Hyvää joulua!


Sukulaisia ja hierontaa

Ylva täytti viime lauantaina viisi kuukautta. Se painaa 11,4 kiloa, ja kotimittauksen mukaan säkäkorkeus on 42 senttiä. Nopein kasvupyrähdys on mielestäni hidastunut, joten saas nähdä minkäkokoiseksi Ylva kasvaa. Aiemmin mulla oli sellainen tunne, että se menee heittämättä Kentsusta ohi, mutta enää en ole niin varma. Aika näyttää…




Meillä oli sunnuntaina Cefeus-tapaaminen Sipoossa tokoilun ja tottistelun merkeissä. Oli kiva nähdä sukulaiskoiria omistajineen. Otimme treenien jälkeen kimppakuvan tuulessa ja tuiskussa, ja tulos näkyy tässä. Kuvat: Marko Osala





Mukana menossa olivat (vasemmalta oikealle): Sari & Kitty (Maiskis Nugaroo, Jillan tytär), allekirjoittanut & Kentsu (C. Genius Ken) & Ylva (C. Wonderful Ylva II), Charlotte & Koodi (C. Wild Koodi II), Kirsi & Marko (kameran takana) & Eevi (C. Oxalis Acetosella II), Alessa & Tex (C. Tre Kronor II), Nanna & Puma (C. Thunderbird II), Linda & Nemi (Maiskis Nemiroo, Jillan tytär) & Jilla (C. Jillaroo), Sanna & Roima (C. Sir Roima II).

Ylva, Kitty, Ken, Eevi, Tex, Puma, Nemi, Jilla



Tapaamisen jälkeen molemmat koirat pääsivät hierontaan. Kentsulla onkin ollut pitkä väli hieronnasta – osteopatia- ja fyssarikäyntejä on kyllä ollut säännöllisesti. Hieronnalle oli tarvetta, ja uusinta-aikakin on jo varattu. Samalla käsiteltiin kevyesti Ylvakin läpi. Osin vain siksi, että se tottuisi tulevaan. Osin siksi, kun halusin tsekkauksen että kaikki on ok, sillä Y oli aiemmin vähän liukastellut ja saanut tälliä toiseen takajalkaan. Ylva on ensimmäinen mun koirista, joka nautti heti hieronnasta. Sillä oli ikäisekseen jo melko isot lihakset ja on kuulemma kasvattamassa takajalkoihin lihaskimppuja.





Mulla on joulun välipäivät lomaa, joten ajattelin panostaa loppuvuoden kotitreeneihin. En oikein ole ehtinyt tekemään niitä ajanpuutteen vuoksi. Kotona kuitenkin saisi kivasti työstettyä moniakin asioita pennulla eteenpäin. Eihän toki viisikuisen pennelin tartte vielä juur mitään osatakaan, mutta eipä sen treenien tarvitse myöskään junnata paikoillaan. Niinpä tein vähän suunnitelmaa siitä, mitä asioita alan nyt ”tehotyöstämään” joululoman aikana. Parissa viikossa saa jo kivasti asioita eteenpäin, kun niihin vähän panostaa. Toki mukana pitää olla myös sopivassa suhteessa ulkoilua, leikkiä ja ihan vaan olemista. Mutta joululomalla on onneksi kaikelle sille aikaa. Toivottavasti lomaan osuisi myös jokin valoisampi päivä, jotta saisi vihdoin otettua paremmat kuvat koirista. Nyt mennään näillä surkeilla versioilla.




Eka yksäri

Aika kuluu hurjaa vauhtia. Lauantaina Ylva täyttää jo viisi kuukautta. Pitää tehdä silloin punnitus ja kotimittaus. Viimeksi ne tehtiin 4,5 kk iässä, ja silloin painoa oli 10,8 kiloa ja kotimittauksen mukaan korkeutta olisi 41 senttiä. Koodi-veli on jo hujauttanut siskostaan ohi niin painossa kuin korkeudessakin. Toivottavasti viikonloppuna saisi otettua tuoreita kuvia. Nyt mennään näillä vanhoilla.


Ylva hieman vajaa nelikuisena.

Frendit

Ylva on kartuttanut kokemustaan mm. mökki- ja hotelliyöpymisillä, ja molemmat sujuivat oikein mallikkaasti. Teimme marraskuun vikana viikonloppuna treeni- ja kisareissun Varkauteen ja Pieksämäelle, ja yövyimme jo menomatkalla Mikkelissä. Hotellihuoneemme Pieksämäellä sijaitsi kaukana ulko-ovesta, mutta Ylvan kanssa on nykyisin niin helppoa, kun sillä ei ole enää kiire päästä heti herättyään ulos.

Kentsu on ehtinyt kisata kahdesti, marraskuussa Pieksämäellä ja itsenäisyyspäivänä Lappeenrannassa. K teki molemmissa kisoissa ehjän ja kivan kokonaisuuden ja oli oikein hyväntuulinen kisakumppani. Viimeisimmässä kokeessa melkeinpä "liiankin" hyväntuulinen. Meidän piti osallistua myös tulevana viikonloppuna karsintakokeeseen Pieksämäellä, mutta päätinkin jättää sen väliin.



Koirat joulukuun alussa.



Ylva on vaihtanut kaikki etuhampaansa sekä alakulmahampaat. Vielä on vaihtumatta yläkulmahampaat (uusia jo pukkaa esille) sekä osa poskihampaista. Jossain välissä suu oli selvästi herkkä ja kipeä, kun kulmurit heiluivat. Niinpä ollaan keskitytty nyt ihan viime aikoina enemmän namijuttuihin ja tekniikkapiiperryksiin. Odotan suosiolla hampaiden vaihtumista, ennen kuin jatketaan treenejä mm. metallikapulalla jne. Onneksi Ylvasta on tullut vihdoin ja viimein ahne. Namit maistuvat erittäin hyvin, jolloin jaksamista riittää myös namipiiperryksiin ihan eri tavalla kuin ennen.

