Hyvää joulua!


Sukulaisia ja hierontaa

Ylva täytti viime lauantaina viisi kuukautta. Se painaa 11,4 kiloa, ja kotimittauksen mukaan säkäkorkeus on 42 senttiä. Nopein kasvupyrähdys on mielestäni hidastunut, joten saas nähdä minkäkokoiseksi Ylva kasvaa. Aiemmin mulla oli sellainen tunne, että se menee heittämättä Kentsusta ohi, mutta enää en ole niin varma. Aika näyttää…




Meillä oli sunnuntaina Cefeus-tapaaminen Sipoossa tokoilun ja tottistelun merkeissä. Oli kiva nähdä sukulaiskoiria omistajineen. Otimme treenien jälkeen kimppakuvan tuulessa ja tuiskussa, ja tulos näkyy tässä. Kuvat: Marko Osala





Mukana menossa olivat (vasemmalta oikealle): Sari & Kitty (Maiskis Nugaroo, Jillan tytär), allekirjoittanut & Kentsu (C. Genius Ken) & Ylva (C. Wonderful Ylva II), Charlotte & Koodi (C. Wild Koodi II), Kirsi & Marko (kameran takana) & Eevi (C. Oxalis Acetosella II), Alessa & Tex (C. Tre Kronor II), Nanna & Puma (C. Thunderbird II), Linda & Nemi (Maiskis Nemiroo, Jillan tytär) & Jilla (C. Jillaroo), Sanna & Roima (C. Sir Roima II).

Ylva, Kitty, Ken, Eevi, Tex, Puma, Nemi, Jilla



Tapaamisen jälkeen molemmat koirat pääsivät hierontaan. Kentsulla onkin ollut pitkä väli hieronnasta – osteopatia- ja fyssarikäyntejä on kyllä ollut säännöllisesti. Hieronnalle oli tarvetta, ja uusinta-aikakin on jo varattu. Samalla käsiteltiin kevyesti Ylvakin läpi. Osin vain siksi, että se tottuisi tulevaan. Osin siksi, kun halusin tsekkauksen että kaikki on ok, sillä Y oli aiemmin vähän liukastellut ja saanut tälliä toiseen takajalkaan. Ylva on ensimmäinen mun koirista, joka nautti heti hieronnasta. Sillä oli ikäisekseen jo melko isot lihakset ja on kuulemma kasvattamassa takajalkoihin lihaskimppuja.





Mulla on joulun välipäivät lomaa, joten ajattelin panostaa loppuvuoden kotitreeneihin. En oikein ole ehtinyt tekemään niitä ajanpuutteen vuoksi. Kotona kuitenkin saisi kivasti työstettyä moniakin asioita pennulla eteenpäin. Eihän toki viisikuisen pennelin tartte vielä juur mitään osatakaan, mutta eipä sen treenien tarvitse myöskään junnata paikoillaan. Niinpä tein vähän suunnitelmaa siitä, mitä asioita alan nyt ”tehotyöstämään” joululoman aikana. Parissa viikossa saa jo kivasti asioita eteenpäin, kun niihin vähän panostaa. Toki mukana pitää olla myös sopivassa suhteessa ulkoilua, leikkiä ja ihan vaan olemista. Mutta joululomalla on onneksi kaikelle sille aikaa. Toivottavasti lomaan osuisi myös jokin valoisampi päivä, jotta saisi vihdoin otettua paremmat kuvat koirista. Nyt mennään näillä surkeilla versioilla.




Eka yksäri

Aika kuluu hurjaa vauhtia. Lauantaina Ylva täyttää jo viisi kuukautta. Pitää tehdä silloin punnitus ja kotimittaus. Viimeksi ne tehtiin 4,5 kk iässä, ja silloin painoa oli 10,8 kiloa ja kotimittauksen mukaan korkeutta olisi 41 senttiä. Koodi-veli on jo hujauttanut siskostaan ohi niin painossa kuin korkeudessakin. Toivottavasti viikonloppuna saisi otettua tuoreita kuvia. Nyt mennään näillä vanhoilla.


