Liito-orava

Ylva on päässyt muutaman kerran tuuraamaan veljeään agilitytreeneihin. Melko rohkea veto Teemulta ottaa tuuraajaksi aloittelija, joka osasi entuudestaan vain putken. :) Olen huvikseni "opettanut" Ylvalle putken, kun sitä voi hyödyntää tokotreeneissäkin. Mitään agilitytavoitteita mulla ei ole Ylvalle suunniteltu - edelleenkään. Olen niin tippunut siitä maailmasta.

Putken lisäksi olen kerran kokeillut syksyllä muutaman hypyn ja putken kanssa radan tapaista. Hauskaa oli, mutta ei me yhtään mitään osattu. Ylvalla on siis enemmän intoa kuin taitoa, mikä lienee hyvin tavallista aloittelijalle.

Joulun välipäivinä tokoiltiin Charloten ja Teemun kanssa Vuokkosilla. Teemu oli ajatellut testata Kentsun kanssa agilityä, mutta K oli silloin ontunut. Heitin sitten ehdotuksena, että kokeile Ylvan kanssa. Se ei edelleenkään osaa muuta kuin putken - mutta se ei menoa haitannut. :) Sitten Charlotella ja Koodilla alkoi hajuntunnistuskurssi, joka osui samaan aikaan Koodin aksatreenien kanssa. Teemu kysyi Ylvaa siksi aikaa lainaan tuuraajaksi, ja niin Y on päässyt muutaman kerran liitelemään Teemun kanssa. Onkin ollut tosi hauska seurata heidän treenejään. Ylva ei kyllä taakseen katso, kun lähtee Teemun matkaan. Taitaa unohtaa täysin mun olemassaolon ja ihmettelee, miksi sille ei ole koskaan kerrottu, että agilityä on olemassa. :)

Tässä ja tässä parit pätkät Ylvan ja Teemun treeneistä. Ylva ei ole vielä hokannut, että esteen jälkeen tulee uusi este, joten se voi ihan surutta myös ohittaa selvästi edessään olevan esteen, kun haluaa vaan edetä mahdollisimman pian eteenpäin. Nyt on tullut ihan pikkaisen sellainen olo, että Y olisi alkanut hiljalleen hahmottaa, että rata tosiaan jatkuu eteenpäin. Jahka se sen tajuaa, niin se alkaa varmasti myös hakea muitakin esteitä kuin putkea.

Nyt tosin Ylvalta on jäänyt/jää kahdet tuuraustreenit väliin pikkuflunssan takia. Sillä oli nielutulehdus, joka lähti parantumaan nopeasti, kun Y sai tulehduskipulääkettä imusolmukkeiden turvotusta laskemaan. Haluan kuitenkin pelata varman päälle ja pitää Ylvan levossa tarpeeksi pitkään, jotta se on varmasti kunnossa ja vältymme mahdollisilta jälkitaudeilta.

Emme siis ole myöskään tokoilleet. Tauko on tehnyt hyvää. Ylvakin on sopeutunut ja suostunut hiljaiseloon todella hyvin. Asiaa helpottaa sen juoksun jälkeinen rauhallisempi mielentila. Sillä näyttäisi valeraskaus ilmenevän rauhoittumisena, mikä on tässä tilanteessa vain positiivinen juttu. Muuten sitä saisi vähän pidätellä tässä tilanteessa, kun tarjolla ei ole treenejä, eikä juurikaan lenkkejäkään. Hihnalenkkeilyä ollaan kyllä nyt tehty, mutta hurjat vapaanariekkumiset saavat vielä odottaa vuoroaan.

Ylva ja Kepa laukkasuoralla, kun vielä sai kirmata vapaana.

Kentsu on välttynyt flunssalta.

Kepa-setä

Ylva, Kentsu, Rimma ja Puuma. Tytöt olivat meillä yökylässä joku aika sitten.

ALO1

Viime lauantaina oli The Päivä eli Ylvan ensistarttaus virallisessa tokokokeessa. Olin valinnut kisoiksi HSKH:n kokeen, koska tiesin minulla olevan hyvät mahdollisuudet saada kisapaikka, koska olen seuran jäsen (mulla ei ole mitään havaintoa siitä, miten vaikea on saada kisapaikkaa alokasluokkaan, mutta evl:ään se on välillä aika haastavaa). Lisäksi bonusta oli se, että tiesin kisapaikan lämpimäksi, jos vaikka olisikin säiden puolesta talvi (niin kuin nyt on ollutkin). Harmillista oli se, että treenikaverit olivat samaan aikaan Seinäjoella karsintakokeessa, mutta olihan meillä seurana maailman paras veikka eli Koodi, joka myös osallistui samaiseen kokeeseen. Kiitos vielä Teemulle meidän suorituksen videoimisesta.

