Junnutreenausta

Kentsu on saanut pitää lauantain kokeen jälkeen treenivapaata - huimat kolme päivää. :) Ollaan lenkkeilty ihania metsälenkkejä ja otettu rennosti. Tänään Kentsu saa tehdä jotain pientä, koska sitten sen treenivapaat jatkuvat vielä hetken aikaa. Sillä on nimittäin huomenna osteopatia, ja olen pitänyt sitä aina hoidon jälkeen hetken aikaa levossa.

Ylvalla sitä vastoin ei ole mitään syytä pitää treenivapaata. Sen treenit ovat vieläkin niin laulu & leikki -osastoa, etteivät ne rasita sitä juur ollenkaan. Eilen Ylva pääsi treeneihin yksin Kentsun jäädessä pois matkasta. Saimme treeniseuraksi Anna-Leenan ja Neon. Tässä Anna-Leenan ottamia kuvia meidän edelliseltä treenikerralta.

Kuvat: Anna-Leena Väätänen





Seuraamisessa olemme tehneet jo kaikkia rytmejä eli normia, hidasta ja juoksua. Käännöksiä ollaan tehty vain oikeaan ja täyskäännöksenä. Nyt ollaan alettu harjoitella hiljalleen myös vasemmalle käännöstä. Jos teen sen tiukasti, Y istahtaa. Niinpä olen tehnyt sitä ensin pyöreämpänä, vähän puoliympyränä, koska siinä Y käyttää todella hyvin takapäätään. Mukana on ollut myös hämykäskytystä eli liikkuri huutelee kaikenmaailman käskyjä. Ylva ei välitä niistä yhtään. Sen häiriönsieto on muutenkin kasvanut huimasti. Voin seurauttaa sitä esim. pk-tyylisessä ihmisryhmässä, eikä sitä haittaa yhtään, vaikka mennään ihan läheltä ihmisiä ohi.

Häiriökontaktin harjoittelu on edennyt kivasti. Joskin olen sitä mieltä, ettei Ylva vielä työskentele siinä ihan niin miten haluaisin. Se kyllä pystyy sulkemaan kaikki häiriöt pois mielestä - jos haluaa. Mutta sille ei tuota mitään vaikeuksia myös katsoa häiriöitä, jos niin haluaa. Huomautettaessa kyllä korjaa, mutta siinä kohtaa en ole vielä nähnyt sellaista tsemppiä, mitä toivoisin. Siis häiriöiden väistämistä tekemiseen. Vaikka Ylva kyllä periaatteessa tekeekin niin. Veikkaan että tässä näkyy Ylvan vahvuus. Se on niin sinut kaiken kanssa, että sille ei ole mitkään häiriöt mikään juttu.

Eilen testattiin myös luoksepäästävyyttä. Ylva taisi pitää sitä yhtenä häiriötreeninä muiden joukossa. Sitä ei siis paljoa liikuttanut tuliko joku lääppimään sitä vai ei. Näin osasin etukäteen aavistellakin.







Noutoja tehdään edelleen pääasiassa vain vauhtinoutoina eli jatkan asenteen kasvattamista, vaikka sitä todellakin jo riittää. :) Olen silloin tällöin testannut miten Y tekee noudon loppuun asti. Liikkeen alkua ei olla vielä kertaakaan harjoiteltu eli heittoa niin, että Y istuisi perusasennossa. Enkä taida sitä vielä harjoitellakaan. Pidän siis Ylvaa pannasta kiinni, kun heitän kapulan. Alun ehtii harjoitella myöhemminkin. Jonkin verran ollaan harjoiteltu erikseen sivulletuloja ja liikkumista kapula suussa. Jossain vaiheessa pitää ottaa asiakseen halutunlaisen pidon harjoittelu ja siihen liittyvät treenit. Mutta vielä ei olla ehditty oikeasti asiaan paneutua, vaikka vähän ollaan pitotreenejäkin tehty. Lisäksi teemme kapulan nostotreenejä. Haluan Ylvan nostavan kapulan takakautta niin kuin Kentsu tekee. Y myös tarvitsee edelleen kokemusta kapulan tiputtamisessa. On tainnut saada sen joskus jaloilleen, koska tekee yleensä vähän liioitellun hypyn tiputtamisen jälkeen.

