Sukulaisia siellä ja täällä

Pääsiäisenä matkattiin Myran ja Kentsun kanssa Ruotsiin kasvattajan järjestämälle tokoleirille. Olin siellä kouluttajan ominaisuudessa. Olipas kiva nähdä sukulaiskoiria, varsinkin kun ne olivat niin kivoja. :)

Kentsu pääsi näyttämään muutamia juttuja kurssilaisille, mutta muuten sillä oli täysin tokovapaa pääsiäinen (ja aika pitkään pääsiäisen jälkeenkin). Kuvia tulin ottaneeksi surkean vähän. Ainoastaan yksi koira osui kameran eteen, viisikuinen Rhea (Cefeus Rhea II), jonka velipoika-Jokinen asustelee muuten Suomessa.






Omista koirista tuli näpättyä muutama kuva kävelylenkillä viereisellä pellolla. Sille muuten laskeutui vähän väliä liitovarjoilijoita tms.




Säät suosivat ja oltiin lähes hellelukemissa. Kiva leiri, kivoja koiria. Paluumatkalla vietettiin yksi yö ja päivä Tukholmassa ystäväni luona.






Tämä taisi olla Myran viimeinen reissu synnyinmaahansa. Alakuvassa Myra laivalla. Molemmat kelpiet ovat kyllä tosi vaivattomia matkakumppaneita, jotka uskaltaa huoletta jättää hyttiin ruokailun jne. ajaksi.





Vappu vietettiin Haminassa koiramaisissa merkeissä. Treenasimme tokoa (Kentsu teki myös kuuntelutreenejä) ja kertaalleen myös esineruutua, jossa Kentsu sai päteä. Olipas kiva tehdä pitkästä aikaa esineruutua – tuli ihan ikävä maastolajeja.


Tässä muuten pieni videopätkä yhdestä kuuntelutreenistä.

Pääsiäisen lämpimät säät olivat muisto vaan. Välillä tuli lumi- ja raekuuroja kesken treenien… Alakuvassa Nomi lumimyrskyssä.








Seuraava viikonloppu kuluikin sitten valmennusrenkaan leirillä. Kentsun kanssa katsottiin siellä ruutua, jossa pitäisi saada Kentsun odotusarvoa alemmas. Se on silti onneksi hyvin kuulolla, mutta sen ”synti” lienee Jonten mukaan se, että K haluaisi suorittaa tehtävän mahdollisimman nopeasti. Sama näkyi kuuntelutreenissä, jota myös tehtiin. Olen tosin itse treenannut huollella juurikin siihen suuntaan, että ’jos et tiedä mitä tehdä, yritä vielä vähän enemmän’. Nyt pitää osata itse ottaa hieman time-outia, koska jos mä osaan tehdä niin, niin Kentsukin osaa tehdä niin. Se peilaa aika paljon mun tuntemuksia. Mä olen vaan valitettavan taitava heittämään lisää vettä kiukaalle. :) Kiva leiri!

Leirin jälkeen nähtiin taas sukulaisia, kun meillä oli treffit Eevin (Cefeus Oxalis Acetosella II) ja Roiman (Cefeus Sir Roima II) kanssa. Molemmat olivat päteviä ja taitavia kelpieitä, ja kyllä vaan kelpiepentu voi olla ihan käsittämättömän söpö. Harmi ettei tullut otettua kuvia, vaikka kamera oli kylläkin mukana.

Olemme pitäneet Kentsun kanssa treenitaukoa. Toko-tokoa on tullut treenattua pääsiäisen jälkeen kahdesti. Muuten on ollut muutamia kuuntelutreenejä ja näytöstreenejä – esiinnyimme viime viikolla eräässä tokonäytöksessä treenikamujen kanssa. Mutta nyt on aika taas ryhdistäytyä treenirintamallakin, sillä SM:t lähestyvät. Niihin valmistautuminen aloitettiin viime viikonloppuna kehätreeneillä, joita meillä on tapana järjestää aina ennen SM:iä. Saatiin hyvät treenit aikaiseksi, tykkäsin. Tästä se taas alkaa.






Laitetaanpa loppuun vielä linkki karhutemppuun. Myrahan on tempputaituri. Kentsulle olen opettanut temppuja vasta vähän myöhemmällä iällä. K suhtautuu yleensä temppuihin suurella vakavuudella, joskin se kyllä rakastaa niiden tekemistä yli kaiken. Mutta se on jotenkin kovin tosissaan ja kiireinen niitä tehdessään. Ensimmäinen temppu, jonka K oppi, oli pään laittaminen maahan. Kun sitten joskus opetin Kentsulle murinatempun ("Mitä karhu sanoo? -kysymykseen tulisi vastata murinalla), niin K yhdisti pienessä päässään nämä kaksi temppua yhteen. Eli Kentsun karhu murisee aina pää maassa. Yhteistä molemmille kelpieille on se, että molemmilla heiluu aina häntä, kun karhu murisee (Ken-karhu makaa maassa, Myra-karhu teputtelee seisten paikoillaan).


Tässä huonolaatuinen videopätkä, kun huvitimme itseämme talven pakkasilla.