Alokasluokkalainen. Tai siis ex-sellainen.

Treenit ennen koetta sujuivat kivasti. Tosin noin viikkoa ennen Ylva keksi ennakoimisen jäävissä. Olin just päässyt sanomasta, että onpas kummallista, miten se ei ole vielä tajunnut alkaa ennakoida jääviä. Muistan treenanneeni aika paljonkin Kentsun kanssa jäävien seuraamista niin, että liikkeenohjaaja huuteli käskyä ja K sai palkan, kun se ei reagoinut siihen mitenkään. Sellaisia treenejä ei oltu tehty Ylvan kanssa kertaakaan, kunnes ennakointi alkoi. Huvittavaa oli se, että juuri kun pääsin ihmettelemästä asiaa, niin heti seuraavassa treenissä Ylva aloitti ennakoinnin.

Hetkellisesti tuli blääh-olo, että pitikö sen alkaa just nyt. Mutta toisaalta tajusin ajankohdan olevan just passeli, koska vielä oli hyvin aikaa kertoa Ylvalle, että ennakointi ei ole toivottua, eikä sallittua. Ja se menikin äkkiä Ylvalle jakeluun. Sehän ei ollut sitä vielä vaan tiennyt.

Kepan harmaa kuono on sävy sävyyn takin kanssa.

Koe oli iltakoe, ja alokasluokan oli ilmoitettu alkavan klo 16. Olin paikalla vähän klo 15 jälkeen. Olin tehnyt etukäteen suunnitelman siitä, mitä teen missäkin järjestyksessä, koska otan koiran halliin jne. Niinpä ei tarvinnut sitä enää miettiä paikanpäällä.

Alokasluokkaan oli ilmoittautunut 20 koirakkoa, ja meidän starttinumero oli 6. Olimme toisen paikallaoloryhmän ensimmäinen koirakko, mikä olikin vallan mukava paikka startata. Aivan mahtavaa oli se, että jokainen paikallaoloryhmä oli rauhallinen. Alokasluokan paikallaolot on jotenkin todella jännittävä asia, ja nyt kaikilla meni se onneksi hyvin.

Ennen paikallamakuun alkua kehässä kesti tuhottoman kauan. Ennen kuin kaikki pääsivät kehään paikoilleen, ennen kuin tuomari sai kerrottua sanottavansa, ennen kuin kaikkien luoksepäästävyys oli tehty (Ylva suhtautui luoksepäästävyyteen häiriötreeninä, eikä vahingossakaan katsonut tuomarisetää, kun sitä lääpittiin), ennen kuin kaikki olivat saaneet koirat taas sivulle ja otettua hihnat pois (jotka otetaan näköjään todella viime tipassa pois), niin siinä oli mennyt tovi jos toinenkin. Ollaan kyllä yritetty jonkin verran harjoitella viivettä ennen paikallamakuuta, mutta ei sitä koskaan jaksa noin pitkään hengailla, eikä muutenkaan saa luotua yksin samanlaista tilannetta. Niinpä huomasin siinä odotellessa, miten Ylva alkoi valahtaa passiivisuuden puolelle. Se alkoi reagoida siihen, kun kaikki kesti ja oli sen suhteen niin outoa. Mulla ei ole vielä keinoja, joilla puuttua asiaan kisatilanteessa. Ne laitetaan nyt työn alle. Näin ollen Ylva tarvitsi maahanmenoon kaksoiskäskyn. Se oli kyllä kontaktissa, mutta mitään ei tapahtunut, kun sanoin sille maahan. Ajatukset olivat osittain jossakin muualla. Toisella käskyllä se tipahti maahan ok. Itse makuu oli rauhallinen ja asento ryhdikäs. Perusasentoon Ylva nousi hyvällä pompulla ensimmäisestä käskystä.

Paikallaolon jälkeen palkkasin Ylvan, vein sen autoon ja tulin katsomaan loput ryhmät + ensimmäisen koirakon suorituksen, jotta näin liikkeiden lähtöpaikat ja pääsin kellottamaan kauan suunnilleen menee aikaa per suoritus.

Olin miettinyt etukäteen mahdollisia tapahtumia ja toimintamalleja, mitä kehässä saattaisi tapahtua, eikä mielessä ollut kovinkaan monia vaihtoehtoja peilaten siihen, miten Ylva on toiminut treeneissä, myös palkattomuuksissa. Mulla ei ollut käynyt mielessäkään se vaihtoehto, että se saattaisi tarjota passiivisuutta, ja ennen paikallamakuuta tullut nihkeys vaati siis pikasuunnitelman jatkoon. Ylvassa on kyllä toi ominaisuus olemassa, mutta se tulee esille äärimmäisen harvoin. Muun muassa noudoista kuumuminen saa sen helposti valahtamaan passiivisuuteen, jos sen antaa käyttäytyä niin. Muutaman kerran se on yrittänyt tarjota nihkeilyä muussakin tilanteessa, mutta olen päässyt katkaisemaan tilanteen välittömästi, jonka jälkeen se on taas oma aktiivinen itsensä.

