Ken 10 v

Maailman paras Kenneli Penneli Eriksson täyttää tänään kymmenen vuotta! Miten nopeasti aika meneekään.

Olen ottanut Kentsun synttärikuvat perinteisesti meidän lähikentällä. Samalla on voinut hauskasti seurata, miten lumet ovat minäkin vuonna sulaneet. Olemme muuttaneet pari viikkoa sitten, joten lähikenttä ei ole enää lähikenttä :), enkä ehtinyt ajella sinne suunnalle perinteitä kunnioittaakseni. Otetaan käyttöön uusi perinne eli uusi kuvauspaikka - ja toivotaan että sille on käyttöä vielä monia vuosia. Toivon siis Kentsulle pitkää ikää ja hyvää vointia!










Koirat aamulenkillä.




Voihan haima!

Sitten niitä vähemmän mukavia uutisia: Kentsulla on haimatulehdus. :( Onneksi ei akuuttia versiota, joten emme ole joutuneet kolkuttelemaan kuoleman portteja kuitenkaan. Mutta ihan tarpeeksi kipeä on Kentsu ollut, joten toivottavasti tämä selätetään pian.




Diagnoosin saamisessa kesti jonkin aikaa, koska tässä oli muitakin juttuja sotkemassa. Ensin Kentsua alkoi nimittäin kutittaa ja se sai myös pari lyhyttä kipukohtausta. Kutina alkoi yltyä, joten vein Kentsun lääkäriin. Mainitsin samalla kipukohtauksista, joille ei silloin löytynyt syytä. Mutta kutinalle kyllä löytyi: Kentsussa oli täitä! OMG! Tämä olikin ensimmäinen kerta mun koirahistoriassa, että mun koiralla on täitä. Eikä kukaan ole tunnustanut, että keneltä K on ne saanut. ;) Senhän on täytynyt saada ne koirakontaktista. Mielenkiintoista on se, että Ylvalta niitä ei löytynyt, eikä sitä koskaan edes kutittanut. Mutta luonnollisesti molemmat koirat lääkittiin Strongholdilla. K sai lisäksi lyhyen kortisonikuurin, ja kutina loppuikin vuorokaudessa. Täit kuolivat heti, eikä niitä ole sen jälkeen näkynyt. Onneksi täiden tappaminen on helppoa, eikä mitään pesutoimenpiteitäkään tarvita. Mä tosin pesin varmuuden vuoksi kaikki koirien takit ja makuualustat jne.

Tilanne normalisoitui hetkeksi, mutta sitten Kentsua alkoi taas kutittaa. Ei samassa määrin kuin täiepisodin aikana, mutta edelleen kuitenkin epänormaalin paljon. Se myös mieluusti puri itseään mm. kyljestä, mahan sivusta. Iho oli aivan normaali ja siisti, eikä täitä tosiaan enää ollut. Mutta jokin Kentsua kutitti, ja kutisevaa koiraa ei ole kiva katsoa. Itsekin tietää miten ikävälle jatkuva kutina tuntuu.




Sitten tuli taas yksi kipukohtaus, jonka jälkeen soitin lääkäriin. Noi kipukohtaukset ovat aina alkaneet kuin napista painamalla ja myös loppuneet melko samalla tavalla. K on silloin todella kipeä, ja nimenomaan jostain mahan/suoliston seudulta kramppaa. Ne on kestäneet parista minuutista pahimmillaan puoleen tuntiin, jolloin annoin Rimadyliä. Jälkikäteen ei Kentsusta näe mitenkään, että sillä on ollut kipukohtaus, joten en tosiaan tiedä paljon se on niitä mahdollisesti saanut esim. yksinollessaan.

Mulla oli ollut jo ennen tätä koko ruljanssia aina silloin tällöin sellainen fiilis, että kaikki ei ole Kentsulla ihan kunnossa. Samalla tavalla menin aikoinaan Myrankin kanssa lääkäriin - oikea eläinlääkärin painajainen, kun käynnin syynä on "musta tuntuu että tämä ei ole kunnossa", vaikka koira on pääsääntöisesti ihan oma itsensä. Nytkin K oli ollut ihan normaali, oma itsensä 98-prosenttisesti.

