Pentutokoiluja

Alla vähän listaa siitä, mitä Åken kanssa on treenattu. Sen kanssa on tehty pitkälti samoja juttuja kuin kelpieidenkin kanssa, ja hyvin pitkälle ihan samalla tavalla treenaten. Suurin ero on siinä, että toistoja Åkella on takana todella paljon vähemmän kuin vaikkapa Ylvalla ton ikäisenä. Ylvan kanssa treenasin kotona joka päivä jotakin, rakennettiin mm. pohjia kaukoille. Åken kanssa kotitreenejä ei ole juur ollenkaan. Joskus satunnaisesti toki treenataan kotonakin, mutta vähemmän. Eli lähinnä Åken treenit tapahtuvat treenikentällä, eikä ihan jokaisessa Ylvan treenissä ole välttämättä aikaa Åken treeneille.

Åkea ei ole otettu samalla tavalla ns. harrastuskoiraksi kuin kelpieitä, vaikka sen kanssa tietenkin puuhaillaan kaikenlaista. Siksi sen kanssa on edettykin vähän hitaammin. On kuitenkin mielenkiintoista ja opettavaista treenata aivan erityyppistä koiraa kuin vaikkapa kelpie + lisäksi vieläpä pienikokoista koiraa. Vaikka meillä ei ole sen kummempia kisatavoitteita, niin treenaamme kuitenkin sillä ajatuksella, että joskus starttaisimme edes alokasluokassa. Aika näyttää käykö niin ja starttaammeko joskus jossain toisessakin luokassa vai ei.


Tässä kuvassa Åke on noin nelikuinen.

Vaikka olemmekin edenneet hitaampaan tahtiin, on aivopesu jo hyvällä mallilla. Åke tykkää kovasti treenaamisesta. Sen kanssa on pystynyt treenata samalla treenikentällä muiden kanssa ilman suurta pelkoa siitä, että se huitelisi muiden luokse leikkimään. Kyllä se pääsääntöisesti mieluummin valitsee treenaamisen kuin muiden kanssa leikkimisen siinä tilanteessa.

Ulos siirtyminen tapahtui helpommin mitä ajattelin. Åkehan on lähinnä treenannut halleissa, mutta nyt ollaan oltu ulkonakin. Hajut eivät ole vieneet mukanaan, eikä nameja kyttäävät variksetkaan ole tuottaneet ongelmia.

Joissakin opiskeltavissa jutuissa olen pitänyt alkuun löysempiä kriteerejä kuin vaikkapa Ylvalla. Toki jotkut kriteerit on oltava, jotta asia edistyy. Ja tietenkin niitä nostetaan sitä mukaa, kun asiat edistyvät. Mutta joissakin jutuissa olen huomannut, että alkuun on enemmän hyväksyttävä sinne-päin-tapaisia suorituksia tai muuten herran huomio saattaa herpaantua sen mielestä järkevämpiin juttuihin. Siitä kun on päästy vähän eteenpäin, on voinut alkaa nostaa vaatimustasoa.

Joissakin asioissa en tule ottamaan lopputulokseenkaan ihan samantasoisia kriteerejä kuin Ylvalla on. Kokonaisuuden toimiminen tulee olemaan kuitenkin paljon tärkeämpää kuin hienot yksityiskohdat. Pakko siis osata katsoa kokonaisuutta ja katsoa jotain juttuja hieman sormien läpi.

Tällä hetkellä kun tehdään vain paloja ja treenit ovat sen suhteen yhtä palkkaamisen juhlaa, Åke on ollut ihan superkiva treenattava. Saas nähdä millaisia haasteita meille tulee, kun pääsemme joskus tästä vähän pidemmälle. Pitää koittaa ylläpitää myös sosiaalista palkkausta kaiken muun ilottelun rinnalla, sillä Åke ottaa kyllä kivasti kehuja vastaan.


Åkesta ei ole vielä mitään treenikuvia, joten kuvituksena toimikoot muut kuvat.

Åke osaa vaihtaa tosi hyvin lelu- ja namipalkan välillä, eikä siis jää kiinni edelliseen palkkaan. Se saattaa tosin odottaa tiettyä palkkaa tietyistä jutuista.

Åke tykkää tosi paljon pienistä vinkuvista palloista. Usein aloitammekin treenit heittelemällä kahta palloa. Åke tuo hyvin heitetyn pallon ja tiputtaa sen joko oma-aloitteisesti tai käskystä ennen kuin heitän uuden pallon sille.




SEURAAMINEN

Aloin opettaa seuraamista takaperin kävelyn kautta, kuten Ylvallekin. Alussa oli hyvin löysät kriteerit, mutta nyt niitä on päästy nostamaan paljonkin, sillä Åke on ostanut idean. Alussa Åke hyppi tosi helposti (osin palkan tavoittelun takia), mutta nyt se on jäänyt pois (kriteerien noston ja palkkauksen tarkentamisen ansiosta).

