Joulua!

Meidän joulukuu alkoi varsin onnettomuusalttiisti. Ensin Ylva liukastui hypätessään autosta alas, meni mustalla jäällä turvalleen, jonka seurauksena sen ylähuuleen tuli kunnon vekki ja yksi yläetuhampaista katkesi. Seuraavana päivänä olin koirien kanssa lenkillä, kun oli mun vuoro tutustua mustaan jäähän. Kaaduin, jonka seurauksena mun vasen ranne murtui.

Ylva on nyt yhtä hammasta köyhempi.

Ylvalta jouduttiin poistamaan hammas viime viikolla, sillä siinä oli ydin näkyvillä. Mulla on edelleen käsi kipsissä. Kipsi poistetaan loppiaisen jälkeen. Onneksi luutuminen on alkanut sujua hyvin, joten nyt voin tehdä jo paljonkin asioita auttavasti myös kipsatulla kädellä. Tosin eipä sillä saisi juur mitään kai tehdä. Alkuun oli kyllä melko hankalaa, kun käsi oli kipeä, eikä ollut vielä tottunut yksikätisyyteen. Mutta treenaamista se ei ole estänyt, vaikka onkin vähän hankaloittanut. Otan esimerkiksi yleensä noutokapulan koiralta vasemmalla kädellä, ja nyt kun olen ottanut sen oikealla kädellä, Kentsu luuli alkuun joka kerta, että olen antamassa sille namppaa, jolloin se tiputti iloisena kapulan. Nyt olen muutama päivä sitten pystynyt ottaa kapulan taas vasemmalla kädellä.

Toivottavasti namipalkkaus alkaisi myös sujua vasemmalla kädellä, koska oireita palkan suunnan muutoksesta on jo näkyvissä. Ihan käsittämättömän nopeasti molemmat koirat tajusivat, että palkka on nyt aina oikeassa taskussa ja tulee oikeasta kädestä, joten ne ovat myös alkaneet hakeutua sille suunnalle. Tämän seurauksena esimerkiksi Kentsun seuraaminen on jotain aivan kammottavaa, kun se yrittää kietoutua mun eteen palkan suuntaan, kun ei sen lyhyt kroppa vaan riitä siihen.




Olimme toissa viikonloppuna messarissa molempina päivinä. Tokonäytös sujui lauantaina hyvin, mutta sunnuntaina Ylva meni alussa hieman nihkeäksi. Jouduin ottamaan sen melko lennosta omaan osuuteensa (molemmat koirat olivat mukana näytöksessä), joten siinä ei ollut aikaa yrittää puuttua asiaan. Mutta tunsin heti, kun otin Ylvan vierelle, että nyt se on valahtanut omaan maailmaansa. Sehän yritti sitä yksissä näytöstreeneissä, mutta pääsin silloin kertomaan sille ettei se ole sallittua, eikä se ole sen jälkeen sitä yrittänyt tehdä. Tämä liittyy kierrosten nousemiseen, joka esiintyy Ylvalla omaan kuoreen vetäytymisenä. Niinpä Ylva teki liikkeestä istumisen, kun sen olisi pitänyt mennä maahan. Annoin sille kuitenkin toisen käskyn, jota se sitten noudatti.

Veikkaan että tähän saattoi vaikuttaa väsymys, sillä molempien koirien täytyi olla varmasti väsyneitä, vaikka ne eivät sitä muuten mitenkään näyttäneet. Olimme nimittäin lauantaina messarissa yhteensä 12 tuntia, ja viimeiset tunnit koirat joutuivat vieläpä hengailla koko ajan mukana, koska mun häkit menivät lukkojen taakse. Mulla oli siis niille häkit mukana, koska olimme paikalla jo aamupäivällä. Sain mahdollisuuden jättää häkit paikanpäälle yöksi ja valitsin mieluummin sen, kuin että olisin raahannut yksikätisenä kaksi koiraa, kaksi häkkiä ja muut tavarat illalla kotiin ja aamulla takaisin messariin. Niinpä jätin häkit sinne, mutta ne menivät suljettuun tilaan. Ja se tarkoitti sitä, että koirat joutuivat roikkumaan koko loppuillan mukana.



Tokonäytösten lisäksi Ylva oli molempina päivänä mukana Houkutusten Highwayssa, jossa kisattiin viiden koiran joukkueissa toista joukkuetta vastaan. Koirien tuli juosta houkutusten ohi eli lelujen, luiden ja muiden herkkujen.

Kentsulla puolestaan oli lauantaina illalla nollakoiran virka karsintakokeessa. Se ottikin siitä ilon irti, mm. puri ohjatun kapulaa, mitä ei ikinä tee... Tunnarin se nollasi, mutta se ei tullut ihan kovin suurena yllätyksenä mulle. Ilmassa on nimittäin ollut jo jonkin aikaa, että liikkeen kanssa tulee kohta vaikeuksia. Kentsu on siitä rehellinen koira, että jos sillä on jossain jotain ongelmia, se myös näyttää ne kisatilanteissakin. Se ei siis kuulu niihin koiriin, jotka tsemppaavat sellaisissa tilanteissa, vaan se näyttää kyllä ongelmansa, jos sellaisia on ilmassa. Siellä K oli kyllä hyvin tyytyväisen oloinen itseensä, vaikka mokasikin tunnarin. Mutta sen jälkeen se on selvästi tajunnut, ettei se ehkä olekaan toivottavaa, joten se on kokenut sen treeneissä nyt aika haasteellisena. Muuten K kipitti nollakoirana iloisena, eikä liukas matto vaivannut sitä paljoakaan, kun se oli päässyt tutustumaan alustaan.




Viime lauantaina me järkättiin videotsekkaus muutaman treenikaverin kanssa. Eli mentiin eka tekemään palkatta setit, jotka videoitiin. Sitten kokoonnuttiin meille tekemään avokadopastaa (syöminen on tietenkin olennaista näissä tapaamisissa) ja katsomaan videointeja. Kävimme jokaisen koiran jälkeen suorituksen läpi ja mietimme mihin juttuihin kannattaisi lähiaikoina panostaa. Tämä oli oikein hyödyllistä ja mielenkiintoista. Toteutetaan varmasti jatkossakin.

Ylva sai tehdä silloin elämänsä toisen kerran koko alokasluokan palkatta. Sehän on tehnyt muutaman liikkeen palkattomussettejä jonkin verran, mutta koko alokasluokan se on tehnyt nyt kahdesti palkatta läpi. Eka kerta oli marraskuun lopulla pöllötreeneissä Lahdessa ja toka oli nyt. Ylva ei ole ollut palkattomuudesta moksiskaan, joten en usko ettäkö ihan kamalasti teen koko ohjelmaa enää palkatta läpi, mutta palkttomuutta kyllä jatketaan sisällyttäen ohjelmaan jotain yllätyspalkkauskohtia.

