Treeniputki

Ylva on saanut jo jonkin aikaa elää normielämää sterilointileikkauksen jälkeen. Se toipui siitä todella nopeasti ja oli itse sitä mieltä jo aikoja sitten, että voisi liikkua ja tehdä mitä vaan. Mä otin kuitenkin varman päälle, ja vasta nyt olen alkanut treeneissäkin palkkaamaan sitä entiseen malliin. Enää ei siis ole koko ajan takaraivossa ajatus siitä, että se on ollut saikulla.




Muutama treeni ehdittiin tehdä ennen joulua. Joulun aikaan otimme muutaman päivän ihan rennosti, mutta sen jälkeen ollaan oltu kunnon treeniputkessa. Olen lomalla välipäivät, joten ne pitää hyödyntää muun muassa treenien parissa. Ylva kun on nyt siinä vaiheessa, että se tarvitsee paljon toistoja, toistoja ja toistoja, joiden myötä muodostuu rutiinia.

Sillä on evl:n liikkeet kivalla mallilla. Eniten tarvitaan lisää rutiinia merkkiliikkeisiin, vaikka se onkin kivasti hahmottanut niidenkin kokonaisuutta. Mutta rutiinia ei luonnollisestikaan voi olla vielä muodostunut, kun ikääkään ei ole paljoa. Mutta sitä syntyy koko ajan, pikku hiljaa, kun saadaan vaan lisää hyviä toistoja ja kokemuksia.


Koirat viime lauantaina pakkaspäivänä Ojangossa.


Mulla olisi tavoitteena päästä Ylvan kanssa ensi vuoden SM:iin. Se tarkoittaa sitä, että sen pitää valioitua ennen ilmoittautumisajan umpeutumista. Sitä en epäile, etteikö sen taidot riittäisi tulosten kasaan saamiseen, mutta vähän mietityttää se, että miten helposti tulee saamaan kisapaikkoja. Pitää sitten vaan lähteä kauemmas kisoihin, jos ei läheltä onnistu saamaan koepaikkaa.

Mietin koittaisinko saada jo tammikuulle kisapaikkaa Ylvalle, mutta hyvät keskustelut meidän pöllöryhmäläisten kanssa saivat mut päättämään, ettei vielä ole meidän aika kisata. Ylvahan osaa oikeasti liikkeet jo sen verran hyvin, ettei sen vieminen kisatilanteeseen olisi sille mitenkään epäreilua. Mutta mulla itsellä on ollut tiettyjä periaatteita liikkeiden osaamis- ja varmuustason suhteen ennen kisaamista, enkä haluaisi nyt lähteä niissä oikomaan. Niinpä keskitymme vielä rutiinien luomiseen ja asenteen kasvattamiseen tietyissä liikkeissä, kuten esimerkiksi ruudussa. Siinä en aio tehdä vähään aikaan paikkatreeniä (Ylva kuitenkin osaa paikan jollain tasolla melko hyvin), vaan pelkästään kasvattaa suurta motivaatiota. Ylvalle kun on hyvin tyypillistä ajatteleminen, joka on tietyissä asioissa positiivista, mutta toisissa asioissa se toimii pienenä käsijarruna. Ja kun sille on terotettu ruudun paikan merkitystä, se joutuu välillä miettimään sitä ruutuun mennessä. Nyt se saa hetkeksi unohtaa sen, ja teemme vain hetsaustreenejä. Katsotaan mihin ajaudutaan. :) Tosin uskon, että Ylvan saa treenejä vähän muuttamalla äkkiä takaisin pohtijaksi, jos sille on tarve.





Pisteelläkin olen lopettanut paikkatreenit vähäksi aikaa. Ylvahan osaa sen teknisen puolen hyvin, ja se on sillä taustalla valmiiksi rakennettuna, joten sen voi kaivella esille, kun on sen aika. Nyt ollaan vaan panostettu asenteeseen, ja merkit ovatkin harpanneet saikun aikana kivasti eteenpäin.

