten opettanut Ylvalle aluksi perusasentoa istuen, vaan seisten. Täytyy myöntää heti alkuun, että mä en ole ollut kovin perusteellinen näiden nippelinappeliosuuksien opettamisen suhteen, mutta hauskaa kuitenkin tehdä uusia testailuja.

Opetin Ylvalle pentuna kosketusalustan (ja sen avulla myös sivulletulon). Siitä oli helppo siirtää ajatus pitemmälle alustalle. Mulla on käytössä vanha matonsuikale, joka saisi olla pitempi, mutta tällä mennään. Olemme Ylvan kanssa vastakkain ja kuljemme vasemmalle ja oikealle - Y pitää etutassut alustalla.

Tällaista tehtiin jonkin verran Ylvan ollessa pentu. Sitten jätin sen tauolle, kun oli niin paljon muitakin asioita opetettavana. Ajattelin ottaa askelten työstämisen meidän kotitreeniprojektiksi tälle talvelle. Toisin kävi. En vaan saanut aikaiseksi jatkaa asian työstämistä. Muutama hassu treeni ollaan tehty, eikä niitäkään ei olla tehty kotona. Eli toistaiseksi tämä ei kuulu meidän kotitreeniprojektien joukkoon. :) Onneksi on vielä aikaa siihen, jolloin oikeasti "tarvitaan" sivuaskelia. Joten eiköhän nämä joskus valmistu - kun saan oikeasti aikaiseksi alkaa työstää tätä eteenpäin.

Videoimme tammikuun lopulla pätkän treenistä. Sitä voidaan pitää aika lailla meidän lähtötilanteena - ja nykytilanteena, koska treenejä ton suhteen ei ole ollut kuvauksen jälkeen kun muistin mukaan vain yksi. Sain vihdoin ja viimein siirrettyä videon nettiin, ja sitä pääsee katsomaan täältä.

Kiva että on nyt muistona meidän lähtötilanne. Katsotaan mihin joskus päädytään.

Ylva liikkuu suhteellisen hyvin tilanteessa, jossa olemme vastakkain ja mulla on kädet näkyvillä. Joskin liike saisi olla paljon rauhallisempaa (itsekin saisin hidastaa tahtia) + liikettä voisi jatkaa pitemmällekin, mutta matto loppuu kesken.

Olen testannut myös sellaista, että laitan kädet mun selän taakse. Se on heti vaikeampi tilanne Ylvalle. Sitä pitäisi nyt vahvistaa.

Muutaman kerran ollaan kokeiltu myös askelia sivulla oikealle. Siinä on aikamoista säätämistä, enkä ole vielä päättänyt (testannut) miten mun pitäisi siinä askeltaa. Mietimme sellaista vaihtoehtoa, että Y olisi aavistuksen taaempana, jolloin se voisi liikuttaa etujalkojaan sivusuunnassa mun jalkojen takana. Se voisi olla sujuvampaa. Katsotaan mihin päädytään (jahka nyt treenattais tätä). Tuosta yhden kerran testauksesta on myös joku videopätkä, mutta sitä en ole ehtinyt vielä katsoa. Samaisella videolla on muutakin treenausta. Pitää koittaa löytää jostain ylimääräistä aikaa videon saamiselle nettiin.

Kentsun kolmen viikon kipulääkekuuri loppui tänään. Kentsu on jo selvästi parempi, mutta ei täysin oireeton. Jännevammojen parantumisessa kestää varmasti aikansa, joten nyt pitää vaan malttaa odotella. Tosin hiljalleen pitäisi alkaa päästä takaisin normielämään. Hihnalenkeillähän Kentsu on saanut olla, mutta että se saisi normaalisti juoksennella ja revitellä ja treenailla. Jos siihen ei pikkuhiljaa aleta päästä, niin sitten toipuminen ei ole lähtenyt oikeasti halutulla tavalla käyntiin. Sitten pitää ottaa yhteyttä lääkäriin jatkotoimenpiteitä varten.

Sorruin taas uusiin kaulapantoihin... Niissä on brodeerattuna koiran nimi,
pari tassunjälkeä ja mun puhelinnumero. Kentsulla on vihreä/neonvihreä
ja Ylvalla on khaki/neonoranssi.

Kevät on edennyt ihanaa tahtia! Ylva on lenkeillä usein selkää myöten
kurassa. Mutta ei haittaa! Nyt on valitettavasti luvattu takapakkia
kevään edistymisen suhteen. Blaah!

Välikatsaus

Tässä vähän koostetta Ylvan osaamistasosta tällä hetkellä. Takana on siis yksi alokasluokan koe tammikuussa. Avoimeen olen ajatellut mennä tämän kevään aikana, varmaankin toukokuussa, mikäli ei tule mitään odottamattomia esteitä, jotka hidastaisivat meidän etenemistä. Tällä hetkellä avoimen liikkeistä eniten kesken on luoksetulon stoppi, mutta nyt sitä pääsee kivasti treenaamaan, kun ulkokentät alkavat olla sulia. On muuten aivan mahtavaa, että on päässyt treenaamaan hiekalla jo nyt. Piristävää vaihtelua viimeisten neljän lumitalven jälkeen.

Avoimen luokan kokonaisuutta en ole vielä pahemmin lähtenyt rakentamaan. Haluan viedä palasia ihan aavistuksen pitemmälle, ennen kuin alan tehdä enemmän kokonaisuutta ja palkattomuutta. Kovin kaukana siitä ei kyllä olla.

AVO - missä mennään:

Paikallamakuu
P-makuu itsessään sujuu ihan kivasti. Y makaa rauhallisena ja ryhdikkäänä, eikä yleensä mene lonkalle. Jos joskus harvoin sattuu menemään, niin puutun asiaan. Joskus alkuaikoina se mieluusti siirsi etujalkoja eteenpäin, kun makuu kesti vähän pitempään. Enää ei sitä ole esiintynyt. Piilopaikallamakuuta ei olla vielä oikeastaan harjoiteltu. Muutaman kerran olen tehnyt sitä kotona niin, että olen nurkan takana ja katson peilistä mitä koirat tekevät. Yhden kerran olen treenitilanteessa tehnyt tämän niin, että jäin oviaukolle notkumaan. En siis ollut varsinaisesti vielä piilossa, mutta en myöskään seissyt rivissä alokasluokan tapaan. Tätä pitäisi nyt alkaa harjoitella. Voisi ryhdistäytyä ensin kotitreeneissä, joissa voi hyödyntää peiliä. En nimittäin halua tehdä tätä niin, etten oikeasti näkisi mitä Ylva mahdollisesti tekee.