Ylvan lauantainen palkattomuustreeni löytyy täältä. Ja jos jaksaa katsoa alokasluokkaa enemmänkin, niin eka palkattomuustreeni löytyy täältä.




Kentsukin kuvattiin, ja se löytyy täältä. OMG tuota sen seuraamista... :) Se siis tosiaankin yrittää rynniä mun eteen, koska on jo oppinut, että palkat löytyvät oikealta. Tohon on nyt tultava muutos. Onneksi vasen käsi toimii jo sen verran, että nyt on vaan pakko alkaa käyttää vasenta taskua, vaikka kipsikädellä onkin välillä vaikeuksia mahtua taskuun... Tunnarissa näkee hyvin, että vaikeeta on. Kaiken kaikkiaan Kentsulla on nyt muutenkin jotenkin ihan kamalan suuri tarve saada tehdä, joten se yliyrittää tosi paljon. Mä vähän luulen, että se on huomannut, ettei se enää ole ykköskoira, ja se varmasti vaikuttaa jonkin verran sen käytökseen. Kepa-setä haluaa niin hirveän paljon tokoilla, hassu pieni.


  



Ojangosta löytyy joulukuusi. :)


Nämä kuvat on otettu viime viikolla. Ei ole kovin talvista... Eiköhän silti päästä joulutunnelmaan. Otimme siihen jo varaslähtöä jokin aika sitten, kun mun siskon 6-vuotiaat kaksoset olivat mulla yökylässä. Tytöt olivat jo kirjoittaneet aikoja sitten joululahjatoivelistat joulupukille ja kysyivät, onko koirien toiveita listattu. Ei ollut, joten he saivat miettiä mitä koirat mahdollisesti toivovat joulupukilta. Niin syntyivät koirien toivelistat. Aika hyvin oli asiat mietitty ja koirat tuttuja tytöille. Kentsun viimeinen toive on aika liikkis. :) Ja niin totta. K rakastaa nyhjätä sylissä ja pussailla.






Hyvää joulua kaikille!




Kaukojumppaa

Kuvasin Ylvan kaukoja videolle, jotta näkisin vähän millä mallilla ne ovat. Kuvaukset toteutettiin tee-se-itse-tyylillä eli laitoin videokameran tuolin päälle ja siihen yksinään pyörimään.

Oon tehotreenannut kaukoja kotona tosi paljon, eikä olla ihan kamalan pitkälle vielä päästy... En tiedä kultaako aika muistot, mutta kyllä musta tuntuu, että sekatekniikan opettaminen on/oli paljon helpompaa kuin tämä takajalat paikallaan -tekniikka. Vaikka Ylva onkin tosi näppärä kropan käyttäjä, ja se hallitsee sen todella hyvin. Y tekeekin todella hyviä vaihtoja, kun pääsee tarjoamaan niitä itsekseen. Mutta kun toiminta pitäisi saada käskyn alaiseksi, eikä tarjoamisen... :)

Avoimen luokan vaihdot ovat pisimmällä, ja ne sujuvat kivasti. Mallinäyte löytyy täältä.

Muut vaihdot sujuvat pääsääntöisesti hyvin, jos ohjaan kädellä. Mutta kun siitä kädestä pitäisi päästä eroon. Ollaan päästykin siitä jo jossain määrin eroon, ja enemmistönä teemme vaihtoja niin, että en ohjaa kädellä (vaikka videolla käsiohjausta välillä näkyykin). Oon tehnyt mm. taka- ja sivupalkoilla. Yleensä teen yhtä asentovaihtoa kerrallaan, joten palkkaa tulee reippaaseen tahtiin. Olen joko maassa polvillani tai istun tuolilla tai seison Ylvan edessä.

Vielä Ylvalla on mielestäni liikaa palkan odotusta. Se haluaisi singota palkalle omin luvin (ja tekeekin sitä toisinaan) ja ajattelee ihan liikaa palkkaa. Eli haluan enemmän fokusta muhun ja asentoihin, eikä niin paljon palkkaan. Jatkamme siis harjoittelua... Muita kaukovaihtoja voi katsella täältä.


Kentsu tekee kaukot sekatekniikalla, Ylva takajalat paikoillaan.


Tiedossa kierrosten purkua

Vuoden tylsin kuukausi on kohta lusittu. Kuukauden katkaisi kivasti reissu Norjaan, tokon PM:iin. Koko reissu meinasi tosin peruuntua Finnairin lentoemäntien lakkouhan takia. Olikin aikamoiset kuviot selvitettävänä, kun juurikin meidän lento perjantaina puolenpäivän aikaan oli peruttu varmuuden vuoksi. Selvitimme, että Finski lentää Osloon aikaisin aamulla, mutta lennon vaihto ei tapahtunut ihan ongelmitta. Jouduimme välissä peruuttamaan hotellimmekin ekstrakuluja välttääksemme, ja kun saimme kuin saimmekin järjestettyä paikat aamulennolle, piti alkaa metsästää meidän hotellihuonetta takaisin. Onneksi kaikki lopulta järjestyi ja pääsimme reissuun. Mä onnistuin valitettavasti ajoittamaan kipeeksitulon juuri samaan ajankohtaan, ja niinpä lähdin reissuun lähes äänettömänä. Mutta eipä se estänyt kannustamasta suomalaisia, vaikka ääni olikin melkoisen raakkuva ja olematon.

Oli hienoa olla mukana kannustamassa ystäviä upeisiin tuloksiin! Kaikki suomalaiset tekivät ykköstuloksen, joukkue voitti kultaa ja yksilömitalejakin tuli Suomeen: kultaa Jessicalle & Macille ja hopeaa Oilille & Zipulle. Mahtavaa! Lämpimät onnittelut vielä kerran!




Treenihimo vain kasvoi, jos mahdollista, kuten aina tällaisten tapahtumien jälkeen. Ylvan kanssa ollaan aloitettu palkattomuuksien treenaus. Olen ottanut useammassa treenissä aina muutaman liikkeen palkatta, ja vielä ainakaan ei Ylvan toiminnassa ole mitään eroa. Veikkaan ettei se ole vielä ihan ymmärtänytkään, että palkkaa ei aina tule. Olen kuitenkin halunnut alkaa esitellä sille sitä vaihtoehtoa useammassa treenissä, jotta voisin nähdä mahdolliset ongelmakohdat. Vielä ei olla koko alokasluokkaa tehty palkatta, mutta alustavan suunnitelman mukaan testaan sitä ensi lauantaina, kun meillä on pöllöryhmän kokoontumisajot Lahdessa. Tosin voi olla, että haluankin käyttää meidän treeniajan muutaman liikkeen esittelyyn treenikavereille, jotta voitaisiin yhdessä miettiä miten viedä niitä eteenpäin. Katsotaan mihin päädyn.