Olen tehnyt noutoja pääasiassa pienellä ohjatun kapulalla ja pienellä sorvatulla puukapulalla sekä tietenkin metallilla. Voisi alkaa ottaa muitakin kapuloita käyttöön. Ylva ei vierasta metallia ollenkaan, mikä on hyvä juttu. Sille on siis ihan sama onko kapula puuta vai metallia.







Nyt pitäisi ehdottomasti ottaa projektiksi käy siihen -käskyn opettaminen. Kun sen vaan ottaisi asiakseen, niin tuskinpa sen opettamisessa kovinkaan kauaa kestäisi. Jostain syystä en vaan ole saanut aikaiseksi aloittaa sen harjoittelua ihan oikeasti. Joitain yksittäisiä harjoituksia ollaan sen tiimoilta tehty. Ehkä mä nyt saan aikaiseksi, kun olen toitottanut tätä ääneen jo useamman kerran. Ja oikeasti monet tilanteet helpottuisivat, kun Ylvalla olisi toi käsky käytössään - ja samalla jokin vastuu silläkin tässä elämässä.


Kentsun mielipide asiasta, kun ei päässyt treeneihin.

Tässä muutama kuva eiliseltä ennen treeneihin lähtöä.












Näytelmiä ja näytöksiä

Olimme viikko sitten lauantaina koiranäyttelyssä! Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi näyttelyssä ollut. Säännötkin ovat ehtineet muuttua kai muutamaankin otteeseen, joten olin melkoisen pihalla siitä, miten ne kuviot oikein menevätkään. Tajusin vasta paikanpäällä, että ”värikooditkin” olivat muuttuneet. Olin metsästämässä siellä Ylvalle sinistä, ns. vanhaa kakkosta. Mutta kävi ilmi, että keltainenkin riittäisi. Toisin sitten kävi…


c Veera R.

Olimme matkassa Charloten ja Koodin kanssa. Näyttelyksi olimme valinneet SBCAK ry:n erikoisnäyttelyn mm. siksi, koska sen jälkeen oli tarjolla jalostusluento, jossa oli mielenkiintoisia aiheita kuultavana. Näyttely järjestettiin Jämsässä, joten lähdimme matkaan aikaisin aamulla. Myös Kentsu lähti mukaan, koska näyttelyssä oli epävirallinen Grand turismo -luokka turistikoirille, hieman ”viallisille” sellaisille. J Kentsuhan on kastroitu ja sillä on sentin yläpurenta, joten se sai mennä turistiluokkaan. Tosin on Kentsukin käynyt pari  näyttelyä nuoruudessaan ennen kastrointia, ja purentaviasta huolimatta sillä on jopa yksi serti.

Sää ei valitettavasti suosinut. Lähes koko päivän satoi. Kehässä ollessa taisi olla sateessa pieni breikki, mutta kyllä me silti itsemme märiksi siellä saimme.

Ensin kehään meni Koodi, joka sai EH:n ja oli junnu-urosten toinen. Koodi esiintyi kehässä kuin vanha konkari! Urosten jälkeen oli narttujen vuoro. Mua mietitytti etukäteen miten saan Ylvan ravaamaan. Se kun peitsaa mielellään. Ihme tapahtui, sillä Y ravasi lähes koko ajan. Asiaa helpotti varmaankin epätasainen alusta.

c Miira I

Ylva oli kehässä elämäänsä kyllästyneen oloinen. Se ei arvoittanut kehässä oloa kovinkaan korkealle, vaan piti sitä melko tylsänä juttuna. Kaikki tuomarin lääppimiset menivät hyvin, kuten ajattelinkin. Kun tuli ”tuomion” aika, Ylva yllätti täysin – tai siis tuomari yllätti. Ylva sai ERIn, voitti junnunartut, sai SA:n (ainoastaan luokkavoittajat saivat tuolla SA:n, joten niitä ei hirveästi jaeltu), pääsi paras narttu -kehään ja sijoittui siellä toiseksi saaden myös sertin. Oh-hoh! Kyllähän se mun mielestä on tosi kaunis, mutta en odottanut tuomarin ajattelevan samoin. Ei kyllä oikeasti tullut mieleenkään, että Y nappaisi tuollaisen potin – varsinkaan erikoisnäyttelystä, johon oli ilmoitettuna 70 kelpietä. Mä oon vieläpä ilmoittanut sen toiseenkin näyttelyyn just in case, jos se ei oissutkaan saanut tarvittavaa tulosta tuolta. OMG J


c Veera R.