Ennen omaa suoritusta teetätin Ylvalla kaukoja ja temppuina pakitusta ja kieppejä, joilla se aktivoitui kivasti. Kehässä se sitten olikin oma iloinen, aktiivinen ja tarmokas itsensä. Tosin liikkeestä maahanmenon lopun perusasentoon se tarvitsi taas kaksoiskäskyn. Se oli hyvin kontaktissa, mutta ajatukset olivat valahtaneet ilmeisesti hieman väärälle suunnalle. Veikkaan tämän olevan samaa oiretta mitä oli paikallamakuun alussakin.

Kaksoiskäskyt eivät ole (vielä) lukeutuneet meidän virheiksi. Mun teorian mukaan me ei olla vielä niin pitkällä koulutuksessa, että niiden kanssa olisi pitänyt painiskella. :) Eli olen pystynyt pitämään huolen siitä, että Ylvan vireystaso ja osaamistaso vaadittuihin tehtäviin suhteutettuna on sellainen, ettei kaksoiskäskyjä ole tarvittu. En myöskään aio ottaa tuosta sen kummempaa stressiä, mutta sain kyllä hyvää informaatiota, josta voi tehdä lisäsuunnitelmia jatkoon.

Kisakokemus oli oikein hyvä. Ylva oli pätevä pieni, ja suoritus mentiin läpi hyvällä fiiliksellä puolin ja toisin. Tavoite siis täyttyi täydellisesti. Tuomari kehui Ylvan seuraamista (se on munkin mielestä hieno :)) ja sanoi Ylvan olevan robootti. :) Mä päätin ottaa sen kohteliaisuutena - ja ehkä se oli sellaiseksi tarkoitettukin. :)

Yksi parhaimmista asioista tässä on se, että alokasluokka on nyt suoritettu. :) Aloinkin jo olla hieman kyllästynyt niihin liikkeisiin. Toki ollaan treenattu koko ajan evl:ää silmällä pitäen, mutta ihan viime ajan panostin enemmän alo-liikkeisiin. Ja kun tykkään mennä kokeeseen vasta sitten, kun koiran osaamistaso on vankalla pohjalla, niin onhan niitä liikkeitä ehtinyt treenata kyllästymiseen asti. Nyt saakin suunnata energiaansa muihin liikkeisiin, kivaa.

Täältä näkee meidän kisasuorituksen. Pisteitä kertyi kiltiltä tuomarisedältä 198 p.

Hurjan paljon onnea myös Koodille ja Charlotelle, jotka myöskin saivat sanoa heipat alokasluokalle tämän kisasuorituksen jälkeen! :)

Huuuuja Pylvis!

Räyh! Sanoo Kenneli.

Uutta vuotta!

Hyvää uutta vuotta kaikille! Itse toivon sen olevan meidän osalta parempi kuin edellinen. Vuoden 2013 syksy ei lukeudu meidän parhaimpiimme. Oli paljon vastoinkäymisiä, huolta ja harmia. Päällimmäisenä mielessä Kentsun kasvain, joka onneksi osoittautui hyvälaatuiseksi. Tiedossa ei tosin ole, uusiiko se vai ei. Mutta yritän olla murehtimatta asiaa etukäteen. Lisäksi oli monenlaista muutakin huolta ja harmia - autokin antoi osansa, jopa niin useaan kertaan, että päädyin lopulta vaihtamaan sen. Nyt olisi toiveissa onnen kääntyminen, niin mielenrauhan kuin taloudenkin takia...

Ylva on parantunut hampaan poistosta erittäin hyvin. Oli jo oikeastaan samana päivänä sitä mieltä, ettei mitään ole tapahtunutkaan. Itse pääsin tänään eroon kipsistä. Käsi tuntuu oudolta ja heikolta, eikä se taivu yhtään mihinkään. Eli edessä on vielä jumppaamista, ennen kuin käsi palautuu ennalleen - tai edes lähelle sitä.

