Åke 1 v.

Åke täytti viime viikolla vuoden! Onnea ihanuus!

1-vuotias synttäripäivänään kuvattuna.

Olen niin iloinen siitä, että uskalsin tehdä tämän syrjähypyn ja ottaa Åken. Ajatus kolmannesta koirasta lähti heräämään pikku hiljaa sen myötä, kun Kentsulla alkoi asentotunto heiketä. Ylva on sen tyyppinen koira, että se on onnellisimmillaan, kun sillä on koirakaveri. Kelpietä en tähän väliin olisi voinut vielä ottaa, kun Ylvan kanssa oli kaikki suunnitelmat vielä kesken. Mielessä on ollut pikkukoira (= kelpietä pienempi) jo useamman vuoden, ja tähän väliin se oli hyvä valinta. Myös sen takia, että mielestäni yhden koirista oli pakko olla kooltaan pieni, mikäli koiria olisi kolme. Olen aina ollut sitä mieltä, että kaksi koiraa on sopiva määrä, koska mulla on vain kaksi kättä. Mutta sitten huomasin alkavani miettiä, että eihän sellaista pientä lasketa. ;)

Lisäksi olin jotenkin aivan vakuuttunut siitä, että Kentsu ei (viime) talvea näe - ihan vaan päätellen siitä, mihin tahtiin Myran asentotunnon heikkeneminen eteni. Mutta niin vaan herra on täällä yhä ilonamme, ja hyvä niin. Ja nyt se on niin pirtsakkaana Gabapentiinin takia, että enää en arvele yhtään mitään ääneen siitä, että miten tilanne tulee kehittymään. Nautin vaan täysillä siitä, että Kepa on yhä ilonamme.

Rakas Kepa-setä, still going strong!

Åke otettiin oloneuvoskoirastatuksella eli ajatuksena oli, että treenataan jos huvittaa, mutta jos ei huvita kumpaakaan, niin sitten ei treenata. Åke voi olla "vain" seuraksi ja iloksi, ja toki kaikessa muussa normielämässä aktiivisesti mukana.

Åke on osoittautunut niin mahtavaksi treenikaveriksi, että eihän sitä malta olla treenaamatta. Voipi olla että meillä tulee myöhemmin kaikenlaisia haasteita ratkottavaksi, mutta tässä vaiheessa, kun vasta opetellaan asioita ja palkkaa tulee tiheästi, Åke on oivallinen treenikumppani. Ihan pikkupentuna siitä tosin jo huomasi, ettei sitä ole tehty rotunsa puolesta ihmisen kanssa työskentelyyn (vrt. paimenet). Mutta kun sen kanssa alkoi kertyä treenitunteja, se muuttui selvästi vastaanottavaisemmaksi kaikessa muussakin elämässä ja alkoi kunnella enemmän mitä mulla oli sille sanottavaa. Siitä tuli selvästi sille merkityksellisempää, eikä enää ollut niin suuri tarve upota omaan hajumaailmaan, kun tarjolla oli muutakin mielenkiintoista.

Sanoitko jotain?

Tällä hetkellä Åke on treeneissä hyvin motivoitunut, sille kelpaa nami- ja lelupalkka (vaikka syöminen ei noin muuten ole sen mielestä mitään muuta kuin hengissäpysymistä varten - mitä kelpiet eivät voi ymmärtää), se kestää hyvin toistoja ja se keskittyy hyvin. Sen kanssa voi treenata samanaikaisesti eri häiriöissä, kuten toisen koiran kanssa samalla kentällä samaan aikaan tai vaikkapa ärsyttävien varisten läheisyydessä, jotka koittavat pölliä treenikamoista namppoja. Se ei poikkea noista jutuista mitenkään jostain enemmän tokokoiraksi miellettävästä bortsusta tai kelpiestä - itse asiassa se on monessa jutussa tällä hetkellä parempi kuin jotkut mainittujen rotujen yksilöt. :) Mutta edelleen tiedostan sen, että ollaan aivan esikouluasteella, joten erot muuttuvat varmasti tässä matkan varrella.

Åke on pallomiehiä. :)
1-vuotias Åke on sporttimallia - painoa on 6,8 kiloa, eikä siinä ole
grammaakaan ylimääräistä.


Täytyy myöntää, että kohtuullisesti jännitti uuden rodun edustajan ottaminen. Vähän se meni sika säkissä -ostamisen puolelle, mutta mulla kävi aikamoinen tuuri, kun sain todellisen helmen. Tykkään Åkesta ihan sikana! :) Se on oikeasti tosi kiva koira ja tuottaa jokaiselle meistä (mulle, Kentsulle ja Ylvalle) iloa joka päivä. Eikä se elämä kolmen koiran kanssa ole ollut yhtään hankalaa. :)

Meidän lauma kasvoi tilapäisesti neljään koiraan vähän aikaa sitten, kun Rimma tuli meille hoitoon.