Ylvan arvostelu:

10 months old bitch. Good working condition. Good head and eyes. Nice earset. Good neck and topline. Nice body for her age. Good tailset. Good angulations and movement.



c Outi Toni. Ylva voitti myös parhaan juniorin kiertopalkinnon.


Kun kelpiet olivat valmiita, oli turistiluokan vuoro. Kelpieitä oli sinne ilmoitettu vain kaksi urosta. Kentsu oli huomattavan paljon iloisempi kehässä pyörähtämisestä kuinYlva, mikä ei ole ihme, koska K on sellainen positiivari. J K sai EH:n ja sijoittui toiseksi.

Kentsun arvostelu:

8 years old male. Nice type. Good head qualities. Good ears and eyes. Nice size. Good angulation and topline. Nice movement.


Tuomari molemmilla oli Gwen Fleming Australiasta.


Kentsusta ei ole kehäkettukuvaa, mutta tässä koirat toukokuun alussa.

Näyttelyn jälkeen oli vuorossa ajan tappamista. Kävimme Charloten kanssa Jämsä-sightseeing-kävelyllä ja odotimme jalostusluentojen alkamista. Ensimmäisen luennon piti Anu Lappalainen, ja aiheena oli koirien synnynnäiset selkänikamamuutokset ja Kennelliiton uusi selkäohje. Toinen luento käsitteli koirien geenitutkimusta ja bortsujen ja kelpieiden tutkimusten tilannetta. Sen piti Marjo Hytönen. Molemmat olivat mielenkiintoisia aiheita. Ylvakin muuten antoi verinäytteen tutkimukseen ennen luentojen alkuja. Kentsu on antanut oman näytteensä joitakin vuosia sitten. Lisää verinäytteitä tarvitaan, joten kaikki näytteitä luovuttamaan

Luentojen jälkeen oli vielä ruokailu. Skippasimme Charloten kanssa jälkiruuan, kun aikataulu oli jo venynyt ja edessä oli vielä ajo kotiin. Koko päivä kestikin sitten karvan vajaa 20 tuntia, ja se sinniteltiin karvan päälle neljän tunnin yöunilla. Melko pitkä rupeama siis. Onneksi oli hyvää seuraa mukana – kiitos Challe seurasta!


Vähän vastahakoiset mallit...

Missi- ja misterkisojen lisäksi olemme kunnostautuneet tokonäytösten parissa. Samalla on korkattu Ylvan ensiesiintymiset näytöksissä. Sen mielestä ne ovat olleet huippukivoja. Olimme lupautuneet HSKP:n Koiranpäivän tapahtumaan tokonäytökseen treenikavereiden kanssa. Tapahtuman piti olla huhtikuussa, mutta lumitilanteen vuoksi se siirrettiin toukokuulle. Se oli viime keskiviikkona. Taas satoi… ja se näkyi valitettavasti myös yleisökatona. Meidän piti vetää näytös kahdesti illan aikana läpi, mutta päädyimme vain yhteen esityskertaan huonon sään ja vähäisen yleisömäärän takia.

Tämän lisäksi tuli pari yllätysesiintymistä, kun olin näyttelyviikonloppuna myös Outdoor-messuilla mun koirien kanssa. Sinne ei oltu saatu näytöstä kasaan – mekin olimme siitä jo kertaalleen kieltäydytty treenikavereiden kanssa näyttelyn ja muiden menojen takia. Lähdin sitten melko lyhyellä varoitusajalla jeesaamaan, koska tarvetta esiintyjistä oli. Molemmat koirat saivat näyttää joitain juttuja, ja ottivat myös ilon irti tapahtumasta. Perjantaina oli yksi näytös ja sunnuntaina kaksi. Nämä taasen olivat helteessä, joten säät ovat olleet melkoisen vaihtelevia.