Seuraaminen
Avo-kaavio on hallussa, sillä Ylva on tehnyt aika paljon pitempiäkin seuraamisia.

Liikkeestä maahanmeno
Tässä ei ole mitään ihmeitä. Olen tehnyt jo aiemmin maassa pysymistä niin, että menen Ylvan taakse, joten avoimessa tapahtuva paluu koiran taakse ei ole uusi juttu.

Luoksetulo
Hyvällä alustalla ja kunnon avuilla (päästän Ylvan ihan mun lähelle ja käytän suullisen käskyn lisäksi kroppa-apua) Ylva tekee hyvän stopin. Tätä ollaan tehty jonkin verran, mutta ei niin säännöllisesti, että tapa jarruttaa olisi vielä vakiintunut. Ja sen takia en halua tehdä tätä millä tahansa alustalla. Haluan ensin tavan vakiintuvan tietynlaisella alustalla, ennen kuin alan yleistää sitä erilaisille alustoille. Esimerkiksi Vuokkosilla en tee stoppeja ollenkaan, koska sillä alustalla en saa esille tässä osaamistasossa sellaista stoppia mitä tavoittelen. Jessican hallilla stopin saa esille. Paras vaihtoehto on treenata tätä pehmeällä hiekkakentällä, ja onneksi tänä vuonna lumet ovat sulaneet siihen tahtiin, että nyt stoppeja päästään treenaamaan ulos. Vielä on kuitenkin matkaa kisasuoritukseen. En ole vielä tehnyt stopin jälkeistä luoksetuloa (seisomasta sivulle).

Luoksetulon muissakin palasissa on puuhaa. Jätössä Ylva mieluusti siirtää etutassujaan kerran kaksi, ja siitä haluan eroon. Tassuttelu ei ole pahaa (vielä), mutta se on sen oloista, että siitä tulisi helposti tapa (ehkä osin jo tullutkin). Lisäksi se saattaisi alkaa pahentua, jos asiaan ei puuttuisi. Tein aiemmin sellaisia treenejä, että kutsuin Ylvan yllättäin mulla olevaan leluun, kun se istui mun poistuessa jalat paikoillaan. Avustaja näytti peukulla, kun Y istui hyvin. Tästä saimmekin sitten uuden ongelman, kun Ylvan odotusarvo kutsumiselle nousi. Ylva saattoi jopa hilata pyllyään maata pitkin eteenpäin, kun se odotti vapautusta leluun.

Ylvaa ei oikein jähmetä mikään (vrt. useimmat bc:t), joten en pysty kauheasti hyödyntämään esim. namien jättämistä maahan. Nyt olen pari kertaa testannut sellaista, että laitan namit Ylvan etutassujen päälle. Se tuntuisi olevan riittävän selkeä tapa kertoa, ettei tassut saa liikkua. Lisäksi en nyt vähään aikaan aio poistua Ylvan luota ilman, että näen koko ajan sen tassut. Uskoisin, että tämä korjaantuisi heti, kun Ylva vain saa kiinni siitä, mitä siltä odotetaan. En ole osannut sitä sille vielä tarpeeksi selkeästi kertoa, mutta ehkä toi namit tassuilla -tapa auttaa asiassa.

Lisäksi vahvistan sivulletulossa tällä hetkellä sitä, että Ylva ei alkaisi kääntyä liian aikaisin sivulle. Mulla on ollut koko ajan ykkösprioriteettina se, että Y ei saa osua muhun sivulletullessa. Kentsun kun opetin vahingossa hakemaan paikkansa sivulla fyysisen kontaktin kautta. Y ei yleensä osukaan, mutta se mieluusti alkaa aina silloin tällöin ennakoida sivulletuloa, ja mä en vaan henkilökohtaisesti kestä yhtään sitä, että se kääntyy ikään kuin mun edessä. Siksi muistutan sille nyt, että on jopa suotavaa mennä vähän mun ohi, ennen kuin kiepsahdetaan sivulle.

Paloina kaikki nämä toimivat ihan kivasti. Kokonaisena liikkeenä (suora luoksetulo) toivoisin Ylvalle enemmän voimaa, mutta vielä ei tekniikan ja vauhdin yhdistäminen ole täysin sujuvaa. Ylva siis lähtee yleensä lujaa kiihdyttäen, mutta sitten se vähän hidastaa vauhtia, kun joutuu alkaa miettiä sivulletuloa ja siihen liittyviä kriteerejä. Tämä on ihan normaali kehitysvaihe, joka muuttunee osaamistason myötä.

Ylva ei saa osua muhun sivulletullessa.

Kentsun opetin vahingossa hakemaan paikkansa sivulla fyysisen kontaktin
kautta. Siitä olen oppirahani maksanut, ja niinpä nyt Ylvalla on eri säännöt.

Liikkeestä seisominen
Tämä meni uusiksi. En ollut tyytyväinen Ylvan seisahduksiin, joten päätin jo aikoja sitten, että alokasluokan kokeen jälkeen opetan sen uusiksi. Ylva ei vaan pitänyt tärkeänä iskeä jarruja kunnolla päälle. Tähän liittynee osittain hitaampi tempo - vrt. luoksetulon stoppi, jossa jarruttaminen on kivaa. Mulla on sellainen periaate, että nuoren koiran pitäisi vähän ylityöskennellä monessa asiassa. Jos se ei ylityöskentele nyt, niin mikä tilanne on muutaman vuoden päästä? Ylityöskentely aina vähenee ajan myötä, ja siitä on varaakin antaa vähän pois. Esimerkkinä Kentsun seisahdukset nuorena poikana; K saattoi jopa lähteä vähän pakittamaan seiso-käskyn kuultuaan. Ylvan seisahdukset ovat olleet hyvin vaihtelevia. Se saattoi välillä tehdä todella teräviä seisahduksia ja muutaman kerran otti jopa peruutusaskelia. Mutta sitten yhtäkkiä terävyys saattoi jäädä pois, eikä sitä välttämättä saanut esille edes kunnon avuilla. Se oli laadultaan aivan liian vaihtelevaa, eikä kyseessä ollut todellakaan treenaamisen ja toistojen puute.

Niinpä aloin opettaa Ylvalle pomppuseisahdusta. Näin tehtynä Ylvan on ehkä helpompi saada kiinni kriteereistä + tämäkin on ns. ylitreenausta. Se pomppuhan tulee jäämään pois.

Teemme tätä vielä pakittamisen kautta. Siis minä pakitan ja Y seuraa perässä. Y tarvitsee vielä myös käsiavun multa. Mutta kivalla alulla tämä silti jo on.

