Täällä ollaan...

...vaikkei mitään ole kuulunut. Jotenkin ei tunnu löytyvän aikaa tämän blogin päivittämiseen. Ja mitä pidempi väli päivityksiin tulee, sitä vaikeampi on aloittaa, kun tuntuu siltä että olisi enemmänkin kirjoitettavaa. Mennään siis suurilla linjoilla eteenpäin.



ÅKE

Åke pieni kovan onnen soturi on ollut lähes koko kesän saikulla. Sillä oli huhtikuussa yksi mystinen ontumiskohtaus, joka kesti vartin verran. Reilu kuukausi siitä tuli samanlainen oireilu, mutta toiseen takajalkaan. Ja se ei sitten mennytkään ohi.

Fyssarimme löysi Åkelta vasemman takajalan lonkankoukistajan revähdyksen, ja sitten muistinkin pienen onnettomuuden, joka oli tapahtunut edellisiltana, kun Åke alkoi ontua seuraavana aamuna. Kentsu-kompurajalka nimittäin kompastui metsässä puunjuuriin ja lensi pää edellä eteenpäin. Åke-onneton sattui olemaan kulkuväylällä ja jäi osittain Kepan alle. Silloin sen lihakset olivat lämpiminä, joten välitöntä ontumista ei tullut. Se tuli seuraavana aamuna.

Ennen kuin revähdysdiagnoosi saatiin, suljimme lääkärissä pois muutamia ei-niin-mukavia vaihtoehtoja yksi kerrallaan. Tätä kuviota siis sotki se huhtikuinen outo ontuminen, ja siksi pahimpien pelkojen mukaan Åkella olisi ollut jotain muutakin vialla ja bonuksena sitten toi revähdys. Mutta ontumiset ovat olleet nyt poissa kohta kolme kuukautta, joten ehkä tässä uskaltaa kohta jo hengähtää sen puolesta, että tämä olikin sitten "vain" revähdys.



Revähdys oli aika paha ja toipumisaika pitkä. Kävimme myös lämpökamerakuvauksessa, jonka teki kipuun erikoistunut lääkäri. Siellä ilmeni myös se, että Åke oli todella kipeä. Se vaan peitti sen taitavasti. Niinpä pikkukoira söi aikamoiset annokset kipulääkkeitä: rimadyliä pitkään ja sen rinnalla yhden kuurin opiaattipohjaista lääkettä ja toisen setin hermokipulääkettä. Lisäksi Åke kävi säännöllisesti fyssarilla ja akupunktiossa.

Hihnassaoloa kesti yhdeksän viikkoa. Silloin piti myös rajoittaa kaikkea riekkumista niin hyvin kuin pystyi. Helpommin sanottu kuin tehty tällaisella ikiliikkujalla. Siinä vaiheessa kun riehuminen hihnanpäässä alkoi ja kumarruin alas estääkseni suurimpia voltteja, pikkuapina oli ehtinyt tehdä jo 50 volttia. Kodin lattiat vuorattiin matoilla liukastumisia estääksemme ja lähettyvillä oli koko ajan kompostiverkkoja, joilla saatiin koirat nopeasti eri tiloihin, jos tuli hepulikohtaus. Suuri kiitos mun työnantajalle, sillä pystyin pitämään Åkea paljon töissä mukana. Silloin se oli aina vähän väsyneempi. Jos se oli työpäivän ajan yksin kotona, se oli illalla melko pitelemätön, kun sillä oli vaan niin suuri tarve liikkua ja tehdä jotain. Pitää antaa tunnustusta myös Åkelle. Saikku osoitti sen olevan oikeasti hyväpäinen koira. Kaikenkaikkiaan se selvisi rajoitetusta elämästä todella hienosti.



Yhdeksän viikon hihnavankeuden jälkeen saatiin vihdoin lupa vapauteen pienissä määrin. Samalla irtosi lupa uimiseen. Åke oli jo kahlaillut vedessä sen oloisena, että ajattelin sen vielä alkavan uida tänä kesänä. En silti ihan ajatellut, että se tekisi sen välittömästi, kun sai siihen luvan. Mun ekana kesälomapäivänä juhlittiin Ylvan 5-vuotissynttäreitä ja Åken vapautusta hihnasta - ja Åke lähtikin sitten heti Ylvan perässä uimaan. :)

Ensin vapaanaolot olivat noin kymmenen minuutin pituisia ja niin, että Ylva oli silloin kiinni. Näin jatkettiin kolmisen viikkoa, jonka jälkeen alettiin päästä normitilanteeseen eli kaikki koirat pystyivät olemaan koko metsälenkin irti samaan aikaan.