Myran kanssa mun intuitio piti paikkansa - silloin sillä todettiin erinäisten tutkimusten jälkeen kilpirauhasen vajaatoiminta. Eikä mun intuitio nytkään ollut pielessä, kun Kentsulta löytyi haimatulehdus. Tosin hetki tossa vielä meni, ennen kuin saatiin diagnoosi, ja siinä samalla hoidettiin sitten Ylvankin vaivoja.




Kentsulla otettiin iso verenkuva sekä pari röntgenkuvaa mahasta. Ihokin tutkittiin, eikä siinä tosiaan ollut yhtään mitään, vaikka kutinaa riitti.

Samalla kerroin Ylvan tiputelleen pariin otteeseen pissaa lenkin jälkeen eli rakko ei jostain syystä täysin tyhjentynyt. Tiputtelua ei koskaan tapahtunut muissa tilanteissa, vaan Y oli aina ollut ennen sitä ulkona, tullut sisälle, alkanut riehua leluillaan ja samalla tiputtanut muutaman tipan, jonka jälkeen se oli siinä. Ylvalla olikin sitten virtsaputken pää punottava ja ärtyneen oloinen. Y sai antibioottikuurin ja määräyksen parin viikon päästä pissanäytteen viemiseen. Se on siis vielä edessä. Tiputtelu loppui kuitenkin siihen. Lisäksi Y sai huuhteluainetta korviin, jossa oli vähän hiivaa. Lääkitystä se ei kuitenkaan vaatinut.




Jäimme odottamaan Kentsun verikokeiden tuloksia. Ne sitten kertoivatkin, että veren tulehdussolut olivat alhaiset. Muutama arvo heitti siis vähän väärään suuntaan, mutta niissä ei ollut mitään huolestuttavaa - ne ehkä johtuvat haimasta. Haima-arvot olivat kuitenkin aivan vinksallaan. Jos CPL-arvo ylittää luvun 400, on koiralla todennäköisesti haimatulehdus. Kentsulla se arvo oli 1177.

Nyt K on lääkityksellä ja uudella ruokavaliolla. Se sai heti varmuuden vuoksi pari päivää Litalgin-kipulääkettä. Sitä annetaan sille myös tarvittaessa, jos kipukohtaukset uusivat. Onneksi niitä ei ole enää tullut. Sain myös reseptin vielä rajumpaan kipulääkkeeseen, jos toi Litalgin ei auttaisi. Lisäksi K syö antibioottikuurin sekä kahden viikon ajan mahansuojalääkettä. Ostin sille RC:n haimapotilaan ruokaa, jossa on alhainen rasvaprosentti. Eli K ei saa syödä nyt mitään rasvaista. Otin myös pois öljyt ja nivelnestevalmisteet sen ruuasta vähäksi aikaa. Katsotaan sitten kontrollin jälkeen, mikä tulee olemaan tulevaisuuden ruokavalio.




Olen googletellut haima-aiheisia juttuja, ja siellä on selvinnyt, että useampi omistaja on liittänyt haimatulehdukseen koiran kutinan. Se selittäisi sen, miksi Kentsun kutina vaan jatkui ja jatkui. Aika kamalia ja surullisia kertomuksia on netti pullollaan. Onneksi meidän tapaus ei vaikuta niin vaaralliselta, mitä haimatulehdus pahimmillaan voi olla. Ei selvästikään ole akuuttia mallia, vaan vaikuttaa enemmän krooniselta. Toki kyseessä voi olla myös jokin muu suolistoperäinen juttu, johon vaikuttaa myös haiman arvot. Ehkä kontrollikäynti parin viikon päästä antaa vähän lisäinfoa. Silloin otetaan ainakin uudestaan verikokeet CPL:n ja TLI:n osalta.