Ylva hieman vajaa nelikuisena.

Frendit

Ylva on kartuttanut kokemustaan mm. mökki- ja hotelliyöpymisillä, ja molemmat sujuivat oikein mallikkaasti. Teimme marraskuun vikana viikonloppuna treeni- ja kisareissun Varkauteen ja Pieksämäelle, ja yövyimme jo menomatkalla Mikkelissä. Hotellihuoneemme Pieksämäellä sijaitsi kaukana ulko-ovesta, mutta Ylvan kanssa on nykyisin niin helppoa, kun sillä ei ole enää kiire päästä heti herättyään ulos.

Kentsu on ehtinyt kisata kahdesti, marraskuussa Pieksämäellä ja itsenäisyyspäivänä Lappeenrannassa. K teki molemmissa kisoissa ehjän ja kivan kokonaisuuden ja oli oikein hyväntuulinen kisakumppani. Viimeisimmässä kokeessa melkeinpä "liiankin" hyväntuulinen. Meidän piti osallistua myös tulevana viikonloppuna karsintakokeeseen Pieksämäellä, mutta päätinkin jättää sen väliin.



Koirat joulukuun alussa.



Ylva on vaihtanut kaikki etuhampaansa sekä alakulmahampaat. Vielä on vaihtumatta yläkulmahampaat (uusia jo pukkaa esille) sekä osa poskihampaista. Jossain välissä suu oli selvästi herkkä ja kipeä, kun kulmurit heiluivat. Niinpä ollaan keskitytty nyt ihan viime aikoina enemmän namijuttuihin ja tekniikkapiiperryksiin. Odotan suosiolla hampaiden vaihtumista, ennen kuin jatketaan treenejä mm. metallikapulalla jne. Onneksi Ylvasta on tullut vihdoin ja viimein ahne. Namit maistuvat erittäin hyvin, jolloin jaksamista riittää myös namipiiperryksiin ihan eri tavalla kuin ennen.

Tässä linkki Ylvan treeneihin viime perjantailta.


4,5 kk

Viime viikonloppu kului tiiviisti PM-tokokehän laidalla messarissa. Suomalaiset erottuivat kyllä edukseen ja korjasivatkin potin kotiin murskavoitolla. On meillä hienoja koirakoita Suomessa! Mulla oli messarin jälkeinen maanantai vapaata, koska meillä oli Ylvan kanssa yksäri Maria Brandelilta. Maria jäi muutaman muun ruotsalaisen kanssa maanantaiksi Suomeen Jessican oppiin, ja mä pääsin "kiilaamaan" siihen samaan syssyyn ja sopimaan Marian kanssa yksärin ennen heidän treenejä. Niinpä Ylva pääsi elämänsä ensimmäiselle yksärille. Hienosti pentu jaksoi koko tunnin. Se odotteli rauhallisena meidän jutteluiden ajan ja oli heti valmis hommiin, kun oli sen vuoro. Hieno Ylvis!

Kysyin vinkkejä lähinnä tekniikkajuttuihin, koska Maria on niissä niin taitava. Sainkin paljon treeni-ideoita jatkoon. Tässä muutama poiminta.

Ylva on näppärä takapuolen käyttäjä ja tarjoaa mielellään sivulletuloa, mutta aina välillä se yrittää kääntyä mun makuun liian aikaisin, vaikka kyllä sitten pakittaa perille asti. Siihen meillä on ollut jo vauhtipalkkaussuunnitelmia, joita jatketaan, mutta lisäksi alan kohta sisäänajaa palkkausta mun selän takaa. Seuraamista jatketaan samaan malliin kuin on tehty, mutta lisäksi alan tehdä pientä ympyrää vasemmalle ja oikealle. Niissä pitää olla tarkkana, että liikkeet ovat rauhalliset, paikka pysyy hyvänä ja pää tasaisena. Eikä istumista sallita. Pitää muutenkin opettaa Ylva erottelemaan milloin tehdään asioita seisten ja milloin istumisen kautta. Jälkimmäinenhän ei vielä ole ollut meillä juurikaan ohjelmistossa, joskin Ylva on alkanut välillä tarjota istumista perusasentoon. Sen voisi siihen jo ottaakin mukaan, koska liike on niin sujuva. Tämä istumisen tarjoaminen tuli mukaan kuvioihin heti, kun aloin harjoitella kontaktia sivulla. Sitä tehdään kotona niin, että laitan Ylvan istumaan ja menen seisomaan sen viereen. Olemme peilin edessä, niin näen pennun ilman kurkkimista.