Koiranpäivän tapahtumassa, c Outi Toni

Ylva seuraa, c Outi Toni

c Outi Toni

c Outi Toni

Nyt lauantaina Kentsulla oli tokokoe. Lähtökohdat kisalle eivät olleet mitenkään otolliset, kun meillä oli ollut näytöksiä useampi. Kentsu kun nostaa niistä hieman kierroksia. Eli viikko-ohjelma ennen koetta oli seuraavanlainen: perjantaina näytös, lauantaina 20 h näyttelyreissu, sunnuntaina kaksi näytöstä, maanantaina näytöstreenit (jotka ovat myös aina vähän hurlumhei’tä), tiistaina ”kunnon” treenit (joissa K ei ollut hyvä, kiitos varmaankin kaiken tuon alla olevan ohjelman), keskiviikkona näytös, torstaina ”kunnon” treenit (joissa K oli hyvä!) ja perjantaina päännollauslenkki-ilta. Ei siis mitkään hyvät lähtökohdat kisalle.

Lisäksi Ylvalla oli ollut tärppipäivät juoksussa meneillään, ja Kentsu yritti astua sitä aina kun silmä vältti. Kentsun mielenkiinto Ylvaa kohtaan oli aika yllättävää, koska se on kuitenkin ollut mukana Rimman astutusreissulla asuen samassa mökissä Rimman kanssa sekä viettänyt viikon juoksuisen Sinan kanssa samassa hotellihuoneessa, eikä sitä ole kiinnostanut juoksunartut yhtään. Toki se hetkittäin muistaa hajun merkanneen jotain, mutta yhtä nopeasti se on myös unohtanut asian. Mutta toisin oli Ylvan kanssa. K olisi erittäin mielellään astunut Ylvan, eikä Ylvallakaan ollut asiaan mitään vastaansanomista. Niitä ei voinutkaan jättää kahdestaan yksin. Mun läsnä ollessa K kyllä uskoi ja lopetti yritykset (hetkeksi), mutta veikkaan senkin vieneen siltä hieman voimavaroja.


Kentsu Koiranpäivän tapahtumassa, c Outi Toni

K teki kisoissa ehjän sarjan. Moni asia oli hyvää ja treenatut jutut olivat menneet eteenpäin. Esimerkiksi nyt K oli tarkkana perusasentojen suhteen ja viimeisteli liikkeiden loput hyvin. Kaukoissa on ollut hieman kuumumista, ja olen sen takia joutunut treenata niitä niin, että tekniikka oli alkanut kärsiä. Nyt olin saanut molempia asioita kuntoon – niin mielentilaa kuin tekniikkaakin. Kiihdyttävät liikkeet onnistuivat mielentilaltaan 50/50. Eli toinen (ruutu) oli oikein hyvä, toisessa (ohjattu) oli vähän kiihtynyt mielentila, mitä varmasti edesauttoi pitkät viiveet, joita liikkuri piti. Tunnari oli jostain syystä tavallista huonompi, ja luoksetulon stopit pitää laittaa nyt erityissyyniin. K kyllä stoppaa hyvin, sitten kun stoppaa… Eli reagoinnissa tuppaa vähän kestämään. Paikallaoloissa K koki jotain haastavaa, koska laittoi makuussa pään maahan. Se on merkki siitä, että tilanteessa on ollut sen mielestä jotain vaikeaa/epämiellyttävää. Lisäksi se oli vetänyt toisen takajalan taakse. Hyvin se onneksi pystyy pompahtamaan istumaan, vaikka makuuasento on tuollainen. Onneksi tällä viikolla Kentsulle on varattuna osteopatia-aika.