Kentsulla ei ole ollut ruokahaluttomuutta, mikä usein liittyy tähän vaivaan. Päinvastoin, se pääsi eilen ensimmäisen kerran elämässään ruokavarkaisiin. Sain sen kiinni itse teosta, kun herra veteli naamariin Acanaa suoraan pussista. En tiedä kuinka paljon se ehti sitä syödä, mutta aikamoinen tynnyri sen kropasta muodostui. Olipa ensimmäisen kerran elämässään täysinäinen olo. Toi ruuan varastaminen tietty pistää miettimään, että onko sillä kuitenkin jokin muu, suolistoperäinen vaiva. K on ollut aina ahne, mutta ei se yleensä ole yrittänyt pölliä ruokia. Vai tekikö tilaisuus vain varkaan?

Toivotaan, että tulehdus saadaan kuriin + en pistäisi yhtään pahitteeksi, jos kyseessä ei olisikaan krooninen tulehdus. Enkä todellakaan toivo sitä vaihtoehtoa, että tästä kehittyy haiman vajaatoiminta, joka on myös mahdollista. Kaikki kortit on vielä avoinna, aika näyttää kuinka käy.





FI TVA

Meillä on ollut sen verran kiirettä, että päivitykset ovat jääneet. Yritän kuroa tätä umpeen lähiaikoina - aloitetaan hyvistä uutisista. Ylva kisasi neljän viikon sisällä kolme evl-koetta ykkösputkella, ja koska näyttelytulos on hankittu aiemmin, niin nyt Ylva on FI TVA.




Ensimmäinen koe oli Kotkassa. Osallistujia oli kymmenen, ja me saimme arvonnassa numeron seitsemän. Mari lähti mukaan seuraksi ja Tarjakin tuli katsomaan. Kisaajissakin oli tuttuja. Koe oli lämmittämättömässä hallissa, jossa oli kivituhkapohja. En ole aiemmin käynyt siinä hallissa, mutta hyvin Ylvakin on alkanut tunnistaa treenihalleja, koska se osasi vetää hallin ovelle hyvin määrätietoisesti.

Kaikki liikkeet tehtiin sekoitetussa järjestyksessä putkeen. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun Y teki koko evl:n palkatta läpi. En ole ehtinyt treenata vielä niin paljon, että olisimme ehtineet harjoitella tätä. Palkattomuutta ollaan kyllä tehty, paljonkin, mutta lyhyemmissä pätkissä. En tosin odottanut tämän olevan Ylvalle mitenkään haastavaa, kuten ei ollutkaan. Se suoritti koko kokeen samalla kivalla vireellä - ei laskenut, eikä noussut palkattomuuden takia, vaan oli oma iloinen itsensä koko ajan. Sen kanssa on vaan niin kiva olla kehässä, koska se on niin yhteistyöhaluinen ja toimii hyvänä tiimikaverina hoitaen oman osuutensa kunnialla.




Pari pikkumokaa tapahtui, joista toisen osasin etukäteen aavistaa tapahtuvaksi, mutta toinen tuli yllätyksenä antaen tosin sitten hyvää informaatiota tulevia treenejä varten. Zetassa Ylva teki väärän asennon, joka on hyvin epätyypillistä sille. Se ei juurikaan ole niitä mokaillut. Tämä liittyi selvästi seuraamiseen ja mukaanottoihin, jotka olivat tässä kokeessa huonoja. Ei sitä tosin videolta niin näe, mutta mä tunsin, että Y oli jotenkin nihkeän oloinen. En ole hirveästi treenannut zetan mukaanottoja, ja olimme viime aikoina panostaneet enemmän vakauteen varsinkin istumisessa, koska Ylvalla on taipumusta kevyisiin etujalkoihin. Niinpä mukaanotto oli huono, joka johti huonompaan seuraamiseen ja se taas johti asentonvirheeseen. Samalla saimme informaatiota siitä, mitä pitäisi treenata. Tämän kokeen jälkeen panostinkin paljon aktiivisuuteen zetassa eli aktiiviseen mukaanottoon ja seuraamiseen, sillä kustannuksella, että etujalat olivat sitten vähän kevyet. Mutta asia kerrallaan.