Luoksetulon stopit olivat sitä vastoin saikun aikana hieman taantuneet. Pari treeniä sai niitä muistutella, ennen kuin ne alkoivat muistuttaa sitä mitä olivatkin. Niissä onkin vielä jonkin verran hajontaa. Pohjat on kivasti olemassa hyville stopeille, mutta suoritustapa ei ole vielä vakiintunut. Tähänkin tarvitaan vaan niitä kuuluisia toistoja. :)





Kaukot on valitettavasti taas tauolla, ja muutenkin pitää nyt katsoa tarkkaan mitä treenaa ja miten. Ylvalla on nimittäin nyt jossain jokin jumi, joka aiheuttaa kaukoissa kropan kiertoa. Sillä oli sama vaiva loka-marraskuun vaihteessa. Se kävi marraskuun alkupuolella Riinalla hoidettavana, ja silloin Ylvalla oli lantio vino ja pallean seutu aivan juntturassa. Muistin myöhemmin Ylvan kaatuneen kiviportaissa kyljelleen, lyöden juurikin pallean seudun portaiden kulmaan. Siitä todennäköisesti on lähtenyt jumit, jotka eivät ole vieläkään täysin kunnossa, vaikka tilanne välillä normalisoituikin. Ylva on käynyt tämän jälkeen kahdesti hieronnassa, ja ne ovat myös auttaneet, mutta nyt on tarvetta rangan hoidolle, jos vaiva on jossain syvemmällä. Onneksi Ylvalla (ja Kentsulla) on aika Piiralle reilun viikon kuluttua, niin saadaan taas kropat kuntoon.

Pidin kaukoja tauolla noin kuukauden ajan edellisen jumin ja saikun takia, ja nyt ne on oltava taas tauolla. Ei ole mitään mieltä tehdä niitä, kun koiran kroppa kiertyy virheellisesti sen yrittäessä tehdä niitä teknisesti oikein, mutta toispuoleisella kropalla. Tilanne oli tossa välissä jo ihan normaali, mutta ihan nyt on kroppa alkanut taas kiertyä kaukoissa. Onneksi meillä on varattuna aika osteopatiaan. Varasin sen tähän väliin jo aikoja sitten silläkin ajatuksella, että on hyvä katsoa missä kunnossa Ylvan kroppa on sterilointileikkauksen jälkeen. Joskus kun koirilla on kroppa leikkausten jälkeen jumissa.







Kentsun treenailut on aika hubailuosastoa. Ihan kaikkiin treeneihin se ei ole päässyt mukaan, kun on ollut rajoitettu halliaika käytössä. Se on saanut olla silloin usein mun vanhemmilla hoidossa, ja se vaikuttaa siihenkin ihan tyytyväiseltä, kun siellä saa usein mun isältä kaikenlaisia herkkuja. Vaikka todella mielellään Kentsu kyllä edelleen treenaa. Into ja vauhti ei ole siitä loppuneet. Tekniikka on kyllä hieman alkanut kärsiä, sillä Kentsun mielestä ei ole enää niin tarkkaa miten hommat hoidetaan, kunhan pidetään hauskaa.









Hauskaa vuodenvaihdetta kaikille ja onnea tulevalle vuodelle! Toivottavasti vuosi vaihtuu rakettien suhteen rauhallisissa merkeissä. Onneksi Kentsu ja Ylva eivät raketteja pelkää, mutta eihän se tarvitse kuin huonoa onnea ja yhden urpon väärässä paikassa väärään aikaan, niin vahinkoa voisi sattua. Toivotaan että niiltä vältytään ja voidaan jatkossakin viettää uutta vuotta ilman rakettipelkoa.

Tähän loppuun pitää laittaa vielä muutama kuva meidän pöllöryhmän treeneistä. Paikalle pääsivät tällä kertaa nämä pöllöt:

Zip, Ylva, Titti, Piu, Puuma, Roima


Eläkeläisen sirkushuveja ja uranainen

Meillä on vietetty pääasiassa hiljaiseloa, sillä Ylva kävi reilu viikko sitten sterilointileikkauksessa. Jatkossa Ylvis tulee siis keskittymään enemmän uraansa, eikä mahdollisiin vauvoihin. :) Kaikki on mennyt hyvin, mutta sairauslomaa on vielä vähän lusittavana. Kentsu on kuitenkin saanut kunnostautua näytöspuolella. Se oli viime viikonloppuna messarissa molempina päivinä tokonäytöksessä sekä houkutusten highway'ssä.