  






Kokonaisuus on alkanut kuitenkin toimia aika kivasti. Toki kaikkien yksityiskohtien ylläpitäminen kokonaisuudessa on oma lukunsa, mutta sitähän se kokonaisuuden rakentaminen ja ylläpitäminen on – nyt ja jatkossa. Pidimme viime sunnuntaina taas tsekkauksen, ja Ylvan suorituksen löytää täältä. Tein alokasluokan kokonaisuudet ja bonuksena tasamaanoudon.

Voi argh, kun mä en saa seisomisia opetettua sellaisiksi mitä haluan ja mitä niiden pitäisi mielestäni ton ikäisellä aloittelijalla olla. Yhdellä treenitavalla tehtynä seisahdukset olivat hetken aikaa teräviä ja Y vähän jopa pakitti taaksepäin käskyn kuultuaan (mikä on siis toivottavaa tässä vaiheessa), mutta se ei enää toimi. Ainakaan aina. Siis kyllähän Y seisahtuu, mutta ei niin, miten haluan. No, ei auta kuin jatkaa kokeiluja ja treenailuja. On kyllä ollut käsittämättömän vaikeaa tämä.




























Olen lupautunut mukaan tottelevaisuusnäytökseen messariin Voittaja-näyttelyyn molempien koirien kanssa. Ei tainnutkaan olla ihan niin fiksu veto luvata mennä molemmilla… sillä Ylva ottaa siitä aikamoiset kierrokset. Kyllähän Kentsukin kuumuu (näytökset on aina nostattanut sitä), mutta sillä kierrokset ilmenevät puhtaasti vireen nousulla. Ylva taas yrittää passivoitua ja sulkeutua, kun sen kierrokset nousevat liikaa. Se siis yrittää kadota omaan kuplaansa, kyyhöttäisi vain tuijottaen tyhjyyteen, kun kaikkien muiden tekemiset on jotenkin niin siistiä. Ärsyttävää! Ja asia, johon on ihan p-a-k-k-o puuttua.

Samaa koomaa on esiintynyt muutaman kerran mm. noutojen aluissa. Ylvan mielestä noudot on todella kivoja. Kentsu siis nostaa vireen kattoon, kun se kuumuu. Ylva taas yrittää passivoitua, kun se kuumuu.

Onneksi meillä on vielä parit näytöstreenit tiedossa, ja mun osalta ne menevätkin varmaan lähinnä siihen, että saan kertoa pikkuneidille, että koomailu ei tosiaankaan käy. Työmaata on "hieman" edessä.





Messarissa tuleekin molemmille koirille täydet päivät, kun ne ovat lauantaina ja sunnuntaina näytöksessä. Lisäksi toinen niistä osallistuu myös toiseen ohjelmanumeroon (houkutusten highway) molempina päivinä. En ole vielä päättänyt kumpi saa mennä sinne juoksemaan. Olin ajatellut että Kentsu voisi osallistua lauantaina ja Ylva sunnuntaina, mutta pitää nyt katsoa, kun Kentsulle lankesi myös nollakoiran pesti lauantai-illalla maajoukkuekarsinnassa. Jospa saisin siitä vähän lisäbuustausta Kepa-sedän treeneihin. Se on ollut vähän hunningolla tämän syksyn ajan, ja se valitettavasti myös näkyy… Näytöstreenit nostattavat sitäkin iloisesti, joten nyt on pakko tehdä muut treenit todella ajatuksella, ettei K ole aivan hurlum hei -fiiliksissä.


 




Perhekuvat

Blogger ei antanut lisätä kuvia muokattuun tekstiin niille kohdille, joihin olisin halunnut, joten laitetaan tähän vielä erikseen kuvat Ylvasta äipän ja iskän kanssa.


äiti-Quinci ja isä-Fang

Isä ja tytär.

Ylva isä-pappa-Fangin kanssa.

Äiti ja tytär.

Quinci-äiti ja Ylva

MH-testissä Ruotsissa

Matkustimme lokakuun viimeisenä viikonloppuna Ruotsiin Ylvan kanssa. Seuraksi saimme velipoika Koodin ja Charloten. Kentsu jäi mun siskolle hoitoon. Se notkui alkuun ovenraossa ja olisi kovasti halunnut lähteä mukaan, mutta kun siskoni 6-vuotiaat kaksostytöt ottivat namipussin ja vinkkasivat Kentsulle, että voitaisiin tehdä vähän temppuja, K kääntyi kannoiltaan eikä taakseen katsonut. :) Namit kelpaa aina.


Kepa-setä ei päässyt tällä kertaa mukaan.

Ylvalle teki tosi hyvää päästä reissuun ilman Kentsua. Vaikka eipä Y mistään ole moksiskaan, mutta hyvä on silti välillä ottaa vähän irtiottoa sedästä.

Ylva ja Koodi aloittivat bileet heti, kun näkivät toisensa. Auto vain heilui, kun sisarukset aloittivat painin takaboksissa. Sama meno jatkui lähes koko matkan Turkuun asti. Käytimme koirat linnanpuistossa kävelyllä ennen laivalle menoa. Mulla ei ollut mitään käsitystä siitä, miten Ylva suhtautuisi laivan pissalaatikkoon – arvaus kylläkin. Kentsuhan ei sinne suostu pissaamaan, eikä suostunut aikoinaan Myrakaan. En enää viitsi edes viedä niitä laatikolle. Yleensä menen Turusta yli, joten laivamatka ei ole pitkä. Hyvin jaksavat pidättää, kun ovat saaneet ulkoilla satamassa ennen laivalle menoa.

Sekä Koodi että Ylva olivat vaivattomia matkakavereita. Hyttien siivoukset olivat laivaan päästyämme mennessä ja tullessa kesken, joten jouduimme odottamaan käytävällä hyttiin pääsyä. Kummallakaan ei ollut mitään vaikeuksia odotella ihmisjoukon keskellä. Mennessä yrittivät kylläkin jossain vaiheessa aloittaa taas painit. Menohaluja riitti, ja bileet jatkuivat hytissä. Niillä oli kyllä melkoisen nastaa. :)


Äly & Väläys vetävät välillä henkeä kesken hyttibileiden.

Kun jossain vaiheessa koirat alkoivat osoittaa rauhoittumisen merkkejä, jätimme ne hyttiin ja menimme syömään. Koirat olivat olleet (tietääksemme) tosi nätisti ruokailumme ajan. Käytimme koirat ruokailumme jälkeen kannella, ja siinä kävi miten arvasinkin, eli Ylva ei suostunut tekemään tarpeitaan laatikkoon. Paluumatkalla en viitsinyt vaivautua sen kanssa ollenkaan kannelle, kun tuskinpa olisi silloinkaan tehnyt.

