Ylva

 Tässä se nyt sitten on: Ylva.





Kuvissa Ylvalla on ikää viisi viikkoa ja muutama päivä päälle.

Kävimme Charlotten kanssa Ruotsissa pentuja katsomassa nyt viikolla. Lensimme sinne tiistaina töiden jälkeen ja paluu oli keskiviikkoillalla. Niinpä ehdimme tutustua pentuihin tiistai-illan ja keskiviikon aamupäivän ajan.





Pentue oli todella tasainen! Pennuista olisi voinut ottaa minkä tahansa. Mä tarkkailin kahta narttua, ja niissä ei ollut oikeastaan mitään (huomattavaa) eroa. Kumman vaan olisi voinut ottaa. Päädyin lopulta tähän, jolla on näissä kuvissa punainen panta.





Ylva on ensimmäinen koira, jolla on ollut nimi valmiina jo paljon ennen syntymää. Mulla (ja jo lapsuudenkodissa) on aina ollut koirilla kutsumanimenä osa virallisesta nimestä. Alkuun se oli varmaan sattumaa, sitten siitä on tullut tapa. Ruotsissa on myös tapana kutsua koiraa virallisella nimellä. Kaikki eivät toki tätä noudata, mutta kasvattaja-Pia toivoo näin, ja mullehan se sopii.

Tämän pentueenhan piti toteutua vasta ensi vuoden puolella, jolloin se olisi ollut Y-pentue. Halusin pennulle ehdottomasti ruotsalaisen nimen, enkä keksinyt nartulle muuta y:llä alkavaa nimeä kuin Ylva. Sitten Osca jäikin tyhjäksi ja pentue tulisikin olemaan X-pentue, aakkosissa yksi siis aiemmin. Vitsailimme silloin ystävien kanssa, että sitten Ylva on Xylva. :) Vanhemmat päättivätkin sitten toisin, joten rakkauslapset syntyivät jo nyt, jolloin niistä tuli W-pentue. Wylvaa ei kuitenkaan ollut tiedossa. :)

Yksi nimivaihtoehto oli Wilda, josta pidän todella paljon. Mutta Ruotsissa on paljon Wildoja, myös Cefeus-kennelistä löytyy muutama. Niinpä päätin, ettei pennusta tule Wildaa, vaikka se onkin Suomessa harvinaisempi nimi. Olimme puhuneet ystäviemme kanssa niin pitkään Ylvasta, että se sai sitten pitää nimensä. Piti vain keksiä sille W:llä alkava etuliite. Vaihtoehtoja oli useampia, mutta päädyin Pian ja Marian ehdotukseen: Wonderful Ylva. Se nimi on "kunnioituksenosoitus" ihanalle Myralle, joka oli Underbara Myra. Eli pennun virallinen nimi tulee olemaan Cefeus Wonderful Ylva II.



2,5 viikkoa ja sitten Ylva on täällä. Jännää!


Quinci-mamma ja osa pennuista.

Keskimmäinen pentu tulee myös Suomeen. Huippukivaa, että Ylvan veli tulee Suomeen.

Suomeen matkaajat. Ne muuten tuntuivat hengailevan aika paljon yhdessä. :)

Ylva oli aika kova juoksemaan jo viiden viikon ikäisenä. Nyt kun se pääsee treenaamaan vielä vajaan kolmen viikon ajan päivittäin, niin saatan olla pikkaisen pulassa tämän energiakimpun kanssa, kun se kotiutuu... :)

Ylva on sukua sekä Myralle että Kentsulle. Sen isä on Kentsun velipuoli ja isänäiti on Myran isosisko. Mielenkiintoista nähdä kumpaa Ylva tulee enemmän muistuttamaan. M ja K kun olivat keskenään aika erilaisia. 


Väsy iski rannalla juoksentelun jälkeen. Kun pentuja alkoi väsyttää, ne pyrkivät syliin.

Pennut hyödynsivät heti sen lyhyen hetken, kun äiti oli paikoillaan.