Kävelen pääsääntöisesti taaksepäin, mutta jonkin verran ollaan jo käännyttykin. Takaperin kävellessä Åke on tosi lähellä, mutta etuperin mennessä se mieluusti ottaisi vähän etäisyyttä. Liittynee kontaktiin? Olen tehnyt käännöksen jälkeen pientä kaarta vasemmalle, ja sillä olen saanut Åken lähemmäs mua.

Lisäksi ollaan tehty yhden kahden askeleen seuraamisia perusasennon kautta. Niitä Åke tekee kivasti. Todennäköisesti on kuitenkin jonkin verran kiinni mun kädessä.

Kontaktia sivulla ollaan treenattu hävettävän vähän, ja se myös näkyy. Åke katsoisi mieluusti mun käsiä tai alkaisi väännellä itseään eri asentoihin, jos käsiä ei saa katsoa. Tätä pitäisi ehdottomasti treenata enemmän. Jonkin verran ollaan tehty sellaisia kontaktiharjoituksia, joissa ollaan vastakkain ja mun molemmissa käsissä on namit ja Åken pitää ottaa katsekontakti namin saadakseen.


SIVULLETULOT

Aloitin tämän treenauksen korkeammalla alustalla, kuten Ylvankin kanssa. Eli ensin alustalle menoa, sitten sen päällä pyörimistä (takapuolen käyttöä) naamat vastakkain, sitten sivulla. Seuraavaksi laitoin alustan mun vasemmalle puolelle, jolloin saatiin kaivettua esille sivulle kiepsahdus.

Nyt ei olla käytetty alustaa enää pitkään aikaa. Kun Åke on valmiiksi aktiivinen, sen on helpompi tulla loppuun asti sivulle. Jos se lähtee liikkeelle passiivisuudesta, se saattaa istahtaa vinoon. Sillä ei siis ole vielä ihan kristallinkirkasta ajatusta siitä, missä sen ihan oikeasti kuuluisi olla. Mutta haisulla se sentään on.


LUOKSETULO

Silloin kun löytyy pitäjä, ollaan tehty tätä. Lähinnä palkkaan vauhdista, mutta joitakin kertoja olen ottanut sivullekin. Käytän silloin yleensä pientä jalka-apua. Åke nimittäin tulee ihan täysillä...




ASENNOT

Åke tarjosi jo ihan pikkuisena helposti istumista, mutta maahan se ei suostunut alkuun menemään ollenkaan. Oli pylly pystyssä. Treenaamalla (ja vireen nostolla) siitäkin selvittiin eteenpäin. Olen tehnyt oikeastaan vain istu-maahan-vaihtoja, ja niitäkin pääasiassa käsiavulla. Pitäisi edetä... Vähän ollaan kokeiltu seiso-istu-vaihtoja niin, että Åke nousee mun jalan päälle ja pakittaa siitä istumaan. Takajalat eivät kyllä pysy yhtään paikoillaan. Pitäisi ottaa namista luopumista mukaan + ehkä miettiä jotain muuta treenitapaa + ihan vaan alkaa oikeasti treenata asiaa. :)

Jääviä ei olla tehty yhtään. Eikä malttiakaan juurikaan. Ihan pikkaisen ollaan tehty istumassa pysymistä, mutta ei muuta. Näitäkin pitäisi ehdottomasti alkaa harjoitella.


NOUTO

Olen tehnyt pitoa tarjoamisen kautta sekä niin, että annan kapulan suuhun. Åke on saanut seistä, mutta ollaan tehtyä tätä myös niin, että Åke istuu. Aloitimme tunnarikapulalla, mutta sitten saimme mini-kapulan, jolla olemme myös tehneet.

Åke pitää kapulaa lyhyen aikaa tosi nätisti, mutta heti kun aikaa alkaa kasvattaa, se alkaa heilutella koko päätään ja saattaa vetäistä kapulan takahampaisiin, jolloin tulee pureskelukin mukaan kuvioihin. Erilaisilla kikkailuilla pitää pidempään hyvin, ts. jos vaikka heitän kapulan vähän matkan päähän, jolloin Åken pitää tulla se suussa mua lähemmäs palkan saadakseen, niin silloin se pitää kapulaa siististi pidemmän aikaa.

Olen tehnyt pitoa niinkin, että kapula on mun jalkojen välissä ja Åke saa otettua sen ainoastaan kunnollisella otteella. Niissä pito on tosi napakka. Vielä kun sen saisi siirrettyä muuhunkin toimintaan... Tähän pätee varmaan sama kuin kaikkeen muuhunkin, eli pitäis vaan treenata.

Vähän ollaan tehty kapula suussa kävelyä ja kiepin tekemistä itsensä ympäri kapula suussa. Åke osaa antaa myös kapulan mulle käteen. Tehtiin eka ihan vaan nenäkosketusta kämmeneen ja yhdistettiin se sitten kapulan kanssa.

Vauhtinoutoja tekee kivasti (pidän pannasta kapulaa heittäessä). Ihan alkuunhan Åke ei tosin suostunut lähtemään kapulan perään, joten annoin asian hautua vähän pidempään ennen kuin yritin sitä uudestaan. Åke tykkää selvästi noutokapulasta.