Sivuaskelia alustan kanssa olen tehnyt tosi vähän, mutta niiden harjoittelua jatketaan vielä naamat vastakkain. Tähänkin pienet ja rauhalliset liikkeet, ei rynnimistä.





Kaukoissa ollaan tehty vain i-s-i-vaihtoja, mutta mukaan voisi ottaa myös m-s-m-vaihdot. Joka tapauksessa siinä marssijärjestys on nyt se, että ihan ensimmäisenä vahvistan namista luopumista entisestään. Se oli paljon helpompaa silloin, kun Y ei nameja niin halunnut. :) Luopumisen jälkeen aletaan panostaa painonsiirtoihin. Muutenkin koiran pitäisi saada ajattelemaan enemmän liikettä kuin asentoa.

Nämä kaikki pienet tekniikkapiiperrykset ovat sellaisia, joita voi hyvin tehdä kotona. Sitten kun mennään treenikentälle, panostan enemmän vauhtiliikkeisiin ja asenteen luomiseen. Maria halusikin nähdä yksärin päätteeksi Ylvalta joitain vauhtijuttuja, kun teimme koko tunnin rauhallisia juttuja. Usein noissa piiperryksissä hyvin jaksavat koirat vaativat paljon panostusta vauhtijuttuihin, mutta niin ei ole onneksi Ylvan kanssa. Sehän tykkää lelupalkkauksesta ja vauhtijutuista paljon enemmän kuin namipiiperryksistä. Maria sanoikin tekniikan ja vauhdin hallitsemisen olevan Ylvalla tosi kivasti tasapainossa. Ja pakko myöntää, että about kuukausi sitten Ylva ei tosiaankaan olisi jaksanut keskittyä niin hyvin kuin nyt, koska silloin namit eivät olleet vielä niin hyvä palkka sille. Mutta nyt tilanne on toinen.

Ylvan lainatakki (kuvassa) on jäänyt jo pieneksi, mutta se on saanut pitää Kentsun vanhoja takkeja. Vähän ne ovat pitkiä sille, mutta eivät kuitenkaan niin pahoja viittoja, etteikö niiden kanssa pärjäisi.

Ensi sunnuntaina meillä on tapaaminen tokoilun merkeissä Suomessa majailevien Cefeus-kelpieiden kanssa. Kiva päästä näkemään sukulaiskoiria. Päivän päätteeksi koirat pääsevät hierottaviksi. Ylvan kohdalla kyse on lähinnä totuttelusta sekä tsekkauksesta, että kaikki on pennulla kohdallaan. Mutta hyvä sen on alkaa jo nyt tottua siihenkin käsittelyyn.



Vaappu

Ylva täytti eilen sunnuntaina 17 viikkoa - tämän viikon torstaina tulee neljä kuukautta täyteen. Painoa on kertynyt nyt 9,8 kilon edestä. Viimeiset pari viikonloppua ovat olleet niin tuhnukelejä, etten ole saanut otettua pennusta uusimpia kuvia. Tämä ensimmäinen kuva on otettu eilen, kun just ja just sai otettua muutaman kuvan hämärässä säässä. Kaikki muut kuvat ovat parin viikon takaa.


Ylva näyttää jo isolta tytöltä, ikää 17 viikkoa.