Kaukoissa oli sekoitettu järjestys, joka alkoi sarjalla istu-maahan-seiso. Olen vaatinut Ylvalta pomppuistumista, ja jos se on suorittanut istumisen eri tekniikalla, olen huomauttanut asiasta, käskenyt Ylvan takaisin maahan ja antanut uuden istumiskäskyn. Kun näin kaukojen suoritusjärjestyksen, mielessä kävi, että Y saattaisi kokemattomana koirana luulla, että ensimmäinen istuminen ei ole kelvannut, kun perään tuli maahanmeno. Ja niin siinä sitten kävikin eli Y nousi uudestaan istumaan maahanmenon jälkeen. Eli yksi väärä asento/asennonkorjaus tuli tehtyä siinä.

Metallissa Y muuten hämmästyi, kun metalli oli lämmitetty. Ei ole vielä kertynyt kokemusta siitäkään. Ohjattu oli kohti ruutua niin, että keskimmäinen kapula oli ruudun kohdalla. Näitäkään ei olla vielä ehditty treenata, mutta huomasin kyllä heti liikkeen alussa, että Y on tekemässä vankasti ohjattua. Se selvisi muutenkin hyvin oikeiden merkkien ja ruudun bongauksen suhteen. Kehässä oli nimittäin paljon merkkejä, myös "ylimääräisiä" merkkejä aloituspaikoilla jne. Y hahmotti kuitenkin hyvin kaikki olennaiset merkit.

Kotkan koevideo on täällä.


Tämä kuva on kisajärjestäjiltä saama.

Sitten oli yksi viikonloppu välissä, jonka jälkeen suuntasimme kokeeseen Porvooseen. Koe oli maneesissa, ja siellä oli kaksi kehää samanaikaisesti. Tämä ei Ylvaa millään tavalla häirinnyt, mutta mulla oli seuraamisessa välillä vaikeuksia hahmottaa, mikä käsky tuli mulle ja mikä naapurikehään, mutta siitäkin selvittiin mokailematta.

Tähän kokeeseen oli ilmoittautunut 20 evl-koirakkoa, ja meidät oli jaettu kahteen ryhmään. Me olimme toisen ryhmä ensimmäinen starttaaja. Taas tehtiin kaikki liikkeet putkeen, sekoitetussa järjestyksessä. Ja taas Ylva kipitti kokeen läpi omana iloisena itsenään - ja tällä kertaa ilman liikevirheitä. Kaukoissa ei tekniikka ollut s-m-vaihdossa ihan täysin se, mitä ollaan sovittu, mutta ei se pahasti hajoa. Jos viime kerralla Ylva reagoi hieman siihen, kun metalli oli lämmin, niin nyt se reagoi puolestaan siihen, että se oli tosi kylmä. Paljon on hämmästymisen kohteita nuorella kokemattomalla koiralla. :)

Kehä oli hyvin selkeä, eikä siellä ollut mitään ylimääräisiä merkkejä. Jotkut liikkeet tosin alkoivat/päättyivät tosi läheltä seinää, vaikka tilaa olisi ollut, mutta ei sekään haitannut meitä.

Porvoon koevideo on täällä.




Kuuden päivän päästä vuorossa oli kolmas koe, tällä kertaa Ojangossa eli tekonurmella. Kaikissa kokeissa sattui olemaan siis eri alusta. Ylvalla on sujunut tunnari tosi hyvin jo pitemmän aikaa, ja ihan viime aikoina se on ollut aavistuksen sen oloinen, että kohta se saattaisi alkaa hätäillä kapuloilla. Tässähän tapahtuu usein luonnollista vaihtelua. Niinpä olin ajatellut tehdä edellisiltana vielä haistelutreenin kotona ihan muistutuksen vuoksi. Mulla olikin ilta ihan täynnä ohjelmaa, joten pääsin tekemään sitä vasta myöhään illalla. Mietin hetken jaksanko tehdä koko treeniä, kun siinä vaiheessa väsytti jo aikalailla, mutta koska olin alun perin suunnitellut tekeväni treenin, päätin pysyä suunnitelmassa. Ei olisi kannattanut.

Ylva oli harvinaisen huono ja jopa nosteli vääriä, mitä se ei yleensä koskaan tee. Jotain outoa koko tilanteessa (kapuloissa?) oli, koska Kentsukin sai tehdä, ja se oli sitä mieltä, ettei kapuloiden joukossa ole ollenkaan omaa. Sain kyllä onnistuneita suorituksia, mutta sen verran homma jäi kaivelemaan, että tein kisapaikalla tapojeni vastaisesti muutaman haistelutreenin - eri kapuloilla. Niissä Y oli sangen pätevä. Kehässäkin se suoriutui liikkeestä, mutta kyllä siitä näki pienoisen epävarmuuden. Eli jonkun pienen muistijäljen edellisillan treeni oli jättänyt mieleen.