RUUTU

Ruutua ollaan tehty erivärisillä merkeillä. Tätä tehdään puhtaasti lelulle juoksutuksena eli rakennetaan vaan motivaatiota juosta ruutuun. Jos treenaan yksin, jätämme yhdessä pallon ruutuun. Jos on avustaja käytössä, hän vie pallon Åken nähden ruutuun. Pikkasen ollaan tehty muistikuvana eli jätetty pallo yhdessä ruutuun, tehty väliin jotain muuta ja sitten ruutuun lähetys.

Yksi tämän liikkeen haasteista on se, ettei Åke oikein katso missä ruutu on. Kelpien kanssa tuollaiset asiat on helppoja (vaikka Ylvakin on melko huono hahmottamaan asioita), mutta Åkelle ei selvästi ole yhtään luontaista katsoa eteenpäin ennen lähetystä. Tätä ollaan harjoiteltu avustajan kanssa.

Vaikka Åke ei katsoisi kunnolla eteenpäin, se kyllä lähtee siitä huolimatta juoksemaan eteenpäin ja yleensä ennemmin tai myöhemmin huomaa ruudun.





KIERTO

Ensin ajattelin, että opetan Åkelle aluksi vapaamuotoisen kierron, jota voidaan hyödyntää kaikessa muussakin tekemisessä. Myöhemmin opettaisin merkin kierron, jossa on enemmän kriteerejä kuin vapaamuotoisessa kierrossa. Mutta sitten iski laiskuus. Kun muutenkin treenaamme vähemmän kuin Ylvan kanssa, niin ihan hirveästi ei ole varaa kikkailla tällaisilla jutuilla, jos haluaa joskus edetä. :) Niinpä olen alkanut tehdä kiertoa jo kiertomerkillä.

Tässä on sama juttu kuin ruudussa oli katsoo huonosti kohdetta. Kun ymmärtää, mitä pitikään kiertää, niin kiertää ihan ok. Joskin kaarrattaen... Menee suoraviivaisesti, mutta kierron jälkeen aukeaa - yllättävänkin paljon ajatellen miten pikkainen se on. Mutta tämä liittynee siihen, ettei Åke halua jarruttaa, joten on helpompi kaarrattaa. Tähän joudutaan ehkä vielä puuttumaan.


JUOKSUALUSTA

Tätä on alettu hiljattain harjoittelemaan sillä ajatuksella, että laitan tämän ehkä kiertoon. Katsotaan miten käy. Eli tällä hetkellä ajatuksena on, että Åke juoksee maton yli ja saa siitä palkan. Jos on avustaja käytössä, Åke juoksee mun ja avustajan väliä ja matkalla on osuttava matolle.


TUNNARI

Kahdesti ollaan päästy harjoittelemaan tätäkin, kun on löytynyt paikka, jossa on ollut puiden lehtiä. Olen piilottanut oman kapulan lehtien alle. Åke käyttää hyvin nenää. Olen naksauttanut, kun Åke on ottanut kapulan ja lähtenyt tulemaan mua kohti.




Mitään varsinaisia temppuja Åke ei osaa. Niitäkin voisi harjoitella. Tai no, kyllä se muutaman osaa. Ekana se oppi itsensä ympäri kiepsahduksen, ja se on sen mielestä sen verran kiva juttu, että sitä se tarjoaa vähän joka väliin, jos ei ihan tiedä mitä pitäisi tehdä. :) Tätä ollaan hyödynnetty mm. asennon otoissa (istu, maahan) sekä pidossa. Käsikosketusta ollaan myös tehty, ja sitä on hyödynnetty noudossa. Seuraavaksi voisi opettaa peruuttamisen - ensin musta poispäin niin, että ollaan vastakkain.

Åke on tosi innokas treeneissä, ja sen kanssa on tosi kiva puuhailla. Se on mun terapiakoira - vielä ei ainakaan aiheuta terapiaa, vaan antaa sitä mulle. :) Åke tykkää paljon juoksujutuista ja tykkää laittaa itsensä likoon fyysisesti.

Viime aikoina on muutamissa jutuissa alkanut tulla turhaumaääniä. Esimerkiksi kun avustaja vie pallon ruutuun ja vinguttaa palloa, eikä Åke pääse sillä sekunnilla juoksemaan sinne kuin haluaisi, niin silloin siltä saattaa päästä ääni. Nämä ovat tosiaan liittyneet tämäntapaisiin turhaumiin, joten nyt pitää olla tarkkana, miten treenit toteuttaa. Åke on normielämässä hyvin hiljainen koira, eikä käytä helposti ääntä, joten en usko sen olevan treeneissäkään ongelma, jos vaan osaa toteuttaa treenit fiksusti.

Malttijuttuja ei olla harjoiteltu vielä yhtään, ja luopumistakin pitäis alkaa harjoitella enemmän. Eli vaikka Åke toisaalta osaa paljonkin eri juttuja, niin sen treeniohjelmasta myös puuttuu todella paljon sellaisia palasia, mitä "normaalisti" olisin jo treenannut. Mutta me edetään siihen tahtiin, mikä tuntuu hyvältä, ja nautitaan joka hetkestä. :)

Mun terapiaeläin. :)

Pitäisi ottaa taas treenejä videolle. Muutama vanha video löytyy. Tämä on kuvattu 18.2., jolloin Åke oli kaksi päivää vaille viisi kuukautta. Tämä taas on kuvattu vähän ennen sitä eli on edelleen vähän vaille viisikuinen. Tässä Åke on puolestaan vajaa 12-viikkoinen. Voi miten pikkuinen! Nyt pitää tosiaan ryhdistäytyä uudemman treenivideon kanssa.