Ihan huoletta emme ole kuitenkaan uutta vuotta aloittaneet, sillä Kentsulla on ollut epämääräistä ontumista. Se alkoi vähän ennen joulua, ja se on mennyt ja tullut hyvin epämääräisesti. Välillä on selkeitä muutaman askeleen ontumisia, suurimman osan ajasta ei ole näkyvissä mitään oireita. Kentsu oli välillä levossakin, mutta nyt olen päätynyt liikuttamaan ja treenaamaan sitä ihan normaalisti ja katsoa tulevatko oireet esille. K on saattanut mennä tunnin lenkin vapaana viipottaen ilman mitään oireita, sitten se on näyttänyt siltä kuin tassuun olisi mennyt jotain. Tassun "putsaamisen" jälkeen se on jatkanut lenkkiä normaalisti ilman oireiluja. Eli usein se on ollut sen oloinen kuin se olisi astunut jonkun piikin tms. päälle. Ontuu silloin rajusti, pysähtyy ja nostaa tassun ilmaan. Olen yrittänyt tutkailla varpaita ja varpaiden välejä, mutta mun käsi ei taivu yhtään mihinkään, joten tutkailu on ollut ulkona enemmän anturoiden läpikäymistä sormin lääppimällä. Kerran mun sormeen osuikin muutama veripisara, mutta en valitettavasti pystynyt ihan täysin paikallistamaan, mistä kohtaa anturaa se tuli. Kotona olen käynyt varpaiden välit läpi taskulampun kanssa sekä leikannut vähäiset tassukarvat lyhyiksi - eikä mitään löydy mistään. Melko epämääräistä, joten ei auta kuin katsoa, mihin tilanne kehittyy.

c Maarit Karhu-Teiskonen - kuten myös kaikki
muutkin alla olevat kuvat.

Molemmat koirat kävivät vuoden alussa hieronnassa. Kentsu oli tavallista kamalammassa kunnossa ja saa uusintakäsittelyn tällä viikolla. Hieronnan yhteydessäkään ei oikein löydetty selitystä epämääräiselle epäpuhtaudelle, mutta jokin pieni reagointi saatiin kahdesta varpaasta. Mutta ei mitään niin selkeetä, jonka perusteella voisi ryhtyä toimenpiteisiin.

Ylvallakin oli jumeja, mutta ne aukesivat käsittelyssä hyvin. Y oli sen jälkeen aivan reporankana. En ole koskaan nähnyt sen reagoivan käsittelyyn noin. Se nukkui todella sikeästi heti hoidon jälkeen. Mietimme voisiko juoksu (eli hormonitoiminta) vaikuttaa tilanteeseen, koska aiemmin Y ei ole reagoinnut hoitoon tuolla tavalla.

Juoksupökät jalassa treenausta.

Pojat pääsivät p-oloihin herkkupepun viereen.

Ylvalla alkoi siis juoksu ennen joulua. Hyvä ajoitus, koska nyt se ehtii loppua hyvissä ajoin ennen meidän ekaa tokokoetta. Ylva on siis ilmoitettu kokeeseen. Olin ajatellut kisata Kentsunkin kanssa, mutta kun sillä alkoi ne epämääräiset ontuu - ei onnu -säädöt, niin päätin jättää kisat sen kanssa väliin. Saapa keskittyä pelkästään Ylvaan.

Ylvan osaamistaso on aika kivalla ja vankalla pohjalla, joten sen puolesta on kiva mennä kokeeseen. Toki eläinhän se vain on, joten mitä vaan voi sattua ja tapahtua. Mutta voin kuitenkin luottaa siihen, että Ylva osaa liikkeet. Tosin mun usko on saanut nyt pienen horjahduksen, kun Ylva on kahdessa treenissä tehnyt liikkeestä maahanmenossa istumisen. Kuulostaa toki hassulta alkaa tuosta vielä huolestua, mutta tunnen itseni ja saan kehitettyä tuosta vielä aikamoisen ongelman, jos en pidä itseäni nyt kurissa. Yksi kerta menisi vielä vahinkona, mutta toinen kerta pisti kyllä miettimään. Odotan kolmatta kertaa, ennen kuin alan "panikoitua". :) Ylva on ollut tosi hyvä erottelemaan jääviä, eikä yleensä koskaan mokaa niitä. Joten tarkkaillaan tilannetta ja yritetään olla tekemättä tästä ongelmaa.

Ylvan lempparipallo.

Ollaan päästy kivasti treenaamaan mun saikun aikana - niin halleissa kuin ulkonakin. Hiekkakentät ovat olleet aivan luksuskunnossa. Välipäivinä juhlittiin myös meidän taitavia treenikavereita. Ensin juhlistettiin Jessican ja Macin SM- ja PM-mitaleita. Herkuttelun jälkeen treenasimme Jessican hallilla kunnon kimppatreeneissä. Ihmisiä taisi olla 19, koiria reilu 20. Jakaannuimme kolmeen ryhmään, joten kentällä oli koko ajan kolme koiraa tekemässä jotain. Olipas hauskat häiriötreenit ja kiva treeniporukka. Nämä kuvat ovat niistä treeneistä, ja kaikki kuvat on ottanut Maarit Karhu-Teiskonen.