Seisomassa pysyminen ei ole Ylvalle mikään ongelma, jos teen sitä erikseen ja jos teen samalla vaikkapa jotain häiriöitä (heiluttelen/heittelen palloa tms). Mutta sitten kun mitään sen kummempaa ei tapahdu, paitsi mun kävely, niin Ylvasta näkee, ettei se pidä seisomista oikein minään tehtävänä. Tämän arvoa pitäisi alkaa nostaa Ylvan mielessä. Mun siirtyminen Ylvan taakse ei ole mikään ongelma.

Tasamaanouto
Palaset ovat hyvällä mallilla ja kokonaisia noutojakin ollaan jonkin verran tehty. Mutta palasten vahvistamista tarvitaan vielä paljon. Ylva pitää pääsääntöisesti kapulaa tosi hyvin ja varsinkin, jos asiasta sille muistuttaa vetämällä kapulasta. Ote on silloin napakka. Liikkuminen kapula suussa sujuu myös hyvin, esim. mun perässä kulkemiset (jos pakitan), vierellä kulkemiset, istumiset, maahanmenot, kiepin teko itsensä ympäri, hyppääminen jne. Kaikki nämä sujuvat hyvin ja ote on hyvä. Mutta sivulletulo kapula suussa on edelleen pikkaisen haastava. Ylva haluaisi tässäkin alkaa ennakoida sivulletuloa eli kääntyä mun edessä (ja se ei mulle käy) ja äkkiä saattaa tulla myös yksi kapulan pyöräytys (otteen löystäminen), kun Y tulee sivulle. En ole täysin saannut kiinni siitä, että liittyykö tämä vain siihen, että sivulletulo kapula suussa on vielä vähän haastavaa, kun mukana on niin monta ylläpidettävää kriteeriä, vai odottaako Ylva jo palkkaa siinä vaiheessa. En yleensä ota kapulaa Ylvalta pois, vaan se saa luvan kanssa tiputtaa sen, kun pitää siitä hyvin kiinni. Eli ainakaan kapulan poisottoa Ylva tuskin odottaa. Tässä mun pitää osata olla tosi tosi selkeä. Muuten Ylva alkaa kuumua.

Lisäksi olemme jonkin verran harjoitelleet heittoa ja siinä sitä, että Ylva ei saa liikuttaa jalkoja. Haluaisin, että Y katsoo minne kapula lentää, mutta se tarjoaa hyvin mielellään tässä kontaktia. Tässä on vielä erilaisia palasia työstettävänä.

Muuten sitten tehdään ihan normivauhtinoutoja ja kapulan nostoja. Ylvalla on ajatus palauttaa heti kapula, joten se ei tee mitään lenkkiä kapulan noston jälkeen. Mutta se kyllä nostaa kapulan edestäpäin, ellei kapula ole laippa siihen päin. Se pikkaisen häiritsee mua, kun olen tottunut Kentsun nostoihin. Kentsun on "pakko" nostaa kapula takakautta, koska se ei purentavikansa takia saa sorvattuja kapuloita muulla tavalla suuhun. Pitää vähän miettiä opetanko Ylvalle joskus takakautta noston vai pystynkö elämään ton noston kanssa. :) Siisti se siis on, ei lennätä kapulaa, ei kaarrata noston jälkeen tms. Eli sinällänsä siinä ei ole mitään vikaa. Kyse on vaan makuasiasta.

Nouto on Ylvan lemppareita, joten tämän suhteen saattaa tulla vielä jotain kuplaantumisongelmia = Ylva vajoaa omaan kuplaansa jättäen mut sen ulkopuolelle. Sitä on välillä esiintynyt joissakin treenitilanteissa, ja olen saanut aina rikottua kuplan. Mutta treeniä tarvitaan lisää, jotta pääsen puuttumaan tilanteeseen myös kisatilanteessa, jos sellaista joskus tapahtuu.

Kentsu rakastaa noutoa ja varsinkin juoksua kapulalle ja sen nostoa.
Takaisin K ei niin mielellään tulisi, jos saisi valita. Ei vaan ole saanut. :)

Ylvakin on noutohullu, ja sille on ominaista kiihdyttää myös takaisin
kapulan kanssa. Samanlaista kapulan omimista ei siis esiinny kuin sedällään.

Kaukot
Avo-vaihdot sujuvat kivasti. Olen tehnyt niitä jo viidestä metristä, mutta en ole tehnyt vielä viiden sekunnin väleillä - saati palkattomuuksissa vikana liikkeenä. Joten siinä mielessä hommaa vielä on. Mutta hyvällä mallilla silti ollaan. Kokonaisena liikkeenä tehtynä Ylva mieluusti siirtäisi etupäätään vähän vasemmalle, joten nyt mun pitää muistaa laittaa vähäksi aikaa siihen joku este, esim. treenikassi. Sillä on ennenkin "korjattu" noita vinoon suuntautuvia vaihtoja.

Hyppy
Muutamassa viimeisessä treenissä Ylva on käskyn saatuaan lähtenyt liikkeelle ja iskenytkin sitten yhtäkkiä jarrut pohjaan ja palannut sivulle. Mietimme voisiko agilityllä olla tähän jonkin osuus. Niin tai näin, tällaista ongelmaa ei ole alun perin ollut, enkä usko tämän olevan mikään ongelma, kun vaan alamme taas treenata säännöllisemmin. Sen verran ollaan ehditty hyppyä alokkaan jälkeen tehdä, että nyt Ylva jo tietää, että käsky esteen takana voikin olla istu. Alkuun tein niin, että annoin Ylvan ensin selvästi seisahtua, ennen kuin sanoin istu-käskyn, jotta sillä oli mahdollisuus saada kiinni siitä, mitä haettiin.

Kepalla on kaukoissa sekatekniikka. Sen opettaminen oli lasten leikkiä
verrattuna takapää paikallaan -tekniikkaan. Vai kultaako aika muistot?

Ylvan tekniikka kaukoissa on takapää paikallaan. Tarvitaan vielä paljon paljon
paljon toistoja toistoja toistoja, mutta eiköhän ne siitä joskus valmistu. :)

Ylvaahan on koko ajan rakennettu evl:ää varten. Noi alaluokkien liikkeet rakentuvat siinä sivussa. En siis etene luokka kerrallaan, ja osin siksi valmistuminen on vähän hitaampaa. Mutta meillä ei olekaan kiire yhtään minnekään, joten eteneminen saa tapahtua sitä mukaa miten se luonnollisesti tapahtuu. Tässä voisi samalla tsekata mikä on loppujen liikkeiden tila eli voittajan ja evl:n.