Puhelinotos: Kentsu kenraaliharkoissa.



Oli hauskaa, kun meillä oli Kentsun kanssa yhteinen oma juttu - ihan niin kuin ennen vanhaan. Vaikka eipä siitä nyt kovin kauaa ole, kun kierreltiin sen kanssa kaksistaan kisoissa sun muissa kissanristiäisissä. Mutta nyt on selvästi Ylva alkanut ottaa sitä osaa itselleen, joten oli hauska olla eläkeläispapan kanssa kaksistaan reissussa.

Näytökset menivät ihan ok. Lauantaina Kentsu oli tosin vähän yli-innokas ja teki muutaman ekstravaihdon kaukoissa. Nyt kun sen kanssa ei enää treenaa "oikeasti" ja "tosissaan", niin sekään ei enää viitsi ottaa kaikkea niin "tosissaan". Into ja riemu korvaavat tekniikan ja kuuntelemisen, on Kepa-sedän mielipide. Sunnuntaina se pikkaisen sortuikin roiskimaan asioita vasemmalla tassulla, ei niin keskittyneenä mitä olisin toivonut. Mutta eipä se näytöstä mitenkään haitannut. :)

Täällä näkee meidän seuraamiskatrillin.


Harmaakuono

Meanwhile Ylva joutui olemaan hoidossa ja ottaa iisisti. Tosin tossa vaiheessa Y alkoi olla jo sitä mieltä, että saikut olisi jo lusittu. Se sai messarista tuliaisena possun, ja possu onkin saanut siitä lähtien aikamoista kyytiä. Eli ihan hirveen rauhallisesti Y ei ole ottanut... Mutta kun sitä ei kukaan varsinaisesti leikitä (hoitaa ihan itse sen puolen) ja riehuminen tapahtuu sisällä (jossa tulee seinät äkkiä vastaan), niin en ole ihan kamalasti puuttunut sen leikkimiseen. Uskon ja toivon sen itse tietävän rajansa.

Ylvis ja possu

Leikkaus tapahtui tähystyksellä, joten vatsassa on tosi pieni haava. Pari päivää Ylva oli vähän rauhallisempi, kävi vähän kuin hitaalla. Varmaan sen aikaa mitä nukutusaineen kesti poistua elimistöstä. Sen jälkeen se on ollut oma pirteä itsensä. On se kyllä nukkunut ehkä tavallista enemmän - tiedä sitten johtuuko se toipilasolosta vai tylsistymisestä. Se saattaa nukkua jonkin aikaa, herätä leikkimään ja mennä taas nukkumaan, kunnes herää taas leikkimään.




Haavan Y on jättänyt hyvin rauhaan. Siinä oli alkuun haavalappu suojana. Lisäksi olen pitänyt Ylvalla aika paljon leikkauspotilaan haalaria, joka on suojannut hyvin leikkauskohdan. Puku on ollut päällä varsinkin silloin, kun Y on ollut muiden vastuulla vahtimisen suhteen. Mun kanssa Y on saanut olla jo pitemmän aikaa ilman haalaria - eikä se juurikaan ole ollut kiinnostunut haavastaan.

Ulkona sillä oli alkuun päällä joko sadetakki tai jokin muu nuttu, jonka vatsakappale suojasi haavakohtaa likaantumasta. Nyt haava on jo niin ummessa ja siisti, ettei sitä välttämättä tarvitse enää suojata märältä ja kuralta.

Pikkupotilas leikkauspäivänä.

Suojahaalari päällä.


Aluksi leikkauskohta oli suojattu haavalapulla.

Tältä haava näytti 2,5 vuorokautta leikkauksen jälkeen, kun poistin suojalapun.
Tältä haava näytti vajaa viikko leikkauksen jälkeen.

Haava on mennyt hyvin umpeen ja on tosi siisti. Se on tosin välillä vähän turvoksissa, joka kuuluu asiaan. Siinä on sulavat tikit, enkä ole ihan varma, onko ne ne jotka tuntuvat, kun haavaa kokeilee sormella. Se on nimittäin vielä vähän kova. Mutta eiköhän se pehmene, kun tikit sulavat (mikäli ne on tikit, jotka sieltä tuntuvat).

