Valoa näkyvissä

Päivät ovat alkaneet selvästi pidentyä, jes! Valoa on näkyvissä myös Ylvan tilanteen suhteen - toinen jes! :) Ylva kävi viime viikon maanantaina taas akupunktiossa. Samalla sen rankaa käytiin läpi sekä annettiin laseria täsmähoitona muutamiin paikkoihin. Mulla oli ollut sellainen tunne, että nyt Y olisi parempi - ja olin oikeassa! Mahtavaa! Ylva oli selvästi parempi. Sen lantio oli pysynyt suorana, ja aiemmat ongelmatkohdat olivat selvästi pienentyneet. Nyt päästiin hoidoissa entistäkin syvemmälle.

Ylva otti taas kaiken irti hoidosta. Sitä on niin ihana katsoa, kun se nauttii siitä niin paljon. Olihan sillä myös tosi kipeitä kohtia, mutta se on tosi luottavainen. Karoliina sanoikin, että harvaa koiraa pystyy hoitamaan samalla tavalla miten Ylvaa hoidettiin.

Nyt sitten välillä venyttelyjä lenkkien jälkeen, mutta muuten normielämän viettoa. Uusi aika on varattuna, jotta saadaan loputkin kireydet pois. Nyt hoitoväliksi tulee kolme viikkoa.


Kuvia joulukuulta, kun ei ollut lunta.



Ai vitsi että tuli hyvä mieli hoidon jälkeen. Pidin taas Ylvaa levossa sen jälkeen, joten saimme vain parit treenit vikalla viikolla ennen näyttökoetta. Kaukoja olin testaillut jo ennen hoitoa, edellisen hoitokerran jälkeen. Aluksi Ylva teki niitä miten sattuu. Osittain varmasti siksi, kun taukoa kaukojen treenaamisessa oli kertynyt jo yli kaksi kuukautta. Osittain ehkä vanhasta tottumuksesta, sillä enhän mä heti tajunnut laittaa kaukoja tauolle, kun Ylva aloitti kiertymisen niissä. Sen kroppaan on varmaan jäänyt vanhoja tuntemuksia, jonka takia kiertoa on välillä edelleen tullut. Mutta nyt jos laitan esteen Ylvan vasemmalle puolelle, se ei kierry, ja tämä kertoo siitä, että kyse ei enää ole kroppajumeista. Jos sillä olisi jumeja, mitkään esteet eivät estäisi sitä kiertymästä. Eli se on varmaan osittain tottunut tekemään tuolla tavalla.

Muistuttelin siis Ylvan mieleen entisiä sääntöjä ja kiitin mielessäni sitä, että olen tehnyt hyvät pohjat liikkeelle. Oli paljon helpompaa palata perusteisiin, kun ne ovat niin vahvat. Tosin viimeisimmän akupunktiokerran jälkeen saimme tilalle uuden "vaivan", kun Ylva alkoi heittää oikeaa takajalkaa aivan holtittomasti eteenpäin, mitä ei ole koskaan aiemmin tehnyt. Sitä jalkaa hoidettiin erityisen paljon, joten ehkä siihen tuli vähän liiankin kevyt olo. :) Sain siis tosissani muistuttaa Ylvalle, että niin ei saa tehdä, ja onneksi se menikin jakeluun.






Viime lauantaina oli sitten valmennusrenkaan näyttökokeen aika. Se pidettiin Lahdessa, A-Qilityn hallissa. Osallistujia oli 14, joista kahdella oli juoksu. Niinpä ensin 12 teki omat suorituksensa. Mä sain arvonnassa numeron 11, joten paikallaistumisen jälkeen oli hyvin aikaa katsella jonkin aikaa muiden suorituksia ja lähteä sitten vielä liikuttaa koiria ennen omaa vuoroa.

Paikallaistumisessa osalle koirista tuli tosi vino piilo, ja me lukeuduttiin siihen sakkiin. Olen jonkin verran harjoitellut vinoja piiloja, mutta enemmän jättöinä, koska mun on tietenkin pitänyt päästä näkemään siirtyykö Ylva piiloa kohti, jotta voisin sille asiasta huomauttaa. Ne ovat sujuneet aika hyvin, mutta tiesin ettei rutiinia ole vielä ehtinyt yhtään muodostua. Niinpä arvasin jo etukäteen, että Ylva tulee todennäköisesti siirtämään etuosaansa vähän piiloa kohti, ja niin kävikin. Asiasta ei voi olla sen kummemmin pahoillaan, koska sitä ei olla ehditty vielä treenata paljoa. Kaikkeen ei vaan ole vielä riittänyt aika, kun treenattavia asioita riittää muutenkin.