Ylvan treenit ovat sujuneet hyvin - niin kuin aina pennulla. :) Pennun kanssa on niin kiva treenata, kun jos joku asia ei onnistu, niin ei haittaa, eihän se vielä voikaan osata mitään, kun se on niin pieni. Edistyminen näkyy selkeästi. Aikuisen koiran pienen pienet muutokset kun eivät enää ole niin näkyviä. En muistanutkaan miten palkitsevaa on treenata pennun kanssa.

Ylva on ehtinyt toimia demokoirana koulutusohjaajakurssilla. Hienosti osasi pikkuinen näyttää muutamia juttuja, vaikka oli yleisöä katsomassa. Ylva on muutenkin mielestäni jo ymmärtänyt treenitilanteet. Kun se tulee treenikentälle, se ei enää juurikaan moikkaile muita ihmisiä.

Treenipaikoista uusi tuttavuus on hevosmaneesi. Samalla korkattiin ensimmäiset "häiriötreenit", kun kentällä treenasi samaan aikaan kaksi koirakkoa. Siitäkin Y selvisi hienosti eli toisen koiran läsnäolo ei sitä häirinnyt mitenkään. Ennen omaa vuoroaan se kylläkin katsoi hyvin kiinnostuneena muiden treenejä, ja noutokapulan heittäminen sai sen aina rimpuilemaan mun sylissä. Alkaa hieman näyttää siltä, että nouto on aika kiva juttu...








Namit ovat alkaneet kiinnostaa selvästi enemmän, mikä on mahtijuttu. Edelleen lelupalkka on Ylvan mielestä kaikista mieluisin, mutta nykyisin namit kelpaavat paremmin kuin aikaisemmin.

Kuvasimme vähän Ylvan treenejä viime viikolla, kun halusin nähdä miltä sen seuraaminen näyttää. Ei sitä voi hymyilemättä katsoa - pikku-vaappu. Y peitsaa, joten sen kulkeminen on kovin vaappuvaa. Tomeralta ja iloiselta se silti näyttää. :)

Seuraamisessa ollaan siis edistytty nyt niin, että olen pystynyt kääntyä takaperin kävelyssä kävelemään etuperin. Ja kas kummaa, pennelin paikka oli heti oikea. Aikas hauska treenitapa, täytyy sanoa. Vaikka se tuntuikin alkuun itselle vähän vieraalta, olen iloinen siitä, että lähdin kokeilemaan sitä.

Innostuin kääntymisestä ehkä vähän liikaakin, jonka seurauksena myös Ylva innostui siitä siinä määrin, että se alkoi tarjota kääntymistä vähän joka väliin. Nyt oonkin tehnyt niin, että erottelen takaperin kävelyn ja etuperin kävelyn omiksi treeneiksi. Teen edelleen paljon takaperin kävellen seuraamista, ja siinä on mukana myös käännöksiä vasempaan ja oikeaan sekä juoksua - ei ehkä maailman sujuvinta, kun se tapahtuu tosiaan minä pakittaen... :) Tähän ollaan alettu liittää välillä myös liikkeenohjaajan käskytystä, jota ei tietenkään noudateta. Kunhan totutetaan pentua siihen, että joku käskyttää vieressä.

Sitten tehdään erikseen etuperin kävelyä niin, että Y tulee sivulle ja lähden siitä kävelemään eteenpäin. Tässä Ylvan paikka on hyvä. Pikkaisen paikka saattaa elää sivusuunnassa, mutta ei pahasti. Siinä se vaappuu iloisena, pää hyvässä asennossa, häntä heiluen ja kroppa suorana. Voidaan mennä 10-15 metriä eteenpäin ilman mitään apuja. Pidempää en ole kokeillut, enkä vielä kokeilekaan.




Sivulle Ylva tulee nykyisin ilman alustan apua eli siitä ollaan päästy. En ole vielä liittänyt siihen perusasentoa, enkä ihan vielä liitäkään. Eli Y tulee sivulle jääden siihen seisomaan. Se saattaa heittää pyllyä vähän ylikin mun jalkojen taakse, mutta en välitä siitä tässä vaiheessa ollenkaan. Se tulee kyllä korjaantumaan, kun otamme istumisen mukaan kuvioihin.