Ylva on saanut tehdä jo vähän kotitreeneissä mm. tunnaria, kun sitä pystyy tekemään rauhallisesti. Vähemmän se siinä rasittuu kuin possua tappaessaan. ;) Otin muutama päivä sitten videolle molempien tunnaritreenejä, ja niitä voi käydä katsomassa täällä.

Kentsu ja Rimma saivat eilen tehdä eläkeläishubailuja. Niiden kimppatreenejä voi käydä katsomassa täällä. On ne vaan niin kultaisia.

Tässä kultapojan toisenlaisia aikaansaannoksia:




Kentsulla iskee välillä närästyskohtaus, jolloin apua haetaan muun muassa yuccapalmusta... Myra harrasti sitä samaa, eikä mulla välillä ollut ollenkaan yuccapalmua, kun se oli aina niin raadellun ja syödyn näköinen... Nyt on näköjään Kepa-setä iskenyt tähän palmuun... :)






Ylva saa jo lenkkeillä normaalisti, mutta hihnassa. Olemme kuitenkin ottaneet vielä aika rauhassa ja tehneet vasta noin 45 minuutin kävelyjä. Rauhallinen elo jatkuu viikonlopun yli, sillä koirat menevät hoitoon mun vanhemmille, kun mä lähden huomenna aamulla Ruotsiin katsomaan PM:iä. Sieltä palattuani onkin enää pari päivää siihen, kun Ylvalla olisi lupa jatkaa normieloaan ja treenaamista. Pitää sitten katsoa miltä haava vaikuttaa, että uskaltaako vielä aloittaa rajummat treenit vai otetaanko vielä hetki rauhallisemmin. Ehkä jokin kevyt lasku treeneihin voisi olla paikallaan, ennen kuin aletaan kunnolla revitellä.




VOI1



Viime lauantaina oli vuorossa voittajan korkkaus. Koe oli illalla, joten sitä ennen sai lusia pitkän päivän aikaa kuluttaen. Siinä mielessä aamukisat on kivempia, kun ei tartte koko päivää odottaa ja jännittää.

Olin ollut aiemmin viikolla kipeenä, joten koirien lenkitykset olivat olleet aika vähissä. Lisäksi molemmilla koirilla oli Riinan hoito keskiviikkona, joten senkin takia ne olivat sen jälkeen levossa. Hoito tulikin tarpeeseen Ylvalla (Kentsulla se tulee aina tarpeeseen). Olin jo katsellut jonkin aikaa Ylvan toimintaa paikallaoloissa ja miettinyt sillä olevan varmaan jotain kroppajumeja. Istumista en viimeiseen pariin viikkoon tehnyt, koska Y oli sen näköinen, että sillä oli vaikea pitää asentoa liikkumattomana. Ja se näytti nimenomaan siltä, että sillä oli jokin jumi jossakin. Paikalla makuussa Y alkoi mennä jatkuvasti parin minuutin jälkeen lonkalle. Sehän osaa itse korjata itsensä takaisin ryhdikkääksi, jos palaan sen luo korjatakseni sen asennon. Mutta viime aikoina se oli hyvin piittaamaton sen suhteen, joka kieli myös siitä, että kroppa taitaa olla jumissa. Niinpä en ihan viimeisimmissä treeneissä puuttunut enää sen lonkallemenoon mitenkään.

Riinan taitavien näppien käsittelyssä kävikin ilmi, että ranka oli vino ja palleakin jotenkin ihan juntturassa. Joku isku on täytynyt tapahtua, ja sitten muistinkin Ylvan vetäneen lipat portaissa ja kaatuneen kyljelleen osuen portaan kulmaan. Ylva nautti käsittelystä täysin siemauksin, ja se saatiinkin taas suoraksi ja kuntoon. Se näkyi myös kokeen paikallaolossa, jossa Y makasi kuin patsas.