Tässä linkki Ylvan treeneihin viime perjantailta.


4,5 kk

Viime viikonloppu kului tiiviisti PM-tokokehän laidalla messarissa. Suomalaiset erottuivat kyllä edukseen ja korjasivatkin potin kotiin murskavoitolla. On meillä hienoja koirakoita Suomessa! Mulla oli messarin jälkeinen maanantai vapaata, koska meillä oli Ylvan kanssa yksäri Maria Brandelilta. Maria jäi muutaman muun ruotsalaisen kanssa maanantaiksi Suomeen Jessican oppiin, ja mä pääsin "kiilaamaan" siihen samaan syssyyn ja sopimaan Marian kanssa yksärin ennen heidän treenejä. Niinpä Ylva pääsi elämänsä ensimmäiselle yksärille. Hienosti pentu jaksoi koko tunnin. Se odotteli rauhallisena meidän jutteluiden ajan ja oli heti valmis hommiin, kun oli sen vuoro. Hieno Ylvis!

Kysyin vinkkejä lähinnä tekniikkajuttuihin, koska Maria on niissä niin taitava. Sainkin paljon treeni-ideoita jatkoon. Tässä muutama poiminta.

Ylva on näppärä takapuolen käyttäjä ja tarjoaa mielellään sivulletuloa, mutta aina välillä se yrittää kääntyä mun makuun liian aikaisin, vaikka kyllä sitten pakittaa perille asti. Siihen meillä on ollut jo vauhtipalkkaussuunnitelmia, joita jatketaan, mutta lisäksi alan kohta sisäänajaa palkkausta mun selän takaa. Seuraamista jatketaan samaan malliin kuin on tehty, mutta lisäksi alan tehdä pientä ympyrää vasemmalle ja oikealle. Niissä pitää olla tarkkana, että liikkeet ovat rauhalliset, paikka pysyy hyvänä ja pää tasaisena. Eikä istumista sallita. Pitää muutenkin opettaa Ylva erottelemaan milloin tehdään asioita seisten ja milloin istumisen kautta. Jälkimmäinenhän ei vielä ole ollut meillä juurikaan ohjelmistossa, joskin Ylva on alkanut välillä tarjota istumista perusasentoon. Sen voisi siihen jo ottaakin mukaan, koska liike on niin sujuva. Tämä istumisen tarjoaminen tuli mukaan kuvioihin heti, kun aloin harjoitella kontaktia sivulla. Sitä tehdään kotona niin, että laitan Ylvan istumaan ja menen seisomaan sen viereen. Olemme peilin edessä, niin näen pennun ilman kurkkimista.

Sivuaskelia alustan kanssa olen tehnyt tosi vähän, mutta niiden harjoittelua jatketaan vielä naamat vastakkain. Tähänkin pienet ja rauhalliset liikkeet, ei rynnimistä.





Kaukoissa ollaan tehty vain i-s-i-vaihtoja, mutta mukaan voisi ottaa myös m-s-m-vaihdot. Joka tapauksessa siinä marssijärjestys on nyt se, että ihan ensimmäisenä vahvistan namista luopumista entisestään. Se oli paljon helpompaa silloin, kun Y ei nameja niin halunnut. :) Luopumisen jälkeen aletaan panostaa painonsiirtoihin. Muutenkin koiran pitäisi saada ajattelemaan enemmän liikettä kuin asentoa.

Nämä kaikki pienet tekniikkapiiperrykset ovat sellaisia, joita voi hyvin tehdä kotona. Sitten kun mennään treenikentälle, panostan enemmän vauhtiliikkeisiin ja asenteen luomiseen. Maria halusikin nähdä yksärin päätteeksi Ylvalta joitain vauhtijuttuja, kun teimme koko tunnin rauhallisia juttuja. Usein noissa piiperryksissä hyvin jaksavat koirat vaativat paljon panostusta vauhtijuttuihin, mutta niin ei ole onneksi Ylvan kanssa. Sehän tykkää lelupalkkauksesta ja vauhtijutuista paljon enemmän kuin namipiiperryksistä. Maria sanoikin tekniikan ja vauhdin hallitsemisen olevan Ylvalla tosi kivasti tasapainossa. Ja pakko myöntää, että about kuukausi sitten Ylva ei tosiaankaan olisi jaksanut keskittyä niin hyvin kuin nyt, koska silloin namit eivät olleet vielä niin hyvä palkka sille. Mutta nyt tilanne on toinen.

Ylvan lainatakki (kuvassa) on jäänyt jo pieneksi, mutta se on saanut pitää Kentsun vanhoja takkeja. Vähän ne ovat pitkiä sille, mutta eivät kuitenkaan niin pahoja viittoja, etteikö niiden kanssa pärjäisi.

Ensi sunnuntaina meillä on tapaaminen tokoilun merkeissä Suomessa majailevien Cefeus-kelpieiden kanssa. Kiva päästä näkemään sukulaiskoiria. Päivän päätteeksi koirat pääsevät hierottaviksi. Ylvan kohdalla kyse on lähinnä totuttelusta sekä tsekkauksesta, että kaikki on pennulla kohdallaan. Mutta hyvä sen on alkaa jo nyt tottua siihenkin käsittelyyn.