Kännykän kätköistä

En ota hirveesti kuvia puhelimella, mutta joskus niitä tulee räpsittyä. Tyhjensin just puhelimen, ja tällaisia kuvia sieltä tuli vastaan.

Nämä alla olevat kuvat ovat meidän edellisen kodin lenkkimaastoja. Siellä oli kivat ulkoilumahdollisuudet, mutta valitettavasti aika paljon muitakin ulkoilijoita. Nykyisillä reiteillä saadaan kulkea enemmän keskenämme. Mulla on nykyisen kodin vieressä pieni metsikkö, jossa aika harvoin törmää muihin. Tämä metsä oli suunnilleen kilsan päässä meidän edellisestä kodista, ja tuolla tuli kyllä talsittua kilsa jos toinenkin vuosien mittaan.


 



Edellisen kodin lähettyviltä löytyi myös kivoja peltolenkkejä, ja nämä kuvat ovat sieltä. Oikeat edustuskuvat molemmista koirista. :)


 




Ylvan sterilonnista tulee ensi viikolla vuosi. Hyvin on kaikki mennyt - ainoastaan lihoamisen suhteen saa olla tarkkana. Ylva-reppana on saanut samat geenit kuin setänsäkin eli lihoaminen on herkässä melkeinpä vain ruuan näkemisestä. Tämä alla oleva kuva on Ylvan viimeisestä valeraskaudesta. Aikamoiset tissit se kehitti itselleen.



Ylva tykkää nukkua kiinni jossain toisessa. Yleensä se liimautuu öisin mun viereen. Joskus päivisin se hakeutuu setänsä viereen nukkumaan, niin kuin tässäkin on käynyt.




Meillä on ollut tapana jo useamman vuoden ajan järjestää kehätreenejä ennen SM:iä. Niin tehtiin viime kesänäkin, ja niissä oli kiitettävästi porukkaa mukana.



Useammassa kehätreenissä satoi tänä vuonna vettä, ja se tarkoitti sitä, että kaikki läpimärät kehänauhat ja muut tarvikkeet piti roudata kylppäriin kuivumaan.


Kehät on jo pystyssä ja porukka palaveeraa treenien kulusta.



Kentsu on päässyt näköjään tekemään tunnaritreeniä kapula- ja leluhäiriöllä.



Kehänauhaa tuli laitettua jonkin verran myös ruudun taakse häiriöksi. Tässä Kepa-setä ruudun testaajana - hyvin löytyi paikka.



Tällöin aloitimme uuden kiertonoudon treenaamisen, ja sehän piti sitten ihan ikuistaa kuvaksi asti. Ylva ja muu rekvisiitta liikkeeseen liittyen.



Harvinaislaatuinen tapahtuma: Ylva on hakeutunut aurinkoon. Sitä alkoi tapahtua viime kesänä aina silloin tällöin, joten ehkä siitäkin saadaan vielä auringonpalvoja. Kentsuhan rakastaa auringossa makaamista. Sen musta turkki on usein ihan tulikuuma, kun se paistattelee auringossa. Jossain välissä se käy hetken viilentymässä varjossa, mutta aika pian se on takaisin paisteessa. Ylva puolestaan on aiemmin ollut aina varjossa. Sen kuumansietokyky on ollut aika huonoa (sinällänsä jännä, että se tykkää kyllä nukkua ihan kyljessä kiinni, eikä koskaan tunnu tulevan siinä kuuma), mutta se on hiljalleen alkanut parantua. Tänä kesänä Ylva tosiaan ensimmäistä kertaa hakeutui oma-aloitteisesti välillä aurinkoon, joten eiköhän se siitä. :)




Nämä kuvat ovat meidän lähimetsiköstä, jossa on kivoja polkuja ja uimapaikkojakin.

 



Pikku-stalkkeri asemissaan. En tiedä mitä niin mielenkiintoista meidän takapihalla tapahtuu, mutta tosi usein Ylva katselee tosta takaovesta pihalle.



Ojangossa lenkillä tänä syksynä.

Nämä kuvat on otettu tämän syksyn ekoista sisätreeneistä. Ollaan treenattu Koirakulmalla nyt useamman talven ajan kerran viikossa. Nyt Koirakulmalla on uusi treenipaikka, ja nämä kuvat ovat sieltä.