Tässä linkki Ylvan treeneihin. Ikää pennelillä on siinä 16 viikkoa ja kolme päivää. Se on saanut viime aikoina jotenkin lisää vauhtia ja voimaa tekemiseensä. Se ei liiku kuin pikkupennut, vaan kuin pieni aikuinen koira. Siltä se muutenkin näyttää (kuten kelpiepennut yleensä). Usein ihmiset kysyvätkin lenkillä varmistukseksi, että onko se vielä pentu.




Kentsun treenit ovat sujuneet pääsääntöisesti kivasti. Pääpaino on kokonaisuuksilla ja palkattomuuksilla, mutta mukana on tietenkin myös palojen vahvistamista. Muutaman viikon päästä onkin ekan kokeen aika. Me tehdään silloin viikonloppureissu, kun yhdistetään kisaviikonloppuun myös kimppatreenit Varkaudessa. Ylva saa samalla ensimmäisen hotelliyöpymiskokemuksensa.







Syksyä

Nämä kuvat ovat viime lauantailta, kun valo riitti juuri ja juuri kuvien ottamiseen. Yritän nyt saada kuvattua koiria mahdollisimman säännöllisesti, kun Ylva on vielä pentu. Kiva saada siitä kuvia eri ikävaiheissa muistoksi. Kimppakuvista näkee hyvin, miten pentu kasvaa koko ajan hurjaa vauhtia.

Ylva täytti sunnuntaina 14 viikkoa. Painoa on nyt 8,1 kilon verran.


Ylva kasvaa kovaa vauhtia.

Ylva on ollut käsittämättömän sopeutuvainen pentu. Se on istunut meidän elämään ihan kuin olisi ollut täällä aina. Mulla ei ole ikinä ollut tällaista pentua, jonka kanssa voi nukkua vapaapäivinä lähes kymmeneen asti aamulla. Toki pentu pitää päästää kertaalleen ulos - joskus kahdeksan maissa - mutta sen jälkeen Ylva rauhoittuu uudestaan nukkumaan. Alkuun se saattaa vähän puuhailla jotain, syödä luuta tms. Mutta ei riehu tai häiriköi, on vaan ja alkaa sitten taas lepäillä. Vaikka Kentsukin oli helppo pentu, niin ei sen kanssa näin vaivatonta aamuisin ollut. Myra taas... herätti mut aikaisemmin ja aikaisemmin, kunnes tajusin sen herättävän mut sen takia, kun oli saanut aina silloin aamuruokansa. Ei sillä mikään pissahätä viiden aikaan aamulla ollut, vaan se himoitsi aamuruokaansa. Tilanne helpottui heti, kun tajusin mistä oli kyse. :) Myra oli energiamäärältään kyllä muutenkin aivan omaa luokkaansa pentuna. Jessus että siinä riitti virtaa...







Pennun kanssa on niin kiva puuhailla, kun näkee edistymisen konkreettisesti. Meillä on tosin alkanut tulla jo sellaistakin "edistymistä", jota ei niin olla toivottu... Esim. sivulletuloissa alustan kanssa pentu on oppinut jo yhdistämään siihen vääränlaista katsekontaktia. Y tulee tosi näppärästi sivulle alustan kanssa, mutta siirtyy sen jälkeen vähän eteenpäin, jotta näkee mut. Oon siis sortunut vähän liikaa kurkkimaan mitä pentu tekee - mikä toki on osittain pakollista, kun pakkohan sitä on tietää mistä/milloin palkkaa - ja sen seurauksena Y on jo yhdistänyt pienessä päässään ajatuksen katsekontaktista, mitä en siis näin pienellä koiralla halua. Haluan vaan kontaktin ylöspäin, ei mun naamaan. Nyt pitää lähteä peiliostoksille, jotta päästään korjaamaan tilannetta. Enää en voi kurkkia, joten tarvitaan peili avuksi, jotta pääsen tarkentamaan kriteerejä.