Olimme aikaisin lauantaiaamuna Tukholmassa. Ajoimme suoraan Årstaan ja käytimme koiria aamukävelyllä. Näimme vielä yölevolla olevia kauriita. Ne tekivät vain noin viiden metrin pyrähdyksen meidät huomattuaan ja jäivät sen jälkeen paikoilleen seisoskelemaan, kun huomasivat ettei kukaan lähtenyt perään. Hassua miten lähellä Tukholman keskustaa näkee kauriita. Olen ennenkin törmännyt niihin Årstassa.

Kävelyn jälkeen herätimme Marian, jonka luokse olimme menossa yöksi. Hänellä on Ylvan ja Koodin vanhemmat, Fang & Quinci. Kasvattaja-Pia oli myös käymässä Tukholmassa ja Marialla yötä, joten näimme Piankin samalla.

Roudasimme kamat Marialle ja söimme rauhassa aamupalaa, kunnes oli aika lähteä liikenteeseen. Me poikkesimme Charloten kanssa Kungenskurvanissa Södra Djursjukhusetissa, jonne meille oli varattu aika matolääkitystä varten. Siltä matkasimme Stockholm Södra Brukshundklubbenille Ågerstaan. Kelpiekerho oli nimittäin järjestämässä siellä kelpietapaamista.


Ylva SSBK:n yhdellä treenikentällä - tai siis
kentän laidalla olleella pöydällä...

Osa porukasta treenasi rallytokoa ja freestyleä, mutta Charlotte ja minä treenasimme tokoa yhdessä (toisen) Marian & Lenkan kanssa. Treenien jälkeen olikin aika lounastaa. Noilla ruotsalaisilla palveluskoiraklubeilla on aina klubirakennukset keittiöineen, ja tuollakin oli köksä paikalla. Ruokailun jälkeen vuorossa oli leikkimielinen viisiottelu. Charlotte meni sillä aikaa katsomaan MH-testiä, sillä klubilla sattui olemaan myös kelpieiden MH. Mä osallistuin Ylvan kanssa viisiotteluun. Meidät jaettiin ryhmiin ja kilpailimme omia ryhmänjäseniä vastaan. Ryhmiä oli useampia, jotain 5-6. Meidän ryhmässä oli muistaakseni kolme kelpietä ja yksi bostoninterrieri. Ylvis-Pylvis yllätti voittamalla oman ryhmänsä.

Ohjelman päätyttyä lähdimme kaupan kautta Marialle. Illalla syötiin hyvin, eikä kauaa tarvinnut unta odotella.


Perhepotretti: äiti-Quinci (jolla tassussa haava ja siksi tassu paketissa),
poika-Koodi, tytär-Ylva ja isä-Fang (jolla taasen leikkaushaava
etujalassa ja sen takia suojana pusakka).

Ylva äidin ja isin kanssa.

Sunnuntaina oli aikainen herätys, mutta saimme silti yhden lisätunnin, koska kellon siirrettiin talviaikaan. Päivän ohjelmassa oli MH, jonka takia olimme siis Ruotsiin matkanneet. Pakkasimme kaikki kamat mukaan, koska tarkoitus oli lähteä MH:sta suoraan satamaan. Menimme ensin Årstan juna-asemalle, jolta Maria nappasi kyytiin Mican ja Gironin (Ylvan ja Koodin velipoika). Sitten ajelimme Fagerstaan, jonne oli reilu kahden tunnin ajo.

Ehdimme käydä kävelyllä porukan kanssa (Ylvan mielestä Gironin kanssa juokseminen oli huippukivaa) ja ottaa kuvia koirista ennen meidän koirien MH:n alkamista. Paikalla oli siis nyt Koodin ja Ylvan lisäksi vain Waros ja Giron. Järva (musta narttu) oli myös ilmoitettu, mutta sille oli tullut kennelyskä. Watt oli joutunut käymään testin aiemmin, koska sillä oli jotkut pelastuskoirakokeet edessä (jonka on myös nyt suorittanut). Ruotsissa kun ei saa kisata ennen kuin on suorittanut MH:n. Daisyn (mun toinen vaihtoehto nartuista) ei pitänytkään tulla, Wegasin omistaja oli töissä.


Koodi ja Ylva isäpappa-Fangin kanssa.

Koodi, Ylva, Fang

velipoika-Giron

Saataiskohan ryhmäkuva?

Näistä saatiin. Suomeen matkanneet lapset äidin ja isän kanssa.

velipoika-Waros

Sitten olikin aika mennä MH-testiin. Waros testattiin pennuista ekana. Sitten Giron, Koodi ja viimeisenä Ylva. Osittain sisarukset olivat hyvin samanlaisia, osittain erilaisia. Kaikki olivat sellaisia, etteivät jääneet miettimään tapahtunutta. Kun ne olivat todenneet asian, ne nollasivat tilanteen täysin. Ja tämä palautuminenhan on se tärkein juttu. Kyllähän ne säikähtää ja reagoida saavat, kunhan sitten myös palautuvat. Ja se tapahtui kyllä jokaisella WII-pennulla.


Ylva ja Fang (F on Kentsun velipuoli, ja niissä on paljon samaa).

Äiti ja iskä eli Quinci & Fang

Giron

Waros

Testin johtajana toimi meille tuttu Martti Keskinen, joka on testannut Kentsunkin. Testihän tehdään hyvin kaavamaisesti, samalla tavalla kaikille. Lomakkeeseen on merkitty valmiiksi erilaisia kuvauksia siitä, miten koira käyttäytyy. Ja niistä sitten ruksitaan se vaihtoehto, joka osuu kohdalleen oman koiran käytöksen mukaan.

Testissä katsotaan ensimmäisenä miten koira suhtautuu ihmisiin ja antaako se vieraan käsitellä sitä. Ylva oli asian suhteen hyvin välinpitämätön. ”Jos nyt kerran välttämättä haluat lääppiä, niin lääpi nyt sitten.” Kaikki sisarukset olivat sen suhteen samanlaisia, että ne eivät välttämättä itse ottaneet kontaktia vieraaseen, mutta heti kun ihminen aktivoitui koiraa kohtaan, niin sitten ne kyllä tervehtivät. Ylvalla tämä välinpitämättömyys taitaa olla kaikista vahvimpana. Sitä ei vieraat ihmiset kauheasti kiinnosta. Se kyllä hyväksyy käsittelyn, mutta ei ole itse aktiivisesti hakemassa huomiota. Ja tämä paistoi läpi kautta koko testin.