Paikalla istuminen
Tätä ollaan tehty siitä lähtien, kun aloitimme harjoitella paikalla makaamista. Olen vielä näkyvillä ja aika lähellä Ylvaa. Ylva istuu pääsääntöisesti tosi levollisesti. Joskus saattaa tulla joku tassun asennon korjaus (jos istuminen kestää pitempään), mutta se on luonteeltaan erilaista kuin luoksetulossa. Eli tässä Ylvalla ei ole odotusarvoa kutsumiseen, vaan se tietää kyllä, että tämä on "vain" paikalla istumista.

Seuraaminen
Ollaan tehty jo melko pitkiäkin seuraamisia, mutta pääasiassa tässäkin työstetään eri paloja. Ollaan tehty myös juoksussa käännöksiä ja juoksusta seis + hitaassa käännöksiä. Hitaassa on näistä eniten työstettävää, mutta hyvällä mallilla sekin on. Sivuaskeleita ollaan vähän aloiteltu, mutta niitä on tehty niin vähän, ettei niiden voida sanoa olevan vielä millään mallilla. Niistä on olemassa videomateriaalia, jonka koitan sysätä jossain vaiheessa nettiin.

Liikkeestä istuminen
Tätä ollaan tehty alusta asti muiden jäävien kanssa. Ihan ok-mallilla on. Pitää muistaa kiinnittää huomiota siihen, että tassut eivät saa tässäkään liikkua.

Zeta
Olen tehnyt muutaman mukaanoton, mutta siinäpä kaikki tämän liikkeen "treenaus". Kaikkia kolmea jäävää ollaan kylläkin treenattu koko ajan, mutta vielä en ole päässyt varsinaiseen erottelu/kuunteluvaiheeseen. Tai no ollaan me joitakin kertoja tehty sellaista treeniä, että heitän nampan kauemmas, jonka Y käy syömässä ja juoksee sitten mua kohti ja mä sanon jonkun kolmesta jääväkäskystä. Palkaksi heitän taas nampan kauemmas. Tämä on ollut Ylvan mielestä jotenkin huippuhauskaa, joten tässä tulee äkkiä lieveilmiönä teputtelua paikoillaan. Ja sitähän ei haluta kauheasti vahvistaa.

Luoksetulo
Ylvaa on välillä jätetty maahan ja kutsuttu siitä asennosta. Ei ongelmia. Maahanmenoja on tehty jonkin verran. Niissä sama tilanne kuin seisomisissakin eli päästän lähelle ja annan kunnon avut.

Piste
Ensimmäisiä asioita, joita Ylva alkoi pentuna harjoitella. Vähän vaihtelua suorituksissa. Lähinnä kesken on tekniikan ja asenteen yhdistäminen. Erikseen treenattuina toimivat hyvin. Treenaan niitä vielä paljon omina juttuina eli erikseen asennetta, jolloin Ylva yleensä juoksee vain hakemaan pallon pisteen takaa. Erikseen tekniikkaa, jolloin Ylva saa tarjota pisteen takaa oikeaa paikkaa. Näissä olen usein lähempänä pistettä. Ylva osaa paikan tosi kivasti, mutta vielä on vähän matkaa siihen, että se voisi juosta täysillä pisteelle ja tarjota paikkaa ilman, että joutuu sitä kovasti miettimään.

Ruutu
Tehty todella vähän ja satunnaisesti, ja sen huomaa. Tehty vain sellaisia treenejä, joissa Ylva hakee ruudusta pallon. Välillä ollaan viety pallo yhdessä, välillä se on valmiina. Ollaan samalla harjoiteltu ruudun bongausta. Y osaa bongata ruudun usein aika hyvin, mutta joskus sillä on loppuvaiheessa vähän hakemista. Eli tietää kyllä, että pallo on ruudussa, mutta ei ole aina ihan kartalla siitä, että missä siellä (takana ja keskellä), jos se ei jostain syystä näy. Tämä on vain treenin puutetta. Otan ruudun jossain vaiheessa keväällä tehotreenaukseen, mutta vielä ei ole sen aika.

Kentsu on pistefriikki. Saas nähdä onnistunko
tekemään Ylvastakin sellaisen...

Ylva on noutofriikki.

Ohjattu nouto
Ollaan tehty vähän sellaista palaa, että seistään Ylvan kanssa pisteen edessä, heitän reunimmaiset kapulat suunnilleen paikoilleen, kiepsautan Ylvan pisteen taakse, pakitan lähetyspaikkaan ja lähetän Ylvan noutoon. Eli lähinnä vain esitelty Ylvalle, että noudon voi tehdä tästäkin suunnasta.

Metallinouto/hyppynouto
Metallin kanssa ei ole (onneksi) ollut mitään ongelmia. Olen tosin tehnyt metallinoutoja lähinnä vain vauhtinoutoina eli pitäisi muistaa alkaa tehdä niitä myös loppuun/omaa tekniikkatreeniä metallikapula suussa. Hyppynoudossa pitänee vahvistaa vielä vinoja hyppyjä. Ylva osaa hakea esteen todella hyvin eri suunnista, kun mukana ei ole kapulaa, vaan lähetän Ylvan vain hyppäämään tai kutsun takaisin hypyn kautta. Y voi olla hyvinkin sivussa hypyn linjasta, ja se hakee hypyn hyvin. Mutta kun mukaan liittää noutokapulan, niin silloin saattaa kapula voittaa hyppäämisen.

Tunnistusnouto
Tätä on tehty nyt vähemmän, mutta alku on hyvällä mallilla. Olen tehnyt enemmistönä vain haistelutreeniä eli olen itse lähellä kapuloita, usein istun kapuloiden vieressä. Ylva on ymmärtänyt hyvin idean, mutta sillä on nyt vähän turhan kiire löytää oma ja palauttaa se. Ajattelin ottaa hetkeksi käyttöön oman kapulan piilotuksen, nyt kun päästään ulos treenaamaan.

Kaukot
S-I- ja S-M-vaihdot ovat alullaan, mutta toistoja tarvitaan vielä paaaaaaljoooon. Samoin pitäisi opettaa Ylva siirtämään etujalat käskystä "alleen" maahan-seiso-vaihdossa. Nyt kun olen ihan Ylvan lähellä, se nousee ylös hyvään asentoon. Asiaa auttaa mun läheisyys, kun Ylva ottaa muhun samalla katsekontaktia, jolloin se myös nousee väkisinkin lyhyempään asentoon. Mutta jos menen vähänkin kauemmas, Y haluaa nousta pitempänä.

Hitsi kun täältä lumihangesta ei meinaa päästä pois.