Åke 7 kk

Åke täytti viime viikolla seitsemän kuukautta. Se on hauska tyyppi ja pujahtanut meidän laumaan ongelmitta. Siinä on energiaa kuin pienessä kylässä, mutta onneksi löytyy myös tolkkua. Se on järkevä ja hyvähermoinen kaveri, joskin myös erittäin ehtiväinen ja puuhakas. Siltä löytyy omaa tahtoa erittäin paljon, ja se vaikuttaa pirun fiksulta tyypiltä.

Tässä Åke on reilu puolivuotias.

Ihan pikkuisena se nukkui todella paljon. Se oli vain puolisen tuntia hereillä ja sammui sen jälkeen useammaksi tunniksi. Se tuntui oudolta, kun oli tottunut erittäin jaksavaisiin kelpieisiin. Tämä on tosin otettu korkojen kanssa takaisin. Kun se kasvoi siitä hieman, unentarvekin selvästi väheni huomattavasti. Siitä alkoikin sitten never ending -puuhailu, eikä loppua näy. :)

Åkesta näkee, että se on taustaltaan rottakoira. Se käyttää hyvin mielellään hampaitaan ja leukojaan. Ulkona on aina joku keppi tai vastaava suussa. Lelut Åke rikkoo ennemmin tai myöhemmin. Kelpie-raasut ovat saaneet ihmetellä, kun niiden "tutit" katoavat yksi kerrallaan Åken käsittelyn jälkeen.

Åke on aika itsenäinen. Se leikkii paljon yksinään (leikkii toki kivasti munkin kanssa, mutta ei välttämättä tarvitse mua leikkimiseen). Luutakin se syö kauhealla vimmalla. Siinä se kaipaa mun osallistumista. Mun osaksi on koitunut luun pitäminen. Kummasti kaikki mun koirat ovat oppineet tämän asian.

Aina pitää olla joku keppi tai käpy suussa.


Meidän elämä on tosi aktiivista, mikä sopii Åken tyyliselle koiralle oikein hyvin. Sen verran puuhakas ja oman tahdon omaava se on, että en yhtään ihmettele, että pihiksestä saisi helposti ongelmakoiran. Jos omistaja olisi vähän vähemmän aktiivinen, eikä niin jämäkkä, niin ongelmissa tollaisen koiran kanssa voisi helposti olla. Meidän laumaan ja elämäntapaan Åke istuu kuin nenä päähän ja vaikuttaa ilmeisen tyytyväiseltä elämäänsä.

Åke on kasvanut senteissä hurjaa vauhtia. Sen huomasi konkreettisesti siitä, kun takit kävivät koko ajan pieneksi. Nyt luulisi nopeimman kasvun olevan ohi. Painoa on tällä hetkellä 6,3 kg ja korkeutta kotimittauksen mukaan 37,5 cm.



Yhteiselo kelpieiden kanssa sujuu hyvin. Olen sanonut vitsinä, että Åke on Ylvan koira. Ja Ylva onkin ottanut Åken täysin omakseen. Ne leikkivät tosi paljon yhdessä, ja Åke on Ylvan erityissuojelussa. Jos pojat alkavat leikkiä enemmän, Ylva yrittää tulla väliin. Kentsun leikkimistapaan kuuluu aina äänitehosteet, ja voi olla, että Ylva tulkitsee tilanteet vähän väärin ja haluaa siksi tulla keskeyttämään leikit. Samoin jos Kentsu komentaa Åkea jostain, Ylva on heti poliisina paikalla vahtimassa, ettei sen pikku-Ookkimusta komenneta.

Åke menee aamuisin Kentsun luo aamupesulle, ja Kepa on siitä selvästi mielissään. Iltaisin Kepa saattaa olla grumpy old man, kun sitä väsyttää. Silloin se helpommin komentaa Åkea, jos Åke vaikkapa vinguttaa jotain lelua Kentsun korvanjuuressa.

Ylva on toiminut muun muassa makuualustana, kun Åke on leikkinyt lelullaan.
Kuvassa Åke on reilu kolmikuinen.

Kepa-sedän vieressä on turvallista nukkua.
Åke on kuvassa reilu kolmikuinen.


Kelpiet ovat toimineet hyvänä mallina Åkelle metsälenkeillä. Jos ollaan törmätty muihin kulkijoihin, Åke on osannut olla menemättä muiden luo. Uskon että mallioppimisella on ollut tässä osuutta. Åke pitää hyvin huolen siitä, että pysyy laumassa. Riistaviettiä se ei ole ainakaan vielä näyttänyt omaavan. Pitää toivoa ettei se herää myöhemminkään. Jotkut pihikset ovat erittäin riistaviettisiä, mutta käsitykseni mukaan se kulkee tietyissä linjoissa. Eli löytyy myös vähemmän riistaviettisiä tapauksia, ja ainakin nyt vaikuttaa siltä, että olen onnistunut saamaan sellaisen.