1. KONTAKT
a. Hälsning 3 - Accepterar kontakt utan att besvara. Drar sig inte undan.
b. Samarbete 3 - Följer med, men är inte engagerad i testledaren.
c. Hantering 3 - Accepterar hantering.


video

Lääppimisen jälkeen on leikkiminen. Leikkiosuus tehdään sillä tavalla, että olin aivan varma, ettei Y lähde siihen mukaan. Tyyli on sille vähän vieras + koska lisäksi leikki tehtiin isolla ja kovalla patukalla (joihin Y ei ole tottunut) ja vieraan ihmisen toimesta (jotka Y:tä eivät kiinnosta), niin tiesin jo, ettei se tule asiasta syttymään. Kyllä se vähän kiinnostui heti jos patukkaa liikutti enemmän saaliilla, mutta ei se halunnut taistella. Ei noin tehtynä. Jokainen, joka tietää ja tuntee Ylvan, tietää sen leikkivän ja taistelevan todella hyvin. Tossakin se olisi varmasti alkanut leikkiä, jos mä olisin saanut toimia toisin. Mutta noudatimme tietenkin testiin kuuluvaa kaavaa.

2. LEK 1
a. Leklust 3 - Startar långsamt, blir aktiv, leker.
b. Gripande 2 - Griper inte, nosar bara på föremålet.
c. Dragkamp 1 - Griper inte.

video

Seuraavana on vuorossa viehe eli rätti lähtee koneellisesti mutkitellen poispäin koirasta. Ylva kiinnostui heti sen nähtyään, nousi takajaloilleen katsomaan ja kun sen sai päästää irti, se lähti vieheen perään. Se juoksi sen perässä lähes loppuun asti. Pari metriä ennen pysähtynyttä viehettä Y pysähtyi. Oli ehkä jo tajunnut, ettei se ollutkaan mikään kovin kummoinen juttu. Sitten kun tämä toistettiin, Y ei enää lähtenyt perään. Tää kuvaa just niin Ylvaa: se oli jo nähnyt mistä on kyse, joten mitäpä sitä enää vaivautumaan. :) Testaajakin mainitsi asiasta, että tämä on jo kertaalleen tehty, joten mitäpä sitä uudestaan lähtemään tilannetta tsekkaamaan.

3.a. FÖRFÖLJANDE
1. kerralla 3 - Startar eller springer långsamt. Kan öka farten. Fullföljer.
2. kerralla 1 - Startar inte.

3.b. GRIPANDE
molemmilla toistoilla 1 - Nonchalerar föremålet. Alt. springer inte fram.


video

Tämän jälkeen oli kolmen minuutin passiivisuus. Eli seisoin hiljaa ja passiivisena metsässä kolme minuuttia Y hihnassa vieressä ja katsottiin mitä tapahtuu. No eipä siinä kauheasti tapahtunut. Y nuuskutteli vähän ympärilleen ja oli sitten vaan aloillaan.

4. AKTIVITET 3 - Är uppmärksam och i huvudsak lugn. Enstaka aktivitetshöjningar.

video

Sitten oli etämaalimiehen vuoro, joka siis esiintyy syvemmällä metsässä ensin viitta päällä (nousee sieltä aina pystyyn), sitten heittelee lelua ja menee piiloon. Ylva katseli sitä kiinnostuneena, mutta kun se päästettiin irti, niin ei se sen luokse mennyt. Sen mä olisin pystynyt jo etukäteen sanomaan. Sillä kun ei ole tarvetta mennä vieraiden luo (ja lisäksi sitä on aina kielletty menemästä). Maalimieshän alkaa välillä leikkiä, siis kutsua koiraa ja heilutella lelua. Tässä kohtaa oli Martti kuulemma sanonut, että olisi halunnut maalimiehen olevan aktiivisempi. Ylvaa ei olis voinut vähempää kiinnostaa koko äijä. :) Mutta sitten kun menimme ajan täytyttyä käymään siellä ja kutsuttiin Y luokse, niin se tuli muina naisina paikalle ja moikkasi miehet. Tässä tuli taas esille se, että oma-aloitteisesti sitä ei kiinnosta tervehtiä, mutta kun sitä kohtaan ollaan aktiivisia ja kutsutaan luo, niin sille on ihan ok tervehtiä.

5. AVST. LEK
a. Intresse 3 - Intresserad, följer figuranten utan avbrott.
b. Hot/agg. 1 - Visar inga hotbeteenden.
c. Nyfikenhet 1 - Går inte fram till figuranten inom tid.
d. Leklust 1 - Visar inget intresse.
e. Samarbete 1 - Visar inget intresse.

video

Seuraavaksi oli vuorossa "pelottelut" eli ensin haalari ja sitten räminätesti. Ohjeeksi tuli kävellä tiettyä reittiä, koira melko lyhyessä hihnassa. Heti kun "säikäytys" tehdään, mun pitää pysähtyä ja päästää hihnasta irti, jotta koiralla on mahdollisuus paeta ja väistää. Tässä katsotaan mm. sitä, kuinka pitkälle koira väistää ja kääntääkö se katsettaan väistettävästi asiasta.

Olin etukäteen ajatellut, että näissä voisi Ylvalle tulla joitain vou-vou-vou-vou-huutoja. Varsinkin kun sillä on ollut vähän mörköikää (joka tosin on selvästi menossa poispäin). Mutta sellaista ei tullut (ainoastaan lopun kummituksissa aluksi). Kun haalari nostettiin edestämme ylös, Ylva väisti metrin kaksi sivuun, eikä kääntänyt katsettaan siitä. Sitten se siirtyi haalarin toiselle puolelle ihmettelemään asiaa, ja silloin se taisi kerran haukahtaa, mutta sitä ei laskettu miksikään uhkailuksi tms. (kun se oli niin olematon yksittäinen haukahdus). Ylva tuli katsomaan haalaria, kun mä olin haalarin luona kyykyssä (ensin mennään puoliväliin, sitten haalarin luo ja sitten kyykkyyn).

Tämän jälkeen kävellään kahdesti haalarin ohi eestaas. Siinä siis katsotaan, että jäikö koiralle jotain muistiin, väistääkö se sitä vielä jne. Näissä Y oli aina ihan cool, kun se oli todennut tilanteen. Se esimerkiksi tuli takaisin haalarin jalkovälistä. :) Eli ei paljoa painanut yksi haalari enää siinä vaiheessa.

