Täällä ollaan

Yleisön pyynnöstä (= yhden henkilön, terkkuja! :)) laitetaan nyt tännekin jotain päivitystä. Jotenkin ei vaan ole saanut aikaiseksi päivittää blogia, ja mitä pidempi päivitystauko, sitä vaikeampi aloittaa. Mutta täällä ollaan, ja koko kolmen kopla voi hyvin.

Kolmen kopla tänä kesänä kuvattuna.

KEN
Kepa-setä on edelleen ilonamme. :) Melko huvittavaa suorastaan, että Åke ostettiin Ylvalle kaveriksi, koska olin varma siitä, ettei Kepa ole enää kauaa meidän ilona. Ja Åke täyttää syksyllä kaksi vuotta. Mutta hyvä niin, nyt mulla on kolme ihanaa koiraa. :)

Kentsun jalkojen tilanne on pysynyt samanlaisena parin vuoden ajan. Välillä asentotunto on huonompi, välillä parempi. Kentsu syö säännöllisesti gabapentiiniä, mikä on selvästi auttanut sitä. Autoon en anna sen enää hypätä (joskus se silti ehtii hypätä sinne itse), enkä sieltä pois. Nostopalvelu pelaa. Muuten saa hypätä sänkyyn tai sohvalle, jos haluaa, ja pääseekin niille ihan hyvin.

Yleinen vointi on erittäin hyvä. Kentsu on todella pirteä ja innostuu ihan hirmuisesti kaikesta toiminnasta, mikä vaan voi edes etäisesti liittyä siihen. Pää vie lujempaa kuin jalat, joten joskus on hieman hazardia menoa, kun pappakoira innostuu jostain vähän enemmänkin.

Vaihtelua vireydessä on kuitenkin jonkin verran, mutta se riippuu mielestäni lähinnä korvien välistä, eikä niinkään muusta jaksamisesta. Joskus ei vaan huvita lenkkeillä samalla tavalla kuin ennen, ja se pappakoiralle sallittakoon. Toisinaan taas pappa menee reippaasti eteenpäin.

Säät vaikuttavat selvästi niin mielentilaan kuin mitä ilmeisimmin myös vointiin. Vesisade ja yleisesti kosteus ei Kentsulle sovi ollenkaan. Olenkin epäillyt, että sillä voisi olla jotain reuman tapaista. Viime syksy olikin vaikea, kun satoi niin paljon. Silloin Kentsu saattoi vetäistä pään pois kaulapannasta ja siten ilmoittaa, ettei huvita lähteä lenkille. Kun sen sitten vei sisälle, se alkoi tyytyväisenä leikkiä karvapallolla.

Talvi sujui hyvin. Kuiva pakkasilma ei selvästi haittaa vointia. Kesän helteet ovat nykyisin rankkoja, jos pitää liikkua. Mutta jos saa vain levyttää takapihalla, niin sen kortin toi koira aina ottaa. Se tulee välillä vaan hetkeksi sisälle/varjoon jäähdyttelemään, kunnes menee takaisin aurinkoon makaamaan. Sen musta turkki on ihan tulikuuma.

Pikimustasta Kentsusta on tullut black and grey.

Kuulo on Kentsulla mennyt lähes kokonaan. Se ei kuule enää normipuhetta, mutta jotain korkeita ääniä se kuulee. Näkö pelaa hyvin, varsinkin kauas. Ruokahalu on - jos vain mahdollista - entistäkin hurjempi. Kentsu elää syömiselle. Meillä on aina koirat saaneet nuolla toistensa kupit, kun ovat syöneet. Ne ovat kunnioittaneet hyvin toisten ruokarauhaa ja odottaneet, että kuppi on vapaa. Tämä, kuten muutama muukin ennen itsestäänselvä sääntö on Kentsulta unohtunut. K menee pokkana Åken kupille heti jos silmä välttää. Eikä tule pois muuta kuin fyysisesti siirtämällä. Sitä riepoo selvästi se, että Åke on niin hidas syömään, eikä ihan aina edes syö ruokaansa. Kepa on aina valmis auttamaan, jos on kyse syömisestä.