Yksilöliikkeet menivät ihan ok. Ylva ei tosin näyttänyt parastaan, vaan teki ennemminkin aika keskivertosuorituksen. Mutta sen keskivertosuoritus ei todellakaan ole huono, joten ei voi olla muuta kuin tyytyväinen, jos se silloin yltää sellaiseen suoritukseen. :) Ylvaa tuntemattomat eivät varmastikaan huomaa sen suorituksessa mitään sen kummempaa, koska se teki oikeasti kivasti. Mutta ihmiset, jotka ovat nähneet sitä enemmän ja tietävät millainen se voi olla, näkivät kyllä ettei Y ollut parhaimmillaan. Mutta kuten jo sanoin, olin tosi tyytyväinen Ylvikseen. Se oli kyllä pätevä pieni - iloinen ja yhteistyöhaluinen. Sen kanssa on kiva olla kehässä, kun se on siellä _mun_ kanssa.

Tuolla oli aika pitkät liikkeiden välit, kun tuomarit kirjasivat ylös kommentteja. Tuollainen odottelu ei vaikuta Ylvaan ja sen vireeseen mitenkään. Se osaa nollata siksi aikaa tilanteen, mutta on heti taas valmis hommiin, kun on sen aika. Aikas kiva ominaisuus.





Yksilöliikkeissä tehtiin seuraaminen, luoksetulo, ruutu, tasamaanouto ja kaukot. Seuraamisessa ei ollut mitään erikoista. Siellä oli muutama juttu, joita ei olla aiemmin tehty, kuten juoksemisesta täyskäännös ja seis, mutta Ylva suoriutui niistä kivasti. Luoksetulossa Ylva ennakoi stoppeja, mutta säilytti kyllä vauhdin tasaisena. Sen näki kuitenkin yleisestä vauhdista ja sen liikumistavasta. Tää nyt on vaan sellaista jatkuvaa tasapainoilua vauhdin ja ennakoinnin kanssa. Stoppeihin olin kyllä tyytyväinen.

Ruudussa oli lilat merkit, ja niistä mietin etukäteen, että mitenköhän Ylva siitä suoriutuu. Ne eivät nimittäin näkyneet kovin hyvin. Ylva ei ole mielestäni vielä mitenkään hirveän hyvä hahmotuskykynsä kanssa. Kentsu oli samanikäisenä paljon parempi siinä asiassa - tosin täytyy myös muistaa, että Kentsun kanssa tehtiin paljon nuorempana jo merkin kautta tapahtuvia juttuja. Ylvan kanssa olen sen suhteen edennyt paljon hitaammin. Ylvasta näkikin, ettei se merkiltä lähtiessään tiennyt missä ruutu on (ei siis ollut nähnyt sitä), mutta hyvin se silti kipitti oikeaan suuntaan, eikä vauhti alkanut yhtään hiipua. Usko siis riitti, ja siitä olen tosi tyytyväinen. Ylva sai tästä varmasti hyvän kokemuksen. Vähän se oli sen näköinen matkalla, että ikään kuin olisi miettinyt että onpas ruutuun pitkä matka. :) Toki nyt hallikaudella on tosi vähän päässyt tekemään ruutua täydeltä matkalta, kun moni halli on pikkaisen liian lyhyt siihen. Jonkin verran olen kyllä päässyt tekemään pitkältä matkaltakin, mutta veikkaan että tossa vaikutti nimenomaan huonosti näkyvät merkit. Jos ne olisivat näkyneet paremmin, olisi Ylvakin ollut määrätietoisempi etenemisessään.