Hajut kiinnostavat erittäin paljon Åkea, mutta eivät ole vieneet mukanaan.


Tuttujen koirien kanssa Åke on aika huoleton kaveri ja osaa olla hieman röyhkeäkin. Sillä on kuitenkin hyvä koiranlukutaito, ja se osaa lukea tilanteita hyvin. Nyt taitaa olla jokin teini-ikä päällä, koska joidenkin rähjäävien koirien ohittamisessa Åkekin koittaa pöhistä. Siihen olen kyllä puuttunut. Pitää toivoa että Åken sosiaalisuus säilyy ja ettei siitä tulisi hirveän äijämäistä. Siis siinä mielessä äijämäistä, ettei tulisi enää toimeen muiden kanssa. Pikkuäijähän se kyllä muuten on, mm. kova merkkailemaan. On nostanut jalkaa säännöllisesti viisikuisesta lähtien.

Ystävykset.


Åke on tokoillut jonkin verran. Olen opettanut asioita ihan samalla tavalla kuin kelpieillekin. Ainoa ero on toistoissa. Åke on treenannut vain murto-osan siitä kuin mitä vaikkapa Ylva treenasi tämänikäisenä. Oikeastaan kaikki kotitreenit puuttuvat, joita tehtiin tosi paljon Ylvan kanssa sen nuoruudessa.

Tarkoitus olisi päästä joskus kokeisiinkin asti, ainakin alaluokissa. Joten treenataan siinä mielessä tavoitteellisesti, vaikkei tavoitteellisuudesta voi juurikaan puhua verrattuna kelpieihin. Åke on kuitenkin pääasiassa meidän maskotti ja hyvänmielen lähettiläs. Kaikki mitä tulee sen päälle, on plussaa.

Åke on syttynyt tekemiseen ja tykkää selvästi tosi paljon tokoilusta. Se on yllättänyt mut totaalisesti treeni-innokkuudellaan. Se kestää tosi hyvin toistoja, eikä ole häiriöherkkä. Ollaan pystytty treenaa samalla kentällä (hallikaudella) muiden koirien kanssa, ja Åke on valinnut mieluummin treenaamisen kuin muiden kanssa leikkimisen. Toki se on pari kertaa päässyt karkaamaan kaveriaan moikkaamaan, mutta on tullut heti takaisin ja jatkanut hommiaan. Ja noiden vastakohtana on lukemattomia treenejä, joissa se ei ole harkinnutkaan moikata muita, kun kerran on ollut mahdollisuus treenaamiseen.

Toki tässä vaiheessa treenit ovat niin täysin leikki ja laulu -osastoa, että näistä on hirveän helppo tykätä ja olla motivoitunut. Saa nähdä miten tilanne muuttuu, kun päästään vähän pidemmälle ja pitäisi alkaa ketjuttaa ensin liikkeen osia kokonaisiksi liikkeiksi ja sitten liikkeitä peräjälkeen. Mutta se on sen ajan ongelma pohdittavaksi, nyt rakennellaan pohjia ja jatketaan aivopesua, joka on jo hyvällä mallilla. Ja kuten jo mainitsin, kaikki mitä Åken kanssa saavutetaan, on plussaa. Jos tuntuu siltä, että homma ei vaan lähde sujumaan, niin aina voidaan palata Ookke-oloneuvosrooliin, jossa Ookkimus on erittäin hyvä. :)





Voisin koittaa vielä listata asioita, joita ollaan treenattu. Mutta se saa oman postauksen, jahka vaan ehdin sen tekemään.

Summa summarum: hyppäys aivan uuteen ja itselle vieraaseen rotuun (vaikka olenkin tutustunut ekaan pihikseen jo 90-luvulla, niin en silti tuntenut-tuntenut rotua) on ollut mielenkiintoista ja olen tyytyväinen siitä, että uskalsin tehdä tämän hyppäyksen. Åke ainakin on ihan mahtityyppi ja tuottaa paljon iloa meille kaikille joka päivä.

Åkella ei ole pohjavillaa, eikä kauheasti massaakaan, joten takit on kova juttu.

Vesi kiinnostaa niin paljon, että saattaapi olla, että meidän laumasta löytyy
kesällä kaksi uimaria.

Meidän lauman juniori ja seniori.

Ken 12 v.

Pääsiäisenä juhlittiin Kentsun 12-vuotissynttäreitä (15.4.). Olen niin kiitollinen siitä, että herra harmaahapsi on edelleen seuranamme ja voi hyvin. Vuosi sitten olin aivan vakuuttunut siitä, että emme tule näkemään tätä synttäripäivää. Olipas ihanaa olla väärässä!

Kentsu synttäripäivän aamulla.