6. ÖVERRASKN.
a. Rädsla 3 - Gör undanmanöver utan att vända bort blicken.
b. Hot/agg. 1 - Visar inga hotbeteenden.
c. Nyfikenhet 2 - Går fram när föraren sitter på huk och talar till overallen samt lockar på hunden.
d. Kvarstående rädsla 1 - Ingen tempoförändring eller undanmanöver.
e. Kvarstående intresse 1 - Visar inget intresse.


video

Sitten oli räminätesti, joka tehtiin niin, että räminä tuli vähän takaapäin. Se taisikin olla pahempi juttu kuin edestäpäin tullut haalari, sillä tässä Y selvästi teki pienen paon. Ei tosin kovinkaan ”tosissaan”. Juoksi siis jonkin matkaa eteenpäin, ennen kuin kääntyi katsomaan mitä tapahtui. Räminäjuttua se meni katsomaan nopeammin kuin haalaria, silloin kun mä olin puolivälissä sitä. Sen jälkeen se taas nollasi tilanteen täysin.

7. LJUDKÄNSL.
a. Rädsla 5 - Flyr mer än 5 meter.
b. Nyfikenhet 4 - Går fram till skramlet när föraren gått halva avståndet.
c. Kvarstående rädsla 1 - Ingen tempoförändring eller undanmanöver.
d. Kvarstående intresse 1 - Visar inget intresse.

video

Sitten oli kummitusten vuoro, jotka on mun mielestä pelottavia. :) Ne saivat vou-vou-vou-haukut osakseen. Tässä Y meni lopussa itse melko pian katsomaan kummitukset. Ja sen jälkeen se oli taas tilanteen suhteen ihan sujut. Jännä, että tässä se halusi käydä ne oma-aloitteisesti tsekkaamassa. Mutta ehkä se ei ollut tajunnut, että ne on ihmisiä ja sen piti sen takia käydä katsomassa. Koska siinä etämaalimiesjutussa se tiesi varmasti koko ajan, että siellä oli ihminen, jonka takia sillä ei ollut tarvetta mennä tsekkaamaan sitä.

8. SPÖKEN
a. Hot/agg. 2 - Visar enstaka hotbeteenden.
b. Kontroll 3 - Kontrollerar och/eller handlar mot söpkena. Långa avbrott. Ex. halva sträckan båda spökena eller ett spöke hela sträckan.
c. Rädsla 4 - Uppehåller sig i huvudsak bakom föraren. Växlar mellan flyktstart och kontroll.
d. Nyfikenhet 5 - Går fram till fig. utan hjälp.
e. Kontakt 4 - Tar själv kontakt med figuranten.


video

Lopussa oli taas leikkimistä samaan tapaan kuin alussa, eikä Y tietenkään halunnut moiseen osallistua.

LEK 2
a. Leklust 3 - Startar långsamt, blir aktiv, leker.
b. Gripande 2 - Griper inte, nosar bara på föremålet.


Koska Y ei halunnut leikkiä niiden typerällä patukalla, sain leikittää sitä omalla lelulla. Oman lelun käyttö on sallittua tässä osuudessa, koska silloin tehdään myös ampuminen. Eli ensin niin, että ohjaaja leikittää koiraa ja ammutaan (koiran piti olla naama kohti ampumisesta tulevaa ääntä). Sitten ammuttiin vielä uudestaan niin, että koira oli hihnassa ja seistiin passiivisena paikoillaan.

Mä en jotenkin tainnut osata leikittää Ylvaa ihan samalla tavalla kuin yleensä ja onnistuin vieläpä tallomaan sen varpaatkin kesken kaiken. Mutta kyllähän Y siis siinä silti leikki, vaikka ei ihan samalla intensiteetillä kuin yleensä (kaikesta säätämisestä johtuen). Leikittämisen jälkeen koira laitettiin taas hihnaan ja seistiin vain paikoillaan, kun ammuttiin uudestaan.

Ylva on kuullut pariin otteeseen ampumista pk-kisoissa, mutta niissä ampuminen on ihan onnettoman pieni tussahdus, eikä Y reagoinut niihin millään tavalla. Toki pk-SM:ssä oli ampumista paljon enemmän, kun neljällä kentällä pyöri tottikset samanaikaisesti. Mutta Ylvaa ei siis silloin ampuminen yhtään liikauttanut. Tuolla oli käytössä vähän järeämmät aseet, joten ampumisääni oli oikeasti kova! Ja Y kyllä selvästi kuuli sen. Ei se sitä pelännyt, mutta reagoi kuitenkin. Tuomarin mukaan se vain yllättyi asiasta.

10. SKOTT 1 - Visar ingen berördhet. Snabb kontroll och sedan helt oberörd.

video

Känd mentalstatus. :)



Charloten kanssa naurettiin jälkikäteen, että meillä on arvioiden mukaan näköjään laamat. Jos nimittäin lukee vain noita arvioita, niin saisi kyllä helposti aika kamalan kuvan. "Koira ei ole kiinnostunut maalimiehestä, koira ei kiinnostu lelusta..." jne. Oikeat helmet. :) Mutta totuushan on jotain ihan muuta. Niitä ei kauheasti kiinnosta vieraat ihmiset, eikä ne hätkähdä ihan pikkujutuista. Meidän hienot WII-pennut!


Testin jälkeen kävimme taas kävelyllä. Pojat tulivat hyvin toimeen keskenään. Koodi on vielä selvästi porukan viattomin pikkupoika. :) Ylvan mielestä oli aivan mahtavaa saada juosta poikien kanssa sänkipellolla.

Sitten olikin jo aika lähteä kotiinpäin. Hyvin pysyttiin aikataulussa, mutta luppoaikaa ei kyllä jäänyt. Pysähdyimme taas Årstaan pissattamaan koirat ja siitä satamaan, jossa olimme kymmenen minuuttia ennen viimeistä saapumisaikaa.

Tällä kertaa ei hyttibileitä järjestetty. Kun pääsimme hyttiin, koirat olivat melkoisen poikki. Ne jäivät tyytyväisinä nukkumaan, kun me lähdimme syömään. Aika pian oli itsekin valmista kauraa untenmaille.

Kiva reissu! Oli kiva nähdä sukulaiskoiria omistajineen ja hienoa, kun kaikkien MH meni hyvin. Kiitos Challe & Koodi seurasta!


ps. Yhdellä MH-testaajalla oli siellä koirat mukana ja kävi ilmi, että sen kelpie oli Myran sisko! Se taitaakin olla ainoa U-pentueesta hengissä oleva. Harmi vaan, että tajusin asian sen verran myöhään, että en ehtinyt mennä pussailemaan ja paijailemaan sitä (josta se olisi ollut varmaan todella riemuissaan, jos oli yhtään Myraan tullut :)). Meidän nimittäin piti lähteä, kun testi oli vielä kesken, ja se testaaja oli tietenkin siellä testissä.

Etiäpäin!