Yleisfiilis kisasta ei kuitenkaan ollut ihan niin hyvä kuin toivoisin. K oli edellisessä kisassa mielentilaltaan parempi. Silloin se halusi selvästi tehdä oikein. Nyt se kyllä oli monessa asiassa tarkka, eikä yrittänyt slarvailla missään, näytti iloiselta jne, mutta tunsin kuitenkin, ettei se ollut ihan niin hyvä. Se oli ehkä hieman takki auki -fiiliksellä. Ulospäin sitä ei varmastikaan huomaa, mutta mä tunnen pienen eron. Mä vähän luulen, että väsymys painoi Kentsua. Nyt se saakin ottaa hetken aikaa vähän rennommin, ja sitten jatkamme taas valmistautumista SM:iin. Kokeita meillä ei enää ole ennen sitä, mutta saamme kyllä kisamaisia treenejä järjestämissämme kehätreeneissä.


c Outi Toni

Tässä muuten linkki Ylvan treeneihin, jotka on kuvattu jo kuukausi sitten. Meillä on ollut hieman toimitusvaikeuksia videon saamisessa nettiin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.


Namista luopuminen. :) c Anna-Leena Väätänen. Mulla on enemmänkin ihania Anna-Leenan ottamia kuvia Ylvan treeneistä. Pitää laittaa niitä jossain vaiheessa tänne näytille.

Kisaikäinen

Ylva täytti keskiviikkona 10 kk ja saavutti samalla kisaiän tokossa. Muutama onkin kysynyt multa ollaanko kohta jo starttaamassa kisaura. Joo, ei. Alkuperäisen ja yhä voimassa olevan suunnitelman mukaan me korkataan kisakentät vasta ensi vuoden alussa. Y täyttää silloin 1,5 vuotta, eikä sen tarvitse yhtään sen aikaisemmin kisata. Toki jos tuntuu siltä, että se edistyykin nopeammin, niin voimme aikaistaa starttia. Mutta kiirettä en aio pitää. Meillähän on sitten koko loppuelämä aikaa käydä kisoissa.


Ylva kuvassa tasan 10 kk.

Ylva keskiviikkona, ikää 10 kk.

Ylvan kanssa on treenattu heti siitä lähtien, kun se tuli mulle eli 8-viikkoisesta. Ei olla pidetty kiirettä, vaan ollaan myös annettu pennun olla pentu. Ei myöskään olla laiskoteltu, vaan ollaan koko ajan edetty suunnitelmallisesti.

Edistymistä on tapahtunut tasaiseen tahtiin. Mutta vielä ollaan niin perusteissa, että kokonaiset liikkeet, kokonaisuuden rakentaminen ja palkattomuuden harjoitteleminen tuntuvat kaukaisilta tulevaisuuden asioilta. Mulla on kuitenkin selkeä mielikuva siitä, mitä kaikkea haluan treenata ja mistä Ylvan pitää leikiten selviytyä ennen kuin lähdemme kisakentille.

Rehellisesti sanottuna olen sitä mieltä, että jos olisin pistänyt Ylvan kisapakettiin jo nyt, niin olisin oikonut jossain. Tykkään rakentaa kunnolliset liikepalat ja pohjat, koska ilman vahvaa perustaa on aika vaikea saada mitään toimivaa ja luotettavaa kokonaisuutta. Eikä myöskään ole mitään mihin palata, jos jokin asia menee ihan päin honkia.

Toki tapoja on monia, samoin kuin koiria ja ohjaajiakin. Mutta mulle sopii tämä tapa. Jatkamme siis perusteiden rakentamista ja hyvän motivaation ja asenteen kasvattamista. Kaikki nämä ovat jo tosi kivalla mallilla, mutta työmaata vielä riittää. Mutta meillä ei ole kiire ja sitä paitsi tämä vaihe on ihan huisin hauskaa! :)


Koirat keskiviikkoaamuna metsälenkillä.



Ylvan elämässä on saavutettu myös sellainen merkkipaalu, että se on aloittanut ensimmäisen juoksunsa. Aika vaivatta on kaikki sujunut, mutta ihan pienen pieniä muutoksia olen Ylvassa aistivinani. Lenkit se painelee samaan tahtiin, samoin kaikki vauhtijutut treeneissä ovat yhtä kivoja kuin aina ennenkin. Mutta välillä huomaan, että aina ei kaikki tekniikkapiiperrykset jaksa kiinnostaa ihan niin hyvin kuin ennen. Samoin Ylva on välillä ollut aavistuksen väsähtäneen oloinen tai jotenkin rauhallisempi kotona.