Treeneistä pidimme taukoa 12 viikkoa. Sitten aloimme tehdä rauhallisempia juttuja, mutta jätin vielä pallon heittelyn, kierron, ruudun ja vauhtinoudon pois treeniohjelmasta. Muutama viikko treenien aloittamisesta uskallettiin ottaa nekin mukaan ohjelmaan.

Treenitauko tuli aika hyvään aikaan, sillä tauolle jäädessään Åkella oli selvästi jonkinlaista teini-ikää ilmassa, joka ilmeni mm. tavallista huonompana keskittymisenä. Se näyttäisi menneen ohi, sillä nyt Åke keskittyy treeneissä taas hyvin. Se on tällä hetkellä todella kiva treenattava, mutta me ollaankin vielä ihan esikouluasteella, jolloin saa paljon palkkaa. :) Saas nähdä miten pikkutokoilija kehittyy.

Muuten teini-ikä näkyi pienenä mörköilynä arjessa. Esimerkiksi Åken mielestä oli erittäin epäilyttävää, jos metsässä oli joku muu ihminen. Sille piti haukkua ja pöhistä. Tämä tuli ehkä vähän voimakkaampana saikun takia, kun johonkin se piilevä energia piti purkaa.





Åkella on nyt ikää 11 kuukautta. Se painaa vain 6,6 kiloa ja kotimittauksen mukaan korkeutta on noin 38-38,5 cm. Se on kyllä mainio tyyppi.

KEN

Kepa-setä kipittää edelleen laumassa mukana, ihanaa! Se on tosi pirteä ja hyväntuulinen. Toki se nukkuu enemmän kuin ennen, eikä se jaksa enää seistä pitkiä aikoja. Jos sen pitää odottaa jossain, se alkaa heti istua tai makoilla. Se on jaksanut hyvin meidän metsälenkeillä. Ylämäissä se helposti hyytyy, mutta muuten se kulkee reippaasti mukana. Asfaltilla kuulee kynsien rapinan, kun jalat eivät nouse enää ihan niin kuin ennen. Mutta onneksi meidän vieressä on metsä, joten liikumme pääosin siellä. Siellä on pehmeä ja joustava alusta + jalkoja pitää vähän nostaa epätasaisen maaston takia, mikä on varmasti vain hyvä juttu. Toki siellä on myös ne puunjuuret, joihin Kepa kompastui toukokuussa ja josta alkoi toi Åken saikku. ;) Mutta se kompastuminen oli silkka vahinko. Vielä siis jalat nousevat hyvin.



Kentsu oli yhdellä Åken lääkärikäynnillä mukana pissalääkettä hakemassa. Sillä on silloin tällöin tullut muutama tippa pissaa rentoutuessaan. Lääkitys lopetti tiputtelun. Samalla Kentsusta otettiin verikokeet. Muutamat arvot eivät olleet viitearvojen sisällä, mutta mitään akuuttia tai vakavampaa ei ollut havaittavissa. Voi olla että noi muutamat hieman vinksallaan olevat arvot johtuvat vain siitä, kun kilometrejä alkaa jo olla takana jonkin verran. Tai sitten ei. Mikäli Kepa on ilonamme vielä talvellakin, niin sitten voisimme käydä uudestaan verikokeissa tsekkaamassa, onko tullut mitään muutosta.

Samaisella reissulla Åken kipulääkäri ehdotti, että kokeilisimme olisiko Kentsulle apua gabapentiinistä. Olen kuullut siitä monenlaisia käyttäjäkokemuksia, ja joillakin vanhoilla koirilla lääke on pistänyt koiran ihan tokkuraiseksi. Koska Kentsun jalat ovat jo muutenkin vähän heikot, niin tokkuraisena se olisi ihan pommi. Siksi en ole aiemmin uskaltanut testata tuota lääkettä. Mutta lääkärin suosituksesta päätin testata, miten K reagoisi siihen - ja se olikin hyvä päätös. Lääkkeestä on selvästi apua Kentsulle, eikä K mene siitä yhtään tokkuraiseksi. Päinvastoin, se alkoi nostella jalkojaan vähän enemmän, minkä siis kuulee asfalttikävelyillä. Lisäksi se alkoi hypätä autoon, jos tilaisuus koitti. Olen jo jonkin aikaa nostanut sitä sinne ihan vain varmuuden vuoksi, ettei se satuta itseään hypätessä. Ja se on jo oppinut odottamaan nostopalvelua, mutta nyt se välillä ponkaisee sinne kuin nuori koira. :)



Nyt vaan toivotaan, että pappakoira pysyisi hyvässä kunnossa ja olisi vielä ilonamme pitkään. Toki aika alkaa olla rajallista ja ollaan jo ikään kuin jatkoajalla. Aika näyttää miten nopeasti jalat huononevat. Ainakaan tämä ei ole edennyt yhtä nopeasti kuin Myralla - joskin Myran asentotunto alkoi heiketä paljon vanhempana kuin Kentsulla. Nyt kuitenkin nautitaan yhteisestä ajasta täysillä.