Ylva nukkuu vasemmassa ylänurkassa.


Pentu, joka nojaa toisen selkään, on toinen tyttöehdokas. Se tulee muuttamaan Skåneen.

Ylva vasemmassa ylänurkassa.


Ontumista ja hoitoja

Näin Tanskassa Kentsun siskon, Ginnyn, jonka olemme nähneet viimeksi kesällä 2006 kelpieleirillä ja MH-testissä. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa Ginnyä ja Susannea. Ginnyssä oli samoja ilmeitä ja liikkeitä kuin Kentsussakin. Korvat ovat tosin vähän suuremmat :), mutta hyvin paljon niissä oli samaa näköä.


Kentsun Ginny-sisko Tanskasta.


Kentsu ja Ginny

Olen liikuttanut Kentsua ihan surutta meidän reissun jälkeen. Ajatuksena oli saada kaivettua mahdollinen ontuminen esille, ja onnistuihan se. Edelleen se on hyvin epämääräistä. Helpoiten se tulee esille illalla, kun olemme palanneet päivän/illan menoista ja Kentsu on jonkin aikaa levännyt ja nousee sen jälkeen ylös. Se ei ole jokapäiväistä, mutta on esiintynyt sen verran usein, että voi olla varma siitä ettei koira ole täysin kunnossa.

Eilen Kentsulla oli akupunktioaika, ja sillä olikin rintaranka aivan jumissa. Kentsu reagoi todella voimakkaasti, kun sitä aluetta tunnusteltiin. Lisäksi oikeassa lavassa oli triggerpiste. Ja Kentsuhan on siis ontunut nimenomaan oikeaa etujalkaa. Vaikea sanoa kumpi on seurausta kummasta ja onko kyseessä edes syy-seuraus-suhde. Neulat elivät aivan omaa elämäänsä Kentsussa - eivät ole aikoihin heiluneet niin hurjasti kuin eilen. Jumikohdat selvästi pehmenivät hoidossa ja triggerpistekin pieneni, mutta ei kadonnut täysin. Mutta akupunktion hoitovaikutushan kestää muutaman päivän ajan, joten tilanne voi muuttua vielä paremmaksi, kun Kentsu on nyt muutaman päivän täysin levossa.

Ensi viikolla Kentsulla on onneksi aika Piiralle, joten päästään tsekkaamaan myös rangan kunto. Varasin sitä seuraavalle viikolle vielä akupunktioajan. Eiköhän näillä hoidoilla päästä jo pitkälle, jos kyseessä on vain jokin revähdys. Toivotaan näin. Hieman tietenkin mietityttää, koska Kentsu ei ole koskaan aiemmin ontunut, mutta kerta se ensimmäinen, eikä K enää ole ihan nuorikaan (joskaan ei vielä vanhakaan :)).








Kentsu menee tänään töiden jälkeen mun siskon perheeseen hoitoon huomisiltaan asti. Mä nimittäin hyppään iltapäivällä lentokoneeseen ja teen pikamatkan länsinaapuriin. Menen katsomaan pentuja ja valitsemaan sieltä omani. Jännää!


Ryhmäkuvia

Me vähän innostuttiin ottamaan koirista kimppakuvia siellä sun täällä...

Turussa matkan alussa.

Brahehusissa. Tällaisia kuvia on muutamalla muullakin, kun jotkut tuntemattomat innostuivat myös kuvaamaan koiriamme. :)


Kisapaikalla.

Peltolenkillä kisapaikan läheisyydessä.




Piknikillä.

Kuvaamista. :)



Ympyrä sulkeutuu, Turun linnan edustalla.