Seuraavaksi juhlistimme Oilin ja Zipun SM- ja PM-mitaleita. On meillä taitavia ystäviä! Normitreenien lisäksi pöllöryhmä on päässyt taas vauhtiin. Treenasimme välipäivinä Vuokkosilla ja ensi viikonloppuna suuntaamme Heinolaan. Pöllöryhmä kokoontuu siis milloin missäkin päin Suomea, koska pöllötkin ovat sijoittuneet vähän eri puolille Suomea.

Juhlijat juhlatreeneissä.

Piilosta kuikuilijat.

Nyt totutellaan taas arkeen. Ylvalla onkin vähän taas tottumista, kun on saanut yli kuukauden ajan nauttia treenailuista ja lenkkeilyistä keskellä päivää - ja nyt on edessä tylsät yksinolot mun työpäivän aikana. Sääliksi ihan käy pientä. Vahinkoja välttääkseni Ylva saa luvan totuttautua takaisin arjen rytmiin omalla päiväselliosastolla eli laitan sen portin taakse huoneeseen, jossa ei juurikaan ole tuhottavaa. Jossain vaiheessa (kun juoksukin on selvästi ohi) Y vapautuu taas koko asuntoon Kentsun seuraksi. Jos luottoa löytyy... :)

Joulua!

Meidän joulukuu alkoi varsin onnettomuusalttiisti. Ensin Ylva liukastui hypätessään autosta alas, meni mustalla jäällä turvalleen, jonka seurauksena sen ylähuuleen tuli kunnon vekki ja yksi yläetuhampaista katkesi. Seuraavana päivänä olin koirien kanssa lenkillä, kun oli mun vuoro tutustua mustaan jäähän. Kaaduin, jonka seurauksena mun vasen ranne murtui.

Ylva on nyt yhtä hammasta köyhempi.

Ylvalta jouduttiin poistamaan hammas viime viikolla, sillä siinä oli ydin näkyvillä. Mulla on edelleen käsi kipsissä. Kipsi poistetaan loppiaisen jälkeen. Onneksi luutuminen on alkanut sujua hyvin, joten nyt voin tehdä jo paljonkin asioita auttavasti myös kipsatulla kädellä. Tosin eipä sillä saisi juur mitään kai tehdä. Alkuun oli kyllä melko hankalaa, kun käsi oli kipeä, eikä ollut vielä tottunut yksikätisyyteen. Mutta treenaamista se ei ole estänyt, vaikka onkin vähän hankaloittanut. Otan esimerkiksi yleensä noutokapulan koiralta vasemmalla kädellä, ja nyt kun olen ottanut sen oikealla kädellä, Kentsu luuli alkuun joka kerta, että olen antamassa sille namppaa, jolloin se tiputti iloisena kapulan. Nyt olen muutama päivä sitten pystynyt ottaa kapulan taas vasemmalla kädellä.

Toivottavasti namipalkkaus alkaisi myös sujua vasemmalla kädellä, koska oireita palkan suunnan muutoksesta on jo näkyvissä. Ihan käsittämättömän nopeasti molemmat koirat tajusivat, että palkka on nyt aina oikeassa taskussa ja tulee oikeasta kädestä, joten ne ovat myös alkaneet hakeutua sille suunnalle. Tämän seurauksena esimerkiksi Kentsun seuraaminen on jotain aivan kammottavaa, kun se yrittää kietoutua mun eteen palkan suuntaan, kun ei sen lyhyt kroppa vaan riitä siihen.

Olimme toissa viikonloppuna messarissa molempina päivinä. Tokonäytös sujui lauantaina hyvin, mutta sunnuntaina Ylva meni alussa hieman nihkeäksi. Jouduin ottamaan sen melko lennosta omaan osuuteensa (molemmat koirat olivat mukana näytöksessä), joten siinä ei ollut aikaa yrittää puuttua asiaan. Mutta tunsin heti, kun otin Ylvan vierelle, että nyt se on valahtanut omaan maailmaansa. Sehän yritti sitä yksissä näytöstreeneissä, mutta pääsin silloin kertomaan sille ettei se ole sallittua, eikä se ole sen jälkeen sitä yrittänyt tehdä. Tämä liittyy kierrosten nousemiseen, joka esiintyy Ylvalla omaan kuoreen vetäytymisenä. Niinpä Ylva teki liikkeestä istumisen, kun sen olisi pitänyt mennä maahan. Annoin sille kuitenkin toisen käskyn, jota se sitten noudatti.