Asentotunnon heikkeneminen ei ole onneksi edennyt samaan tahtiin mitä se Myralla aikoinaan eteni. On se silti jonkin verran edennyt. Sen huomaa esimerkiksi asfaltilla kävellessä, kun kynnet ovat alkaneet rapista asfalttiin. Kentsu ei nosta jalkojaan kunnolla, ja kun asfaltti ei yhtään jousta, niin kynsien raahausääni on alkanut kuulua. Onneksi meidän ei tarvitse liikkua kovalla alustalla kovinkaan paljoa. Ihan vierestä löytyy metsikkö, jossa käydään niin paljon kuin mahdollista. Nyt kun polutkin ovat sulanneet, niin siellä on turvallista ja ihanaa liikkua. Käymme siellä vähintään kerran päivässä, yleensä useamminkin.

Metsässä Kentsu joutuu nostelemaan jalkojaan, kun maasto on hieman epätasaista puiden juurten ja aluskasvillisuuden takia. Alusta on pehmeä ja joustava, joten mikäs sillä on kipitellä.

Kentsu kävi pääsiäismaanantaina pitkästä aikaa akupunktiossa. Siitä on ollut nyt useamman kuukauden tauko, kun meidän vakkarilääkäri muutti Keski-Suomeen. Fyssarilla ja osteopaatilla Kentsu on toki tässä välissä koko ajan käynyt, mutta olen halunnut löytää sille myös akupunktiolääkärin, koska uskon sen auttavan sen neurologisissa jutuissa. Mielestäni askel oli heti hoidon jälkeen kevyempi, ja kun mukaan lisätään metsälenkit, niin yhtälö on tällä hetkellä toimiva.

Kentsu onkin ollut todella virkeä ja intoutunut taas juoksemaan enemmän kuin talvella. Toivottavasti sama linja jatkuu vielä pitkään, vaikka toki tiedossa on yhteisen ajan rajallisuus. Mutta nyt nautitaan yhteiselosta niin kauan kun sitä vielä riittää.

Koko lauma.

12-vuotias veljentytön kanssa eli Kepa ja Ylva.

Kentsu 12 vee.




Uutta vuotta!

Uusi vuosi on polkaistu käyntiin. Sen kunniaksi ajattelin kirjata hieman kuulumisia, kun kerrankin löytyi sopiva rako.

KEN

Kentsu on voinut hyvin. Tämän aamuisen metsälenkin perusteella se tuntuu olevan suorastaan elämänsä kunnossa. :) Ihanaa! Sillä on vähän vaihdellut sen asentotunto. Välillä jalat menevät väärinpäin useinkin, välillä ei pitkään aikaan. Ei tämä selvästikään etene samaan tahtiin kuin Myralla eteni.

Toki Kentsu nukkuu enemmän kuin aiemmin, mutta eiköhän ikäkin jo tee sen suhteen tehtävänsä. Seisoa se ei enää jaksa pitkiä aikoja, joten jos sen pitää odottaa, niin se menee yleensä aina makoilemaan.

Olen koittanut jättää sitä pois matkasta pitemmiltä treenireissuilta, jos vaan mahdollista. Autossa ja häkissä istuminen kun ei tee sille hyvää, jos kyseessä on pitempi aika. Kentsu meneekin usein mun vanhemmille hoitoon. Jonkin verran pojat ovat jääneet myös kaksistaan kotiin mm. Ylvan keskiviikkotreenien ajaksi, jos olen ollut sen päivän etänä. Silloin kun ei kummallekaan ole omaa treeniaikaa.

Kentsu on saanut puuhailla omia pikkujuttujaan treeneissä. Hyvin kuitenkin huomaa, ettei sen kanssa enää "oikeasti" treenata, sillä Kentsusta on tullut ärsyttävän tottelematon arjessa. Välillä olen miettinyt onko sen kuulo heikentynyt, mutta kyllä se välillä tuntuu myös tekevän ihan tietoisia valintoja sen suhteen, pitääkö kuunnella vai ei.

Kentsu on löytänyt nyt Åkenkin kanssa yhteisen sävelen. Sillä kesti jonkin aikaa tajuta, miten tuollaisen pikkuisen kanssa voisi leikkiä, mutta nyt on löytynyt omat leikit pojille.


Saisinko minäkin sitä mitä sinä syöt.

Kentsu kävi Riinalla hoidettavana.


Åke sai kunnon virtapiikin Kentsun hoidon aikana
ja onnistui houkuttelemaan Ylvankin leikkiin.




YLVA

Ylva elää tällä hetkellä jonkinlaista murroskautta. Veikkaan että se on tajunnut, ettei Kentsusta enää ole niin suureksi tueksi ja turvaksi vanhenemisen takia, joten se taitaa nyt ottaa jotain vetäjän roolia. Ongelma vaan on siinä, ettei sillä itsellä oikein taida rahkeet riittää siihen pestiin. Ehkä Åke pelastaa tilanteen kasvettuaan hieman. ;)

Ylva on siis jotenkin herkempi reagoimaan erilaisiin asioihin milloin nostamalla kierroksia, milloin tuntemalla olonsa aika pieneksi tytöksi isossa maailmassa. Lisäksi se yrittää välillä uhitella Kentsulle, painaa leukaa Kentsun selän päälle yms. Silloin se saa multa aina lähdöt. Kepaa kohtaan ei saa käyttäytyä noin!