Seuraamistahan aloin opettaa mulle aivan vieraalla tyylillä, takaperin kävelyn kautta. Nyt ollaan edistytty sen verran, että olen alkanut kääntyä jo ympäri eli siis kävellä oikeaan suuntaan. Nämä vielä hyvin hyvin pienissä pätkissä ja pääpaino on edelleen takaperin kävelyssä. Oli kuitenkin mahtavaa huomata miten "helposti" oikea seuraamispaikka tota kautta tulee. Se tuntuu tulevan jotenkin paljon nopeammin ja pienemmillä avuilla. Ainakin nyt tuntuu siltä - onhan tässä vielä paljon ryssittävää. :) Mutta nyt siis Ylvalla on todella hyvä paikka, kun käännyn oikeinpäin. Se on tarpeeksi lähellä, mutta ei osu + paikka on joka suunnasta katsottuna just passeli. Katsotaan miten liike edistyy. Ja voi olla, että jossain vaiheessa jatkan vähän eri tavalla, mutta toistaiseksi teen vielä näin + ainakin tulee samalla tehtyä hyviä pohjia tähän tapaan, jos haluan tähän joskus vielä palata (sitten kun jatkan muilla tavoilla eteenpäin). Mielenkiintoista ja hauskaa kokeilla jotain uutta.






Tein Kentsulle vähän tarkempaa treenisuunnitelmaa lähiviikoiksi. Osaavan koiran kanssa sortuu äkkiä vaan treenaamaan, ilman suurempia suunnitelmia. Toki suunnittelen jokaisen treenin, mutta pelkkä ylläpitotreeni ei vie asioita eteenpäin, vaikka eipä tässä mitään kovin suuria muutoksia olla tekemässäkään. Mutta jotain suurempaa ja pidemmällekatsotumpaa ajatusta treeneissä pitäisi kuitenkin olla. Sen takia Kentsulle on nyt tehty vähän tarkempaa suunnitelmaa, ja heti tuntui treenit jotenkin paremmilta. :)

Kentsulla on marraskuun lopussa kisat, ja sen jälkeen seuraa puolentoista viikon välein vielä kaksi muuta kisaa. Eli alle kuukauden sisällä kolme koetta. Siksipä sitä suunnitelmaa oli syytäkin tehdä.

Jollain tavallahan Kentsun treenit ovat ns. ylläpitotreeniä, mutta yritän miettiä niihin joitakin postiitivisia kaavojen rikkomisia ja odotusarvojen muuttamisia. Samoin pohdin palojen ja kokonaisuuksien suhdetta sekä palkattomuustreenejä. Enemmistö treeneistä sisältää kokonaisuutta ja palkattomuutta, mutta palojakin on toki ylläpidettävä. Kentsulle sopii hyvin se, että sillä on lähes joka treenissä jotain palkattomuutta mukana. Silloin sen palkanodotus ei nouse liian suureksi ja se on paljon rennompi.





Kentsulla ja Ylvalla menee tosi hyvin. Ne leikkivät paljon yhdessä ja tykkäävät varsinkin aamuisin nyhjätä vierekkäin toisiaan kirputtaen ja nuollen. Kentsu on selvästi todella tyytyväinen, kun on saanut taas koirakaverin.

Ylvalla on tosi hyvä koirakieli. Se osaa tarvittaessa näyttää kaikilla eleillään olevansa pienen pieni pentu. Tosin sitten kun sen mielestä ollaan jo hyviä tuttuja, se osaa olla myös melkoisen törkeä ja tunkeileva. Mutta jos sille asiasta huomauttaa, se kyllä uskoo välittömästi. Helppoa, kun sen kieli on noin hyvin hallussa. Kaikilla mun kelpieillä on ollut sama juttu.

Viikonloppuna siirrytään taas talviaikaan, mikä tulee vaikeuttamaan elämää pimeyden takia. Pimeys ei kyllä ole yhtään mun juttu. Tänään pitääkin kiirehtiä heti töiden jälkeen metsään lenkille. Ens viikolla sinne ei ole enää mitään asiaa muuta kuin viikonloppuisin.