Veikkaan että tähän saattoi vaikuttaa väsymys, sillä molempien koirien täytyi olla varmasti väsyneitä, vaikka ne eivät sitä muuten mitenkään näyttäneet. Olimme nimittäin lauantaina messarissa yhteensä 12 tuntia, ja viimeiset tunnit koirat joutuivat vieläpä hengailla koko ajan mukana, koska mun häkit menivät lukkojen taakse. Mulla oli siis niille häkit mukana, koska olimme paikalla jo aamupäivällä. Sain mahdollisuuden jättää häkit paikanpäälle yöksi ja valitsin mieluummin sen, kuin että olisin raahannut yksikätisenä kaksi koiraa, kaksi häkkiä ja muut tavarat illalla kotiin ja aamulla takaisin messariin. Niinpä jätin häkit sinne, mutta ne menivät suljettuun tilaan. Ja se tarkoitti sitä, että koirat joutuivat roikkumaan koko loppuillan mukana.

Tokonäytösten lisäksi Ylva oli molempina päivänä mukana Houkutusten Highwayssa, jossa kisattiin viiden koiran joukkueissa toista joukkuetta vastaan. Koirien tuli juosta houkutusten ohi eli lelujen, luiden ja muiden herkkujen.

Kentsulla puolestaan oli lauantaina illalla nollakoiran virka karsintakokeessa. Se ottikin siitä ilon irti, mm. puri ohjatun kapulaa, mitä ei ikinä tee... Tunnarin se nollasi, mutta se ei tullut ihan kovin suurena yllätyksenä mulle. Ilmassa on nimittäin ollut jo jonkin aikaa, että liikkeen kanssa tulee kohta vaikeuksia. Kentsu on siitä rehellinen koira, että jos sillä on jossain jotain ongelmia, se myös näyttää ne kisatilanteissakin. Se ei siis kuulu niihin koiriin, jotka tsemppaavat sellaisissa tilanteissa, vaan se näyttää kyllä ongelmansa, jos sellaisia on ilmassa. Siellä K oli kyllä hyvin tyytyväisen oloinen itseensä, vaikka mokasikin tunnarin. Mutta sen jälkeen se on selvästi tajunnut, ettei se ehkä olekaan toivottavaa, joten se on kokenut sen treeneissä nyt aika haasteellisena. Muuten K kipitti nollakoirana iloisena, eikä liukas matto vaivannut sitä paljoakaan, kun se oli päässyt tutustumaan alustaan.

Viime lauantaina me järkättiin videotsekkaus muutaman treenikaverin kanssa. Eli mentiin eka tekemään palkatta setit, jotka videoitiin. Sitten kokoonnuttiin meille tekemään avokadopastaa (syöminen on tietenkin olennaista näissä tapaamisissa) ja katsomaan videointeja. Kävimme jokaisen koiran jälkeen suorituksen läpi ja mietimme mihin juttuihin kannattaisi lähiaikoina panostaa. Tämä oli oikein hyödyllistä ja mielenkiintoista. Toteutetaan varmasti jatkossakin.

Ylva sai tehdä silloin elämänsä toisen kerran koko alokasluokan palkatta. Sehän on tehnyt muutaman liikkeen palkattomussettejä jonkin verran, mutta koko alokasluokan se on tehnyt nyt kahdesti palkatta läpi. Eka kerta oli marraskuun lopulla pöllötreeneissä Lahdessa ja toka oli nyt. Ylva ei ole ollut palkattomuudesta moksiskaan, joten en usko ettäkö ihan kamalasti teen koko ohjelmaa enää palkatta läpi, mutta palkttomuutta kyllä jatketaan sisällyttäen ohjelmaan jotain yllätyspalkkauskohtia.

Ylvan lauantainen palkattomuustreeni löytyy täältä. Ja jos jaksaa katsoa alokasluokkaa enemmänkin, niin eka palkattomuustreeni löytyy täältä.

Kentsukin kuvattiin, ja se löytyy täältä. OMG tuota sen seuraamista... :) Se siis tosiaankin yrittää rynniä mun eteen, koska on jo oppinut, että palkat löytyvät oikealta. Tohon on nyt tultava muutos. Onneksi vasen käsi toimii jo sen verran, että nyt on vaan pakko alkaa käyttää vasenta taskua, vaikka kipsikädellä onkin välillä vaikeuksia mahtua taskuun... Tunnarissa näkee hyvin, että vaikeeta on. Kaiken kaikkiaan Kentsulla on nyt muutenkin jotenkin ihan kamalan suuri tarve saada tehdä, joten se yliyrittää tosi paljon. Mä vähän luulen, että se on huomannut, ettei se enää ole ykköskoira, ja se varmasti vaikuttaa jonkin verran sen käytökseen. Kepa-setä haluaa niin hirveän paljon tokoilla, hassu pieni.