YLVA

Ylva on voinut hyvin. Sillä on tosin ottanut vähän koville se, ettei Kepa-setä ole enää niin kovassa iskussa kuin ennen. Ylva on selvästi tukeutunut Kentsuun todella paljon, ja nyt kun se on huomannut, ettei sedästä oikein enää ole mihinkään, niin se on ollut vähän hukassa. Se on yrittänyt ottaa lauman haltuunsa, mutta ei siitä oikein ole siihen. Niinpä sillä tapahtuu kaikenlaisia ylilyöntejä. Se on mm. alkanut haukkua autossa vieraille ohikulkeville koirille, mitä se ei ole koskaan aiemmin tehnyt. Ja mitä se ei uskaltaisi "naamakkain" tehdä, mutta kun välissä on veräjä, niin uskallusta löytyy. ;) Toi on "hieman" ärsyttävää käytöstä, ja sitä pitäisi saada nyt kitkettyä pois.



Ylvan treeneistä olisi vaikka ja mitä kirjoitettavaa, jo viime talvelta. Ollaan koitettu ratkoa sen päänsisäisiä juttuja. Se on todettu, että Ylva on enemmän pienten kisojen koira. Joissakin kisoissa jokin tilanne saa sen välillä sulkeutumaan, ja silloin se ei pysty näyttämään osaamistaan lähellekään sillä tasolla miten se osaa. Tätä ollaan koitettu purkaa, opiskella Ylvan mielenliikkeitä ja etsiä työkaluja tilanteen hallintaan.

Ylva osaa olla todella eleetön, vaikealukukuinen ja sulkeutunut tokossa. Se voi myös olla piilokiihtynyt, joka myös aiheuttaa sulkeutumista. Sillä on käsittämätön itsehillintä, enkä ihan tiedä mikä kohta treeneissä on aikoinaan mennyt vikaan sen suhteen, että se on todennut tietyissä tilanteissa olevan kannattavinta vetää verhot eteen ja sulkeutua omaan kuplaan. Koska kaikessa muussa se on hyvin suurten tunteiden nainen, eikä todellakaan epäröi näyttää kiihtymystään ja vastaavia tunteita esim. arjessa tai muissa lajeissa.

No jos tää ei mitään muuta anna, niin ainakin olen oppinut jo nyt aika paljon lisää - joskin vielä olisi niin paljon opittavaa. Toivottavasti pääsen joskus vielä enemmän selville siitä, mitä tuon kaunokaisen korvien välissä liikkuu ja miten voisin siihen vaikuttaa.

Olen tullut siihen tulokseen, että Ylva on aivan liian älykäs tokoon. Voipi olla, että seuraava kelpie tuleekin olemaan taas uros. ;)




Me pidettiin kesällä kunnon treenitauko. Yleensä olen tykännyt treenata tosi paljon kesällä, mutta nyt oli enemmän tarvetta tauolle. Toki Åken saikullakin oli varmasti jotain osuutta motivaation puutteeseen. Nyt ollaan hiljalleen alettu taas treenata, mutta ihan ei olla vielä päästy "kunnon treenirytmiin".

Olen sitä mieltä, että Ylvalla olisi hyvä juttu olla jokin toinen laji tokon rinnalla. Ollaankin tehty jonkin verran nose workia, ja nyt on työn alla ilmaisun opettelu. Mennään sen tiimoilta ensi viikolla myös yksärille, jonne siis osallistuvat sekä Ylva että Åke. Kummatkin tunnistavat eucalyptushajun ja osaavat etsiä sen. Nyt koitetaan harjoitella erikseen ilmaisua, mikä on varsinkin Ylvan kanssa tällä hetkellä haastavaa, kun sillä on kierroksia enemmän kuin laki sallii.



Tässä tiivistettynä meidän kuulumiset. Koitan ryhdistäytyä blogin päivittämisessä. Katsotaan jääkö se vain yritykseksi. :)