 


Lapset askarteli Kentsulle K-kirjaimen.


Ylva imuttaa siiliä.

Treenaamme myös kerran viikossa Ojangossa HSKH:n arvokisaryhmässä. Meitä on ryhmässä kuusi koirakkoa. Teimme meille hienot arvontakortit, joiden avulla voidaan tarvittaessa arpoa meidän treenijärjestys. :) Tässä Ylva odottelee omaa vuoroaan korttien kanssa.  


 




Kentsu on saanut alkaa opiskella uutta nenänkäyttöjuttua eli hajuerottelua. Olemme aloittaneet teen hajulla. Intoa riittää vähän enemmän kuin taitoa, mutta kiva että on kivaa. Joka treenissä K on kuitenkin ollut edellistä treeniä parempi, joten ehkä tämä tästä hiljalleen edistyy. Tässä K poseeraa pilttipurkin kanssa - purkissa on siis etsittävä hajunlähde.




Molemmilla kelpiellä on useampia takkeja. Laitan aika herkästi niille takin päälle, kun ne joutuvat odottamaan autossa treenien aikana. Uusi lempparitakki on Helsitarin villatakki. Ostin yhden sellaisen viime vuoden messarista, ja nyt piti ostaa toinenkin. Ylvalla on ruskea ja Kentsulla limenvihreä. Tässä Kepa sovittaa Ylvan takkia, jotta löytyisi oikea koko. Niillä on oikeastaan kaikessa samat koot, vaikka Ylva onkin hieman Kentsua pienempi.




Ylvalla käy mun työpäivät välillä vähän liian tylsiksi ja pitkiksi. Silloin se kantaa aarteita mun sänkyyn. Lelujen kantaminen on ihan ok-juttu, mutta uusin villitys on käydä hakemassa takkapuita ja nakerrella niitä sängyssä. Se ei ole niin kivaa... Se on myös ihan taattua, että kuulakärkikynä on ihan pikkupalasina, jos sellaisen jättää Ylvan ulottuville. Kuinkakohan monta kynää se on ehtinyt silputa. Toki nämä tuhot ovat ihan pikkujuttuja verrattuna moneen oikeaan tuholaiseen, joten ehkä ei pidä valittaa. Mutta on se silti joskus pikkaisen ärsyttävää imuroida sänkyä puusilpusta. ;)




Ihana Kepa-setä on siirtynyt aktiivikisaajasta kisaturistiksi. Tässä turisti on tutustumassa Tamskin uuteen halliin, jossa Ylva kävi viime lauantaina kisaamassa.


 


Tampereella oli viime viikonloppuna talvi. Tännekin tuli pikkaisen lunta - kai tota voi jo ensilumeksi melkeinpä kutsua, mikä näkyy alla olevassa kuvassa. :) Pidin maanantaina vapaapäivän ja aloitimme aamun treeneillä Ojangossa. Nämä kuvat on otettu jäähdyttelylenkiltä - silloin paistoi aurinko! Eipä ole aikoihin paistanut. Lenkin jälkeen kiiruhdettiin Karoliinalle akupunktioon, jossa hoidettiin Ylvaa. Sillä oli vieläkin vähän jäänteitä jokin aika sitten kierrossa tapahtuneesta varpaan/jalan vääntymisestä. Ei mitään vakavaa, mutta ei ole vielä täysin kunnossakaan. Nyt teemme tasapainoharjoitteita joka päivä ja menemme joulukuussa taas tsekkauttamaan kropan kunto. Ylva otti hoidossa pienen välikuoleman - se ei meinannut pysyä pystyssä, kun sitä ensin tutkittiin seisten. Se todellakin nauttii noista hoidoista ihan yli kaiken ja rentoutuu todella hyvin.





Treenasimme jokin aika sitten Oilin kanssa. Oili askarteli meille oman tunnarikapulan. En tiedä löytyikö se nyt sitten haju- vai näköaistilla, mutta oikean kapulan Ylva kuitenkin toi mulle. ;)



Sedän vieressä on mukava nukkua. Mun ihanuudet!