Muistinkohan nyt kaikki liikkeet? Ylvalla on siis kaikki liikkeet (liikepalaset) jollakin mallilla. Se osaa paljonkin paloja sieltä täältä. Mutta vielä on pitkä matka siihen, että saadaan liikkeet kokonaisiksi sekä päästään treenaamaan kokonaisuutta ja palkattomuutta ylemmissä luokissa. Onneksi vielä sitä ei tarvitsekaan osata, joten voimme rauhassa vahvistaa jo alulla olevia palasia ja harjoitella puuttuvia palasia. Avoimen luokan liikkeet ovat sen verran pitkällä, että sen kokonaisuutta päästään kohtapuolin jo rakentamaan.

Kenneli oli niin onnellinen, kun sai eilen
treenata vähän rauhallisia juttuja. Vitsi että
voi koira olla tyytyväisen oloinen!

Hiljaiseloa

Me ollaan vietetty hiljaiseloa sitten tammikuiseen tokokokeen. Osin pakollista taukoa tuli Ylvan nielutulehduksen muodossa, joka on jo onneksi historiaa. Osin elämässä on ollut paljon muuta puuhaa, joka on vienyt voimavaroja treenaamiselta. Tekee kyllä ihan hyvää pitää taukoa aktiivisemmalta treenaamiselta. Yksi syy rauhallisemmalle menolle on ollut Kentsun epämääräisellä ontumisella.

Tässä ei paljon ontumiset haitanneet.

Kentsulla on ollut epämääräistä ontumista joulukuun loppupuolelta lähtien. Sitä on ilmennyt ainoastaan levon jälkeen liikkeelle lähdössä, muutaman askeleen ajan. Välillä se oli poissa, välillä se oli niin epämääräistä, ettei kyennyt sanomaan oliko liike puhdasta vai ei. Ylvan nielutulehduksen aikaan lenkkeilyt olivat vähissä ja koirat eivät päässeet pitempään aikaan vapaana juoksemaan. Kun vapaus viimein koitti, Kentsun ontuminen muuttui niin selkeäksi, etten voinut enää katsella sitä. Niinpä varasin sille ajan lääkäriin.

Välihuomiona: Kentsu on käynyt tässä välillä jatkuvasti hoidettavana. Sillä oli osteopatia vajaa viikko ennen kuin ensimmäinen ontuminen huomattiin. Tammikuun alusta lähtien se on käynyt viikon kahden välein hieronnassa. Parannusta tilaan saatiin tiettyyn pisteeseen asti, mutta sitten K ei enää vastannut hoitoon niin kuin pitäisi. Mikä toki viittasi myös siihen, että jossakin on jotakin, joka aiheuttaa jumiutumista. Mitään selkeitä reaktioita Kentsusta ei saatu esille hieronnassa. Mutta eläinlääkäri sitten löysi selvän kipupisteen.

Kepa elää siinä toivossa, että lunta vaikka lentäisi.
Ylva kommentoi tilannetta taustalla.

Kentsu on keventänyt vasenta etujalkaa, kun se on lähtenyt levon jälkeen liikkeelle. Hetken kuljettuaan ei epäpuhtautta näy enää missään. Eläinlääkäri sai Kentsun piipittämään kivusta, kun vasemman etujalan jännettä painettiin. Kun samaa kohtaa käsiteltiin oikealta puolelta, ei K sanonut mitään. Eli Kentsulla on mitä ilmeisimmin jännevamma. Se on siinä kohtaa, missä lapa muuttuu kyynärniveleksi.

Kentsu sai kolmen viikon tulehduskipulääkekuurin. Onni onnettomuudessa on se, että K saa silti lenkkeillä normaalisti. Mitään repivää liikuntaa ei saa harrastaa, mutta se voi kipitellä lenkit mukana. Olen pitänyt sitä pääosin hihnassa, just in case. Tosin K onnistuisi kyllä hihnassakin vaikka mihin akrobatiamooveihin tietyissä oravankohtaamistilanteissa, jos sen antaisi toteuttaa itseään miten se haluaisi.

Toivotaan, että tilanne korjaantuisi tällä kipulääkekuurilla. Muuten mietitään jatkotoimenpiteitä, ja suunnitelmia niidenkin suhteen on jo tehty. Joka tapauksessa jännevamman parantumisessa saattaa kestää pitkään, joten malttia pitää nyt olla. Onneksi Kentsu itse on hyvällä mielellä - joskin se ei yhtään ymmärrä eikä arvosta sitä, ettei ole päässyt treenaamaan. Eipä tosin Ylvakaan ole paljoa treenannut, joten harmituksen hetkiä ei ole ollut kovinkaan usein.

Uusi aika Riinalle on varattu.

Kentsu pääsi viime viikolla pitkästä aikaa Riinan
hoitoon, kun Riina on palannut äitiyslomalta töihin.
K nautti selvästi hoidosta, vaikka työsarkaa riittikin.

  

Olemme tosiaankin tokoilleet harvinaisen vähän, mutta eiköhän siihen ala kohta tulla muutosta. Sulaneet ulkokentät ja hiljalleen valoisemmaksi käyvät illat innoittavat kummasti treenirintamallakin. Voisin tehdä pienen katsauksen siitä, millä mallilla Ylvan avo-liikkeet ovat. Ja vaikka muutkin. Yksi videokin on videokameralla purkamatta koneelle, ja uutta elävää kuvaakin voisi ottaa.

Eilen oli Ylvan viimeinen tuurauskerta agilityssä. Vitsi, sehän alkoi näyttää jo agilityltä. Nyt Ylva on selvästi ymmärtänyt, että radalla on jatkumoa. Homma jotenkin loksahti nyt palasen eteenpäin - totta kai juuri silloin, kun oli viimeinen treenikerta. Harmi ettei ollut videokameraa mukana treeneissä. Olisikohan Ylva käynyt nyt yhteensä kuudessa treenissä. Pari kertaahan jäi väliin nielutulehduksen takia. Pitää katsoa jospa opettaisi sille muutaman esteen lisää ulkokauden alkaessa, vaikkei sille sinällänsä ole suunniteltu mitään agilitykoiran uraa (Ylvan suureksi harmiksi, onneksi se ei tiedä sitä).

Viimeksi Riinan käsittelyssä manuaaliterapiassa
Ylva vaipui johonkin euforiatilaan. Se nautti hoidosta
todella paljon!

Ylvakin on päässyt hierottavaksi, mutta ei niin
usein kuin Kentsu, koska tarvetta sille ei ole ollut.

  

Kaverukset Lahdessa: Meg, Ken, Zip, Ylva. Kuva: Oili Huotari

Kentsun kamu Zipu saa kevätvauvoja. Myös Ylvan hyvä ystävä, Puuma,
saa vauvoja. Sen laskettu aika on jo tällä viikolla. Jännää.