Mutta siis viimeiset päivät ennen koetta ei treenattu, eikä lenkkeilty - paitsi perjantaina illalla käväisin kentällä päästämässä Ylvalta pahimpia höyryjä pois. Tehtiin vain muutama juttu, ruudun paikkaa ja luoksetulon stoppeja sekä hinkutettiin vähän kaukoja - jossa saatiin taas vähän vääntää sen suhteen, että tehdäänkö asentoja oma-aloitteisesti vai ei.

Kun lähdin sen jälkeen kävelyttää koiria, Ylva nosteli jossain kohtaa toista etutassua. Putsasin sen hiekasta ja irtokivistä, jonka jälkeen se käveli normaalisti. Myöhemmin iltapissatuksella se taas ontui muutaman askeleen samaa jalkaa ja piti tassua ilmassa. Putsasin tassun taas hiekasta, jonka jälkeen kipittelimme kotiin puhtaalla askeleella. Kotona kävin taskulampun kanssa anturat tarkkaan läpi. Yhdessä anturassa oli pienenpieni piste. Oisikohan siihen tökännyt jokin? Silloin kyllä mietitytti seuraavan päivän koe. Vähänkö harmittaisi, jos se nyt peruuntuisi, mutta tassun pitäisi kyllä ehdottomasti olla kunnossa, jos mieli teki startata.

Seuraavana aamuna jännityksellä lenkille - enää ei tassuja nosteltu, joten selvittiin säikähdyksellä.




Iltapäivällä lähdettiin ajelemaan kisapaikalle. Sirke tuli ystävällisesti mukaan seuraksi ja bodyguardiksi. Mulla on edelleen pieni pelko paikallaolojen suhteen, joten halusin paikalle jonkun tutun, joka voisi tulla sanomaan piiloon, jos jotain tapahtuisi - onneksi sille ei ollut tarvetta!

Kisat olivatkin etuajassa, joten kauaa en ehtinyt kisapaikalla olla, kun jo aloitettiin. Eipä ehtinyt liiemmin jännittää.

Voittajassa oli viisi osallistujaa. Me startattiin neljäntenä. Kaikki liikkeet tehtiin putkeen sekoitetussa järjestyksessä.




Ensin siis paikallamakuu, jonka Sirke videoi meille. Oli kiva nähdä videolta miten helppoa Ylvalla oli maata hyvässä asennossa. Kyllä vaan noi paikallaolot paljastaa, jos jossain on jotain jumeja. Pitää toivoa että toi yksi hoitokerta riitti tällä erää. Seuraava on varattu tammikuulle. Muuten pitää tässä välissä käydä vielä ekstrakäynti. Y on kyllä yleensä pysynyt hyvässä kunnossa, ja nytkin syynä oli varmaankin se kaatuminen.





Paikallaolon jälkeen vein Ylvan hetkeksi autoon. Ennen omaa vuoroa kävin vähän lämmittelemässä sitä ja tulimme sitten halliin odottamaan vuoroamme. Ylva on niin cool, että siitä ei pysty etukäteen sanomaan, mitä tuleman pitää. Sen virehän on alkanut vähän nousta, mutta ei vielä häiritsevän paljon. Sen verran kuitenkin, että hieman pitää miettiä miten treenit toteuttaa. Mulla oli kuitenkin ihan levollinen olo mennä sen kanssa kehään, koska olemme treenanneet hyvin ja Ylva oikeasti osaa voittajan liikkeet. Sen puolesta ei siis tarvinnut jännittää. Toki kyseessä on nuori ja kokematon koira, jonka kanssa ei ole vielä muodostunut mitään yhteistä kisarutiinia, joten mitä tahansa voisi sattua.

Sitten olikin meidän vuoro mennä kehään. Ensimmäisenä liikkeenä oli tunnari, josta napattiinkin sitten nolla. Annettiin heti kättelyssä pois 40 pistettä, ou jee. No en mä kyllä jäänyt sitä sen kummemmin pohtimaan, koska tiesin Ylvan osaavan muut liikkeet niin hyvin, ettei sen puolesta ollut mitään hätää + eipä se muutenkaan olisi ollut oikea hetki alkaa miettiä asiaa sen kummemmin.