Ylvan treenit ovat sujuneet pääsääntöisesti hyvin. Åken tulon aikaan meidän treenit oli jotenkin hajanaisempia, eikä ehkä ihan niin suunnitelmallisia kuin yleensä. Mutta nyt ollaan saatu taas rytmistä paremmin kiinni. Osaamisesta ei meidän juttu ole kiinni, vaan isoin juttu on korvienväli. Ylvan pitää olla riittävän rento, jotta se voi näyttää osaamistaan parhaiten. Ja toi rennoksi saaminen on aina oma juttunsa, ei ihan niin helppoa... Katsotaan miten meidän käy. Kävimme marraskuussa yhdessä tsekkauskisassa, joka sujui kivasti. Alle viikon päästä alkaa karsinnat.


Minäkin voisin syödä sitä mitä sinä syöt.

Meillä oli uudenvuoden aatonaattona Christan koulutus
arvokisaryhmäläisille. Ylvis pääsi sinne yksin,
kun pojat jäivät siksi aikaa kotiin.



ÅKE

Åke on superhauska tyyppi. Se on pujahtanut meidän laumaan tosi hyvin, ja kaikki kolme tulevat oikein hyvin juttuun. Ylva on tyytyväisen oloinen, kun on saanut uuden leikkikaverin.

Åke on nyt reilu 16-viikkoinen. Se täyttää ensi viikolla neljä kuukautta. Odotan innolla sen hampaiden vaihtumista. Pureminen on ainakin lisääntynyt hurjasti viime aikoina, ja siitä saakin keskustella oikeastaan päivittäin, että onko soveliasta purra niin antaumuksella ihmisten käsiä vai ei. Åke on aika kova luu, ei mikään pehmo kaveri, joten asiat eivät mene ihan helpolla sillä jakeluun.

Se on ihan superreipas pentu, jolla ei juurikaan tunnu olevan ongelmia elämässään. Mitä nyt käy aika turhan pitkäksi yksinollessa. Uni ei vaan riitä koko päiväksi. Olen saanut järjestettyä yksinolot niin, että Åke on ollut pisimmillään vasta kuusi tuntia yksin. Siitä on vielä matkaan täyspituiseen työpäivään. Noin puolillepäiville asti Åke nukkuu hyvin, mutta sitten alkaa sellainen puuhastelu, että välillä hirvittää. Mulla on nimittäin kameravalvonta, jonka välityksellä pääsen näkemään herran temppuja. Tiedä sitten onko se hyvä vai huono juttu.

Åken kanssa on jo vähän tokoiltu. En ole ihan hirveästi tehnyt sen kanssa (vrt. kelpiet), mutta kivalla mallilla on asiat ja yllättävän paljon on jo palasia treenirepertoaarissa. Åke on yllättävän keskittymiskykyinen. Se tykkää tosi paljon tekemisestä ja on innolla mukana - kun haluaa... Nyt jo siis näkee siitä, ettei sitä ole jalostettu ihmisen kanssa tekemiseen. Åke tekee sitä, mitä Åke haluaa tehdä. Eli mun tehtävä olisi saada se haluamaan samoja asioita mun kanssa. :) Pääsääntöisesti se onkin vielä valinnut samat mielenkiinnon kohteet, mutta sitten jos sen huomio herpaantuu johonkin muuhun asiaan, minkä se kokee sillä hetkellä mielenkiintoisemmaksi, se ei ole ole millään namilla tai vastaavalla huijattavissa vaihtamaan mielenkiinnon kohdetta. Työmaata on siis hieman edessä. :) Mutta se tekeekin tästä mielenkiintoista ja opettavaista.

Ainoa huono puoli pennun kanssa on ollut sen kylmänherkkyys. Kun hiljattain oli -20 asteen pakkasia, pentu kävi vain takapihalla. Muuten se on ollut aika paljon mukana kävelyillä, joskin saa välillä vapautuksen niistä. Mä kannan sitä, kun kylmyys iskee. Se on kyllä todella innostunut ulkoilusta (vaikka ensireaktiona lähteekin aina karkuun, kun näkee mun ottavan takin ja pannan esille) ja selvästi haluaisi olla enemmänkin ulkona, mutta kylmyys pakottaa sen takapihaltakin ennemmin tai myöhemmin sisälle. Se tulee olemaan varmaan innoissaan, kun kevät ja lämpimämmät ilmat koittavat. Ja mä ehkä pulassa, jos en ole saanut teroitettua sille siihen mennessä luoksetulokäskyn ehdottomuutta... ;)

Nyt jo huomaa takapihalla, miten se välillä vaan uppoutuu hajumaailmaan. Metsälenkeillä hajut eivät ole vielä vieneet mukanaan, ja siellä Åke pitää todella hyvin yhteyttä ja huolen siitä, ettei vaan jää matkasta. Mutta katsotaan miten käy säiden lämmetessä.