Tasamaanoutoa en ole ihan hirveästi voittajan jälkeen tehnyt. Siinähän meillä oli viime vuonna aikamoiset ongelmat, kun Ylva alkoi saalistaa kapulaa. Se vaikutti sekä nostoon (kapulan lennätys) etät paluuseen (ei mitään kiirettä tulla takaisin, kun saalis oli jo suussa). Ja tämä ilmenee ainoastaan heitetyssä kapulassa (ja lisäksi Ylvan pitää lähteä sivulta perusasennosta) eli esimerkiksi ohjatussa noudossa tämä ei tule ilmi. Jonkin verran muistuttelin Ylvan mieleen muutamia asioita, kuten tassujen liikkumattomuutta heitossa sekä kapulan nostoa. Mutta ihan hirveästi en viittinyt asiaa hinkuttaa, sen verran vain, että pysyin suunnilleen kartalla sen suhteen, missä mennään. Viimevuotisiin ongelmiin nähden tilanne on kehittynyt huimasti, ja siitä olen tosi tyytyväinen. Nyt Ylva yritti sentään nostaa kapulan vähän siistimmin, ei siis mennyt sillä ajatuksella, että lennättää sen. Mutta se vain hieman epäonnistui siinä. :) Paluu tässä ja muun muassa luoksetulon vikassa pätkässä olivat tavallista huonommat, ja ne kielivät myös siitä, ettei Y ollut ihan niin hyvä kuin yleensä.

Kaukoissa Ylva ei heittänyt oikeaa takajalkaansa niin kuin viikolla teki, joten se homma on ehkä jo loppuunkäsitelty. :) Se oli varmasti vain hoidon tulosta, väliaikaista sellaista. Mutta tekniikka ei kuitenkaan ollut ihan se, mitä ollaan sovittu s-m- ja s-i-vaihdoissa, joissa Y tuli pikkaisen eteenpäin. En kuitenkaan voi olla tästä mitenkään pahoillani, koska emme ole treenanneet kaukoja yli kahteen kuukauteen. Turha silloin odottaa mitään ihmettä tapahtuvaksi.

Kaukoissa kuitenkin tapahtui yksi selkeä virhe, kun Ylva tarvitsi kaksoiskäskyn. Se on aika epätyypillistä Ylvalle. Taustalta/sivusta kuului jokin kovempi ääni, jota Ylva kääntyi katsomaan ja jäi pikkaisen kiinni ääneen. Tämä kertoo mielestäni myös sen, ettei Y ollut ihan niin hyvä kuin yleensä. Sillä ei nimittäin ole tapana jäädä kiinni mihinkään tällä tavalla. Mutta nyt jäi, ja sen jälkeen siitä tuli myös aavistuksen sitkemämpi kuin yleensä. Esim. m-i-vaihto ei tapahtunut sellaisella pompulla, mitä sen kuuluisi tehdä. Mutta sitähän ei tuomari tietenkään tiedä, ja koska Y nousi silti kerralla ylös asti, niin se tuskin vaikutti arvosteluun. Mutta kaksoiskäsky ja pieni eteneminen olivat kuitenkin selkeitä virheitä.

Suoritus tuli myös videoitua, ja se löytyy täältä. Nyt sitten jäämme odottamaan tuloksia siitä, että riittikö meidän näyttö paikkaan valmennusrenkaassa vai ei.



Kännykuva viime viikolta - kävin aamulla ennen töihinlähtöä treenaamassa
koirat Ojangossa. Tässä on jo treenit ohi ja olemme menossa loppujäähdyttelylle.

Käynnyräpsäys treenien jälkeen.


Jäin näyttökokeen jälkeen Lahteen yöksi, sillä meillä oli seuraavana päivänä pöllötreenit samaisessa hallissa. Treenit olivat jälleen keran hyvät, mutta mulla tuli niiden jälkeen hetkellinen ahdistus siitä, etten voi kisata Ylvan kanssa vielä pitkään aikaan, kun niin moni yksityiskohta vaatii vielä viilausta. Sitä viilaustahan toki riittää aina ja ikuisesti, mutta silloin tuli sellainen olo, että muutamien asioiden parantaminen olisi nyt ensiarvoisen tärkeää. Jossain vaiheessa kuitenkin järjen ääni voitti. Ylvan perusteet on sen verran kivalla mallilla, että sen puolesta voi jo kisata (moni olisi kisannut sillä varmaan jo aikapäiviä sitten). Sillä ei siis ole mitään niin perustavanlaatuista juttua kesken, etteikö voisi tehdä myös kokonaisuutta. Ja sitähän tämä tasapainoilu on: kuinka paljon viilata yksityiskohtia ja kuinka paljon tehdä kokonaisuutta. Kumpaakin tarvitaan. Yksityiskohtien tulee olla niin hyvät, että niistä on vara vähän joustaa, kun tehdään kokonaisuutta. Koska kokonaisuudessa yksityiskohdat kärsivät aina vähän.