Kentsu täytti huhtikuussa 13 vuotta. Toivotaan, että nähdään seuraavatkin synttärit, mutta eihän noista vanhuksista koskaan tiedä. Niinpä elämme nyt päivän kerrallaan nauttien siitä, että Kepa on yhä ilonamme.



YLVA
Myös Ylva voi hyvin. Se on saanut käydä vesikävelyssä Åken kanssa. Alun perin vesikävelyohjelma tehtiin Åkelle, joka sai alkaa hoidattaa puolieroa takajalkojen lihaksissa. Ero oli jäänyt viimevuotisesta revähdyksestä. Ylva sai samalla oman ohjelman "muuten vaan" ja on kävellyt hienosti altaassa. Teimme vuodenvaihteessa yhden kymmenen kerran setin ja nyt on käynnissä toinen samanlainen.

Kiersimme Ylvan kanssa viime talvena karsinnat - tai valintakokeet, kuten niitä nykyisin nimitetään. Ylva oli kaikissa kisoissa kivan tuntuinen, ja oikeastaan se kävi vähän turhan kierroksillakin. Mutta mieluummin niin, koska olemme painiskelleet erilaisten vireongelmien kanssa tokossa. Itse olen tulkinnut sen niin, että Ylva ottaa painetta pienissä kisapaikoissa (halleissa) muista koirista ja ratkaisee kiperät tilanteet sulkeutumalla. Ja silloin on vähän vaikea tehdä rennosti hommia. Tätä ollaan yritetty purkaa erilaisin keinoin, ja jossain ollaan kyllä onnistuttukin. Vaikka sitten hypättiinkin vähän toiseen ääripäähän eli kiihtymiseen. Ylva vaan ei siinäkään ole "normaali" koira eli sen kiihtymys ei aina näy ulospäin samalla tavalla kuin yleensä on totuttu näkemään, vaan se saattaa siinäkin kohtaa laittaa käsijarrua päälle suuren itsehillintänsä takia. Mutta edelleen on positiivisempaa, että se käy vähän kierroksilla kuin että sitä ahdistaa.

Tämä kiihtyminen aiheutti sitten kaikenlaisia virheitä, mitä Ylva ei muuten helposti tekisi. Kuten vaikkapa seisomista perusasennoissa, mikä oli suoraan seurausta korkeasta vireestä. Ja kun jättää vaikkapa vikan perusasennon seuraamisessa tekemättä, niin se on -3 pistettä. Melko kallista... Kaikesta säätämisestä huolimatta Ylva teki kaikissa kokeissa ykköstuloksen, eikä nollannut mitään. Mielenkiintoista seurata miten sen kisat tulevat jatkossa menemään ton mielentilan osalta. Helpollahan se ei tule mua päästämään, se on varmaa.



Ollaan kaiken kaikkiaan treenattu tokoa vähemmän kuin yleensä, ja uskon sen olevan vain hyvä juttu Ylvalle. Sehän kyllä osaa enemmänkin kuin mitä itse liikkeet vaativat osaamista. Silloin tällöin treenailemme noseworkia, mikä on Ylvan mielestä aivan mahtavaa. Ja nyt on riemu ollut katossa, koska kävimme kahdeksan kerran agilityn alkeiskurssilla. Ylvan mielestä se on ollut parasta ikinä. Onneksi se ei tiedä, että kurssi loppui, eikä jatkoa ole tiedossa.