Liito-orava

Ylva on päässyt muutaman kerran tuuraamaan veljeään agilitytreeneihin. Melko rohkea veto Teemulta ottaa tuuraajaksi aloittelija, joka osasi entuudestaan vain putken. :) Olen huvikseni "opettanut" Ylvalle putken, kun sitä voi hyödyntää tokotreeneissäkin. Mitään agilitytavoitteita mulla ei ole Ylvalle suunniteltu - edelleenkään. Olen niin tippunut siitä maailmasta.

Putken lisäksi olen kerran kokeillut syksyllä muutaman hypyn ja putken kanssa radan tapaista. Hauskaa oli, mutta ei me yhtään mitään osattu. Ylvalla on siis enemmän intoa kuin taitoa, mikä lienee hyvin tavallista aloittelijalle.

Joulun välipäivinä tokoiltiin Charloten ja Teemun kanssa Vuokkosilla. Teemu oli ajatellut testata Kentsun kanssa agilityä, mutta K oli silloin ontunut. Heitin sitten ehdotuksena, että kokeile Ylvan kanssa. Se ei edelleenkään osaa muuta kuin putken - mutta se ei menoa haitannut. :) Sitten Charlotella ja Koodilla alkoi hajuntunnistuskurssi, joka osui samaan aikaan Koodin aksatreenien kanssa. Teemu kysyi Ylvaa siksi aikaa lainaan tuuraajaksi, ja niin Y on päässyt muutaman kerran liitelemään Teemun kanssa. Onkin ollut tosi hauska seurata heidän treenejään. Ylva ei kyllä taakseen katso, kun lähtee Teemun matkaan. Taitaa unohtaa täysin mun olemassaolon ja ihmettelee, miksi sille ei ole koskaan kerrottu, että agilityä on olemassa. :)

Tässä ja tässä parit pätkät Ylvan ja Teemun treeneistä. Ylva ei ole vielä hokannut, että esteen jälkeen tulee uusi este, joten se voi ihan surutta myös ohittaa selvästi edessään olevan esteen, kun haluaa vaan edetä mahdollisimman pian eteenpäin. Nyt on tullut ihan pikkaisen sellainen olo, että Y olisi alkanut hiljalleen hahmottaa, että rata tosiaan jatkuu eteenpäin. Jahka se sen tajuaa, niin se alkaa varmasti myös hakea muitakin esteitä kuin putkea.

Nyt tosin Ylvalta on jäänyt/jää kahdet tuuraustreenit väliin pikkuflunssan takia. Sillä oli nielutulehdus, joka lähti parantumaan nopeasti, kun Y sai tulehduskipulääkettä imusolmukkeiden turvotusta laskemaan. Haluan kuitenkin pelata varman päälle ja pitää Ylvan levossa tarpeeksi pitkään, jotta se on varmasti kunnossa ja vältymme mahdollisilta jälkitaudeilta.

Emme siis ole myöskään tokoilleet. Tauko on tehnyt hyvää. Ylvakin on sopeutunut ja suostunut hiljaiseloon todella hyvin. Asiaa helpottaa sen juoksun jälkeinen rauhallisempi mielentila. Sillä näyttäisi valeraskaus ilmenevän rauhoittumisena, mikä on tässä tilanteessa vain positiivinen juttu. Muuten sitä saisi vähän pidätellä tässä tilanteessa, kun tarjolla ei ole treenejä, eikä juurikaan lenkkejäkään. Hihnalenkkeilyä ollaan kyllä nyt tehty, mutta hurjat vapaanariekkumiset saavat vielä odottaa vuoroaan.

Ylva ja Kepa laukkasuoralla, kun vielä sai kirmata vapaana.

Kentsu on välttynyt flunssalta.

Kepa-setä

Ylva, Kentsu, Rimma ja Puuma. Tytöt olivat meillä yökylässä joku aika sitten.

ALO1

Viime lauantaina oli The Päivä eli Ylvan ensistarttaus virallisessa tokokokeessa. Olin valinnut kisoiksi HSKH:n kokeen, koska tiesin minulla olevan hyvät mahdollisuudet saada kisapaikka, koska olen seuran jäsen (mulla ei ole mitään havaintoa siitä, miten vaikea on saada kisapaikkaa alokasluokkaan, mutta evl:ään se on välillä aika haastavaa). Lisäksi bonusta oli se, että tiesin kisapaikan lämpimäksi, jos vaikka olisikin säiden puolesta talvi (niin kuin nyt on ollutkin). Harmillista oli se, että treenikaverit olivat samaan aikaan Seinäjoella karsintakokeessa, mutta olihan meillä seurana maailman paras veikka eli Koodi, joka myös osallistui samaiseen kokeeseen. Kiitos vielä Teemulle meidän suorituksen videoimisesta.

Alokasluokkalainen. Tai siis ex-sellainen.

Treenit ennen koetta sujuivat kivasti. Tosin noin viikkoa ennen Ylva keksi ennakoimisen jäävissä. Olin just päässyt sanomasta, että onpas kummallista, miten se ei ole vielä tajunnut alkaa ennakoida jääviä. Muistan treenanneeni aika paljonkin Kentsun kanssa jäävien seuraamista niin, että liikkeenohjaaja huuteli käskyä ja K sai palkan, kun se ei reagoinut siihen mitenkään. Sellaisia treenejä ei oltu tehty Ylvan kanssa kertaakaan, kunnes ennakointi alkoi. Huvittavaa oli se, että juuri kun pääsin ihmettelemästä asiaa, niin heti seuraavassa treenissä Ylva aloitti ennakoinnin.

Hetkellisesti tuli blääh-olo, että pitikö sen alkaa just nyt. Mutta toisaalta tajusin ajankohdan olevan just passeli, koska vielä oli hyvin aikaa kertoa Ylvalle, että ennakointi ei ole toivottua, eikä sallittua. Ja se menikin äkkiä Ylvalle jakeluun. Sehän ei ollut sitä vielä vaan tiennyt.

Kepan harmaa kuono on sävy sävyyn takin kanssa.

Koe oli iltakoe, ja alokasluokan oli ilmoitettu alkavan klo 16. Olin paikalla vähän klo 15 jälkeen. Olin tehnyt etukäteen suunnitelman siitä, mitä teen missäkin järjestyksessä, koska otan koiran halliin jne. Niinpä ei tarvinnut sitä enää miettiä paikanpäällä.

Alokasluokkaan oli ilmoittautunut 20 koirakkoa, ja meidän starttinumero oli 6. Olimme toisen paikallaoloryhmän ensimmäinen koirakko, mikä olikin vallan mukava paikka startata. Aivan mahtavaa oli se, että jokainen paikallaoloryhmä oli rauhallinen. Alokasluokan paikallaolot on jotenkin todella jännittävä asia, ja nyt kaikilla meni se onneksi hyvin.