Ylva siis meni kapuloille, siirsi ekaa, jatkoi haistelua ja toi oman. Sinällänsä ei mikään kummallinen virhe, kun miettii yhdistelmää noussut vire ja tunnari ekana liikkeenä. Niin siinä äkkiä käy. Tosin mielenkiintoista on se, ettei Ylva ole ikinä siirtänyt väärää kapulaa. Teki sen sitten ensimmäistä kertaa kokeessa. Jos se on jotenkin mokannut, se on vähän hämpsäissyt väärää, mutta ei koskaan siirtänyt.

Ylva osaa tunnarin mielestäni aika hyvin, ja sillä on siinä kivasti varmuutta. Senkään takia on turha alkaa pistää tolle asialle sen kummemmin ajatusta. Ainut hieman ärsyttävä asia on tosin se, että olin huomannut treeneissä, että Ylva oli ollut tunnarin suhteen vähän takki auki -asenteella. Se alkaa varmaan osata sen jo niin hyvin. Sen takia tein kolmessa vikassa treenissä vaikeita, haastavia tunnareita, jotka Y suoritti leikiten. Mutta se ei sitten näkynyt kuitenkaan vielä tässä... No, jatkamme harjoittelua, ei sen kummempaa.


Kenneli maastoutuneena.

Ylvis tulee rinnettä alas huutaen.


Seuraavaksi liikkeestä istuminen, jossa tassutkin pysyivät lähes loppuun asti. Just kun palasin Ylvan luo, tuli tassuttelu. Nää on ne Ylvan kevyet etutassut... Ruudussa ei ihmeitä, eikä seuraamisessa. Luoksetulon stoppeihin olen ihan megatyytyväinen! On niin mahtavaa huomata, että meillä on jo olemassa hyvät stopit. Nyt vaan pitää jatkaa treenausta niin, että ne vakiintuvat. Tässähän on ollut jonkin verran hajontaa. Pääsääntöisesti Y tekee hyviä stoppeja, mutta joskus homma vähän levähtää. Tän liikkeen valmistumisessa vaan kestää aika kauan, ennen kuin koira oikeasti osaa sen. Ja olen päättänyt, että Ylva tulee _osaamaan_ tän oikeasti, enkä mene eteenpäin millään huijauskeinolla. Yleensähän huijaukset eivät autakaan, varsinkin kun kisaa paljon, mutta luoksetulon stopeissa pääsee melko pitkälle huijaamallakin. :)

Luoksetulossa tosin stoppasin Ylvan vähän liian aikaisin merkkeihin nähden. Kisarutiini Kentsun kanssa sai mut antamaan käskyt vähän liian aikaisin. Samoin mulla tuli vikaan pätkään väärä käsky, Kentsun käsky. Mutta hyvin Ylva totteli sitäkin. :) Tässä huomaa sen, että vaikka olen kisannut tosi paljon, niin mun kisarutiini on nimenomaan Kentsun kanssa kisaamisesta. Ylvan kanssa ei ole vielä ehtinyt rutiinia muodostua, ja varmaan menee vielä hetki, ennen kuin sen kanssa tulee oma rutiini.


Tämän herran kanssa meillä on yhteinen rutiini. :)

Tämän neidon kanssa vasta haetaan yhteistä rutiinia.


Kaukoissa ei sitten tekniikka ihan pitänyt. Eihän se oikeasti pahasti hajonnut, mutta Ylvan kaukoiksi yllättävän paljon kuitenkin. Mutta meillä olikin tässä ajanjakso, jossa väännettiin milloin tekniikasta (joka oli hetkellisesti oudon hukassa, enemmän hukassa mitä on ollut edes opetusvaiheen alussa) ja milloin ennakoinnista. Ja ehkä mieluummin otin nyt ton virheen kuin ennakointivirheen. Y oli hyvin kuitenkin keskittynyt, eikä yrittänyt ennakoida. Ja sillä on olemassa hyvät pohjat tekniikkaan, joten homma on sen(kin) puolesta hallussa. Tilanteet vähän elää, varsinkin nuoren koiran kanssa. Joten eipä tähänkään mitään muuta kuin että lisää treeniä. :)

