Kehätreenejä

Olemme olleet ahkeria treenikentillä. Meillä on ollut tapana järjestää kehätreenejä aina ennen SM:iä, ja niin teimme nytkin. Viimeisimmät niistä olivat eilen. Olemme joka kerta rakentaneet useamman kehän – usein kolme kehää yläluokkien koirakoille ja kaksi kehää alaluokkien koirakoille. Treenaajia kehätreeneissä on ollut 25-30 koirakon verran, ja treenit on viety sujuvasti parissa tunnissa läpi.

Kehätreeneissä on saatu tehtyä kimppapaikallaoloja isommalla ja vieraammalla porukalla liikkurin kera – yhdistelmä, joka ei aina ole niin helppo järjestää. Ne ovat olleet oikein hyödyllisiä. Kentsun paikallaolot sujuvat yleensä hyvin, mutta eilen pääsi jokin lentävä pörriäinen aiheuttamaan pientä ahdistusta istumisessa. K tietää, että asennossa on pysyttävä, mutta häiritsevä öttiäinen saa sen istumaan ihan lysyssä – reppana, toivottavasti ei ole pörriäisiä vaivana kisoissa (muistuupa mieleen Imatran SM:t, joissa paarma kipitti pitkin Kentsun selkää koko zetan ajan).

Paikallaolot yksissä kehätreeneissä parin viikon takaa. Kuva Outi Toni

Kentsun merkkihimo on saatu kuriin, samoin rynnimisfiilis seuraamisessa on ollut hallinnassa. Kentsu on ollut tosi tarkkana ja viimeistellyt perusasennot miten pitääkin. Sehän oli talven jäljiltä sitä mieltä, ettei se ole niin tarkkaa. Viimeisimpänä vääntönä meillä oli keskustelut siitä, saako hyppynoudossa varastaa hypylle vai ei. K on kyllä aikamoinen jästipää, kun se nostaa jostain kierrokset ja on sitä mieltä, että se voi oikeastaan hoitaa nämä hommat itsekin. Silloin ei yksi tai kaksi treeniä riitä saada sitä ymmärtämään, että näillä jutuilla on oikeasti säännöt, joita on noudatettava. Sillä ei myöskään mene läpi mitkään sellaiset yritykset, että palkkaan vaan onnistuneet suoritukset. Jos jokin ongelma nostaa päätään, se on nostettava pöydälle ja suorastaan alleviivattava Kentsulle, mikä on tärkeää. Nyt on jo useamman treenin tuntunut siltä, että tämä varastamisasia on vihdoin loppuunkäsitelty. Mutta kyllä se hieman vaati alleviivausta ennen ymmärrystä.

Hypylle voi ihan hyvin varastaa, oli Kentsun mielipide vielä hetki sitten. Kuva Outi Toni.

Kentsu tekemässä kaukoja. Kuva Outi Toni.

Tällä hetkellä on aika hyvä fiilis Kentsun treeneistä – oikeastaan tosi hyvä, mutta sitä ei ehkä uskalla sanoa ääneen. Onhan tässä vielä aikaa ryssiä kaiken. J Parit treenit ehditään vielä tehdä ennen SM:iä. Pari lepopäivääkin on tiedossa, koska Kentsulla on osteopatiahoito.

Kehätreenit ovat kyllä niin hyödyllisiä, ja niitä voisi joskus järjestää muulloinkin kuin ennen SM:iä. Kuva Outi Toni

kuva Outi Toni

Nämä kuvat olivat yksistä kehätreeneistämme pari viikkoa sitten. Kuva Outi Toni

Evl:ssä on muuten aikamoinen määrä koiria – 134 ilmoittautunutta. Tiedossa on pitkä päivä. Tarkoitus on kuitenkin ottaa ilo irti siitä, että saadaan taas olla mukana Kentsun kanssa. Ja parhaamme aiomme tehdä – ei sitä oikein muutakaan voi. :) Hyvillä mielin ollaan suuntaamassa Pieksämäelle, ja nyt alkaa olla jo sellainen olo, että kisat voisivat jo olla. Tämä fiilis tulee aina vähän ennen kisoja, joihin on valmistautunut pitemmän aikaa. Mekin ollaan periaatteessa aloitettu valmistautuminen SM:iin jo maaliskuun loppupuolella. Matkalla oli muutama välietappi, mutta päätähtäin on ollut tulevassa viikonlopussa. Sen jälkeen aiotaan ottaa rennommin tokorintamalla, ainakin Kentsun kanssa.