Ennen paikallamakuun alkua kehässä kesti tuhottoman kauan. Ennen kuin kaikki pääsivät kehään paikoilleen, ennen kuin tuomari sai kerrottua sanottavansa, ennen kuin kaikkien luoksepäästävyys oli tehty (Ylva suhtautui luoksepäästävyyteen häiriötreeninä, eikä vahingossakaan katsonut tuomarisetää, kun sitä lääpittiin), ennen kuin kaikki olivat saaneet koirat taas sivulle ja otettua hihnat pois (jotka otetaan näköjään todella viime tipassa pois), niin siinä oli mennyt tovi jos toinenkin. Ollaan kyllä yritetty jonkin verran harjoitella viivettä ennen paikallamakuuta, mutta ei sitä koskaan jaksa noin pitkään hengailla, eikä muutenkaan saa luotua yksin samanlaista tilannetta. Niinpä huomasin siinä odotellessa, miten Ylva alkoi valahtaa passiivisuuden puolelle. Se alkoi reagoida siihen, kun kaikki kesti ja oli sen suhteen niin outoa. Mulla ei ole vielä keinoja, joilla puuttua asiaan kisatilanteessa. Ne laitetaan nyt työn alle. Näin ollen Ylva tarvitsi maahanmenoon kaksoiskäskyn. Se oli kyllä kontaktissa, mutta mitään ei tapahtunut, kun sanoin sille maahan. Ajatukset olivat osittain jossakin muualla. Toisella käskyllä se tipahti maahan ok. Itse makuu oli rauhallinen ja asento ryhdikäs. Perusasentoon Ylva nousi hyvällä pompulla ensimmäisestä käskystä.

Paikallaolon jälkeen palkkasin Ylvan, vein sen autoon ja tulin katsomaan loput ryhmät + ensimmäisen koirakon suorituksen, jotta näin liikkeiden lähtöpaikat ja pääsin kellottamaan kauan suunnilleen menee aikaa per suoritus.

Olin miettinyt etukäteen mahdollisia tapahtumia ja toimintamalleja, mitä kehässä saattaisi tapahtua, eikä mielessä ollut kovinkaan monia vaihtoehtoja peilaten siihen, miten Ylva on toiminut treeneissä, myös palkattomuuksissa. Mulla ei ollut käynyt mielessäkään se vaihtoehto, että se saattaisi tarjota passiivisuutta, ja ennen paikallamakuuta tullut nihkeys vaati siis pikasuunnitelman jatkoon. Ylvassa on kyllä toi ominaisuus olemassa, mutta se tulee esille äärimmäisen harvoin. Muun muassa noudoista kuumuminen saa sen helposti valahtamaan passiivisuuteen, jos sen antaa käyttäytyä niin. Muutaman kerran se on yrittänyt tarjota nihkeilyä muussakin tilanteessa, mutta olen päässyt katkaisemaan tilanteen välittömästi, jonka jälkeen se on taas oma aktiivinen itsensä.

Ennen omaa suoritusta teetätin Ylvalla kaukoja ja temppuina pakitusta ja kieppejä, joilla se aktivoitui kivasti. Kehässä se sitten olikin oma iloinen, aktiivinen ja tarmokas itsensä. Tosin liikkeestä maahanmenon lopun perusasentoon se tarvitsi taas kaksoiskäskyn. Se oli hyvin kontaktissa, mutta ajatukset olivat valahtaneet ilmeisesti hieman väärälle suunnalle. Veikkaan tämän olevan samaa oiretta mitä oli paikallamakuun alussakin.

Kaksoiskäskyt eivät ole (vielä) lukeutuneet meidän virheiksi. Mun teorian mukaan me ei olla vielä niin pitkällä koulutuksessa, että niiden kanssa olisi pitänyt painiskella. :) Eli olen pystynyt pitämään huolen siitä, että Ylvan vireystaso ja osaamistaso vaadittuihin tehtäviin suhteutettuna on sellainen, ettei kaksoiskäskyjä ole tarvittu. En myöskään aio ottaa tuosta sen kummempaa stressiä, mutta sain kyllä hyvää informaatiota, josta voi tehdä lisäsuunnitelmia jatkoon.

Kisakokemus oli oikein hyvä. Ylva oli pätevä pieni, ja suoritus mentiin läpi hyvällä fiiliksellä puolin ja toisin. Tavoite siis täyttyi täydellisesti. Tuomari kehui Ylvan seuraamista (se on munkin mielestä hieno :)) ja sanoi Ylvan olevan robootti. :) Mä päätin ottaa sen kohteliaisuutena - ja ehkä se oli sellaiseksi tarkoitettukin. :)

Yksi parhaimmista asioista tässä on se, että alokasluokka on nyt suoritettu. :) Aloinkin jo olla hieman kyllästynyt niihin liikkeisiin. Toki ollaan treenattu koko ajan evl:ää silmällä pitäen, mutta ihan viime ajan panostin enemmän alo-liikkeisiin. Ja kun tykkään mennä kokeeseen vasta sitten, kun koiran osaamistaso on vankalla pohjalla, niin onhan niitä liikkeitä ehtinyt treenata kyllästymiseen asti. Nyt saakin suunnata energiaansa muihin liikkeisiin, kivaa.

Täältä näkee meidän kisasuorituksen. Pisteitä kertyi kiltiltä tuomarisedältä 198 p.

Hurjan paljon onnea myös Koodille ja Charlotelle, jotka myöskin saivat sanoa heipat alokasluokalle tämän kisasuorituksen jälkeen! :)

Huuuuja Pylvis!

Räyh! Sanoo Kenneli.

Uutta vuotta!

Hyvää uutta vuotta kaikille! Itse toivon sen olevan meidän osalta parempi kuin edellinen. Vuoden 2013 syksy ei lukeudu meidän parhaimpiimme. Oli paljon vastoinkäymisiä, huolta ja harmia. Päällimmäisenä mielessä Kentsun kasvain, joka onneksi osoittautui hyvälaatuiseksi. Tiedossa ei tosin ole, uusiiko se vai ei. Mutta yritän olla murehtimatta asiaa etukäteen. Lisäksi oli monenlaista muutakin huolta ja harmia - autokin antoi osansa, jopa niin useaan kertaan, että päädyin lopulta vaihtamaan sen. Nyt olisi toiveissa onnen kääntyminen, niin mielenrauhan kuin taloudenkin takia...

Ylva on parantunut hampaan poistosta erittäin hyvin. Oli jo oikeastaan samana päivänä sitä mieltä, ettei mitään ole tapahtunutkaan. Itse pääsin tänään eroon kipsistä. Käsi tuntuu oudolta ja heikolta, eikä se taivu yhtään mihinkään. Eli edessä on vielä jumppaamista, ennen kuin käsi palautuu ennalleen - tai edes lähelle sitä.