Kaukojen paluussa sattui muuten hassu juttu. Ylvalla on ollut vähän sijaistoimintaa mun paluussa eli se alkaa helposti pyöritellä päätään ja muka haistella. Nytkin se teki niin, ja juuri kun olin kääntymässä sen kohdalla ympäri, mun jalka osui maahan jotenkin terävämmin. Se otti jotenkin "kiinni" maahan. Siitä tulikin sellainen ääni, että Y taisi luulla mun uhkailevan sitä tuuppasulla. Se nimittäin sinkosi välittömästi ylös ja siitä sukkana sivulle. :) Turha ja tyhmä virhe, mutta ehkä ihan hyvä muistutus Ylvalle, että sitä tarkkaillaan kisoissakin - vaikka toi olikin oikeasti aivan puhdas vahinko.

Vikana oli vielä noudot - hyppynouto ja tasamaanouto. Onnistuin heittämään puukapulan niin, että laippa oli muhun päin, jolloin nostokin oli siisti. Metalli lensi puolestaan lähes kiinni seinää ja merkkiä, joten siinäkään ei tullut kapulan lennätystä. Aikamoinen matka ollaan kuljettu noiden noutojen osalta viime keväästä, kun Ylvalla alkoi tulla kyyläysongelmia. Hirvittävä määrä töitä tehty, suunnitelmia aina välillä vähän viilattu, mutta tehty työ on kantanut tulosta. Kyyläys on loppu, jes! Eihän toki noudot ole ihan sitä, mitä mieluiten haluaisin, mutta asia kerrallaan. En ole voinut tehdä vauhtinoutoja moneen kuukauteen, ja se luonnollisesti näkyy. Nyt olen alkanut satunnaisesti palkata vauhdistakin, katsotaan mihin se johtaa. Joka tapauksessa olen oikein tyytyväinen Ylvan noutoihin, ajatellen mistä lähdettiin keväällä liikkeelle.





Vaikka nollattiinkin tunnari, niin pisteitä kertyi vielä 270. Ylvan kanssa oli ihan älyttömän kiva olla kehässä. Se on jotenkin niin tomerana. Ottaa asiat hyvällä tavalla tosissaan. Se on iloinen ja rento, mutta tarkka. Fiilis kehässä yhdessä Ylvan kanssa oli kyllä tosi hyvä. Hieno Ylvis!

Video suorituksesta löytyy täältä, jos joku haluaa käydä katsomassa.






Nyt ollaan otettu merkki takaisin ohjelmistoon ja alettu rakentaa ohjattua noutoa. Siitähän on tehty paloja, mutta nyt aletaan tehdä siitä liikettä. Samoin otettiin takaisin ohjelmistoon pari tauolla ollutta jäävää. Tein siis viimeisen parin viikon ajan vain istumista. Hyvin muistui mieleen seisominen ja makuukin, eikä ainakaan vielä zeta ole vaikuttanut kovin vaikealta tai haastavalta. Ohjatusta en osaa vielä sanoa ihan tarkkaan, että mitä haasteita siinä mahdollisesti tulee - ja tuleeko. Ylva kun rakastaa noutoja, joten joudun varmaankin tekemään vähän vaikeamman kautta noudon ja merkin erottelua jossain vaiheessa. Mutta ensin haluan korostaa asennetta merkillä, ennen kuin mennään kuunteluosioon.




Kentsu on voinut hyvin. Sen kanssa on treenattu vaihtelevasti. En vielä raaski jättää sitä täysin pois treeneistä, kun se rakastaa sitä yli kaiken. Ollaan tehty niin kuuntelutreenejä kuin ihan normitokoakin. Viimeisin nostattaa Kentsua tosi paljon. Sen mielestä on ihan huippusiistiä tokoilla. Tai oikeastaan mikä vaan tekeminen on sen mielestä huippusiistiä. Kuuntelutreeneissä se on välillä ihan tajuttoman taitava ja hyvin kuulolla ja välillä taas.... jalat vie "vanhaa" miestä, eikä aivot oikein pysy perässä.

Kentsu pääsee taas edustushommiin, kun lupasin sen mukaan tokonäytökseen messariin. Tällä kertaa Ylva saa jäädä pois niistä karkeloista. Kivaa Kepa-sedälle, että meillä kahdella on joku ihan oma juttu.