Ylvaa sitä vastoin työstetään koko ajan eteenpäin. Sen treenit on uuden opettelua ja toistojen keräämistä. En ole vielä päättänyt haenko Ylvan kanssa nuorten koirien renkaaseen. Mieli tekisi, mutta en kuitenkaan aio hakea sinne meidän tulevan kisauran rakentamisen kustannuksella. Eli jos musta tuntuu siltä, että en halua laittaa Ylvaa niin sanotusti kisapakettiin hakupäivään mennessä, niin sitten jätän ne karkelot väliin.

Ajallisesti olisi mahdollista treenata niin, että Y olisi valmis tekemään näyttökokeen liikkeet palkatta. Mutta jos musta tuntuu siltä, että samalla tulen oikoneeksi perusteiden rakentamisesta, niin silloin en näe mitään järkeä kiirehtimisessä. Mulla on onneksi niin hyvä tilanne, että treenikavereista löytyy paljon taitavia ohjaajia, joilta saa näkemyksiä ja vinkkejä omiin treeneihin. Eli sen puolesta ei ole mikään ”pakko” päästä mukaan nuorten koirien toimintaan, vaikka kivaahan se olisi. Mutta katsellaan nyt rauhassa, miten Ylvan treenit edistyvät ja miltä musta tuntuu elokuussa, kun on näyttökokeen aika. Siihenhän on vielä aikaa.

Kohta on vuosi Myran kuolemasta. L Ja Ylvan yksivuotissynttärit. J Koitan saada sen jälkeen aikaiseksi jotain katsausta siitä, millä mallilla 1-vuotiaan Ylviksen treenit ovat. Mutta sitä ennen nautiskellaan SM-tunnelmista ja ihanasta kesästä. Loma on vielä edessä, on siis senkin puolesta jotain, mitä odottaa.

Koirien juhannushubaa.

Joku on ehkä hieman kiihtynyt näistä kisailuista...

Kelpietokoilut

Sovimme kelpietokoiluista FB:ssä olevan "Pääkaupunkiseudun kelpiet" -ryhmän kautta. Treenipäiväksi sovittiin eilinen, sunnuntai. Treffasimme jo yhdeksältä aamulla, mutta emme silti välttyneet hikoilulta. Lämpötila taisi olla hellelukemissa jo heti aamusta, ja päivän aikana mittari näytti varmaan kolmeakymmentä astetta.

Treeneihin osallistui kuusi kelpietä sekä pari muunrotuista.

14-viikkoinen Tikru oli porukan nuorin.

Kepa-setä oli porukan vanhin.

Ylva edusti junnujoukkoja.

Silli on vajaa 2-vuotias narttu.

Hevi on vajaa 1,5-vuotias uros.

Toinen junnuosaston edustaja, noin 8-kuinen Kalle, josta jäi ottamatta poseerauskuvat, koska Kalle ehti olla paikalla vain vähän aikaa.

Mukana menossa olivat myös flatti Siipi...

...ja nahka Tara

Treenasimme koira kerrallaan, ja osa porukasta teki kaksi kierrosta. Kentsu sai osallistua ensin ryhmäpaikallamakuuseen ja treenien päätteeksi otimme vielä istumisenkin. Koirat saivat istua tönöttää nelisen minuuttia, ei mikään helppo nakki tuossa helteessä treenien päätteeksi. Mutta onpahan nyt treenattu paikallaoloja myös kunnon helteessä.

Paikallaistuminen.