Åke, Rimma, Kentsu, Ylva

Siinä neljää koiraa taluttaessani sain itseni kiinni ajatuksesta, että "kyllähän näitä neljäkin menisi". What! Kahden koiran vankka kannattaja on hieman kääntänyt kelkkaansa. :) Rimma oli niin vaivaton hoitokoira, että laitetaan sen piikkiin toi ajatus. Mulle kylläkin satuttiin samoihin aikoihin tarjota mustaa kelpieurospentua, ja jos tilanne olisi toinen, niin olisin todellakin ottanut tarjouksen vastaan. Mutta siihen mä en nyt vaan pysty repeämään. Plus en kyllä ihan oikeasti kykenisi treenaamaan kolmea koiraa, eikä sitä pentua olisi voinnut (eikä halunnut) ottaa oloneuvosstatuksella.

Ihana Rimma - Kentsun lapsuudenystävä.

Kävimme Ylvan kanssa pyörähtämässä Helsingin seudun kennelpiirin piirinmestaruuksissa. Tuloksena oli yksilöhopeaa ja joukkuekultaa. Ylva oli ekassa kehässä huono. Se mokasi heti ruudun eteenmenon, joka on toiminut nyt tosi hyvin ja hyvällä itsevarmuudella (vaikka eihän Y sitä oikeasti _osaa_), enkä tiedä jäikö se sitä kaivelemaan vai miksi se oli niin huono ekassa kehässä. Lisäksi jokin haju sitä selvästi ällötti yhdessä kohtaa. Se myös mokasi zetan asennon (huonon mielentilan takia, koska muutenhan se ei niitä mokaa "ikinä") ja yhden kaukojenkin asennon (tässä sen ajatukset olivat osittain siinä hajussa). Kehässä ei ollut kummallakaan kovin kivaa. Siinä saikin kerätä itsensä ihan kunnolla toiseen kehään. Siellä Ylva olikin aivan erilainen, just niin kiva mitä se voi olla. Silloin kaikki sujuu helposti ja homma vaan rullaa omalla painollaan - pystyy vain nauttimaan joka hetkestä. Arvoitukseksi taas jäi, miten toi koira kykenee olemaan niin ääripäät samassa kisassa. Se on kyllä erikoinen tapaus, mutta jatkamme arvoituksen ratkaisemista.

PiirM2 ja joukkuekultaa Ylvalle, joka ei todellakaan
päästä mua helpolla.

Viime viikonloppuna mulla oli yökylässä mun siskon kaksostytöt, jotka tykkäävät puuhailla koirien kanssa kaikenlaista. Koiratkin ovat niiden vierailusta aina ihan fiiliksissä. Mehän tehtiin viime syksynä tyttöjen kanssa videon koirista (sheriffi Ketku ja kadonneen Kenin arvoitus - löytyy täältäkin), ja nyt ohjelmassa oli uuden videon tekeminen. Tällainen siitä tuli:



Ylva ja Åke kävivät hiljattain parilla yksärillä harjoittelemassa ilmaisua nose workiin. Nyt ilmoitin ne myös yhdelle neljän kerran etsintäkurssille. Molemmat saavat käydä siellä kahdesti. Kivaa tehdä välillä muutakin kuin tokoa, vaikka toko onkin meidän intohimo. Mutta on noi nenäjutut vaan niin kivoja, kun niissä koirat pääsevät enemmän itsenäisemmin hommiin. Katsotaan miten saadaan nw-treenejä vietyä eteenpäin ja saanko joskus aikaiseksi jopa päästä kisoihin asti. Ainakin se on nyt kivaa vastapainoa muulle tekemiselle ja uuden opiskelua.

Syksylle on siis tiedossa kivoja treenejä niin nose workin kuin tokonkin parissa. Toivottavasti myös säät suosivat pitkään. Pimeys on jo itsessään niin ahdistavaa, joten en todellakaan haluaisi sen lisäksi myös vesisadetta. Toivokaamme siis kaunista ja aurinkoista syksyä!

Kentsukin on saanut tehdä kotona nw-treenejä.

Ylva on nw-treeneistä ihan liekeissä. Kotitreeneissä on sen verran kierroksia,
että oppiminen jo vähän hidastuu, mutta muualla kierrokset pysyvät paremmin
kurissa.

Mun kolmen kopla.