Bad luck

Pidin SM:ien jälkeen aika pitkään treenitaukoa. Jossain vaiheessa aloimme hiljalleen ryhdistäytyä, sillä meillä oli tiedossa yhdistetty loma- ja kisareissu Tanskaan. Alkukankeudesta kun selvittiin, treenit alkoivat sujua vanhalla tutulla rutiinilla. Mitään ihmeellistä ei ollut missään liikkeessä. Kentsu tuntui tosi hyvälle. Ainoastaan paikallaistumisessa jossain vaiheessa katsoin, ettei istumisasento ollut kovin hyvä. Ja se kielii aina siitä, että joku paikka on jumissa. Koska Kentsulle ei ollut sovittuna mitään hoitoja ennen matkaa (sen jälkeen kylläkin), hieroin sitä itse muutamaan otteeseen. Sen jälkeen istumisasentokin vaikutti vähän paremmalta. Fiilis oli siis hyvä ja postiviisen odottavainen, kun matka lähestyi. Viimeiset treenitkin lähtöä edeltävänä iltana sujuivat mallikkaasti. Kotiin tultua K meni lepäilemään, ja kun se myöhemmin nousi ylös, se ontui. Täh?!? Olikohan se liukastunut treeneissä niin etten ollut huomannut mitään? Hieman kyllä pisti mietteliääksi, mutta ei auttanut kuin mennä nukkumaan. Aamulla askel oli hetken epäpuhdas, ja sen jälkeen en huomannut Kentsun liikunnassa mitään erikoista. Niinpä asia hiljalleen unohtui mielestä. Kentsu ei ole tainnut koskaan aiemmin ontua. Sellaista ei ole ennen tarvinnut murehtia.






Torstaina töiden jälkeen Oili saapui meille Megin ja Zipin kanssa. Pakkasimme auton täyteen tavaraa ja suuntasimme kohti Turkua. Siellä treffasimme Marin ja Tesun ennen laivaan menoa. Kävimme käyttämässä koirat vielä iltapissalla Turun linnan linnanpuistossa.

Ken, Zip ja Meg

Tässä ryhmärämämme Linnanpuistossa. Takarivissä Rimma, Puuma, Joku, Zip ja Meg. Edessä Kentsu.

Laivalla kävimme syömässä ja sitten nukkumaan. Aamulla saavuttiin Tukholmaan. Käytimme koirat aamupissalla ja kävimme itsekin eräällä huoltoasemalla syömässä aamupalaa. Sitten huristeltiin Brahehusille asti. Siellä pidettiin vähän taukoa. Linnoitus oli remontissa, mutta kävimme silti sen vieressä kuvaamassa vähän koiria. Emme olleet ainoita koiriemme kuvaajia, sillä pitkä rivi rinnakkain istuvia koiria innoitti monet muutkin kuvaamaan niitä. :)

Pojat Brahehusissa.

Kallion kuningas. :) Brahehus oli ainoa paikka, jossa vähän tihutti. Muuten säät suosivat meitä koko matkan ajan. Tanskassa oli suorastaan tuskaisan kuuma.

Brahehusissa tiemme erosivat hetkeksi. Mari ja Tesu jäivät Jönköpingiin tappamaan aikaa, sillä Rimmalla oli tokokoe läheisessä kaupungissa illalla. Oili ja minä jatkettiin edeltä matkaa Tanskaan. Menimme tsekkaamaan meidät hotelliin sisälle, sillä Mari ja Tesu saapuisivat paikalle niin myöhään, että respa olisi silloin jo kiinni. Heidän kannattikin jäädä illaksi Ruotsin puolelle, sillä Rimmasta tuli S TVA. :)

Suomi vaatii nykyisin ekinokokkoosilääkityksen ulkomailta palatessa, joten me suunnattiin seuraavaksi sitä hankkimaan. Tanskassa kun oli melko huonot mahdollisuudet löytää kisapäivän päätteeksi avoinna oleva eläinlääkäriasema. Niinpä päätimme hoitaa madotuksen Ruotsin puolella. Kävimme Oilin kanssa Malmössä sijaitsevassa eläinsairaalassa, joka oli melko hulppea paikka. Siellä oli mm. jonotusnumerot niin eläinlääkäriin menijöille kuin kotiutettavan eläimen hakijoille. Koirien mielestä tämä oli sikasiisti paikka, koska siellä tarjoiltiin matolääkepillerit maksapasteijan kera. Kentsu syö yleensä pillerit "tuosta vaan", "karkkina", mutta nyt kun se pääsi maksapasteijan makuun, niin herralle ei enää maistunut pilleri ilman pasteijaa.