Kentsu treenasi yhdessä setissä. Se teki luoksetulon stoppeja, seuraamista, ruutua, zetaa ja kaukoja. Seuraamisessa Kentsu oli hieman ärsyttävä, koska se ei jaksanut olla skarppina. Kyllä se paikkansa muuten pitää, mutta on sitä mieltä, että käännösten jälkeisessä elämässä voi ihan hyvin rynniä. Jos teenkin sen jälkeen yllättävän stopin, K joutuu iskee todellakin jarrut päälle ja korjaamaan paikkansa takaisin sivulle. Yleensä K huomaa näissä treeneissä, että on tärkeää olla tarkkana ja lopettaa rynnimisen. Mutta nyt parissa viime helletreenissä (lauantainakin paahduimme tokoilun merkeissä kunnon helteessä) Kentsun suurin energia on tainnut mennä vain "hengissä pysymiseen". Eli se vain läähättää hulluna ja mennä kipittää, eikä vaivaudu olemaan tarkkana perusasentonsa puolesta. Voi argh, että oli ärsyttävää. Olin just saanut Kentsun tässä suhteessa tarkaksi, mutta nyt helle verottaa näköjään keskittymistä. Noh, eiköhän tämä saada kuntoon helteelläkin. Enkä mä toki kisoissa tee mitään äkkistoppeja - ne on tarkoitettu vain treeneihin, jotta pääsee muistuttamaan Kepa-setää siitä, mikä on tärkeää.

K juoksemassa leluun.

K seuraa.

K ruudussa

K lähdössä ruudusta seuraamaan.

Ylva sai tehdä omat treeninsä kahdessa setissä. Ensin tehtiin tunnarikapulan etsintää, vauhtinouto ja kapulan nostoja, seuraamista hämykäskyillä ja ilman sekä häiriökontaktia. Toisessa setissä tehtiin luoksetuloa eri muodoissaan sekä jääviä ja asennoissa pysymistä.

Ylva etsimässä piilotettua tunnarikapulaa.

Kapulannosto ja kohta seuraa syöksy leluun.

Ylva seuraa (näyttääpäs se isolta).

Ylvis ja narppalelu.

Treenien päätteeksi Ylva ja Tikru saivat leikkiä. Sillikin osallistui vähäksi aikaa leikkeihin, mutta näköjään aina joku on kolmas pyörä, myös koirien maailmassa. :) Helle oli jo verottanut voimavaroja, joten leikit rajoittuivat enemmän yhdessä nyhjäilyyn kuin spurttailuun.

Loppuun kuva-arvoitus. Mitä tässä kuvassa tapahtuu?

Ylva seuraa väärällä puolella. :) Ylvalle tuntuu olevan helppoa seurata kummalla puolella tahansa - kiitos varmaankin alkutreenien eli takaperin seuraamisen. Välillä Y tarjoaa jäävien harjoittelussa seuraamista myös "väärällä puolella", joten olen toisinaan tehnyt liikkeestä istumisia myös niin päin kävellen. Teen siis jääviä muutenkin vielä aika monella tapaa, asentoja kieppien kautta sekä takaperin kävelyn kautta sekä normiseuraamisen kautta. Ja nyt joskus myös "väärällä puolella" seuraamisen kautta.

Mulla on usein noin päin tehtynä vähän käsiapua. Ei Ylva varmaan sitä tarvitsisi, mutta eipä sen myöskään tarvitse missään seurata väärin päin, joten samapa tuo. Mun mielestä on ollut vaan hyvä tehdä välillä seuraamisia noinkin, koska silloin tulee tehtyä vastaliikettä normiseuraamiselle ja vältettyä edes vähän tokokoiralle tyypillistä toispuoleisuutta kropassa. Samaahan toki tapahtuu takaperin kävelyssä (eli sinällänsä toi seuraamisasento on Ylvalle tuttu juttu, mä vaan kävelen toisin päin).

Kuvia tapaamisesta voi katsella täällä. Osan kuvista otti Elli Kiviranta ja Erika Rautavaara, osa on mun ottamia.