  

Ojangosta löytyy joulukuusi. :)

Nämä kuvat on otettu viime viikolla. Ei ole kovin talvista... Eiköhän silti päästä joulutunnelmaan. Otimme siihen jo varaslähtöä jokin aika sitten, kun mun siskon 6-vuotiaat kaksoset olivat mulla yökylässä. Tytöt olivat jo kirjoittaneet aikoja sitten joululahjatoivelistat joulupukille ja kysyivät, onko koirien toiveita listattu. Ei ollut, joten he saivat miettiä mitä koirat mahdollisesti toivovat joulupukilta. Niin syntyivät koirien toivelistat. Aika hyvin oli asiat mietitty ja koirat tuttuja tytöille. Kentsun viimeinen toive on aika liikkis. :) Ja niin totta. K rakastaa nyhjätä sylissä ja pussailla.

Hyvää joulua kaikille!

Kaukojumppaa

Kuvasin Ylvan kaukoja videolle, jotta näkisin vähän millä mallilla ne ovat. Kuvaukset toteutettiin tee-se-itse-tyylillä eli laitoin videokameran tuolin päälle ja siihen yksinään pyörimään.

Oon tehotreenannut kaukoja kotona tosi paljon, eikä olla ihan kamalan pitkälle vielä päästy... En tiedä kultaako aika muistot, mutta kyllä musta tuntuu, että sekatekniikan opettaminen on/oli paljon helpompaa kuin tämä takajalat paikallaan -tekniikka. Vaikka Ylva onkin tosi näppärä kropan käyttäjä, ja se hallitsee sen todella hyvin. Y tekeekin todella hyviä vaihtoja, kun pääsee tarjoamaan niitä itsekseen. Mutta kun toiminta pitäisi saada käskyn alaiseksi, eikä tarjoamisen... :)

Avoimen luokan vaihdot ovat pisimmällä, ja ne sujuvat kivasti. Mallinäyte löytyy täältä.

Muut vaihdot sujuvat pääsääntöisesti hyvin, jos ohjaan kädellä. Mutta kun siitä kädestä pitäisi päästä eroon. Ollaan päästykin siitä jo jossain määrin eroon, ja enemmistönä teemme vaihtoja niin, että en ohjaa kädellä (vaikka videolla käsiohjausta välillä näkyykin). Oon tehnyt mm. taka- ja sivupalkoilla. Yleensä teen yhtä asentovaihtoa kerrallaan, joten palkkaa tulee reippaaseen tahtiin. Olen joko maassa polvillani tai istun tuolilla tai seison Ylvan edessä.

Vielä Ylvalla on mielestäni liikaa palkan odotusta. Se haluaisi singota palkalle omin luvin (ja tekeekin sitä toisinaan) ja ajattelee ihan liikaa palkkaa. Eli haluan enemmän fokusta muhun ja asentoihin, eikä niin paljon palkkaan. Jatkamme siis harjoittelua... Muita kaukovaihtoja voi katsella täältä.

Kentsu tekee kaukot sekatekniikalla, Ylva takajalat paikoillaan.

Tiedossa kierrosten purkua

Vuoden tylsin kuukausi on kohta lusittu. Kuukauden katkaisi kivasti reissu Norjaan, tokon PM:iin. Koko reissu meinasi tosin peruuntua Finnairin lentoemäntien lakkouhan takia. Olikin aikamoiset kuviot selvitettävänä, kun juurikin meidän lento perjantaina puolenpäivän aikaan oli peruttu varmuuden vuoksi. Selvitimme, että Finski lentää Osloon aikaisin aamulla, mutta lennon vaihto ei tapahtunut ihan ongelmitta. Jouduimme välissä peruuttamaan hotellimmekin ekstrakuluja välttääksemme, ja kun saimme kuin saimmekin järjestettyä paikat aamulennolle, piti alkaa metsästää meidän hotellihuonetta takaisin. Onneksi kaikki lopulta järjestyi ja pääsimme reissuun. Mä onnistuin valitettavasti ajoittamaan kipeeksitulon juuri samaan ajankohtaan, ja niinpä lähdin reissuun lähes äänettömänä. Mutta eipä se estänyt kannustamasta suomalaisia, vaikka ääni olikin melkoisen raakkuva ja olematon.

Oli hienoa olla mukana kannustamassa ystäviä upeisiin tuloksiin! Kaikki suomalaiset tekivät ykköstuloksen, joukkue voitti kultaa ja yksilömitalejakin tuli Suomeen: kultaa Jessicalle & Macille ja hopeaa Oilille & Zipulle. Mahtavaa! Lämpimät onnittelut vielä kerran!