Eläinsairaalan etuovi taustalla.




Kun koirien passeista löytyi leimat madotuksen osalta, oli aika tankata auto ja hommata ruokakaupasta eväitä kisapäiville. Sen jälkeen jatkettiin taas matkaa. Nyt sillan yli Tanskan puolelle. Siellä meillä ei ollutkaan enää pitkä matka, sillä majoituimme Herlovissa, joka oli aivan Köpenhaminan kupeessa.

Meidän hotelli.

Aamulla nähtiin Mari ja Tesu aamiaisella, jonka jälkeen lähdimme ajelemaan kisapaikalle. Kyseessä oli kaksipäiväiset kv-kisat, jotka pidettiin n. 17 km päässä Ölstykkessä. Ne olivat samalla Tanskan karsintakisat joukkueelle. Paikalla oli siis Tanskan parhaimmistoa ja tuomaroinninkin odotimme olevan melkoisen tarkkaa tämän tason kisassa.

Kisassa oli kaikki luokat. Seurasin sivusilmällä mm. voittajaluokkaa, joka poikkesi jonkin verran meidän voittajasta. Siellä oli mm. ohjattu nouto kahdella kapulalla, ruudun kävelykuviot olivat aivan oudot ja jäävissäkin taisi olla jotain viitteitä zetaan päin. Erikoisinta oli se, että koiran sai kerran palkata kesken suorituksen. Ja kyseessä on kuitenkin luokka, josta koirat Tanskassa valioituvat.

Evl:ssä kaikki sujui hyvin. Järjestelyt olivat erinomaiset ja liikkurointi oli todella hyvää. Hieman oli vaikea seurata kuka oli kulloinkin kehässä, koska mitään numerolappusysteemiä ei ollut. Olimme kyllä saaneet etukäteen yhdet numerolaput, mutta ne olivat ns. luettelonumerot. Kehä aloitettiinkin arvonnalla, mutta kukaan ei saanut lähtönumeroa numerolappuna, eikä minnekään laitettu lähtöjärjestyslistaa. Kun numerot oli arvottu, jokainen sanoi oman numeronsa ääneen numerojärjestyksessä, jolloin oli mahdollisuus katsoa minkä näköinen ihminen oli menossa kehään ennen sinua. Sen jälkeen piti vain yrittää seurata koska edellinen oli kehässä. Muutaman kerran piti käydä kysymässä kehään jonottavien numeroita, jotta pysyi suunnilleen kartalla siitä, milloin voisi oma vuoro olla.


Koe järjestettiin koulun piha-alueella olevalla urheilukentällä.

Mun ei tosin valitettavasti tarvinnut lauantaina huolehtia siitä, olenko kehässä oikeaan aikaan vai en, koska keskeytin meidän kokeen paikallaolojen jälkeen. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun olen keskeyttänyt Kentsun kanssa kisan. Kentsu nimittäin nollasi molemmat paikallaolot, ja se on kaikkea muuta kuin tyypillistä sille. Se oli raapinut oikeaa korvaansa, ja nimenomaan molemmilla kerroilla sitä samaa. Yritin tutkia korvia ja sieltä löytyikin kyllä irtokarva, mutta en osaa sanoa joutuiko se sinne tutkimisen yhteydessä vai oliko se ollut siellä koko ajan. Tilanne oli kuitenkin niin outo ja erikoinen, että en nähnyt mitään mieltä jatkaa koetta.