Tyhjän äärellä

Sama aihe puhuttaa edelleen eli merkitön merkki. Alkaa jo oikeasti hieman ärsyttää, miten paljon  se vie ajatuksia. Mutta ei kai ihmekään, kun se vie myös ihan tuhottoman paljon aikaa meidän treeneistä. Ei ole treeniäkään, jossa sitä ei olisi jossain muodossa tehty. Ja vielä on niiiin paljon tekemättä, jotta siitä saisi oikeasti luotettavan ja rutinoituneen liikkeenosasen. Mutta ehkä vielä joskus?

Nyt ollaan kuitenkin oltu tyhjän äärellä ihan oikeastikin, sillä korkkasimme uudet säännöt viime viikonloppuna kokeessa. Kivasti meni.

Nämä kuvat ovat aurinkoiselta lokakuulta - sellaisesta syksystä mäkin tykkään.
Nyt jonkin aikaa jatkunut jatkuva vesisade yhdistettynä pimeyteen ei todellakaan
ole mun juttu.

Aloin lisätä meidän treeneihin kokonaisuutta ja palkattomuutta lähes kaksi kuukautta sitten. Olimme tehneet niin paljon uusien liikkeiden paloja, että vanhat liikkeet ja kokonaisuus vähän kärsivät. Ja kun tekee paljon paloja, koira tulee saaneeksi paljon palkkaa, jolloin kokonaisuus hämärtyy ja kisatilanne eroaa huomattavan paljon treenitilanteesta. Siksi aloin lisätä näitä elementtejä takaisin meidän treeneihin. Enää ei voitu keskittyä pelkästään palasiin.




Siitä huolimatta ajatukset olivat liian paljon eteenlähetyksessä. Niin paljon, että oli jotenkin todella vaikea hahmottaa, miten meidän kokonaisuus noin muuten toimii. Yleensä siitä on aika hyvä tuntuma, mutta nyt se fiilis alkoi hahmottua oikeastaan vasta vähän ennen koetta.

Ja kivastihan se toimikin. Ylva teki ehjän ja kivan suorituksen. Joskin eipä me tietenkään ilman pientä sydämentykytystä selvitty. Merkittömän merkin säde oli merkattu pienillä teipinpalasilla. Mun oli tarkoitus kysyä ennen koetta, miten toimitaan tilanteissa, joissa ei ole satavarma siitä, onko koira sisällä vai ei. Mutta erinäisistä sattumuksista johtuen se jäi kysymättä. Ja eiköhän Ylvalla sitten ollut yksi tassu kahden teipin välissä?! Mielestäni sen olisi voinut tulkita olevan sisällä (ja tuomarinkin mielestä oli ollut sisällä), mutta koska en tiennyt miten tuomari asian tulkitsee, mun piti päättää sekunnissa korjaanko Ylvan paikan vai en. Päädyin korjaamaan. En halunnut alkaa testata 40 pisteen kustannuksella, miten tämä tuomari tulkitsee tilanteen.




Edelleen kritisoin sitä, että tämä tosiaan saattaa olla tulkinnanvarainen asia. Arvostelulajissa niin ei missään nimessä saisi olla. Mitään tulkinnanvaraa ei saisi olla. Ihan oikeasti sitä ei todellakaan pysty näkemään kymmenestä metristä, onko koiran tassu kaksi senttiä sisä- vai ulkopuolella, kun ympyrää ei ole merkattu kokonaan ja tassu on teippien välissä – ja varsinkin, kun päätös mahdollisesta korjaamisesta pitää tehdä sekunnissa. Toivon todellakin, että tähän tulee jokin selkeys, koska muuten saattaa järki vielä lähteä.




Ylva siis lähti eteenlähetyksessä pikkaisen oikealle – eli joo, ei olla vieläkään saatu korjattua sitä katseen suuntaa joka tilanteessa suoremmaksi. Välillä katsoo luotisuoraan, välillä katsoo pari kolme senttiä oikealle, ja milläs kerrot koiralle, että kääntäisitkö pliis katsettasi kolme senttiä vasemmalle, kun todennäköisesti se luulee katsovansa koko ajan suoraan. Voi blaah! Työ on siis todellakin vielä kesken.