Åke on kasvanut senteissä hurjaa vauhtia, mutta painossa ei niinkään. Painoa on nyt hieman päälle neljä kiloa. Siinä myös yksi syy sille, miksi se palelee niin herkästi, kun eihän sillä ole mitään massaa, mikä lämmittäisi. Lisäksi se on aika naku versio, pohjavillaton. Takit on siis kovassa käytössä.

Åke muuten bloggaa nykyisin yhtenä Kotilieden Koirakoplan jäsenenä.






Hyvää Joulua!

Jouluvideo on valmis. Sen tekeminen oli huisin hauskaa, ja Heidi on tehnyt valtavan hienon (ja työlään) työn editoinnin kanssa. Jos olet nähnyt ekan ja tokan osan, niin voit hypätä suoraan kohtaan 5:20. Ellet sitten halua fiilistellä koko videon voimin joulumielen etsimistä.




Itiksessä kuvatessa saatiin aika paljon huomiota, mutta koirat suorittivat tehtävänsä siitä huolimatta hienosti. Ylvan mielestä tää oli jotenkin ihan mahtavan hauskaa, ja se selvästi nautti kuvauksesta täysillä.

Osa itiskohtauksista on purkissa, kohta siirrytään alakertaan junan luo.

Pennut olivat todella reippaita. Ainoastaan metsäkuvausta kuvatessa (jossa pennut painivat ja päättävät lähteä etsimään joulumieltä) Åkella tuli lopussa kylmä, kun joutui olemaan ilman takkia. Mukana oli onneksi monta syliä ja fleecepeitto, johon Åke välillä käärittiin. :)

Muuten kaikki kohtaukset, joissa pennut kipittivät menemään olivat helppoja kuvattavia - kiitos yhden pienen labradorinnoutajan. :) Ei tarvinnut kuin vähän näyttää nameja Kajalle, niin se kyllä muisti minne ne oli jätetty. Åken tehtävä oli enää vain seurata Kajaa ja yrittää ehtiä syödä myös muutama nami. Ylva kyllä taisi ottaa meidän perheen namivajauksen takaisin rohmuamalla osin Faninkin nameja. :)




Aina ei jaksa pienet pennut poseerata.
Åkella ei ihan yltänyt jalat junan laidalle. :) Ikää tuolloin oli 10 viikkoa.

Olimme jo kuvanneet yhden loppukohtauksen ensimmäisten kuvausten joukossa, mutta pennut ehtivät kasvaa niin huimaa vauhtia kuvausten aikana, että päätimme kuvata nukkumiskohtauksen uudestaan. Se oli ylivoimaisesti vaikein kuvattava. Pennut olivat riehuneet jo lähes neljä tuntia ja olivat selvästi yliväsyneitä, mutta eivät vaan meinanneet malttaa nukkua. Piti aika pitkään sylitellä ja silitellä, ennen kuin uni voitti.

Yliväsyneet pennut.

Ai nukkumaanko?

Tonttulakki oli milloin mitenkin päin.


Kohta ne nukkuu!

Vihdoinkin! :) Ihanuudet!

Oikein hyvää joulua ja joulumieltä kaikille! Tähän loppuun pitää laittaa vielä liikkiskuva pojista, kun Åke nojasi Kentsuun. Kepa onkin meidän kallio, johon voi aina luottaa ja nojata.



Jatko-osa

Jouluvideon seuraava osa on tässä.



Joulumieltä etsimässä

Taas on tullut tämä aika vuodesta.




Eli meidän treeniryhmän jouluvideon aika. :) Kentsu pääsi taas vierailevaksi tähdeksi joulupukin rooliin. Ylva kuului vakkaritontturyhmään, mutta myös Åkella on videolla osa. Åke & Kaja (Åkea pari viikkoa vanhempi labbis) ovat oikeastaan pääosassa videolla.

Tällä kertaa video julkaistaan osissa. Täällä ensimmäinen osa.


Tonttu väsähti

Voi kun Åke on niin pieni noissa kuvissa. Noi otettiin, kun Åke oli 8,5-viikkoinen. Suunnittelimme silloin videon juonta ja otimme muutaman kuvan videoa varten (tonttujen katoamisilmoitukseen). Åke on kasvanut hurjaa vauhtia. Ei niinkään kiloissa, mutta pituutta ja korkeutta on tullut huimaa vauhtia lisää. Esimerkki kasvuvauhdista: yhtenä lauantaina sovitin lainatakkia, joka oli aivan liian pitkä. Seuraavana torstaina se oli sopiva.

Tässä tuoreempi kuva pennusta:

Huomenna täytän 13 viikkoa.

Kelpiet ovat päässeet alkujärkytyksestään. Ne olivat noin viikon verran naamat nurinpäin, mutta sitten muuttivat asennettaan. Ylvan mielestä Åke on aivan ihana. Ne leikkivät joka päivä. Ylva osaa leikittää pentua hienosti menemällä kyljelleen maahan makaamaan, niin pentu voi kiipeillä sen päällä. Kentsu ei oikein tiedä miten pennun kanssa pitäisi leikkiä, mutta yrittää välillä kömpelösti olla leikissä mukana. Hyvin ovat laumautuneet samaksi porukaksi.

Muisto syksyltä.