Muilla meni sitä vastoin oikein hienosti. Oili sai molempien koirien kanssa ykköset ja Zip voittikin kisan. Joku nollasi tunnarin, Puuma ruudun. Tämä oli Puuman ensimmäinen evl-koe, ja se sujui muuten erittäin mallikkaasti. Puuma ei vaan nyt lukinnut merkkiä, vaan oli menossa suoraan ruutuun. Nuoren koiran kokemattomuutta.

Evl-kehä näkyy auton takana.

Kävimme illalla syömässä kiinalaisessa ravintolassa, jossa oli herkullinen noutopöytä. Sen jälkeen istuimme vielä iltaa hotellilla ja kokeilimme mm. hierovaa tuolia. Oli tehokas... Aamulla taas kisapaikalle. Kisa aloitettiin tuttuun tapaan arvonnalla ja numeronhuudolla. Liikkeenohjaaja esitteli taas kehän, joka oli aivan toisinto edellispäivästä. Se hieman kummastutti, ettei esim. ruudun paikkaa oltu vaihdettu. Kaikki liikkeet suoritettiin tismalleen samoissa kohdissa kuin edellispäivänä.

Lähdin kehään luottavaisin mielin. Olisin voinut melkeinpä lyödä vetoa siitä, että Kentsu ei mokaa paikallaoloja toistamiseen. Se ei vaan ole sen juttu. Korvatkaan eivät olleet tuntuneet vaivaavan edellispäivän jälkeen. Tyrmistys oli melkoinen, kun palasin piilosta ja Kentsu makasi istumisen. Aivan käsittämätöntä. Se on kaikkea muuta kuin tyypillistä sille. Liikkeenohjaaja kertoi, että Kentsu oli mennyt maahan noin 20 sekuntia ennen ajan täyttymistä. Sitä ennen sen selkänahka oli ensin elänyt omaa elämäänsä. Se oli siis nykinyt vähän samaan tapaan kuin miten koira vetää nahkaansa, kun sen lihaksistoa tunnustelee ja etsii jumikohtia. Näin samaa selkänahan nykimistä myöhemminkin.

Makuu sujui kuitenkin hyvin ja päätin mennä silti kehään tekemään yksilösuorituksetkin, vaikka tiesin arvostelun olevan sen verran tiukkaa, että mahdollisuuksia ykköseen meillä ei enää ollut. Se jäikin sitten 2,5 pisteen päähän. Kyllä harmitti. Tuntui että meillä oli varsinaista epäonnea matkassa. Vitsi mikä ajoitus. :( Lisäksi harmitti se, kun ei oikein saanut kiinni siitä, että mikä koiralla oli vialla ja miksi se teki niin kuin se teki. Kunnossa se ei näköjään ollut. Kentsu nimittäin ontui, kun otin sen myöhemmin häkistä pois. Ontumista kesti jonkin aikaa, ja sitten se katosi ihan yhtä yllättäin kuin just ennen matkaakin. Seuraavana aamuna näin pari epäpuhdasta askelta, kun K nousi ylös. Sen jälkeen en taaskaan huomannut mitään (myöhemmin Suomessa ontuminen on saatu taas esille, joten täysin kunnossa koira ei kyllä valitettavasti ole).

Onneksi saatiin taas juhlia kavereiden menestystä. Nyt oli Jokun vuoro voittaa kisa. Molempina päivinä voiton vei siis suomalainen. :)

Kisojen jälkeen pakattiin taas autot ja siirryimme Ruotsin puolelle. Ajelimme hyvän matkaa aina Värnamoon asti, jossa majoituimme Ibis-hotelliin. Siellä istuimme iltaa huoneessamme melko väsyneen hysteerisin fiiliksin, mutta hauskaa oli. :)

Majapaikkamme Ruotsin puolella.