Kun Y siis lähti pikkaisen oikealle, mun oli pakko pysäyttää se pikkaisen aikaisemmin mitä olisin muuten tehnyt, jolloin se oli siinä ympyrän etu”kulmassa” ja yksi tassu sii-o-soo kohdassa. Onneksi korjaus sujui hyvin, koska sitten vasta olisikin harmittanut, jos se olisi mennyt pilalle ja liike olisi nollautunut sen takia.




Ylva teki kivan kokonaisuuden ja oli iloinen oma itsensä, yhdessä mun kanssa, joka on niin tärkeä asia. Sen kanssa oli ilo olla kehässä. Pisteitä kertyi kiltiltä tuomarilta 302,5, ja sijoitus oli 1./6. Meidän reissukaverina oli Mari ja Puuma, jotka olivat hienosti toisena. Kolmas ykkönen meni Maijulle ja Ihmeelle. Hyvä meidän tytöt! Tampereella oli täys talvi, ja kävimme kokeen jälkeen metsälenkillä Maijun ja Marin kanssa. Koirat ottivat kaiken ilon irti metsästä, koirakavereistaan, vapaanaolosta sekä lumesta.

Video ekasta kehästä löytyy täältä ja tokasta täältä, jos joku haluaa käydä katsomassa. En päässyt yhdistämään niitä, joten ne on nyt editoimatta - ts. liikkeiden välitkin ovat mukana, joten videoilla on nyt vähän enemmän pituutta.

Kännykkäotos kokeen jälkeen.
Tampereella oli talvi. :)

Ystävykset Puuma ja Ylva - hyvä meidän tytöt! :)

Oli kiva käydä kokeessa uusilla säännöillä ennen seuraavaa koitosta. Nyt on vähän tuntumaa siitä, miltä ne tuntuvat käytännössä koetilanteessa. Varsinkin se tyhjän äärellä seisominen on aika huimaa. Ei voi kuin toivoa, että saa heti viriteltyä koiran katsomaan oikeaan suuntaan. Siinä kun ei ole sitten aikaa alkaa vääntää katseen suunnasta, varsinkin jos se on taas se surullisenkuuluisa kolmen sentin vinouma.

Nyt teen aika helppoja ja selkeitä eteenlähetyksiä ennen seuraavaa koitosta. Messarin jälkeen tuleekin vähän pitempi kisatauko, jonka aikana voi taas lisätä vähän vaikeampia treenejä eteenlähetykseenkin. Tosin ennen sitä otetaan muutama viikko todella rennosti. Alkaa olla jo hieman treeniväsymystä ilmassa, kun ollaan treenattu niin tiiviisti koko syksy. Loppuvuoden voi ottaa vähän rennommin ja joululoman aikana voi taas ryhdistäytyä.




Kentsu on voinut hyvin ja saanut myös ihan oman eläkeläislajin. Olin miettinyt jo jonkin aikaa, että sen kanssa voisi mennä jollekin hajuntunnistuskurssille. En ole vielä valmis jättämään sitä täysin tekemättömäksi, mutta en myöskään oikein jaksa enää treenata tokoa sen kanssa, kun ei ole enää mitään tavoitteita. Se on saanut jo toimia koe-eläimenä eteenlähetyksissä sekä suorittanut osuutensa uusien tuomareiden kurssilla esimerkkikoirana. Mutta jotain sen kanssa olisi kiva tehdä – ja nimenomaan jotain sellaista, jossa mä olen itse täysvaltaisesti mukana, enkä vaan puuhastelemassa jotain sinne päin. Jotain, jossa mäkin joutuisin vähän keskittymään. Siksipä joku uusi laji olisi hauska juttu.




Kuin tilauksesta näin FB:ssä mainoksen hajukurssin nettiversiosta, joten ilmoittauduin sille. Kerran viikossa tulee sähköpostiin uudet harjoitukset, ja niitä sitten voi tehdä omaan tahtiin. Se sopii mulle hyvin, kun nyt just ei olisi aikaakaan lähteä minnekään kurssille, jossa pitäisi olla fyysisesti läsnä. Ollaan siis harjoiteltu nyt haistelujuttuja. Myös Ylva on saanut osallistua harjoituksiin. Molempien koirien mielestä se on huippusiistiä. Pitääkin kirjoittaa siitä jossain vaiheessa oma postaus.