Ihan huoletta emme ole kuitenkaan uutta vuotta aloittaneet, sillä Kentsulla on ollut epämääräistä ontumista. Se alkoi vähän ennen joulua, ja se on mennyt ja tullut hyvin epämääräisesti. Välillä on selkeitä muutaman askeleen ontumisia, suurimman osan ajasta ei ole näkyvissä mitään oireita. Kentsu oli välillä levossakin, mutta nyt olen päätynyt liikuttamaan ja treenaamaan sitä ihan normaalisti ja katsoa tulevatko oireet esille. K on saattanut mennä tunnin lenkin vapaana viipottaen ilman mitään oireita, sitten se on näyttänyt siltä kuin tassuun olisi mennyt jotain. Tassun "putsaamisen" jälkeen se on jatkanut lenkkiä normaalisti ilman oireiluja. Eli usein se on ollut sen oloinen kuin se olisi astunut jonkun piikin tms. päälle. Ontuu silloin rajusti, pysähtyy ja nostaa tassun ilmaan. Olen yrittänyt tutkailla varpaita ja varpaiden välejä, mutta mun käsi ei taivu yhtään mihinkään, joten tutkailu on ollut ulkona enemmän anturoiden läpikäymistä sormin lääppimällä. Kerran mun sormeen osuikin muutama veripisara, mutta en valitettavasti pystynyt ihan täysin paikallistamaan, mistä kohtaa anturaa se tuli. Kotona olen käynyt varpaiden välit läpi taskulampun kanssa sekä leikannut vähäiset tassukarvat lyhyiksi - eikä mitään löydy mistään. Melko epämääräistä, joten ei auta kuin katsoa, mihin tilanne kehittyy.

c Maarit Karhu-Teiskonen - kuten myös kaikki
muutkin alla olevat kuvat.

Molemmat koirat kävivät vuoden alussa hieronnassa. Kentsu oli tavallista kamalammassa kunnossa ja saa uusintakäsittelyn tällä viikolla. Hieronnan yhteydessäkään ei oikein löydetty selitystä epämääräiselle epäpuhtaudelle, mutta jokin pieni reagointi saatiin kahdesta varpaasta. Mutta ei mitään niin selkeetä, jonka perusteella voisi ryhtyä toimenpiteisiin.

Ylvallakin oli jumeja, mutta ne aukesivat käsittelyssä hyvin. Y oli sen jälkeen aivan reporankana. En ole koskaan nähnyt sen reagoivan käsittelyyn noin. Se nukkui todella sikeästi heti hoidon jälkeen. Mietimme voisiko juoksu (eli hormonitoiminta) vaikuttaa tilanteeseen, koska aiemmin Y ei ole reagoinnut hoitoon tuolla tavalla.

Juoksupökät jalassa treenausta.

Pojat pääsivät p-oloihin herkkupepun viereen.

Ylvalla alkoi siis juoksu ennen joulua. Hyvä ajoitus, koska nyt se ehtii loppua hyvissä ajoin ennen meidän ekaa tokokoetta. Ylva on siis ilmoitettu kokeeseen. Olin ajatellut kisata Kentsunkin kanssa, mutta kun sillä alkoi ne epämääräiset ontuu - ei onnu -säädöt, niin päätin jättää kisat sen kanssa väliin. Saapa keskittyä pelkästään Ylvaan.

Ylvan osaamistaso on aika kivalla ja vankalla pohjalla, joten sen puolesta on kiva mennä kokeeseen. Toki eläinhän se vain on, joten mitä vaan voi sattua ja tapahtua. Mutta voin kuitenkin luottaa siihen, että Ylva osaa liikkeet. Tosin mun usko on saanut nyt pienen horjahduksen, kun Ylva on kahdessa treenissä tehnyt liikkeestä maahanmenossa istumisen. Kuulostaa toki hassulta alkaa tuosta vielä huolestua, mutta tunnen itseni ja saan kehitettyä tuosta vielä aikamoisen ongelman, jos en pidä itseäni nyt kurissa. Yksi kerta menisi vielä vahinkona, mutta toinen kerta pisti kyllä miettimään. Odotan kolmatta kertaa, ennen kuin alan "panikoitua". :) Ylva on ollut tosi hyvä erottelemaan jääviä, eikä yleensä koskaan mokaa niitä. Joten tarkkaillaan tilannetta ja yritetään olla tekemättä tästä ongelmaa.

Ylvan lempparipallo.

Ollaan päästy kivasti treenaamaan mun saikun aikana - niin halleissa kuin ulkonakin. Hiekkakentät ovat olleet aivan luksuskunnossa. Välipäivinä juhlittiin myös meidän taitavia treenikavereita. Ensin juhlistettiin Jessican ja Macin SM- ja PM-mitaleita. Herkuttelun jälkeen treenasimme Jessican hallilla kunnon kimppatreeneissä. Ihmisiä taisi olla 19, koiria reilu 20. Jakaannuimme kolmeen ryhmään, joten kentällä oli koko ajan kolme koiraa tekemässä jotain. Olipas hauskat häiriötreenit ja kiva treeniporukka. Nämä kuvat ovat niistä treeneistä, ja kaikki kuvat on ottanut Maarit Karhu-Teiskonen.

Seuraavaksi juhlistimme Oilin ja Zipun SM- ja PM-mitaleita. On meillä taitavia ystäviä! Normitreenien lisäksi pöllöryhmä on päässyt taas vauhtiin. Treenasimme välipäivinä Vuokkosilla ja ensi viikonloppuna suuntaamme Heinolaan. Pöllöryhmä kokoontuu siis milloin missäkin päin Suomea, koska pöllötkin ovat sijoittuneet vähän eri puolille Suomea.

Juhlijat juhlatreeneissä.

Piilosta kuikuilijat.

Nyt totutellaan taas arkeen. Ylvalla onkin vähän taas tottumista, kun on saanut yli kuukauden ajan nauttia treenailuista ja lenkkeilyistä keskellä päivää - ja nyt on edessä tylsät yksinolot mun työpäivän aikana. Sääliksi ihan käy pientä. Vahinkoja välttääkseni Ylva saa luvan totuttautua takaisin arjen rytmiin omalla päiväselliosastolla eli laitan sen portin taakse huoneeseen, jossa ei juurikaan ole tuhottavaa. Jossain vaiheessa (kun juoksukin on selvästi ohi) Y vapautuu taas koko asuntoon Kentsun seuraksi. Jos luottoa löytyy... :)