Koitan kuitenkin käydä teemakoulutuksissa, joita meidän seura järjestää + päästä välillä yksin treenaamaan tai muutaman ystävän kanssa. Agility niin olis Ylvan laji. Se ei vaan valitettavasti ole mun laji, mutta ihan hauskaa kuitenkin tehdä sitäkin välillä. Hieman on muutosta tapahtunut niistä ajoista, kun mä olen viimeksi aksaillut. :)

Ylva täyttää reilun viikon päästä kuusi. Aika on mennyt nopeasti! Tässä voikin hiljalleen alkaa laittaa verkkoja vesiin uuden kelpien osalta. En tosin halua pentua vielä ainakaan vuoteen, mutta sen jälkeen pentu on tervetullut, kun vaan löytyy sopiva yhdistelmä. Mutta kun ei niitä niin vaan aina ole tarjolla, niin pitää hiljalleen alkaa pitää silmiä auki.




ÅKE
Åke on yhtä hauska tyyppi kuin ennenkin. :) Se on kyllä tuonut oikean piristysruiskeen meidän laumaan ja laittaa katsomaan joitakin asioita vähän eri kantilta. Åke tosiaan on myös käynyt vesikävelemässä, ja se tasoittikin puolieron reisien lihaksissa. Alkuun kävely oli aika onnetonta, ja fyssari-Tanja kommentoikin, ettei Åke edes pystynyt fyysisesti kävelemään vedessä alkuun kovinkaan hyvin niillä jaloillaan. Kehitys oli kuitenkin huimaa, ja nyt se on kuin vanha tekijä. Hassua myös miten se on kehittänyt pakkomielteen altaaseen pääsystä. Sen mielestä on aivan mahtavaa mennä vesikävelyyn ja päästä altaaseen. Ja koska sillä on aika lyhyt pinna tietyissä asioissa, niin sen mielestä olisi mahtavaa päästä sieltä aika pian poiskin, jotta voisi taas mennä uudestaan altaaseen. Jos se saisi valita, niin sen vesikävelyt muodostuisivat aika monesta altaaseen menosta. Itse reippailun voisi jättää vähän vähemmälle. :)

Åke on kilahtanut myös uimiseen, joten meillä on nyt kaksi uimahullua, jotka sekoavat jo veden tuoksusta. Ylvahan saa mennä uimaan vain ja ainoastaan luvan kanssa. Se nimittäin hyppää veteen mistä vaan, joten se voisi hyvinkin tappaa itsensä, jos saisi hypätä mistä vaan uimaan. Pakko on aina käydä tarkistamassa, että ranta on turvallinen.

Åkelle samanlaisen tottelevaisuuden luominen samaiseen tilanteeseen voisi olla työn ja tuskan takana. Sitä ei kuitenkaan ole tarvinnut luoda, sillä Åke ulkoilee pääasiassa hihnassa, joten veteen karkaamisia ei pääse tapahtumaan. Eikä Åke myöskään hyppää mistä vaan veteen. Hyppää kyllä, mutta ei suinpäin.

Mutta tosiaan, sellainen ikävä puoli on päässyt käymään, että valitettavasti Åken riistavietti on herännyt. Se riski oli toki olemassa, kun otti tämänrotuisen koiran. Mutta koska se uinui täysin ensimmäisen vuoden ajan, niin olin jo toivonut, ettei se herääkään. Hajut kuitenkin vievät pientä miestä enemmän kuin tarvitsisi, kun tilanne on otollinen. Niinpä Åken vapaanaoloa saa miettiä aina tarkkaan, missä sen uskaltaa antaa olla irti ja missä ei.




Tokoilu on edelleen huippuhauskaa Åken kanssa. Se on oikea terapiakoira. Olen vasta nyt alkanut tehdä malttijuttuja sen kanssa. Se on ollut sen oloinen, että jos olisin alkanut liian aikaisin vaatia siltä malttia tietyissä asioissa, se olisi todennäköisesti sanonut heipat. Niinpä ollaan panostettu vaan motivaatioon ja jätetty "tylsät" malttijutut vähemmälle. Mutta nyt aika on selvästi kypsä niillekin.