Niinpä jatkan alkuperäisen suunnitelman mukaan. Ylvalla on siis kohta edessä evl-starttaus. Kaksi kisapaikkaa on varmoja, yhteen olen jonossa ja yhtä pitäisi vielä tavoitella, kun sinne alkaa ilmoittautuminen. Vähän mietityttää miten tiivis kisatahti tulee vaikuttamaan kokemattomaan koiraan. Mutta sen olen jo aikoja sitten päättänyt, että jos tilanteessa tulee ilmi jotain sellaista, joka voisi haitata meidän tulevaisuutta, niin sitten vaan lopetan kisaamisen hetkeksi. Olen kuitenkin rakentamassa tässä meidän tulevaisuutta, enkä pelkästään tavoittelemassa kisaoikeutta tämän vuoden SM:iin. Mikäli tulevaisuuden suhteen näkyy jotain, johon pitää nyt puuttua, niin sitten tämän vuoden SM:t saavat jäädä väliin. On kuitenkin hyvin realistista, ettei mitään erikoista ilmaannu ja voin kisata alkuperäisen suunnitelman mukaan. Niinpä etenemme nyt koe kerrallaan ja katsotaan kuinka meidän käy.


Tyytyväiset koirat pöllötreenien jälkeen A-Qilityn hallissa. Kentsulla oli
treeneissä tärkeä tehtävä toimia kateellisuuskorttina Ylvalle. :)


Laitetaanpa loppuun vielä yksi videolinkki Kentsun humppailusta. Yhtenä iltana Koirakulmalle mennessäni siellä oli valmiina merkki ja esteet eli uusi tuleva evl-liike. Kentsu saikin testailla sitä. Olen pari kertaa aiemmin testannut sitä. Ensimmäisellä kerralla Kentsu suoritti sen tuosta vaan, mutta sen jälkeen se alkoi varioida omia versioita, joihin lähinnä kuului kuinka syöksyn jommalle kummalle esteelle, kun pitäisi juosta niiden ohi. Mulla on ollut niillä kerroilla esteet tosi lähekkäin, vain parin metrin etäisyydellä toisistaan. Siksi esteille oli niin helppo syöksyäkin. Nyt esteet olivat sääntöjen mukaisesti viiden metrin etäisyydellä toisistaan, ja tämä oli heti huima helpotus tilanteeseen. Kentsu ei yrittänyt kertaakaan hypätä menomatkalla estettä. Paluussa se tosin tarvitsi hyppy-käskyn noudon jälkeen muistutuksena, muuten se olisi saattanut tulla esteestä ohi. Mutta sääntöjen mukaan sen saikin muistaakseni sanoa. Ja uskoisin, että K oppisi asian hetkessä, jos sitä alkaisi oikeasti treenata. Nyt tehdään vaan huvin vuoksi. :)

Kepa oli niin pätevänä, että nappasin videolle sen toistot kännykällä. Istuminen kierrosta ei ole ollut sille mikään ongelma, mitä olisi voinut etukäteen luulla. Jonkin verran sitä on kyllä tehtykin kuuntelutreeninä. Video on siis otettu kännykällä ja samaa aikaa koiraa käskyttäen, joten laatu ei päätä huimaa. Äänetkin jotenkin katosivat, kun siirsin videon tietokoneelle. Mutta eiköhän tuosta välity oleellinen: onnellinen Kepa-setä. :) Kentsu kiertonoutosysteemin näkee täältä.


Harmaatassu.

Kentsu pääsi sunnuntaina treenien päätteeksi Riinan hoidettavaksi.
Sen jälkeen oli tyytyväisen oloinen koira.

Lisää kännyräpsäisyjä: Ylva lepäilee viikonlopun rientojen jälkeen. Lelu on
otettu viereen - Ylva ottaa iltaisinkin aina lelun mukaan, kun se menee
yöunille. Leluahan saattaa tarvita yölläkin. :)