Olemme jatkaneet elämää suht normaaliin tapaan. Yritän unohtaa koko kasvaimen ja toivoa, ettei se uusiudu. Kentsu voi kuitenkin hyvin, ja se on nyt pääasia. Ei sen piinaaminen silti tähän vielä päättynyt. Siltä poistettiin kaksi etuhammasta (I3) reilu viikko sitten. Toinen heilui, ja siihen oli muodostunut ientasku ja tulehduspesäke. Toinen ei ollut vielä ihan samassa kunnossa, mutta sillä olisi ollut sama kohtalo. Niinpä se poistettiin ennaltaehkäisevästi.


Kovan onnen soturi.


Nyt Kentsu on parin viikon ajan lelukiellossa. Pehmeitä leluja se saa kyllä käsitellä, joten karvapallo saa luvan kanssa joka päivä kyytiä. Mutta kovia palloja ja vastaavia ei saa käsitellä, joten kaikki treenaaminen tapahtuu namipalkkauksella. Ne ovat siinä mielessä turvallinen vaihtoehto, koska Kentsuhan nielaisee kaiken kokonaisena pureksimatta. Eri asia on, kuinka terveellistä on tuollainen nieleminen, mutta sellainen K on aina ollut. Noutoja yms. ei tietenkään myöskään tehdä, joten melko rajoittunutta meidän treenaaminen tällä hetkellä on.




Kentsu itse on sitä mieltä, että suussa ei ole mitään vikaa. Se oli leikkauspäivän illalla melko surkeana, mutta seuraavasta päivästä lähtien se on ollut mielestään aivan kunnossa. Olen saanut kieltää useammin kuin kierran yhteiset lelujen vedot Ylvan kanssa.

Alkuun K sai mössöruokaa, mutta nyt ollaan hiljalleen siirtymässä kiinteämpään ruokaan. Ensi viikolla on ienkontrolli, jonka jälkeen saadaan toivon mukaan siirtyä takaisin normielämään suun käytön suhteen. Onneksi kyseessä oli etuhampaat, eikä sivuhampaat. Poistokohdat tuntuvat paranevan nopeasti.






Kentsu on saanut treenailla pikkujuttuja. Taisin jo useampaan otteeseen sanoa, ettei sen kanssa voi enää kauaa jatkaa humppalinjalla – ja se raja on nyt ylitetty. Kentsu on nostanut kierroksiaan ja on sitä mieltä, ettei ole niin nokonuukaa kuinka tarkkaan näitä asioita tekee. Se ottaa kyllä valtuudet käsiinsä todella nopeasti, kun ei ole itse tarkkana. Niinpä lisäsin palkattomuuksia sen treeneihin, jotta hra pysyisi jossain kuosissa. Sitä ei suinkaan kuumenna se, ettei se saa palkkaa, vaan nimenomaan se, kun se saa sitä vähän liikaakin. Ja siihen liikaan palkkaamiseen tulee sorruttua silloin, kun ”tekee vain vähän jotakin”, ilman todellista määränpäätä, vaikka kyseiselle treenille olisikin suunnitelma tehtynä. Tarttis ryhdistäytyä. Katselin jo kisakalenteria loppuvuodelle, mutta ei oikein ole tarjolla mitään kisoja silloin, kun mulla olisi vapaa viikonloppu. Kisatähtäin pitäisi mutkin kurissa palkkailun suhteen. Katsellaan mitä saan aikaiseksi suunniteltua Kentsun kanssa.


...viikko sitten.
Pimenevä metsä...
                                                 

Olen pari kertaa kokeillut videoiden editoimista, ja jonkinasteinen alkeiseditointi sujuu. Joskin heti ekaa edintointia tehdessäni onnistuin kylläkin lisäämään videon loppuun viisi minuuttia tyhjää tilaa. En vieläkään ymmärrä mistä se siihen tuli. :) Eli itse video kestää noin viisi minuuttia, vaikka onkin kymmenen minuutin pituinen.
Se löytyy täältä. Se on kuvattu syyskuun alkupuolella – ekat Kentsun treenit kasvaimen poiston jälkeen. K oli ollut kaksi viikkoa levossa ja hihnaliikunnalla, ja tuona viikonloppuna oli lupa palata normielämään. Teinkin sitten evl-tsekkauksen. Osa liikkeistä on tehty palkatta, osasta K sai palkkaa. Olimme tosi epätasaisella nurmikolla, jolla oli vaikea liikkua (seuraaminen oli hankalaa, mutta oli se kyllä Kentsun osalta muutenkin hieman lennokasta…). Ruudun sijoitimme tarkoituksella mäkeen niin, että koira ei merkiltä lähtiessään nähnyt ruutua. Sen piti juosta pidemmälle ennen kuin näki ruudun. Kentsunkin juoksusta näkee hyvin, milloin se bongaa ruudun. Ohjatun kapulat laitoimme ruudun taakse (se ei oikein näy videolta). Kepa-sedällä oli hauskaa, kun pääsi taas hommiin - ja hieman huoleton asenne. :)



























Ylvankin treenejä kuvattiin samaan aikaan kuin Kentsun, ja ne löytyvät täältä ja täältä. Ekassa testailtiin vähän alokasluokan liikkeitä, paloina. Ja samalla kävi ilmi asia, jonka olin kyllä tiennytkin – liikkeiden alut (ja loput) ovat jääneet treenaamatta. Esimerkiksi seuraamaan lähtö: olen kyllä tehnyt lähtöjä, mutta omaan tahtiin ja usein keskellä seuraamista eli pysähdyksen jälkeen lähtenyt seurauttamaan perusasennosta. Usein nappaan Ylvan mukaan lennosta. Nyt kun teimme liikkurin kanssa ja niin, että mukana oli kaikki alkulöpinät (onko ohjaaja valmis, liikkeelle mars) pienine viiveineen, niin kas kummaa (not), tämä olikin Ylvalle aivan uusi tilanne. Niitä sitten alettiin treenailla, ja muun muassa siitä näkyy jotain videomateriaalia toisella videolla. Päädyin lopulta tekemään lähtöjä vähän eri tavalla, mitä videolla näkyy, enemmän aktiivisuutta Ylvan puolelta hakien. Mutta kun tämä otettiin mukaan treenaukseen, homma edistyi, eikä se ole enää Ylvalle outo tilanne.
























Viime sunnuntaina testattiin sitten ensimmäisen kerran alokasluokan liikkeet kokonaisina liikkeinä ja se myös videoitiin. Olen tehnyt alo-liikkeitä aiemmin vain paloissa. Luoksetuloa ollaan toki otettu joitakin kertoja kokonaisena, alusta loppuun. Samoin seuraamista ollaan tehty joitakin kertoja käskytettynä. Hihnassa seuraaminen oli tehty kerran aiemmin, ja sen kyllä huomaa, että tilanne on sekä mulle että Ylvalle outo. Jääviä en ollut vielä kertaakaan tehnyt kokonaisina, mutta päätin nyt kokeilla miten ne sujuu. Jos tulisi ongelmia, niin auttaisin.