Tän kesän treeniteemana on ollut seuraaminen ja paikallaolot. Toki treenataan koko ajan kaikkea muutakin, mutta noi kaksi ollaan otettu nyt tarkempaan ohjelmistoon. Seuraaminen on Åken mielestä tylsä juttu. Olen hyödyntänyt siinä kateellisuuskorttia, mikä toimii Åkellakin. Eli vaihdan lennosta koiraa tekemään pientä seuraamista, ja kummasti silloin tämä on ollut Åkenin mielestä paljon mielenkiintoisempaa. Samoin testasin jonkin aikaa sellaista, että teetätin jonkun tempun kesken seuraamisen. Se nosti kyllä mielenkiintoa liikettä kohtaan, mutta vain hetkeksi. Kun siitä ei enää ollut selkeää hyötyä, ollaan jätetty ne vähemmälle.

Paikallaoloja Åke on saanut tehdä lähinnä oman lauman kanssa. Ainakin löytyy kaksi vieruskaveria. Olen tehnyt sekä istumista että makuuta. Ne ovat sujuneet vaihtelevasti. Pääsääntöisesti Åke pysyy niissä hyvin, mutta joskus se saattaa jossain vaiheessa nousta seisomaan. Se ei ihan vielä ymmärrä, että tämä ei ole vapaaehtoinen tehtävä. Niinpä olen nyt hieman koventanut panoksia, jotta saan alleviivattua sille paikallaolon tärkeyden. Ollaan tehty muutama treeni niin, että Åke makaa käy siihen -käskyn alaisena ja joku houkuttelee sitä nousemaan. Ollaan tehty tätä tosi helppona, ja Åke on selvästi alkanut ymmärtää mistä on kyse. Sehän ei todellakaan ole tyhmä tyyppi. Se kyllä oivaltaa äkkiä, mistä on kyse. Lisäksi tietty pitää vielä saada esiteltyä asiat niin, että se haluaa samoja juttuja kuin minä. :)

Omalla tavallaan Åke osaa vaikka ja mitä liikepaloja. Omalla tavallaan se ei osaa vielä hirveästi. Lähinnä siihen vaikuttaa se, kun liikkeiden alkuja ja loppuja ei olla vielä rakennettu (koska ei tosiaan olla tehty hirveästi malttia). Kun ne saa kuntoon, niin sillä onkin yhtäkkiä useampi liike "kasassa".

Åke tekee myös noseworkia silloin tällöin ja on taitava nenänkäyttäjä. Se on käynyt myös pariin otteeseen muutaman kerran agilityn hyppyjumppakurssilla, ja nyt olisi tiedossa taas neljän kerran kurssi. Åke kävi myös samaisen agilityn alkeiskurssin kuin Ylva ja syttyi lajiin. Alkuun sitä ei niin vetänyt hypyt puoleensa, mutta putkihullu se on ollut koko ajan. Mutta nyt kurssin loppuessa se oivalsi, että hypytkin kuuluvat rataan.




Lauman yhteiselo sujuu hyvin. On ollut hauska seurata noiden keskinäisiä välejä. Niiden leikit esimerkiksi ovat ihan erilaisia riippuen siitä, ketkä leikkivät keskenään. Pojat tulevat hyvin toimeen keskenään. Pari kertaa on luu aiheuttanut pientä nokkapokkaa. Åke osaa kyllä pitää huolen omista luista, vaikka se ei omaa ruokaansa vahdikaan. Muuten pojilla ei ole mitään sanomisia toisilleen. Ei silloinkaan, jos toinen niistä on saanut olla reissussa yksin tai Ylvan kanssa. Ylvahan tulee silloin aina kuningattaren elkein kotiin, mutta se loppuu varsin lyhyeen, kun sille huomauttaa asiasta.

Åke menee joka aamu Kentsun luo aamupesulle, ja Kepa-setähän mieluusti pesee kaverinsa. Se nuolee Åken korvat ja naaman läpi, ja Åke selvästi nauttii siitä. Joskus myös Ylva on mukana pesutalkoissa, mutta sille se ei selvästi ole ihan niin tärkeä juttu kuin pojille.

Aurinkoista kesää kaikille!


Ken ja Åke

Åke ja Ylva