Ylvan yhdet treenit videoitiin jo huhtikuun puolella, mutta meillä on hieman toimitusvaikeuksia sen saamiseksi nettiin. Laitan tänne linkin, kun saadaan koneet jossain vaiheessa taas toimimaan.


Koirat toukokuun alussa.

Kentsun treeneissä ollaan menty vuoristorataa. Sehän alkoi kuumua talven treenien jälkeen, kun aloin laittaa sitä hiljalleen kisapakettiin ja vaatimustaso alkoi nousta. Sorruin taas olemaan alkuun liian ”ymmärtäväinen” sitä kohtaan, ja se ei vie asioita oikeaan suuntaan, silloin kun kierroksia on aivan liian paljon. Kamalimmillaan Kentsu taisi olla vapun aikoihin, jolloin se yksissä treeneissä tarjosi ensimmäisenä vaan päätöntä sinkoilua ja juoksemista jonnekin – yleensä merkille, ennen kuin ehkä vähän oli kuulolla mun suuntaan.

Silloin multa loppui ymmärryskyky, ja niin oli pakko nostaa ongelma pöydälle ja katsoa totuutta silmiin (siihen mä aina lopulta päädyn :)). Teimme Jessican kanssa toimintasuunnitelman Kentsun treeneihin, joissa pääpaino oli liikkeiden väleissä ja aluissa. Liikkeethän K osaa unissaankin, eikä niihin tarvitse laittaa niin paljon keskittymistä. Mutta liikkeiden välit ovat ainoita paikkoja, joissa tilanteeseen voi ehkä jotain vaikuttaa.






Kävimme toukokuun alussa tsekkaamassa missä mennään oikeassa kisatilanteessa. Sen verran kesken hommat vielä olivat, että Kentsulta olisi voinut odottaa ihan mitä vaan. Lähinnä ”joo joo mä tiedän” -asennetta. Mutta Kentsupa yllätti totaalisesti olemalla kiltti ja yhteistyöhaluinen kautta koko kisan. Se oli ihan ehdottomasti meidän kisan voitto!

Kentsu on siis alkanut ymmärtää, että on oikeasti tärkeää miten näitä juttuja tehdään ja missä mielentilassa. Niinpä voin alkaa antaa sille vähän lisää liekaa, koska se on sen nyt ansainnut. Ja kyllähän se "ilmoittaa", jos aikoo "tuhmaksi" taas ryhtyä. :) Meillä on vielä yksi virallinen koe toukokuun lopulla. Sen jälkeen on viralliset tsekkaukset tehty ennen SM:iä, mutta vuorossa on kyllä vielä useampia kehätreenejä ja koemaisia treenejä. Valoa kuitenkin näkyy tunnelin päässä, ja Kentsun kanssa on tosi kiva treenata.

Kävimme Kentsun kanssa keskiviikkona Ojangossa ev-kisassa ja nämä alla olevat kuvat ovat sieltä. Kuvat on ottanut Ina Ammunét. Kiitos kuvista!


Seuraamista.


Ohjatun kapuloita viedään.

Piste!


Hakee!



Tässä sekalaisia kuvia viimeviikoilta, huhtikuun lopulta tähän päivään.


Ylva ja pallo Malminkartanon nurtseilla huhtikuun lopulla.

Seuraamista kieli keskellä suuta.


Vauhtinouto

Kepa-setä

Sinko-Kepa tulossa ruudusta seuraamaan.

Vappupäivänä Tikkurilassa. Kuvassa Ylva, Zip, Kentsu ja Joku.

Vappupäivän brunssi ennen treenejä - tämä oli päivän paras osuus.

Hullu-Kepa matkalla ruutuun tai noutoon. Oli kyllä ihan hulluuden huipennus tämä treeni.

Ylvis

Olle ja Ylva leikkivät treenien päätteeksi.

Kohta seuraa villakoiran nappaus. :)

Juoksu-Ylva :)

Lenkillä Hakunilassa

Ylvalla on meneillään eka juoksu - mutta ei vielä tässä kuvassa.





Kiltti-Kepa

Ylvan tähystyspaikka ja puuhamaa.




Kaverukset esineruututreenin jälkeen. Rimma, Puuma Kentsu ja Ylva.