Pentutreenejä

Ylva täytti maanantaina kolme kuukautta ja tässä hieman tilannekatsausta siitä, mitä ollaan treenailtu. Nostan vain joitakin pointteja.

Ensinnäkin Ylva on selvä lelukoira. Namit eivät sitä niin kiinnosta. Tämä tuntuu todella oudolta, kun on tottunut mega-ahneisiin koiriin. Tämä myös asettaa aikamoisia rajoituksia treeneihin. Haluan opettaa joitakin juttuja nameilla, ja nyt mun pitää miettiä tarkkaan koska voin niitä tehdä. Treenisetit ennen ruokailua ovatkin aika kova juttu, kun pennulla on nälkä. Täydellä vatsalla ei kannata kauheasti vaivautua.


Ylva viime lauantaina.

Ylva ei ole myöskään mikään hanakka tarjoamaan toimintaa. Eipä sillä tietenkään voi ikänsä ja kokemusperänsä puolesta olla työkalujakaan moiseen, mutta kyllä tähän myös vaikuttaa se tosiasia, että koska se ei koe nameja niin suurena palkkana, niin ei se viitsi kauheasti vaivata päätään niiden eteen.

Uskon kyllä tilanteen muuttuvan ajan myötä ja namien olevan entistä mielekkäämpiä. Ja kun joskus päästään kahteen ateriaan päivässä, tilanne helpottuu jo senkin myötä. Mutta siihen on vielä aikaa. Toki jos pitää valita nami- ja lelukoiran väliltä, niin ihan ehdottomasti valitsisin lelukoiran. Mutta olen ahne ja haluan ne molemmat. :)




Ylva leikkii todella hyvin, eikä siihen ole tarvinnut panostaa. Ihanaa vaihtelua Kentsun jälkeen (kyllähän K nyt leikkii ihan hurjana, mutta pentuna siihen piti panostaa kunnolla). Toisaalta nyt tuntuu ihan hyvältä, että joutui aikoinaan ponnistelemaan Kentsun kanssa joidenkin asioiden suhteen, niin osaa nyt arvostaa tiettyjä juttuja, jotka on saanut ilmaiseksi. Ja ongelmien määrähän tuntuu olevan vakio, joten nyt mä sitten saan painiskella treenien ajankohtien suunnittelun kanssa, ettei treenikaverina ole kylläinen pentu.


Kepa-sedällä on uusi kelpiepanta. :)


Olen yleensä opettanut pennulle ensimmäisten asioiden joukossa sivulletulon käsiavulla ja sivulla istumisen ja siinä katsekontaktin. Ylva ei näitä osaa, sillä halusin kokeilla tässä jotain uutta. Opetin Ylvalle ensin kosketusalustalle menemisen (tämä oli alkuun megavaikeaa) ja sen jälkeen siinä pyörimisen. Samalla tulee takapuolenkäyttöharjoitukset tehtyä. Sitten alettiin tehdä niin, että alusta on mun vasemmalla puolella ja Y tulee alustalle ja kierähtää siitä sivulle. Nyt se sujuu kivasti alustan kanssa ja ollaan päästy kokeilemaan jo vähän ilmankin alustaa. Sekin sujuu, mutta siihen tarvitaan nyt roimasti toistoja. Ylva on näppärä käyttämään takapuoltaan, ja sivulletulo tuli opittua täysin ilman käsiapua. Alustahan toki on apu, mutta sen häivyttämistä on jo alettu hiljalleen harjoitella.