Treenihimo vain kasvoi, jos mahdollista, kuten aina tällaisten tapahtumien jälkeen. Ylvan kanssa ollaan aloitettu palkattomuuksien treenaus. Olen ottanut useammassa treenissä aina muutaman liikkeen palkatta, ja vielä ainakaan ei Ylvan toiminnassa ole mitään eroa. Veikkaan ettei se ole vielä ihan ymmärtänytkään, että palkkaa ei aina tule. Olen kuitenkin halunnut alkaa esitellä sille sitä vaihtoehtoa useammassa treenissä, jotta voisin nähdä mahdolliset ongelmakohdat. Vielä ei olla koko alokasluokkaa tehty palkatta, mutta alustavan suunnitelman mukaan testaan sitä ensi lauantaina, kun meillä on pöllöryhmän kokoontumisajot Lahdessa. Tosin voi olla, että haluankin käyttää meidän treeniajan muutaman liikkeen esittelyyn treenikavereille, jotta voitaisiin yhdessä miettiä miten viedä niitä eteenpäin. Katsotaan mihin päädyn.

  

Kokonaisuus on alkanut kuitenkin toimia aika kivasti. Toki kaikkien yksityiskohtien ylläpitäminen kokonaisuudessa on oma lukunsa, mutta sitähän se kokonaisuuden rakentaminen ja ylläpitäminen on – nyt ja jatkossa. Pidimme viime sunnuntaina taas tsekkauksen, ja Ylvan suorituksen löytää täältä. Tein alokasluokan kokonaisuudet ja bonuksena tasamaanoudon.

Voi argh, kun mä en saa seisomisia opetettua sellaisiksi mitä haluan ja mitä niiden pitäisi mielestäni ton ikäisellä aloittelijalla olla. Yhdellä treenitavalla tehtynä seisahdukset olivat hetken aikaa teräviä ja Y vähän jopa pakitti taaksepäin käskyn kuultuaan (mikä on siis toivottavaa tässä vaiheessa), mutta se ei enää toimi. Ainakaan aina. Siis kyllähän Y seisahtuu, mutta ei niin, miten haluan. No, ei auta kuin jatkaa kokeiluja ja treenailuja. On kyllä ollut käsittämättömän vaikeaa tämä.

Olen lupautunut mukaan tottelevaisuusnäytökseen messariin Voittaja-näyttelyyn molempien koirien kanssa. Ei tainnutkaan olla ihan niin fiksu veto luvata mennä molemmilla… sillä Ylva ottaa siitä aikamoiset kierrokset. Kyllähän Kentsukin kuumuu (näytökset on aina nostattanut sitä), mutta sillä kierrokset ilmenevät puhtaasti vireen nousulla. Ylva taas yrittää passivoitua ja sulkeutua, kun sen kierrokset nousevat liikaa. Se siis yrittää kadota omaan kuplaansa, kyyhöttäisi vain tuijottaen tyhjyyteen, kun kaikkien muiden tekemiset on jotenkin niin siistiä. Ärsyttävää! Ja asia, johon on ihan p-a-k-k-o puuttua.

Samaa koomaa on esiintynyt muutaman kerran mm. noutojen aluissa. Ylvan mielestä noudot on todella kivoja. Kentsu siis nostaa vireen kattoon, kun se kuumuu. Ylva taas yrittää passivoitua, kun se kuumuu.

Onneksi meillä on vielä parit näytöstreenit tiedossa, ja mun osalta ne menevätkin varmaan lähinnä siihen, että saan kertoa pikkuneidille, että koomailu ei tosiaankaan käy. Työmaata on "hieman" edessä.

Messarissa tuleekin molemmille koirille täydet päivät, kun ne ovat lauantaina ja sunnuntaina näytöksessä. Lisäksi toinen niistä osallistuu myös toiseen ohjelmanumeroon (houkutusten highway) molempina päivinä. En ole vielä päättänyt kumpi saa mennä sinne juoksemaan. Olin ajatellut että Kentsu voisi osallistua lauantaina ja Ylva sunnuntaina, mutta pitää nyt katsoa, kun Kentsulle lankesi myös nollakoiran pesti lauantai-illalla maajoukkuekarsinnassa. Jospa saisin siitä vähän lisäbuustausta Kepa-sedän treeneihin. Se on ollut vähän hunningolla tämän syksyn ajan, ja se valitettavasti myös näkyy… Näytöstreenit nostattavat sitäkin iloisesti, joten nyt on pakko tehdä muut treenit todella ajatuksella, ettei K ole aivan hurlum hei -fiiliksissä.