Hotelli oli keskellä ei mitään, mutta siellä oli lähellä iso raivattu alue, jolle ollaan varmaan joskus rakentamassa jotain. Siellä oli myös muutama kukkula ja hiekkakasa, joten saimme Oilin kanssa kulutettua aamulenkillä tunnin verran aikaa. Koirat saivat juoksennella vapaana ja kiipesimme toiselle mäelle ottamaan koirista kuvia. Jyrkemmälle hiekkakasalle lähetimme koirat yksinään kuvattavaksi. Hienosti onnistui kauko-ohjaus mäen päällä taitelevien koirien kanssa ja saimme koirat ohjattua haluttuun paikkaan kuvausta varten. :)

Kentsu ja Zip mäen päällä.



Laskeutuminen mäeltä takaisin aukealle.

Kentsu hiekkakasalla, ei vielä ihan huipulla.

Huipulla.

Aamiaisen jälkeen oli taas vuorossa autojen pakkaus ja matka kohti Tukholmaa sai alkaa. Jossain vaiheessa lähempänä määränpäätä pidimme evästauon. Kisaviikonlopulta oli jäänyt aika paljon eväitä syömättä, joten pidimme pienen piknikin eväitä syöden.

Piknikeväitä ladotaan pöytään. Koirat toivorikkaina vieressä.

Kun pöytä oli putsattu, koirat pääsivät vasta sitten sen äärelle. :)

Evästauon jälkeen kuvasimme koiria pokaalien kanssa ja ilman. Yksin ja erikseen.

Kun muut poseerasivat pokaalien kanssa, meidän kovan onnen soturit poseerasivat näin...  Puuma ja Kentsu.


Jossain vaiheessa havahduimme huomaamaan, että aikaa oli kulunut kiitettävästi ja oli aika jatkaa matkaa Tukholmaan, jotta ehtisimme lauttaan. Päätimme käväistä vielä pikaisesti lähimetsikössä koirien kanssa, mutta käväisy oli pikaisempi kuin odotimmekaan. Vastassa oli nimittäin maa-ampiaishyökkäys, ja Kentsu-reppana sai osumia. Itsekin kun on joskus saanut ampiaisenpiston, niin tietää miten kivulias se saattaa olla pitkäänkin. Kentsua selvästi sattui tosissaan. Se oli sen verran läähättävä ja tärisevä, että otimme sen hetkeksi takakontista eteen Oilin syliin ja jalkoihin, jotta pystyimme tarkkailemaan sitä. Onneksi tilanne rauhoittui ja pystyimme siirtämään Kentsun takaisin sikaosastolle. Mutta kipeä se pistoskohta oli pitkään, vielä illalla laivallakin se oli kosketusherkkä. Onneksi osumia ei tullut montaa, mutta yksi tuli varmuudella - ja mihinkäs muuhunkaan kuin oikeaan etujalkaan, lavan/kainalon seutuville, samaiseen jalkaan jota Kentsu oli ontunut...


Kentsu-raasu - tämä ei ollut todellakaan sen reissu.

Ehdimme onneksi hyvissä ajoin Tukholmaan. Käytimme koirat kävelyllä Årstassa, mikä on tuttua seutua mulle. Siksi me sinne menimmekin, kun se on aivan matkan varrella ja tunnen sen lenkkimaastot. Mitään ihmeellistä lenkkiä ei tietenkään ehditty tehdä, mutta sen verran kuitenkin, että pystyimme hyvillä mielin lähteä lautalle. Laivalla kävimme taas porukalla syömässä. Mitään megapitkää valvomista ei kukaan enää tässä vaiheessa jaksanut. Reissuväsymys alkoi painaa jokaisella. Niinpä painuimme melko aikaisin nukkumaan. Aamulla Turkuun saavuttuamme kävimme taas aamukävelyllä tutussa Linnanpuistossa, jossa piti ottaa vielä viimeiset yhteiskuvat meidän hienoista koiristamme. Jokainen niistä oli kyllä taas niin vaivaton matkakumppani, joten mikäs niiden kanssa on matkustella. Kiitos kaikille huippuhauskasta matkasta! Vaikka meillä oli erikoista epäonnea matkassa, niin seura oli silti mitä loistavinta. :)

Zip, Ken, Puuma, Joku, Rimma ja Meg Turun linnan edustalla.