Tässä kokeessa oli 15 evl-koirakkoa, joten ollaan osuttu nyt joka kerta isoihin luokkiin. Meidän starttinro oli 5, joten olimme ekan p-oloryhmän vika. Nyt liikkeet tehtiin kahdessa osassa, ekaa kertaa Ylvan lyhyessä kisahistoriassa. :) Liikejärjestys ja kehäsuunnitelma olivat itse asiassa samat kuin toisena karsintapäivänä Ojangossa - ja haasteitakin riitti mm. auringon muodossa. Ikkunoista nimittäin paistoi aurinko tosi pahasti luoden kehään aurinkoisia länttejä. Esim. matkalla ruutuun oli isompi alue auringossa, ja siihen jäikin useampi koira. Olisikohan kolme koiraa 15:sta juossut suoraan ruutuun? Ylva oli yksi niistä. En osannut etukäteen sanoa yhtään, mitä voisi Ylvalta odottaa. Vielä muutama kuukausi sitten se olisi varmasti reagoinut aurinkoon jollain tavalla. Se on nyt niin kivassa vaiheessa, kun näkee jopa viikottain miten se on kehittynyt taas himpun verran enemmän kuin edellisviikolla.

Lisäksi auringon säteet tekivät maahan juovia ruudussa ja sen takana, joten mulla kesti hetki havainnoida, mitkä viivat ovat auringosta ja mitkä ruudun nauhat. Mutta Y oli onneksi hyvässä kohdassa.

Myös paikallaoloissa oli paljon epäonnea meidän ryhmässä. Ensin tehtiin makuu ja sitten istuminen. Istumisessa oli kaikki muut koirat menneet maahan paitsi Ylva. Maahanmenot olivat tapahtuneet lähes järjestyksessä toisesta reunasta alkaen, ja Y oli toisessa reunassa ainoana istujana. Oli aika huima tunne tulla piilosta ja nähdä, miten Y istua tönöttää siellä yksinään. Tulipa todellakin kehuttua sitä aidosti. :)




Ylva suoritti taas kaikki liikkeet ilman liikevirheitä, ja tällä kertaa se teki myös kaukot juuri niin kuin on opetettu. Takajalat pysyivät siis täysin paikoillaan. Y onkin ollut nyt hyvässä kunnossa, ja sen hoitoväliä on voitu alkaa pidentää "normaalimmaksi".

Olen niin ylpeä pätevästä pienestä Ylviksestä, joka mennä kipitti kolme kisaa neljän viikon sisällä niin hienosti. Se on kuitenkin aika rankka rupeama tällaiselle keltanokalle, mutta mitään turnausväsymystä ei Ylvasta nähnyt. Ja ihan uskomatonta, ettei mokiakaan tullut ekan kokeen jälkeen. Totta kai paljon on viilattavaa ja kesken, mutta tässä tilanteessa ja tähän osaamistasoon nähden Ylva teki kyllä mahtisuoritukset. Parasta on sen vilpitön yhteistyöhalu. Tästä on hyvä jatkaa.

Vantaan koevideo löytyy täältä.




Ylvan keskiarvo on tällä hetkellä 300 pistettä, joten eiköhän sillä ole lunastettu pääsylippu tämän vuoden SM:iin. Olemme nyt kolmatta viikkoa treenitauolla - pari treeniä ollaan tänä aikana tehty - mutta ensi viikolla olisi tarkoitus palata takaisin treeniarkeen. Paljon onkin treeniaiheita mielessä, joten niitä lähdetään seuraavaksi toteuttamaan.

Ai juu, saimme paikan valmennusrenkaassa, joten muutaman viikon kuluttua meillä on vuorossa Ylvan ensimmäinen renkaan leiri. Kivaa!




Isla, Joku, Ylva ja Ken lenkillä Ojangossa.