Merkki on myös ollut ensimmäisiä harjoituksia niin Kentsulla kuin nyt Ylvallakin. Nyt rakennetaan pelkästään motivaatiota, tekniikan vuoro on paljon myöhemmin. Käytännössä Ylva siis käy hakemassa merkin takana olevan lelun. Tässä on päästy jo muistikuvalähetyksiin eli laitamme yhdessä lelun merkin taakse, teemme välillä jotain muuta ja sitten tulee lähetys merkille. Muutaman kerran lelu on ollut jo valmiina, ja Ylva tuntuisi ymmärtävän virittelyistä jotain, koska bongaa merkin tietyillä virittelyillä ja avuilla. Se on myös selvästi kokenut, että merkille meno on hyvä juttu, koska se on muutaman kerran ”karannut” kentällä olevalle merkille. Bongauksen harjoittelu on siis jo aluillaan. :)


Ylva sunnuntaina, jolloin täytti 13 viikkoa.

13-viikkoinen Ylva on suunnilleen kettuterrierin kokoinen, koska päälle mahtuu aikoinaan foxille tehty villapaita.

Ylvan treeneihin lukeutuvat myös mm. kiertäminen, vauhtinoudot, yhden tunnarikapulan etsintä (mikä on Ylvan mielestä aivan huippukivaa – sillä on tosi hyvä nenänkäyttö) ja pentuluoksetulot. Namipiiperrysjuttuina tehdään mm. namista luopumista (mikä melkoisen helppoa, kun namit eivät ole niin in…) ja samalla katsekontaktia, nenätökkäystä kämmeneen, kapulan nostoja ja pitämistä sekä kaukoissa liikeratojen hakemista i-s-i ja i-m-i -vaihtoihin. Maahanmeno ei muuten ollut Ylvalle millään tavalla luontaista tai helppoa, ja sekin vaati jos jonkinlaista harjoittelua ennen kuin pentu alkoi mennä maahan. Nyt noi kaukojen vaihdot on kivalla alulla, mutta mitään ”perusistumista tai -maahanmenoa” en ole vielä pennulle opettanut, mitkä yleensä olen opettanut ensimmäisten joukossa. Eli monia juttuja tehdään vähän ”nurinkurin”. :) 


Ikää 13 viikkoa ja painoa 7,7 kg.


Nyt pitää osata priorisoida ja miettiä mihin panostaa, koska Ylva on kyllä oivaltanut monia juttuja, mutta tarvitsee paaaaaljon toistoja oppiakseen asioita ihan oikeasti. Ja koska meillä on rajoitteena toi namit-eivät-ole-niin-kivoja-juttu, niin toistoja ei voida tehdä milloin vaan muuta kuin lelupalkattavilla asioilla. Mutta eihän tässä ole onneksi kiire minnekään. Tärkeintä on nyt asenteen rakentaminen, ja se onnistuu mainiosti lelulla. :)

Moneen asiaan en ole vielä liittänyt mitään sanoja/käskyjä mukaan, mutta joissakin jutuissa on jo käskyt liitettyinä mukaan + myöskin liikkeiden tulevat virittelysanat ovat jo näissä pikkuisissa liikepaloissa mukana joidenkin treenattavien asioiden kohdalla.

Tässä treenivideo Ylvan treeneistä viime sunnuntailta, jolloin Y täytti 13 viikkoa.



Kentsu niin tykkää olla kimppakuvissa...

Viime viikolla käytiin rokotuksissa. Lisäksi uusia kokemuksia on kertynyt, kun olemme käyneet kauppakeskuksessa, Vermossa raveissa, valokuvastudiossa (Ylvasta piti ottaa passikuva :)) sekä palvelutalossa, jossa mun mummi asuu. Koirat olivat siellä mieluisat vieraat, ja kumpikin osasi olla nätisti silitettävänä. Kyllä tuli itsellekin niin hyvä mieli siitä, kun näki millaista iloa koirat tuottivat. Kentsu sai makoilla pitkään erään asukkaan sylissä ja olla halattavana, ja halaaja sanoi useaan otteeseen, että ”sainpas sinut syliini”

Kaverikuva. Vasemmalta Rimma, Joku, Kentsu ja Puuma.

Ylvan eka kaverikuva. :)

Pisteen taakse lelua jättämässä.

Vauhtinoutoa harjoittelemassa.

Mikäs se täällä haiseekaan?

Jee, tunnarikapula löytyi. :)