Luukissa viime lauantaina.


Mitään yllätyksiä ei tullut esille. Tiesin jo etukäteen mitkä liikkeet ovat meillä vielä eniten kesken. Liikkeestä seisominen ja hypyn jälkeinen elämä ovat sellaisia. En ole ihan tyytyväinen seisomisen edistymiseen. Tietyllä tavalla tehtynä Ylva tekee seisahduksen hyvin ja terävästi, mutta homma ei ole edistynyt ihan niin kuin toivoisin. Haluan hakea nuorelta koiralta moniin juttuihin ylityöskentelyä, ja sitä haluaisin myös seisahdukseen. Olen hakenut ylityöskentelyä myös mm. seuraamisessa vasemmalle käännöksiin, ja sen näkee hyvin seuraamisessa, kun Y työskentelee melkeinpä ylihuolellisesti käännöksissä ja saattaa sen yhteydessä hetkeksi jäädä. Nyt pitää miettiä miten jatkan liikkeestä seisomisen työstämistä eteenpäin. Tai no mietintää ja kokeiluja on meneillään koko ajan, ehkä sieltä vielä löytyy toimivin ratkaisu.






Hyvin näkee myös sen, että juttuja on tehty paloissa. Esimerkiksi hypyssä Ylva osaa kyllä irrota esteelle ja hypätä ja seisahtuakin, mutta sillä ei ole vielä minkäänlaista mielikuvaa siitä, että juttu voisi sen jälkeen jatkua mun paluun muodossa. Sen ajatus on siinä vaiheessa jo palkassa. Usein se itse asiassa seisahtuukin selkä muhun päin, josta huomaa, että se odottaa vain lentävää palloa, eikä sen mielessä käykään sellainen ajatus, että homma voisi jatkua. Eikä voikaan käydä, kun emme ole vielä yhdistäneet palasia. :)

Seisomassa pysyminen erikseen tehtynä toimii kyllä. Näitä paloja ei vielä olla vain yhdistetty. Aion vielä vahvistaa paloja jonkin verran, ennen kuin jatkan yhdistelyä. Mutta hiljalleen aletaan olla siinä vaiheessa, että Ylvalle pitäisi esitellä enemmän liikekokonaisuuksia ja päästä tekemään vähän palkattomuuttakin.






Video Ylvan alokasluokan kokonaisuustestauksesta löytyy täältä. Se kuvattiin meidän ns. tsekkauksessa. Eli olemme jo pitemmän aikaan tehneet treenikavereiden kanssa niin, että teemme kukin kerrallaan evl:n palkatta läpi ja kaikki muut kirjaavat ylös huomiota. Kaikki hyvät ja huonot asiat kirjataan. Tämä on ollut tosi avartavaa ja mielenkiintoista sekä hyvä treenitilanne muutenkin, kun ympärillä pyörii useampi ihminen tuijottamassa ja tilanne myös kestää aika kauan, kun liikkeiden väleissä kirjataan huomioita ylös. Kun kaikki ovat tehneet osuutensa, menemme jonnekin kahville ja purkamaan muistiinpanot jokaisen koirakon osalta läpi.



     



Mulla on meneillään nyt "koiranvaihdos", joten Kentsu ei enää osallistunut tähän tsekkaukseen, vaan nyt oli Ylvan vuoro. Kun kaikki muut tekivät evl:n palkatta, me tehtiin alokasluokka palkaten. Mutta siis ensimmäisen kerran kokonaisina liikkeinä. Jessica ei tällä kertaa päässyt mukaan, joten meillä on vielä toinen tsekkaus tälle syksylle sovittuna, niin että hänkin pääsee osallistumaan. Se on reilun kuukauden päästä. Onkin kiva nähdä miten olen saanut asioita vietyä tässä välissä eteenpäin.





Kaikkien liikkeiden analysoinnin lisäksi jokainen sanoo muutamalla lauseella jotain yleisvaikutelmasta. Tällaisia asioita nousi Ylvasta esille:

  • Hyvä kokonaisuus. Vakaa. Siisti mutta tyytyväisen oloinen koiranalku! Napakka.
  • Hyvä osaaminen ja asenne. Vain hienosäätöjuttuja.
  • Hieno harmoninen yleisvaikutelma! Jotkut asiat niin hyvin opetettu, et tekee vähän yli. Kaikkia kisamaisuuksia ei vielä osaa. Ohjaaja ei oikein luota koiraan kaikessa.
  • Tosi kivalla mallilla. Antaa iloisen ja pirteä vaikutelman.

Hyvä Ylvis! Töitä on vielä paljon edessä, mutta kivasti on saatu jo monia asioita hyvälle alulle. Tästä on hyvä jatkaa. Seuraavana etappina on tosiaan meidän toinen alo-tsekkaus marraskuun loppupuolella.





Sitä ennen meillä on edessä matka Ruotsiin, MH-testiin, jonne lähdemme Charloten ja Koodin kanssa viikon kuluttua. Ihan kaikki WII-pentueesta ei valitettavasti pääse paikalle, mutta testiin on tulossa useampia Ylvan ja Koodin sisaruksia. Tosi kiva päästä näkemään niitä!

Sinällänsä just nyt on vähän hölmö ajankohta lähteä MH-testiin, kun Ylvalla on ensimmäisen kerran elämässään pientä mörköiän tapaista, jota sillä ei ollut edes pentuna. Liittyy selvästi ikään ja varmaan myös pimeydellä on asian kanssa jotain tekemistä. Ei mörköily mitään pahaa ole, mutta selvästi Y reagoi joihinkin juttuihin, mihin ei ole ennen reagoinut. Saas nähdä miten se reagoi sitten MH:ssa, jossa on ihan oikeita kummituksia. :)




ps. Ulkoilutin viime viikonloppuna koirien kanssa myös kameraa, ja nämä kuvat ovat siitä tulosta. Kuvia on vielä vaikka kuinka paljon - joskin kuvausaihe on aina sama - koirat edestä ja takaa, istuu ja makaa... Mutta ehkä saan aikaiseksi kirjattua kohta toisen postauksen, kun olisi ainakin tuoreita syyskuvia kuvitukseksi. :) Pitää ainakin raportoida sitten meidän MH-testistä ja Ruotsin matkasta.




Ylva, Joku ja Kentsu viime sunnuntaina, kun kävimme tsekkauksen
ja sen analysoinnin jälkeen lenkillä.

Kamut